Valitus, jonka Euroopan tietosuojavaltuutettu on tehnyt 16.11.2023 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu ensimmäinen jaosto) asiassa T-578/22, Euroopan tietosuojavaltuutettu v. parlamentti ja neuvosto, 6.9.2023 antamasta määräyksestä

(asia C-698/23 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan tietosuojavaltuutettu (edustajat: asiamiehet T. Zerdick, A. Buchta, F. Coudert ja D. Nardi)

Muut osapuolet: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin:

kumoaa valituksenalaisen määräyksen,

toteaa, että Euroopan tietosuojavaltuutetun nostama kanne Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta 11.5.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794¹ , sellaisena kuin se on muutettuna asetuksen (EU) 2016/794 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse Europolin yhteistyöstä yksityisten osapuolten kanssa, Europolin suorittamasta henkilötietojen käsittelystä rikostutkintojen tukemiseksi sekä Europolin roolista tutkimuksessa ja innovoinnissa 8.6.2022 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2022/991² , 74 a ja 74 b artiklan kumoamiseksi otetaan tutkittavaksi, ja

velvoittaa Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston korvaamaan valitusmenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu siihen, että todetessaan, että Euroopan tietosuojavaltuutetun nostamaa kumoamiskannetta ei oteta tutkittavaksi ja erityisesti katsoessaan, että unionin tuomioistuimen 22.5.1990 antamaa tuomiota (C-70/88, EU:C:1991:373) ei voida soveltaa analogisesti sen toteamiseksi, että tietosuojavaltuutetulla on SEUT 263 artiklan nojalla asiavaltuus nostaa kanne riidanalaisten säännösten kumoamiseksi, unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi toimielinten välistä tasapainoa koskevaa periaatetta virheellisesti ja loukkasi siten tietosuojavaltuutetun oikeutta riippumattomuuteen ja vei häneltä tarpeelliset oikeussuojakeinot tämän oikeuden käyttämiseksi.

Toinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan, että riidanalaiset säännökset eivät koske tietosuojavaltuutettua suoraan ja erikseen, ja näin ollen se ei tunnustanut, että tietosuojavaltuutetulla on asiavaltuus nostaa kumoamiskanne SEUT 263 artiklan neljännen kohdan toisessa osassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

____________

¹ EUVL 2016, L 135, s. 53.

¹ EUVL 2022, L 169, s. 1.