Kanne 27.1.2010 - BASF Specialty Chemicals ja BASF Lampertheim v. komissio

(Asia T-25/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: BASF Specialty Chemicals Holding GmbH (Basel, Sveitsi) ja BASF Lampertheim GmbH (Lampertheim, Saksa) (edustajat: asianajajat F. Montag ja T. Wilson)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Komission 11.11.2009 tekemän päätöksen 2009 K(2009)8682 lopullinen (asia COMP/38589 - Lämpöstabilisaattorit) 1 artiklan 1 kohdan q alakohta ja 2 kohdan q alakohta on kumottava BASF Specialty Chemicals Holding GmbH:ta koskevilta osiltaan ja sen 1 artiklan 1 kohdan r alakohta sekä 2 kohdan r alakohta on kumottava BASF Lampertheim GmbH:ta koskevilta osiltaan, ja sen 2 artiklan 15 ja 36 kohta on kumottava kantajia koskevilta osiltaan

Toissijaisesti kantajille päätöksen 2 artiklan 15 ja 36 kohdassa määrätyt sakot on alennettava kohtuulliseen määrään

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat riitauttavat komission 11.11.2009 tekemän päätöksen 2009 K(2009)8682 lopullinen asiassa COMP/38589 - Lämpöstabilisaattorit. Riidanalaisessa päätöksessä niille, kuten eräille muille yrityksillekin, määrättiin sakot EY 81 artiklan ja 1.1.1994 lähtien ETA 53 artiklan rikkomisesta. Komission mukaan kantajat olivat osallistuneet useisiin kartelleihin ja/tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin tinastabilisaattoreiden ja ESBO/estereiden alalla Euroopan talousalueella. Ne olivat näissä kartelleissa vahvistaneet hintoja, jakaneet markkinoita myöntämällä myyntikiintiöitä, jakaneet keskenään asiakkaita ja vaihtaneet arkaluotoisia tietoja etenkin asiakkaista, tuotannosta ja myynnistä.

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi kolmeen perusteeseen.

Ensinnäkin ne väittävät asetuksen (EY) N:o 1/2003¹ 25 artiklaa rikotun, sillä vastaajan oikeus määrätä sakkoja kantajille oli vanhentunut. Toisin kuin komissio väittää, kantajat katsovat, että asetuksen (EY) N:o 1/2003 25 artiklan 6 kohdan säännöksiä ei voida soveltaa niihin.

Toiseksi kantajat väittävät, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan SEUT 101 artiklan 1 kohtaa yhdessä asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan kanssa, sillä BASF Specialty Chemicals Holding GmbH:n rikkomuksia ei voida lukea viimeksi mainitun syyksi, joten sille ei näin ollen olisi pitänyt määrätä sakkoa. Kantajat väittävät tältä osin myös, että komissio on näin rikkonut asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa BASF Lampertheimille määrätyn sakon määrää vahvistaessaan, sillä laskettaessa sakon enimmäismäärää, joka ei saa ylittää 10 prosenttia kokonaisliikevaihdosta, niiltä ajanjaksoilta, joilta BASF Specialty Chemicals ei ollut vastuussa, huomioon olisi pitänyt ottaa yksinomaan BASF Lampertheimin kokonaisliikevaihto.

Lopuksi kolmanneksi kantajat väittävät, että asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohtaa yhdessä sakkojen laskennassa sovellettavien suuntaviivojen² kanssa on rikottu, sillä komissio ei ollut riittävästi alentanut sakkoja. Ne väittävät, että komission olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon menettelyn liian pitkä kesto ja niiden aktiivinen yhteistoiminta yhteistoimintatiedonannon³ ulkopuolella.

____________

¹ - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL L 1, s. 1).

² - Suuntaviivat asetuksen n:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL 2006, C 210, s. 2)-

³ - Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002, C 45, s. 3).