Asia C-614/10

Euroopan komissio

vastaan

Itävallan tasavalta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Direktiivi 95/46/EY – Henkilötietojen käsittely ja näiden tietojen vapaa liikkuvuus – Yksilöiden suojelu – 28 artiklan 1 kohta – Kansallinen valvontaviranomainen – Itsenäisyys – Valvontaviranomainen ja liittokanslerinvirasto – Henkilökohtaiset ja organisatoriset siteet

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 16.10.2012

1.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Direktiivi 95/46 – Kansalliset valvontaviranomaiset – Itsenäisyysvaatimus – Ulottuvuus – Kansallista säännöstöä, jossa säädetään henkilökohtaisista ja organisatorisista siteistä viranomaisen ja valtion välillä, ei voida hyväksyä – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46 28 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

2.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Direktiivi 95/46 – Kansalliset valvontaviranomaiset – Itsenäisyysvaatimus – Ulottuvuus – Erillistä kohtaa talousarviossa koskevaa velvollisuutta ei ole

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 45/2001 43 artiklan 3 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46 28 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

1.        Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin 95/46 28 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ilmaisua ”itsenäisesti” on tulkittava siten, että henkilötietojen suojaa valvovilla viranomaisilla on oltava sellainen itsenäisyys, että ne voivat hoitaa tehtäviään ilman ulkopuolista vaikuttamista. Tässä yhteydessä on todettava, että se, että tällainen viranomainen on toiminnallisesti itsenäinen siten, että sen jäsenet ovat riippumattomia eikä mikään ohje sido heitä heidän hoitaessaan tointansa, ei yksinään riitä suojaamaan valvontaviranomaista kaikelta ulkopuoliselta vaikuttamiselta. Mainitussa 28 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa edellytetyllä itsenäisyydellä pyritään kuitenkin sulkemaan pois paitsi suora vaikuttaminen ohjeiden muodossa myös kaikenlainen välillinen vaikuttaminen, joka voi ohjata valvontaviranomaisen päätöksiä. Kun otetaan lisäksi huomioon valvontaviranomaisten rooli yksityisyyden suojan vartijoina, mainitussa 28 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa edellytetään, että niiden päätökset – ja siis ne itse – ovat kaikkien puolueellisuusepäilyjen yläpuolella.

Niinpä jäsenvaltio ei noudata direktiivin 95/46 28 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisia velvoitteitaan, jos se ei anna kaikkia tarpeellisia säännöksiä ja määräyksiä, jotta kansallinen lainsäädäntö täyttäisi valvontaviranomaista koskevan itsenäisyysvaatimuksen, ja tarkemmin sanottuna jos se ottaa käyttöön säännöstön, jonka perusteella

–        sen hallinnosta vastaava jäsen on valtion virkamies, johon kohdistetaan valvontaa,

–        sen toimisto on kansalliseen hallintoon kuuluvan viraston yhteydessä ja

–        kansallisen hallituksen päämiehellä on ehdoton tiedonsaantioikeus kaikista viranomaisen hallintoa koskevista seikoista.

(ks. 41–43, 52 ja 66 kohta sekä tuomiolauselma)

2.        Jotta henkilötietojen suojaa valvova viranomainen voisi täyttää yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin 95/46 28 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ilmaistun itsenäisyysvaatimuksen, sillä ei tarvitse olla talousarviossa erillistä kohtaa, jollaisesta säädetään yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun asetuksen N:o 45/2001 43 artiklan 3 kohdassa. Jäsenvaltiot eivät ole velvollisia saattamaan osaksi kansallisia lainsäädäntöjään asetuksen N:o 45/2001 V luvun säännösten kanssa analogisia säännöksiä kyseisten jäsenvaltioiden valvontaviranomaisen tai -viranomaisten täyden itsenäisyyden takaamiseksi, ja ne voivat näin ollen säätää, että budjettioikeudelliselta kannalta valvontaviranomainen kuuluu tietyn ministeriön alaisuuteen. Tarpeellisten henkilöstövoimavarojen ja aineellisten voimavarojen antaminen tällaisen viranomaisen käyttöön ei saa kuitenkaan estää sitä hoitamasta tehtäviään direktiivin 95/46 28 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla ”itsenäisesti”.

(ks. 58 kohta)