Kanne 2.8.2022 – Ruotsi v. komissio

(asia T-485/22)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Kantaja: Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: H. Shev ja F.-L. Göransson)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 8.6.2022 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2022/908¹ siltä osin kuin se merkitsee Ruotsin osalta viiden prosentin kiinteämääräistä oikaisua, joka vastaa 13 856 996,64 euron määrää niistä tuista, jotka Ruotsille maksettiin hakemusvuosina 2017, 2018 ja 2019, ja

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio ei kantajan mukaan ole täyttänyt perusteluvelvollisuuttaan, koska komission päätelmät ja se, mistä puutteista se moittii Ruotsia, eivät ilmene selkeästi päätöksestä. Riidanalaisesta päätöksestä puuttuu siten tarpeelliset tiedot sen arvioimiseksi, onko se perusteltu.

Toinen kanneperuste, joka perustuu kantajan väitteeseen, jonka mukaan komissio on rikkonut asetuksen (EU) N:o 1306/2013¹ 52 artiklaa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen osalta 17.7.2014 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014² 28 ja 29 artiklaa, koska komissio teki virheellisen arvioinnin katsoessaan, että viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän päivityksen laatua koskevien ristiintarkastusten suorittamisessa oli systemaattisia puutteita, mikä merkitsee puutetta olennaisessa valvonnassa ensinnäkin sen vuoksi, että kyseisen tunnistusjärjestelmän päivityksen laatua voidaan arvioida ainoastaan suhteessa lohkojen koko tietokantaan, toiseksi sen vuoksi, että komission tutkintaa varten tekemä valinta lohkoista on aivan liian rajoitettu systemaattisten puutteiden osoittamiseksi, ja kolmanneksi sen vuoksi, että komission päätelmä puutteellisista lohkoista ja virhetasosta – mihin komissio nähtävästi perusti arviointinsa kyseisen tunnistusjärjestelmän päivityksen systemaattisista puutteista – on virheellinen.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantaja katsoo komission rikkoneen asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohtaa ja suuntaviivoja rahoitusoikaisujen laskentaan sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn sekä tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyn yhteydessä (C(2015)3675, 8.6.2015). Näistä suuntaviivoista ja suhteellisuusperiaatteesta, joka sisältyy myös asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohtaan, ilmenee, että kantajalle määrätty kiinteämääräinen oikaisu ei ole perusteltu eikä oikeasuhteinen. Väitetyn rikkomuksen merkittävyys, kun otetaan huomioon rikkomuksen luonne ja laajuus tai se taloudellinen vahinko, joka unionille olisi saattanut aiheutua, eivät voi olla perusteena viiden prosentin kiinteämääräiselle oikaisulle, joka on laskettu kaikelle laidunmaalle, jota kuvien päivitys vuosina 2016–2018 koski, ja jonka määrä on 13 856 996,64 euroa. Kiinteämääräinen oikaisu riidanalaisessa päätöksessä ei siten ole yhteensopiva edellä mainittujen säännösten ja suhteellisuusperiaatteen kanssa.

____________

¹ EUVL 2022, L 157, s. 15.

¹ Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 549).

¹ EUVL 2014, L 227, s. 69.