UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

12 päivänä toukokuuta 2010

Asia T-491/08 P

Philippe Bui Van

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Nimitys – Palkkaluokan määrittäminen – Hallintotoimen peruuttaminen – Luottamuksensuoja – Kohtuullinen aika – Oikeus tulla kuulluksi

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-51/07, Bui Van vastaan komissio, 11.9.2008 antaman tuomion (Kok. H., s. I-A-1-289 ja II-A-1-1533) kumoamista. Komission tekemä vastavalitus.

Ratkaisu: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-51/07, Bui Van vastaan komissio, 11.9.2008 antama tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä määrätään suoritettavaksi Bui Vanille 1 500 euron suuruinen vahingonkorvaus. Valitus ja vastavalituksen muut vaatimukset hylätään. Asia palautetaan virkamiestuomioistuimeen, jotta se ratkaisee vahingonkorvauskanteen. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset

(Henkilöstösääntöjen 85 artiklan ensimmäinen kohta)

2.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tuomion sellaista perustelua koskeva valitusperuste, joka ei ole tarpeen tuomiolauselman perustelemiseksi – Tehoton valitusperuste

3.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Peruuttaminen – Lainvastaiset säädökset, päätökset ja muut toimet – Edellytykset – Kohtuullinen aika

4.      Virkamiehet – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Velvollisuus kuulla asianomaista henkilöä ennen hänelle vastaisen toimen toteuttamista – Ulottuvuus

5.      Virkamiehet – Muutoksenhaku – Täysi harkintavalta – Laajuus – Rajat – Kontradiktorisen periaatteen noudattaminen

(SEUT 261 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)

6.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Kontradiktorinen periaate – Ulottuvuus

1.      Vaikka luottamuksensuojan periaate voi rajoittaa hallinnolla olevaa oikeutta peruuttaa taannehtivasti lainvastainen toimi tilanteessa, jossa toimen adressaatti saattoi luottaa toimen lainmukaisuuteen, tämän edellytyksen ei katsota täyttyvän sellaisessa objektiivisessa tilanteessa, jossa asianomaisen henkilön olisi pitänyt havaita kyseinen virhe, tai toisin sanoen silloin, kun on olemassa seikkoja, jotka ovat omiaan asettamaan toimen lainmukaisuuden kyseenalaiseksi. Siten asianomainen henkilö ei voi luottaa peruutetun toimen lainmukaisuuteen etenkään silloin, kun kyseisellä toimella ei ole oikeusperustaa tai kun kyseinen toimi on toteutettu sovellettavien oikeussääntöjen vastaisesti. Subjektiivisia oikeuksia perustavien lainvastaisten toimien taannehtivaa peruuttamista koskevassa oikeuskäytännössä pyritään nimenomaisesti sovittamaan yhteen kaksi periaatetta eli luottamuksensuojan periaate ja laillisuusperiaate. Jos huolellinen virkamies ei ole voinut olla huomaamatta lainvastaisuutta, luottamusta ei voida pitää perusteltuna ja näin ollen laillisuusperiaatetta sovelletaan täysimääräisesti. Tästä seuraa, että hallinnolla olevasta velvollisuudesta, jonka mukaan sen on tehtävä kaikkensa päätöstensä lainmukaisuuden takaamiseksi, huolimatta virkamiehet eivät voi vedota perusteltuun luottamukseen ilmeisen lainvastaisten toimien voimassa pitämiseksi. Lisäksi pelkästään sen perusteella, että virkamies vetoaa siihen, että hallinnolta on jäänyt, niin valitettavaa kuin se onkin, useaan otteeseen huomaamatta tekemänsä virhe, ei voida katsoa, että hänelle on syntynyt perusteltu luottamus, kun otetaan huomioon objektiivinen tilanne, jossa kyseisen virkamiehen olisi pitänyt havaita kyseinen virhe.

Lisäksi kysymys siitä, onko olemassa sellainen pakottava yleinen etu, jolla on etusija asianomaisen henkilön etuun nähden, on merkityksellinen ainoastaan silloin, kun on osoitettu, että asianomainen henkilö saattoi luottaa kyseisen toimen lainmukaisuuteen ja vaatia, että se pidetään voimassa.

(ks. 44, 45, 49, 50 ja 52 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 14/81, Alpha Steel v. komissio, 3.3.1982 (Kok., s. 749, 10–12 kohta); asia C‑248/89, Cargill v. komissio, 20.6.1991 (Kok., s. I‑2987, 20 kohta); asia C‑90/95 P, de Compte v. parlamentti, 17.4.1997 (Kok., s. I‑1999, 39 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑20/96, Pascall v. komissio, 27.11.1997 (Kok. H., s. I‑A‑361 ja II‑977, 75 ja 76 kohta); yhdistetyt asiat T‑66/96 ja T‑221/97, Mellett v. yhteisöjen tuomioistuin, 21.7.1998 (Kok. H., s. I‑A‑449 ja II‑1305, 122 kohta); asia T‑197/99, Gooch v. komissio, 5.12.2000 (Kok. H., s. I‑A‑271 ja II‑1247, 56 kohta) ja asia T‑416/04, Kontouli v. neuvosto, 27.9.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑181 ja II‑A‑2‑897, 164–166 kohta)

2.      Valitusperuste, joka kohdistuu sellaisen riidanalaisen tuomion ylimääräiseen perusteluun, jonka tuomiolauselma on oikeudellisesti riittävällä tavalla perusteltu muilla perusteluilla, on valitusasiassa tehoton, ja se on näin ollen hylättävä.

(ks. 52 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑244/91 P, Pincherle v. komissio, 22.12.1993 (Kok., s. I‑6965, 25 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑253/06 P, Chassagne v. komissio, 19.9.2008 (95 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa)

3.      Kuluneen ajan kohtuullisuutta on arvioitava kaikkien esillä olevan asian olosuhteiden perusteella. Etukäteen määritellyn ajan ei voida yleisesti ottaen olettaa olevan kohtuullinen aika. Virkamiestuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on katsonut, että etukäteen määritellyn ajan voidaan olettaa olevan kohtuullinen, vaikkakaan kyseisellä virheellä ei ole vaikutusta riidanalaisen tuomion laillisuuteen, koska kyseinen tuomioistuin on jättänyt soveltamatta olettamaa, jonka se oli virheellisesti hyväksynyt, arvioidessaan kuluneen ajan kohtuullisuutta.

Lisäksi toimen merkitys kyseisen virkamiehen uran kannalta ei vaikuta sen ajan, jossa toimi poistettiin, kohtuullisuuden arviointiin. Ei voida nimittäin katsoa, että mitä tärkeämpi toimi on asianomaisen henkilön kannalta, sitä pitempi on aika, jossa hallinto voi kyseisen toimen poistaa. Sen sijaan tuomioistuin voi ottaa kuluneen ajan kohtuullisuutta arvioitaessa huomioon lyhyen ajanjakson, jonka aikana toimella, kuten virkamiehen palkkaluokan määrittämistä koskevalla alkuperäisellä päätöksellä, on ollut vaikutuksia. Koska tällä seikalla on vaikutusta poistamisen taannehtivaan – erityisesti taloudelliseen – vaikutukseen virkamiehelle, sitä ei ole syytä sulkea pois seikoista, jotka voidaan ottaa huomioon kyseisen ajan kohtuullisuutta arvioitaessa.

(ks. 58 ja 60–62 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 7/56 ja 3/57–7/57, Algera ym. v. EHTY:n edustajakokous, 12.7.1957 (Kok., s. 81, 116 kohta); em. asia de Compte v. parlamentti; yhdistetyt asiat C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, 15.10.2002 (Kok., s. I‑8375, 187 kohta) ja em. asia Pascall v. komissio

4.      Hallintotoimen adressaattina olevan virkamiehen oikeudesta tulla kuulluksi on todettava, että sen seikan, että päätös on prosessuaalisesti arvioituna kyseiselle virkamiehelle vastainen toimi, perusteella ei voida automaattisesti – ja ottamatta huomioon asianomaista henkilöä vastaan aloitetun menettelyn luonnetta – päätellä, että nimittävällä viranomaisella on velvollisuus kuulla asianomaista henkilöä asianmukaisesti ennen päätöksen tekemistä. Päätöksessä, joka vaikuttaa virkamiehen hallinnolliseen tilanteeseen erityisesti siten, että sillä voi olla vaikutusta kyseisen virkamiehen uraan siltä osin kuin se voi vaikuttaa hänen ammatillisiin tulevaisuudennäkymiinsä ja johtaa siihen, että hänen palkkansa pienenee, on kuitenkin – vaikka kyseisestä menettelystä ei olisikaan annettu mitään säännöksiä – sovellettava puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta, joka on unionin oikeuden perusperiaate. Näin ollen tällainen päätös voidaan tehdä vasta sen jälkeen, kun asianomaiselle henkilölle on annettu mahdollisuus ilmaista asianmukaisesti näkemyksensä päätösluonnoksesta.

(75 ja 77 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑111/02 P, parlamentti v. Reynolds, 29.4.2004 (Kok., s. I‑5475, 57 kohta) ja asia C‑59/06 P, Marcuccio v. komissio, 6.12.2007 (45–47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa)

5.      Aineettoman vahingon korvaamista koskevasta vaatimuksesta on todettava, että vaikka unionin tuomioistuimilla on, kun ne käyttävät niille henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdassa erityisesti taloudellisluonteisissa riita-asioissa myönnettyä täyttä harkintavaltaansa, toimivalta korottaa kantajalle myönnettävää vahingonkorvausta siihen vahingonkorvaukseen verrattuna, jota kantaja on vaatinut, ei voida sallia, että ne voivat käyttää tällaista toimivaltaa kehottamatta ensin asianosaista, joka olisi velvollinen maksamaan kyseisen korotuksen, ottamaan kantaa mahdolliseen korotukseen.

Lisäksi tällaisen vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten arvioinnin yhteydessä on todettava, että kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu, riittävän selvästi ja täsmällisesti erityisesti siksi, että vastaaja voi valmistella puolustuksensa. Tämä ei merkitse sitä, että kantajan on välttämättä määriteltävä väitetyn vahingon määrä. Kantajan on kuitenkin mainittava seikat, joiden perusteella on mahdollista arvioida vahingon laatu ja laajuus, erityisesti siksi, että vastaaja voi puolustautua.

Erityisesti aineettoman vahingon korvaamista koskevassa vaatimuksessa, jossa vaaditaan vahingon korvaamista symbolisesti tai jolla pyritään todelliseen vahingonkorvaukseen, on täsmennettävä väitetyn vahingon laatu vastaajan moitittu toiminta huomioon ottaen ja arvioitava edes likimääräisesti tämän vahingon koko määrä. On nimittäin totta, että täysi harkintavalta merkitsee sitä, että unionin tuomioistuinten tehtäväksi annetaan kokonaisvaltaisen ratkaisun antaminen niiden käsiteltäväksi saatettuihin riita-asioihin, ja mahdollistaa se, että unionin tuomioistuimet voivat, vaikkei sitä olisi oikeassa järjestyksessä vaadittukaan, kumoamisratkaisun lisäksi myös tarvittaessa viran puolesta velvoittaa vastaajan korvaamaan vastaajan virheellisestä virkatoiminnasta aiheutuneen aineettoman vahingon. Unionin tuomioistuimet eivät voi kuitenkaan lähtökohtaisesti toimia tällä tavalla, jolleivät ne ole kehottaneet asianosaisia ensin esittämään huomautuksensa tällaisen vahingonkorvauksen mahdollisesta myöntämisestä. Näin ollen unionin tuomioistuimille toimielinten ja niiden henkilöstön välisissä taloudellisluonteisissa riita-asioissa annetun täyden harkintavallan ei voida katsoa antavan kyseisille tuomioistuimille toimivaltaa olla tällaisessa riita-asiassa noudattamatta kontradiktoriseen periaatteeseen liittyviä menettelysääntöjä. Tätä päätelmää tukee SEUT 261 artiklassa tarkoitettuja sakkoja koskeva oikeuskäytäntö, josta ilmenee, että unionin tuomioistuinten mahdollisuutta korottaa täyttä harkintavaltaansa käyttäen kyseisiä sakkoja ei voida käyttää siten, että ne nojautuvat sellaisiin tekijöihin, olosuhteisiin tai kriteereihin, joiden huomioon ottamista kyseinen asianosainen ei olisi voinut ennakoida. Kun kyseistä asianosaista ei ole kuultu tällaisesta mahdollisesta korotuksesta ja kun sillä ei ole näin ollen ollut mahdollisuutta ottaa kantaa mahdollisen korotuksen asianmukaisuuteen, unionin tuomioistuimet eivät suorita tällaista uudelleenarviointia.

(ks. 83, 86, 88 ja 89 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: julkisasiamies Verloren van Themaatin ratkaisuehdotus yhdistetyissä asioissa 240/82–242/82, 261/82, 262/82, 268/82 ja 269/82, Stichting Sigarettenindustrie ym. v. komissio, 10.12.1985 (Kok., s. 3831, s. 3851) ja asia C‑3/06 P, Groupe Danone v. komissio, 8.2.2007 (Kok., s. I‑1331, 82 ja 83 kohta)

Unionin tuomioistuin: asia C‑197/09 RX‑II, M v. EMEA, 17.12.2009 (Kok., s. I-12033, 56–58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑277/97, Ismeri Europa v. tilintarkastustuomioistuin, 15.6.1999 (Kok., s. II‑1825, 28–30 ja 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); asia T‑224/00, Archer Daniels Midland ja Archer Daniels Midland Ingredients v. komissio, 9.7.2003 (Kok., s. II‑2597, 374–376 kohta) ja yhdistetyt asiat T‑67/00, T‑68/00, T‑71/00 ja T‑78/00, JFE Engineering v. komissio, 8.7.2004 (Kok., s. II‑2501, 578 kohta)

6.      Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen merkitsee sitä, että oikeudenkäynnin asianosaisille on annettu mahdollisuus ottaa kantaa sellaisiin seikkoihin ja asiakirjoihin, joihin tuomioistuimen ratkaisu perustuu, ja keskustella tuomioistuimelle esitetyistä todisteista ja huomautuksista sekä perusteista, joihin tuomioistuin aikoo perustaa ratkaisunsa. Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen liittyvien vaatimusten täyttämiseksi asianosaisilla on oltava tilaisuus keskustella kontradiktorisesti sellaisista tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, jotka ovat oikeudenkäyntimenettelyn tuloksen kannalta ratkaisevia. Tämä oikeus on ymmärrettävä siten, että sillä taataan se, ettei tuomioistuimen ratkaisu yllätä asianosaisia täysin. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että tuomioistuimen on kuultava asianosaisia oikeudellisen arviointinsa kaikista kohdista ennen tuomionsa antamista.

(ks. 84 ja 85 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus asiassa C‑229/05 P, PKK ja KNK v. neuvosto, 18.1.2007 (Kok., s. I‑439, 66 ja 67 kohta) ja em. asia M v. EMEA, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen