Valitus, jonka Esko-Graphics BVBA on tehnyt 30.11.2023 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu toinen jaosto) asioissa T-201/16, T-335/16, T-357/16 ja T-369/16, Soudal ym. v. komissio, 20.9.2023 antamasta tuomiosta
(Asia C-735/23 P)
Oikeudenkäyntikieli: hollanti
Asianosaiset
Valittaja: Esko-Graphics BVBA (edustaja: H. Viaene, advocaat)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion, kumoaa riidanalaisen päätöksen1 ja velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa tai vaihtoehtoisesti, mikäli unionin tuomioistuin hyväksyisi vain kolmannen valitusperusteen, kumoaa riidanalaisen päätöksen 2 artiklaan sisältyvän takaisinperintämääräyksen ja velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa
vaihtoehtoisesti, jos unionin tuomioistuin hyväksyy valittajan valitusperusteet mutta katsoo, ettei asia ole vielä ratkaisukelpoinen, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut kantaa markkinaehtoperiaatetta koskeviin toissijaisiin perusteluihin, palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ainoastaan siltä osin kuin on kyse valikoivuutta koskevista toissijaisista perusteluista sekä määrää, että oikeudenkäyntikuluista unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa päätetään myöhemmin, mutta hyväksyy tällöinkin kolmannen valitusperusteen ja kumoaa jo tässä vaiheessa ainakin riidanalaisen päätöksen 2 artiklaan sisältyvän takaisinperintämääräyksen.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Ensimmäinen valitusperuste perustuu useisiin oikeudellisiin virheisiin ja tosiseikkojen vääristämisiin, joiden perusteella on katsottu, että komissio on määritellyt viitejärjestelmän asianmukaisesti ja myös osoittanut asianmukaisesti, että viitejärjestelmästä on poikettu. Tämä valitusperuste jakautuu kolmeen osaan. Valitusperusteen yhdenkin osan hyväksyminen unionin tuomioistuimessa riittää siihen, että valituksenalainen tuomio ja riidanalainen päätös on kumottava.
Ensimmäinen osa: ensimmäisessä osassa valittaja osoittaa, että valituksenalainen tuomio on kumottava, koska unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä ja ottanut tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla pyrkiessään määrittelemään viitejärjestelmän.
Toinen osa: toisessa osassa valittaja osoittaa, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja vääristänyt Belgian oikeutta katsoessaan, että vuoden 1992 tuloverolain (WIB 92)1 185 §:n 2 momentin b kohdassa sallitaan Belgiassa tehtävä oikaisu alaspäin vain silloin, kun jonkin muun maan verohallinto tekee sitä vastaavan tai siihen liittyvän oikaisun ylöspäin.
Kolmas osa: kolmannessa osassa valittaja osoittaa, että unionin yleisen tuomioistuimen johtopäätökset perustuvat oikeudellisiin virheisiin ja vääristyneellä tavalla huomioon otettuihin tosiseikkoihin siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, ettei WIB 92:n 185 §:n 2 momentin b kohdassa sallita oikaisujen tekemistä hypoteettiseen voittoon viittaamalla.
Toinen valitusperuste perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut perussäännön 61 artiklaa, tehnyt useita oikeudellisia virheitä ja ottanut tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla katsoessaan, että komissio on menetellyt asianmukaisesti luokitellessaan järjestelmän valikoivaksi. Tässä yhteydessä valittaja osoittaa, että väitetyn valikoivuuden osoittamiseen käytetyt kolme skenaariota eivät perustu todellisuuteen. Jos unionin tuomioistuin hyväksyy näiden kolmen skenaarion riitautuksen, valikoivuutta ei ole ollut ja valituksenalainen tuomio ja riidanalainen päätös on siten kumottava.
Kolmas valitusperuste perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että määräys tuen takaisin perimisestä ei loukkaa oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita.
____________
1 Ylisuurten voittojen verovapautta koskevasta valtiontukiohjelmasta SA.37667 (2015/C) (ex 2015/NN), jonka Belgia on toteuttanut, 11.1.2016 annettu komission päätös (EU) 2016/1699 (EUVL 2016, L 260, s. 61).
1 Wetboek van de inkomstenbelastingen 1992.