Väliaikainen versio
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
8 päivänä toukokuuta 2024 (*)
Valtiontuki – Saksan lentoliikenteen markkinat – Saksan lentoyhtiölle myöntämä rakenneuudistustuki – Saksan myöntämien lainojen ehtojen muuttaminen ja velkojen osittainen anteeksi antaminen – Päätös olla esittämättä vastalauseita – Kumoamiskanne – Asiavaltuus – Tutkittavaksi ottaminen – Menettelyllisten oikeuksien turvaaminen – Vakavat vaikeudet – SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta – Valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen annettujen suuntaviivojen 67 kohta – Vastuunjako
Asiassa T‑28/22,
Ryanair DAC, kotipaikka Swords (Irlanti), edustajinaan asianajajat E. Vahida, S. Rating ja I.-G. Metaxas-Maranghidis,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään I. Barcew, V. Bottka ja J. Ringborg,
vastaajana,
jota tukevat
Saksan liittotasavalta, asiamiehinään J. Möller, P.-L. Krüger ja J. Buhl,
ja
Condor Flugdienst GmbH, kotipaikka Neu-Isenburg (Saksa), edustajinaan asianajajat A. Rosenfeld, S. Lünenbürger, A. Birnstiel ja S. Blazek,
väliintulijoina,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Kornezov (esittelevä tuomari) sekä tuomarit G. De Baere ja K. Kecsmár,
kirjaaja: hallintovirkamies S. Spyropoulos,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn,
ottaen huomioon 22.9.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion (1)
1 Kantaja eli Ryanair DAC vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan valtiontuesta SA.63203 (2021/N) – Saksa – Rakenneuudistustuki Condorille – 26.7.2021 annetun komission päätöksen C(2021) 5729 final (jäljempänä riidanalainen päätös).
Asian tausta
[– –]
10 Lopuksi komissio hyväksyi riidanalaisella päätöksellä SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen perusteella tukitoimenpiteen, jolla pyritään tukemaan Condorin rakenneuudistusta ja toiminnan jatkamista (jäljempänä asianomainen toimenpide) ja joka sisältää kaksi osaa. Ensimmäinen osa muodostuu yhtäältä vuoden 2020 covid-19-lainaehtojen muuttamisesta ja toisaalta kyseisiin lainoihin perustuvien 90 miljoonan euron suuruisten velkojen osittaisesta anteeksi antamisesta. Toinen osa muodostuu sellaisen 20,2 miljoonan euron suuruisen velan anteeksi antamisesta, joka vastaa korkoja, jotka Condorin oli maksettava takaisin vuoden 2020 covid-19‑tuesta annetun muutetun päätöksen perusteella.
Asianosaisten vaatimukset
11 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
12 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
13 Saksan liittotasavalta ja Condor vaativat, että kanne hylätään ja kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
[– –]
Asiakysymys
[– –]
Kuudes peruste, joka koskee sitä, että komissio ei ole osoittanut asianomaisen toimenpiteen oikeasuhteisuutta
[– –]
202 Kantaja väittää toiseksi, että komissio jätti huomiotta pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdan, koska se ei tutkinut riidanalaisessa päätöksessä sitä, vahvistettiinko asianomaisessa toimenpiteessä ehdot, jotka antavat valtiolle kohtuullinen osuuden Condorin tulevasta arvonnoususta. Se toteaa, että komission olisi pitänyt tehdä tällainen tutkimus, koska asianomainen toimenpide paransi Condorin rahoitustilannetta, kun oli kyse sen kyseisessä kohdassa tarkoitetusta omasta pääomasta.
203 Komissio väittää lähinnä, että sen velvollisuutena ei ole tutkia riidanalaisessa päätöksessä, saako Saksan liittotasavalta pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdassa tarkoitetun kohtuullisen osuuden Condorin tulevasta arvonnoususta, koska sen mukaan kyseistä vaatimusta sovelletaan vain, kun yhtäältä riidanalainen toimenpide muodostuu pääoman sijoittamisesta, ja toisaalta kun asianomainen jäsenvaltio omistaa osuuden tuensaajan pääomasta, mistä ei ole kyse käsiteltävässä asiassa.
204 Pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 65 kohdasta ilmenee, että jos valtiontukea myönnetään muodossa, joka vahvistaa tuensaajan omaa pääomaa, esimerkiksi kun valtio myöntää avustuksia, sijoittaa pääomaa tai poistaa velkoja kirjanpidosta, seurauksena voi olla osakkeenomistajien ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkojien suojelu vaikutuksilta, jotka liittyvät niiden päätökseen sijoittaa tuensaajaan, mikä voi luoda moraalikatoa ja heikentää markkinakuria. Tämän vuoksi tappioiden kattamiseen olisi myönnettävä tukea ainoastaan ehdoin, joiden mukaan nykyiset sijoittajat osallistuvat vastuunjakoon asianmukaisesti.
205 Pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 66 kohdan mukaan asianmukainen vastuunjako tarkoittaa yleensä sitä, että olemassa olevien osakkeenomistajien ja tarvittaessa huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkojien on katettava tappiot kokonaisuudessaan. Huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkojien olisi osallistuttava tappioiden kattamiseen joko kyseisen instrumentin pääoman muuntamisella osakepääomaksi tai alaskirjauksella. Näin ollen valtion toimenpiteitä olisi toteutettava vasta sen jälkeen, kun tappiot on jaettu kokonaisuudessaan olemassa oleville osakkeenomistajille ja huonommassa etuoikeusasemassa oleville velkojille.
206 Pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdan mukaan asianmukainen vastuunjako tarkoittaa myös sitä, että kaikki valtiontuki, joka vahvistaa tuensaajan omaa pääomaa, olisi myönnettävä ehdoin, jotka antavat valtiolle kohtuullisen osuuden tuensaajan tulevasta arvonnoususta ottaen huomioon sen, kuinka paljon omaa pääomaa valtio sijoittaa verrattuna yhtiön jäljellä olevaan omaan pääomaan tappioiden kattamisen jälkeen.
207 Tämän osalta on todettava aluksi, että riidanalaisessa päätöksessä komissio jätti tutkimatta, oliko asianomainen toimenpide pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukainen. Riidanalaisessa päätöksessä ei nimittäin ole mitään, mikä antaisi ymmärtää, että komissio olisi tutkinut kysymystä siitä, oliko asianomainen toimenpide myönnetty ehdoin, jotka antavat Saksan liittotasavallalle kohtuullisen osuuden Condorin tulevasta arvonnoususta.
208 On näin ollen tarkasteltava sitä, saattoiko komissio – kuten se väittää – katsoa tätä koskevitta epäilyksittä, että asianomainen toimenpide ei kuulunut pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdan soveltamisalaan, minkä vuoksi sen velvollisuutena ei ollut tutkia riidanalaisessa päätöksessä, oliko asianomainen toimenpide kyseisessä kohdassa vahvistetun vaatimuksen mukainen.
209 Tämän osalta on muistettava, että unionin oikeussäännön tulkinta edellyttää, että huomioon otetaan paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys, johon se kuuluu, sekä sen toimen tavoitteet ja päämäärät, jonka osa se on (ks. tuomio 22.6.2023, Pankki S, C‑579/21, EU:C:2023:501, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
210 Tässä yhteydessä pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta on ensinnäkin todettava, että kyseisen kohdan sanamuodon mukaan vaatimusta sellaisten ehtojen vahvistamisesta, jotka antavat valtiolle kohtuullisen osuuden tuensaajan tulevasta arvonnoususta, sovelletaan ”kaikkeen valtiontukeen, joka vahvistaa tuensaajan omaa pääomaa”.
211 Pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 65 kohdassa annetaan kolme esimerkkiä valtiotuesta, joka on ”muodossa, joka vahvistaa tuensaajan omaa pääomaa”, eli avustukset, pääoman sijoitukset ja velkojen poistaminen kirjanpidosta.
212 Käsiteltävässä asiassa asianomainen toimenpide muodostuu muun muassa velkojen osittaisesta anteeksi antamisesta, joten se on luokiteltava pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdassa tarkoitetuksi ”valtiontueksi, joka vahvistaa tuensaajan omaa pääomaa”.
213 Pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdan johdantolauseen sanamuoto, tarkasteltuna yhdessä kyseisten suuntaviivojen 65 kohdan kanssa, antaa näin ollen ymmärtää, että asianomainen toimenpide kuuluu pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdan soveltamisalaan.
214 Tästä seuraa, että komission vahvistama tulkinta, jonka mukaan pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohtaa sovelletaan ainoastaan pääoman sijoituksiin ja yksinomaan, kun asianomainen jäsenvaltio omistaa osuuden tuensaajan pääomasta, on ristiriidassa kyseisen kohdan johdantolauseen kanssa, tarkasteltuna yhdessä pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 65 kohdan kanssa, joista ilmenee, että 67 kohdassa vahvistettua vaatimusta on tarkoitus soveltaa sekä pääoman sijoituksiin että velkojen anteeksi antamisiin ja näin ollen sekä tilanteessa, jossa valtio omistaa osuuden tuensaajan pääomasta, että tilanteessa, jossa se on tämän velkoja.
215 On kuitenkin myös totta, kuten komissio toteaa, että pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdan lopussa olevassa virkkeen osassa ”ottaen huomioon sen, kuinka paljon omaa pääomaa valtio sijoittaa verrattuna yhtiön jäljellä olevaan omaan pääomaan tappioiden kattamisen jälkeen”, viitataan yksinomaan pääoman sijoittamista koskevaan tilanteeseen.
216 Pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdan sanamuodossa vaikuttaa näin ollen olevan tiettyä ristiriitaisuutta, koska yhtäältä sen johdantolauseessa todetaan, että sitä on tarkoitus soveltaa ”kaikkeen valtiontukeen, joka vahvistaa tuensaajan omaa pääomaa”, eli avustuksiin, pääoman sijoituksiin ja velkojen kirjanpidosta poistamiseen, kun taas toisaalta sen loppuosassa viitataan valtion sijoittamaan omaan pääomaan.
217 Tämän osalta on kuitenkin todettava, että tämä virkkeen viimeinen osa seuraa välittömästi vaatimusta antaa valtiolle ”kohtuullinen osuus” tuensaajan tulevasta arvonnoususta. Se voidaan näin ollen ymmärtää osoituksena siitä, mikä muodostaa määrällisesti ”kohtuullisen osuuden”, joka on määritettävä sen suhteen perusteella, jota valtion maksama määrä edustaa suhteessa tuensaajan oman pääoman määrään tappioiden kattamisen jälkeen. Tämä tulkinta mahdollistaa näin ollen pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdan johdantolauseen ja loppuosan yhteen sovittamisen.
218 On joka tapauksessa todettava, että edellä 215 kohdassa todetun pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdan sanamuodossa olevan epäjohdonmukaisuuden – joka sitä paitsi johtuu komissiosta, joka on antanut kyseiset suuntaviivat – olisi pitänyt saada komission epäilemään siitä, kuuluuko kyseinen toimenpide pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdan soveltamisalaan, ja saada sen tutkimaan perusteellisemmin kyseistä kohtaa sen asiayhteydessä ja sillä tavoiteltuja päämääriä, mitä se ei tehnyt.
219 Kun unionin oikeuden säännöksen sanamuodon tulkinta on vaikeaa, sitä on tutkittava sen toimen päämäärä huomioiden, jonka osa se on, ja jos sitä voidaan tulkita usealla tavalla, etusija on annettava tulkinnalle, jolla voidaan varmistaa toimen tehokas vaikutus (ks. vastaavasti tuomio 24.2.2000, komissio v. Ranska, C‑434/97, EU:C:2000:98, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 4.10.2001, Italia v. komissio, C‑403/99, EU:C:2001:507, 28 kohta).
220 Näin ollen kun on toiseksi kyse pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdan asiayhteyteen perustuvasta tulkinnasta, on todettava, että kyseinen kohta kuuluu suuntaviivojen 3.5.2.2 osaan, jonka otsikko on ”Vastuunjako”. Kyseinen osa alkaa 65 kohdalla, joka koskee – kuten edellä 204 kohdassa muistutettiin – erotuksetta avustuksia, pääoman sijoituksia ja velkojen kirjanpidosta poistamisia valtiontukina, jotka vahvistavat tuensaajan omaa pääomaa.
221 Pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 66 kohdan, joka kuuluu suuntaviivojen samaan osaan ja jonka mukaan on lähinnä niin, että valtio saa toteuttaa toimenpiteitä vasta sen jälkeen, kun tappiot on otettu kokonaisuudessaan huomioon ja jaettu olemassa oleville osakkeenomistajille ja huonommassa etuoikeusasemassa oleville velkojille, sanamuodossa ei myöskään ole mitään, mikä antaisi ymmärtää, että kyseistä sääntöä olisi tarkoitus soveltaa vain valtiontuen tiettyihin muotoihin toiset muodot poissulkien. On päinvastoin niin, että ylenen viittaus valtion toimenpiteisiin (”valtion toimenpiteitä olisi toteutettava vasta”) ja kaikenlaisen muun täsmennyksen puuttuminen päinvastaisesta osoittaa, että 66 kohtaa sovelletaan kyseisten toimenpiteiden muodosta riippumatta.
222 Pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdan johdantolause on näin ollen kyseisten suuntaviivojen 65 ja 66 kohdan soveltamisalojen mukainen sikäli kuin se koskee ”kaikkea valtiontukea, joka vahvistaa tuensaajan omaa pääomaa”.
223 On myös todettava, että pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdassa vahvistettu vaatimus täydentää kyseisten suuntaviivojen 65 ja 66 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia, kuten osoittaa täsmennys, jonka mukaan ”asianmukainen vastuunjako tarkoittaa myös”. On yhtä tärkeää todeta, että jäsenvaltioilla ja komissiolla ei ole minkäänlaista harkintavaltaa, kun on kyse niiden velvollisuudesta täyttää pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdassa vahvistettu vaatimus, koska kyseisen kohdan mukaan ”kaikki” valtiontuki, joka vahvistaa tuensaajan omaan pääomaa, ”olisi” myönnettävä ehdoin, jotka antavat valtiolle kohtuullisen osuuden tuensaajan tulevasta arvonnoususta. Tämä tulkinta saa vahvistuksen pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 68 kohdasta, jossa vahvistetaan poikkeuksia niiden 66 kohdassa vahvistettujen vaatimusten – muttei 67 kohdassa vahvistetun vaatimuksen – täysimääräisestä täytäntöönpanosta. Se, että tietyssä tapauksessa pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 65 ja 66 kohdassa vahvistetut vaatimukset täyttyvät, ei näin ollen vapauta jäsenvaltioita ja komissiota velvollisuudesta varmistua, että myös suuntaviivojen 67 kohdan vaatimus täyttyy.
224 Tästä seuraa, että pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 66 ja 67 kohdassa vahvistetaan kaksi itsenäistä vaatimusta, joiden sisältö ja ajallinen soveltaminen eroavat toisistaan. Yhtäältä 66 kohdan vaatimus koskee tuensaajan tappioiden kattamista, jonka toteuttavat olemassa olevat osakkeenomistajat ja huonommassa etuoikeusasemassa olevat velkojat, ja kyseinen vaatimus on täytettävä ennen valtion toimenpiteitä. Toisaalta 67 kohta koskee tulevaa tilannetta eli tuensaajan tulevaa arvonnousua, ja siinä vahvistetaan, että tällaisessa tilanteessa valtion on saatava kohtuullinen osuus kyseisestä arvonnoususta.
225 Mikään ei kuitenkaan osoita, että pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 65, 66 ja 67 kohdalla olisi oltava toisistaan poikkeava soveltamisala sen mukaan, missä muodossa valtion antama tuki on, edellyttäen, että se vahvistaa tuensaajan omaa pääomaa. Erityisesti pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 66 ja 67 kohdassa vahvistettujen vaatimusten rakenne ja niiden kumulatiivisuus näyttävät antavan ymmärtää, että niitä on tarkoitus soveltaa – kyseisten suuntaviivojen 65 kohdan tavoin – kaikkeen valtiontukeen, jonka tarkoituksena on tällainen vahvistaminen. Velvollisuus kattaa tappiot ennen valtion toimenpiteitä ja vaatimus antaa valtiolle kohtuullinen osuus tuensaajan tulevasta arvonnoususta vahvistavat ja täydentävät toisiaan, koska tuensaajan tappioiden hallinta ja valtion antama tuki ovat ehdoton edellytys sen varmistamiselle myöhemmin, että tuensaajasta tulee jälleen elinkelpoinen ja tätä kautta kannattava. Ei näin ollen vaikuta olevan mitään perusteltua syytä sulkea tiettyjä tukimuotoja pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdassa vahvistetun velvollisuuden soveltamisalan ulkopuolelle.
226 Kolmanneksi pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdan teleologisesta tulkinnasta on todettava, että muun muassa suuntaviivojen 9, 11, 65, 87 ja 90 kohdasta ilmenee, että kyseiset säännökset koskevat asianmukaista vastuunjakoa, jolla pyritään muun muassa estämään moraalikatoa. Näin ollen kuten edellä 204 kohdassa todettiin, suuntaviivojen 65 kohdan mukaan on niin, että jos valtiontukea myönnetään muodossa, joka vahvistaa tuensaajan omaa pääomaa, esimerkiksi kun valtio myöntää avustuksia, sijoittaa pääomaa tai poistaa velkoja kirjanpidosta, tällöin seurauksena voi olla osakkeenomistajien ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkojien suojelu vaikutuksilta, joita niiden päätöksellä sijoittaa tuensaajaan olisi. Tämä voi luoda moraalikatoa ja heikentää markkinakuria.
227 Komissio ei kuitenkaan esitä mitään seikkoja, joilla voitaisiin osoittaa, että moraalikadon vaara olisi olemassa yksinomaan silloin, kun jäsenvaltio sijoittaa pääomaa tuensaajaan, muttei silloin, kun se antaa anteeksi tämän velkoja tai myöntää avustuksen kyseiselle tuensaajalle. Todellisuudessa pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa ei ole ensimmäistäkään kohtaa, johon tällainen päätelmä voitaisiin perustaa. Pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 65 kohdan mukaan on päinvastoin niin, että tällainen vaara on olemassa kaiken sellaisen valtion antaman tuen osalta, joka on muodossa, joka vahvistaa tuensaajan omaa pääomaa, eli avustuksina, pääoman sijoituksina ja velkojen kirjanpidosta poistamisena.
228 On lisäksi muistutettava, kuten muun muassa pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 9 kohdasta ilmenee, että moraalikadon vaara muodostuu sitä, että yritykset, jotka odottavat tulevansa pelastetuiksi ja pääsevänsä rakenneuudistuksen piiriin joutuessaan vaikeuksiin, saattavat laatia kestämättömiä liiketoimintastrategioita, jotka saavat ne ottamaan liiallisia riskejä. Sekä pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 66 kohdan vaatimus, joka koskee sitä, että tuensaajan olemassa olevat osakkeenomistajat ja huonommassa etuoikeusasemassa olevat velkojat kattavat tämän tappiot, että niiden 67 kohdan vaatimus, joka koskee velvollisuutta varmistaa, että valtio saa osuuden tuensaajan tulevista voitoista, auttavat vähentämään kannustinta, joka yrityksellä voi olla ottaa liiallisia riskejä suurempien voittojen saamiseksi.
229 Tästä seuraa, että pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdan taustalla olevaa tavoitetta ei voitaisi saavuttaa täysimääräisesti, jos sen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä tietyntyyppiset tukitoimenpiteet, kuten velkojen anteeksi antaminen, vaikka niillä vahvistetaan tuensaajan omaa pääomaa ja vaikka ne aiheuttavat saman moraalikadon kuin pääoman sijoittaminen.
230 On lisäksi todettava, että sekä pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa että EU:n valtiontukiuudistuksesta 8.5.2012 annetussa komission tiedonannossa COM(2012) 209 final, johon kyseisissä suuntaviivoissa viitataan, korostetaan tehokkuusperiaatteen tai julkisten menojen tehokkuuden tärkeyttä. Kyseisessä tiedonannossa korostetaan lisäksi julkisten varojen järkevää käyttöä, veronmaksajien rahojen parempaa käyttöä ja julkisen talouden vakauttamista sekä tarvetta välttää julkisten varojen tuhlausta. Valtion myöntäessä rakenneuudistustukea – olipa se avustuksen, pääoman sijoittamisen tai velkojen anteeksi antamisen muodossa – se, että sille annetaan kohtuullinen osuus tuensaajan tulevasta arvonnoususta, on näiden tavoitteiden mukaista.
231 Toisin kuin komissio esitti suullisessa käsittelyssä, on lisäksi virheellistä väittää, että valtio voi saada pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdassa tarkoitetun ”kohtuullisen osuuden tuensaajan tulevasta arvonnoususta” vain, jos se omistaa siitä osuuden. Kuten kantaja perustellusti totesi, jopa silloin, kun valtio ei omista osuutta tuensaajan pääomasta ja on näin ollen vain viimeksi mainitun velkoja, se voi kuitenkin hyötyä tuensaajan tulevasta arvonnoususta tai tulevista voitoista, jotka syntyvät ainakin osittain tuen ansiosta, vahvistamalla esimerkiksi käsiteltävän tapauksen kaltaisen velkojen osittaisen anteeksi antamisen tapauksessa sellaisen vaihtuvan koron saatavansa anteeksiantamattomalle osalle, joka kasvaa sitä mukaa kuin tuensaajan arvo tai voitot kasvavat. Toinen keino, jolla osasta tuensaajalta olevista saatavistaan luopunut valtio voisi olla mukana viimeksi mainitun tulevassa arvonnousussa tai tulevissa voitoissa, on esimerkiksi se, että tuensaaja lupaa maksaa takaisin kaikki anteeksi annetut velat tai osan niistä, jos sen tilanne paranee.
232 Lopuksi on hylättävä Condorin argumentti, jonka mukaan sillä, että vuoden 2020 covid-19‑lainoihin perustuvien velkojen jäljellä oleva osa maksetaan takaisin tulevaisuudessa, voitaisiin katsoa taattavan valtiolle pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdassa tarkoitettu kohtuullinen osuus Condorin tulevasta arvonnoususta. Yhtäältä on nimittäin riittävää todeta, että riidanalaisessa päätöksessä ei ole mitään, mikä antaisi ymmärtää, että komissio olisi katsonut, että yksinomaan anteeksi antamattomien velkojen osan mahdollinen takaisin maksaminen antaisi valtiolle pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdassa tarkoitetun ”kohtuullisen osuuden [Condorin] tulevasta arvonnoususta”. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan riidanalaisen päätöksen perusteluja ei voida täydentää asian käsittelyn kuluessa. (ks. vastaavasti tuomio 15.12.2021, Oltchim v. komissio, T‑565/19, EU:T:2021:904, 275 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Toisaalta ja joka tapauksessa Condorin argumenttia ei voida hyväksyä vaarantamatta pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdassa vahvistetun vaatimuksen tehokkuutta. Jo luonteensakin puolesta velkojen osittainen anteeksi antaminen merkitsee nimittäin niiden anteeksiantamattoman osan takaisin maksamista. Tällä argumentilla siis suljetaan de facto pois pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdan soveltamisalaan kuluvien velkojen osittainen anteeksi antaminen, mikä olisi kuitenkin ristiriidassa kyseisen kohdan sanamuodon mukaisen, asiayhteyteen perustuvan ja teleologisen tulkinnan kanssa.
233 Tästä seuraa, että kun otetaan huomioon pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdan sanamuodon mukainen, asiayhteyteen perustuva ja teleologinen tulkinta, komissio ei voinut päätellä ilman, että sillä olisi ollut tältä osin epäilyjä, että asianomainen toimenpide ei kuulunut kyseisen kohdan soveltamisalaan, ja jättää tutkimatta, oliko kyseinen toimenpide 67 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukainen.
234 On näin ollen katsottava, että kantaja on osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että komissiolla olisi pitänyt olla epäilyjä siitä, oliko asianomainen toimenpide pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 67 kohdassa vahvistetun vaatimuksen mukainen.
[– –]
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Valtiontuesta SA.63203 (2021/N) – Saksa – Rakenneuudistustuki Condorille – 26.7.2021 annettu komission päätös C(2021) 5729 final kumotaan.
2) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Ryanair DAC:n oikeudenkäyntikulut.
3) Saksan liittotasavalta ja Condor Flugdienst GmbH vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 8 päivänä toukokuuta 2024.
Allekirjoitukset