Väliaikainen versio

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kymmenes jaosto)

23 päivänä marraskuuta 2023 (*)

Muutoksenhaku – Valtiontuet – Toimenpiteet, jotka Itävallan tasavalta on toteuttanut Klagenfurtin lentoaseman, Ryanairin ja muiden lentoasemaa käyttävien lentoyhtiöiden hyväksi – Päätös, jolla tukitoimenpiteet todetaan osittain sisämarkkinoille soveltumattomiksi – Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohta – Todisteet, jotka esitetään unionin yleiselle tuomioistuimelle kirjallisen menettelyn päättämisen jälkeen – Tutkittavaksi ottaminen – Asetus (EU) 2015/1589 – 17 artiklan 1 ja 2 kohta – Euroopan komission toimivalta tuen takaisin perimisessä – Vanhentumisaika – Tämän määräajan katkaisevien toimenpiteiden tarkkuusaste – Perusteluvelvollisuus – Selvitysaineiston vääristäminen – Takaisin perittävän tuen määrittämiseksi merkitykselliset tiedot

Asiassa C‑758/21 P,

jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 9.12.2021,

Ryanair DAC, kotipaikka Swords (Irlanti), ja

Airport Marketing Services Ltd, kotipaikka Dublin (Irlanti),

edustajinaan B. Byrne, solicitor, S. Rating, abogado, ja E. Vahida, avocat,

valittajina,

ja jossa muuna osapuolena on

Euroopan komissio, edustajanaan aluksi K. Blanck, A. Bouchagiar ja J. Ringborg, sittemmin A. Bouchagiar ja J. Ringborg,

vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Ilešič sekä tuomarit I. Jarukaitis (esittelevä tuomari) ja D. Gratsias,

julkisasiamies: L. Medina,

kirjaaja: hallintovirkamies A. Lamote,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 18.1.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,

kuultuaan julkisasiamiehen 30.3.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ryanair DAC ja Airport Marketing Services Ltd (jäljempänä AMS) vaativat valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 29.9.2021 antaman tuomion Ryanair ym. v. komissio (T‑448/18, EU:T:2021:626; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi niiden kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan valtiontuesta SA.24221 (2011/C) (ex 2011/NN), jonka Itävalta on toteuttanut Klagenfurtin lentoaseman, Ryanairin ja muiden lentoasemaa käyttävien lentoyhtiöiden hyväksi, 11.11.2016 annetun Euroopan komission päätöksen (EU) 2018/628 (EUVL 2018, L 107, s. 1; jäljempänä riidanalainen päätös) 5 ja 6 artikla sekä tämän päätöksen 9–11 artikla niitä koskevilta osin.

 Unionin oikeus

 Asetus (EU) 2015/1589

2        [SEUT] 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9) johdanto-osan 26 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Oikeusvarmuuden vuoksi on asianmukaista säätää sääntöjenvastaisen tuen osalta kymmenen vuoden vanhentumisaika, minkä jälkeen takaisinperimistä ei voida määrätä.”

3        Tämän asetuksen 2 artiklan, jonka otsikko on ”Uudesta tuesta ilmoittaminen”, 2 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava ilmoituksessaan kaikki tarvittavat tiedot, jotta [Euroopan] komissio pystyy tekemään – – päätöksen – – ”

4        Mainitun asetuksen 5 artiklan, jonka otsikko on ”Pyyntö saada tietoja ilmoituksen tehneeltä jäsenvaltiolta”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jos komissio katsoo, että tiedot, jotka asianomainen jäsenvaltio antaa 2 artiklan mukaisesti ilmoitetusta toimenpiteestä, ovat puutteelliset, se pyytää kaikki tarvittavat lisätiedot. – –

2.      Jos asianomainen jäsenvaltio ei anna pyydettyjä tietoja komission asettamassa määräajassa tai jos se antaa puutteelliset tiedot, komissio lähettää muistutuksen, jossa se asettaa aiheellisen lisämääräajan, jonka kuluessa tiedot on annettava.”

5        Saman asetuksen III lukuun, joka koskee sääntöjenvastaista tukea koskevaa menettelyä, sisältyvän 12 artiklan otsikko on ”Tutkinta, tietojensaantipyyntö ja tietojen antamista koskeva välipäätös”. Siinä säädetään seuraavaa:

”1.      – – komissio voi omasta aloitteestaan tutkia miltä tahansa taholta saamiaan tietoja, jotka koskevat oletettua sääntöjenvastaista tukea.

– –

2.      Komissio pyytää tarvittaessa tietoja asianomaiselta jäsenvaltiolta. Tämän asetuksen 2 artiklan 2 kohtaa sekä 5 artiklan 1 ja 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

– –

3.      Jos asianomainen jäsenvaltio ei 5 artiklan 2 kohdan mukaisesta muistutuksesta huolimatta anna pyydettyjä tietoja komission asettamassa määräajassa tai jos se antaa puutteelliset tiedot, komissio vaatii päätöksellä – – tietoja annettavaksi. Päätöksessä on eriteltävä vaadittavat tiedot ja asetettava määräaika, jonka kuluessa tiedot on annettava.”

6        Asetuksen 2015/1589 17 artiklan, jonka otsikko on ”Tuen takaisinperintään sovellettava vanhentumisaika”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Komission toimivaltuuksiin periä tuki takaisin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa.

2.      Vanhentumisaika alkaa päivästä, jona sääntöjenvastainen tuki on myönnetty tuen saajalle joko yksittäisenä tukena tai tukiohjelmaan kuuluvana tukena. Sääntöjenvastaista tukea koskevat komission toimet tai jäsenvaltion komission pyynnöstä toteuttamat toimet [katkaisevat] vanhentumisajan. Vanhentumisaika alkaa uudelleen kunkin [katkaisun] jälkeen. – – ”

 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestys

7        Unionin yleisen tuomioistuimen 4.3.2015 annetun työjärjestyksen (EUVL 2015, L 105, s. 1) 76 artiklassa, jonka otsikko on ”Kannekirjelmän sisältö”, määrätään seuraavaa:

”[Euroopan unionin tuomioistuimen] perussäännön 21 artiklassa tarkoitetussa kannekirjelmässä on mainittava

– –

f)      tarvittaessa todisteet ja pyynnöt näytön esittämiseksi.”

8        Saman työjärjestyksen 85 artiklassa, jonka otsikko on ”Todisteet ja pyynnöt näytön esittämiseksi”, säädetään seuraavaa:

”1.      Todisteet ja pyynnöt näytön esittämiseksi on esitettävä ensimmäisessä kirjelmien vaihdossa.

2.      Varsinaiset asianosaiset voivat vielä kantajan vastauksessa ja vastaajan vastauksessa esittää lausumiensa tueksi uusia todisteita ja pyytää saada esittää näyttöä, jos niiden esittämiseen vasta silloin on pätevä syy.

3.      Varsinaiset asianosaiset voivat poikkeuksellisesti esittää todisteita tai pyytää saada esittää näyttöä ennen asian käsittelyn suullisen vaiheen päättämistä tai ennen unionin yleisen tuomioistuimen päätöstä ratkaista asia ilman käsittelyn suullista vaihetta, jos niiden esittämiseen vasta silloin on pätevä syy.

4.      Puheenjohtaja varaa muille asianosaisille tilaisuuden lausua mielipiteensä 2 ja 3 kohdan perusteella esitetyistä todisteista tai pyynnöistä näytön esittämiseksi, vaikka unionin yleinen tuomioistuin ratkaisisi myöhemmin kysymyksen niiden tutkittavaksi ottamisesta.”

 Asian tausta ja riidanalainen päätös

9        Asian taustalla olevat tosiseikat ja riidanalainen päätös, sellaisina kuin ne ilmenevät valituksenalaisen tuomion 1–39 kohdasta, voidaan tiivistää seuraavalla tavalla.

10      Ryanair on lentoyhtiö. AMS on Ryanairin tytäryhtiö, jonka liiketoiminta koostuu suurimmaksi osaksi mainostilan myynnistä Ryanairin internetsivustolla. Klagenfurtin (Itävalta) lentoasema sijaitsee samannimisen kaupungin, joka on Kärntenin osavaltion pääkaupunki, laitamilla. Lentoaseman omistaja ja ylläpitäjä on Kärntner Flughafen Betriebsgesellschaft mbH (jäljempänä KFBG). Viimeksi mainitun yhtiön osakkeiden välittömät ja välilliset haltijat vaihtelivat riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneen menettelyn aikana, mutta ne olivat aina julkisia viranomaisia tai yhteisöjä. KFBG omistaa kokonaan tytäryhtiön Destinations Management GmbH (jäljempänä DMG), joka tarjoaa lentoasemalle erilaisia palveluja ja toimii muun muassa konsulttina lentoyhtiöiden houkuttelemiseksi lentoasemalle.

11      Nyt esillä olevan asian kannalta merkitykselliset neljä sopimusta tehtiin 22.1.2002. Ensiksi KFBG ja Ryanair tekivät lentoasemapalveluja koskevan sopimuksen (jäljempänä vuoden 2002 lentoasemapalvelusopimus), joka tuli voimaan 27.6.2002 viideksi vuodeksi ja jossa määrättiin mahdollisuudesta jatkaa sopimuksen voimassaoloaikaa automaattisesti viidellä vuodella tietyin edellytyksin. Kyseisen sopimuksen mukaan Ryanair sitoutui tarjoamaan lentoliikennepalvelua vähintään kerran päivässä Klagenfurtin lentoaseman ja Lontoon-Stanstedin (Yhdistynyt kuningaskunta) lentoaseman välillä ja maksamaan KFBG:lle kiinteän maksun rotaatiota kohden. Lisäksi Ryanairin oli määrä periä lentoaseman matkustajapalvelumaksuina kustakin lentolipusta kiinteä määrä kutakin lähtevää matkustajaa kohden sekä turvapalvelumaksu ja maksaa nämä maksut lentoasemalle. Mainitussa sopimuksessa määrättiin myös palveluista, joita tämän lentoaseman oli määrä tarjota Ryanairille, sekä muista KFBG:lle suoritettavista maksuista ja velvoitteista, jotka KFBG:n oli täytettävä.

12      Toiseksi DMG ja Leading Verge.com Ltd (jäljempänä LV), josta on tullut FR Financing (Malta) Ltd, joka on Ryanairin tytäryhtiö ja joka on sittemmin purettu, tekivät markkinointipalvelusopimuksen (jäljempänä DMG:n ja LV:n välinen vuoden 2002 markkinointipalvelusopimus), joka tuli voimaan sopimuksen tekopäivänä ja jonka oli määrä päättyä 26.6.2007, ja sen voimassaoloaikaa voitiin jatkaa automaattisesti viidellä vuodella tietyin edellytyksin. Tällä sopimuksella DMG antoi LV:n tehtäväksi laatia myynninedistämissuunnitelman, toimittaa DMG:n kotisivulle johtavat linkit ja ryhtyä tiettyihin myynninedistämistoimiin kiinteää vuosimaksua vastaan.

13      Kolmanneksi DMG ja AMS tekivät markkinointipalvelusopimuksen (jäljempänä DMG:n ja AMS:n välinen vuoden 2002 markkinointipalvelusopimus), joka tuli voimaan sopimuksen tekopäivänä viideksi vuodeksi. Kyseisellä sopimuksella DMG valtuutti AMS:n vuosimaksuja vastaan luomaan internetsivustolla www.ryanair.com kaksi linkkiä, jotka johtavat DMG:n valitsemille Kärntenin osavaltion nähtävyyksiä esitteleville verkkosivustoille. AMS voisi tarjota lisäpalveluja sovittavaa hintaa vastaan, jos osapuolet niin päättävät.

14      Neljänneksi DMG ja LV tekivät DMG:n ja LV:n välisen vuoden 2002 markkinointipalvelusopimuksen lisäsopimuksen (jäljempänä DMG:n ja LV:n välinen vuoden 2002 lisäsopimus), joka tuli voimaan päivänä, jona se tehtiin, ja jolla osapuolet sopivat, että tämän markkinointipalvelusopimuksen osalta DMG:n on maksettava LV:lle lisämaksu ylimääräisistä ja tehostetuista markkinointitoimenpiteistä DMG:n ja LV:n välisen sopimuksen voimassaoloaikana.

15      Vuoden 2002 lentoasemapalvelusopimus, DMG:n ja LV:n välinen vuoden 2002 markkinointipalvelusopimus, sellaisena kuin se on muutettuna DMG:n ja LV:n välisellä vuoden 2002 lisäsopimuksella, sekä DMG:n ja AMS:n välinen vuoden 2002 markkinointipalvelusopimus (jäljempänä yhdessä vuoden 2002 sopimukset) päättyivät 29.10.2005, kun Ryanair lopetti matkustajalentoliikennepalvelunsa Klagenfurtin lentoaseman ja Lontoon Stanstedin lentoaseman välillä.

16      KFBG ja Ryanair tekivät 23.8.2006 lentoasemapalvelusopimuksen (jäljempänä vuoden 2006 lentoasemapalvelusopimus), joka koski kolme kertaa viikossa Lontoo-Stanstedin lentoasemalle suuntautuvaa lentoliikennepalvelua 19.12.2006 ja 21.4.2007 välisenä aikana. Ryanairin oli maksettava Klagenfurtin lentoaseman viralliset maksut, mutta sillä oli KFBG:n syyskuussa 2005 käyttöön ottaman kannustinohjelman mukaisesti 7,62 euron kannustinetu kutakin lähtevää matkustajaa kohden.

17      DMG ja AMS tekivät 21.12.2006 markkinointipalvelusopimuksen, joka tuli voimaan 28.2.2007 ja joka liittyi Ryanairin velvollisuuteen suorittaa edellisessä kohdassa mainitussa sopimuksessa tarkoitetut lennot. Tällä markkinointipalvelusopimuksella AMS sitoutui toimittamaan vuosittaisen markkinointiohjelman, jolla pyrittiin erityisesti edistämään Klagenfurtia tai Kärnteniä matkakohteena.

18      Vuoden 2006 lentoasemapalvelusopimusta ja DGM:n ja AMS:n välillä 21.12.2006 tehtyä markkinointipalvelusopimusta (jäljempänä yhdessä vuoden 2006 sopimukset) sovellettiin 21.4.2007 saakka.

19      Komissio toimitti 11.10.2007 Itävallan tasavallalle kantelun, jonka eräs Ryanairin kilpailija Euroopan matkustajalentoliikenteen alalla oli tehnyt sille ja jossa väitettiin, että Ryanair oli saanut sääntöjenvastaista valtiontukea muun muassa Kärntenin osavaltiolta, Klagenfurtin kaupungilta ja Klagenfurtin lentoasemalta KFBG:n kautta, ja pyysi tältä jäsenvaltiolta lisätietoja. Komissio pyysi Itävallan viranomaisilta lisätietoja 15.11.2010 ja 24.3.2011 päivätyillä kirjeillä. Nämä vastasivat 28.1. ja 30.5.2011 päivätyillä kirjeillä. Komissio myös pyysi 8.4.2011 Ryanairilta lisätietoja, jotka tämä toimitti 4.7.2011. Komissio toimitti ne 15.7.2011 Itävallan viranomaisille, jotka esittivät huomautuksensa 20.9.2011 päivätyllä kirjeellä.

20      Komissio ilmoitti 22.2.2012 päivätyllä kirjeellä Itävallan viranomaisille päätöksestään aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tutkintamenettely erityisesti Ryanairin kanssa vuosina 2002 ja 2006 tehtyjen sopimusten osalta (EUVL 2012, C 233, s. 28).

21      Ryanairin oikeudellinen neuvonantaja esitti 29.5. ja 20.7.2012 päivätyillä kirjeillä vaatimuksen oikeudesta tutustua komission asiakirja-aineistoon, mutta komissio hylkäsi vaatimuksen 19.6. ja 4.10.2012 päivätyillä kirjeillä.

22      Komissio pyysi Itävallan tasavallalta lisätietoja Klagenfurtin lentoaseman ja Ryanairin 22.1.2002 tekemästä markkinointisopimuksesta 24.2.2014 päivätyllä kirjeellä, johon Itävallan viranomaiset vastasivat 11.6.2014.

23      Komissio päätti 23.7.2014 laajentaa tutkintamenettelyä (EUVL 2014, C 348, s. 36).

24      Riidanalaisessa päätöksessä komissio katsoi erityisesti, että Itävallan tasavalta myönsi Ryanairille, LV:lle ja AMS:lle vuosien 2002 ja 2006 sopimuksilla (jäljempänä yhdessä riidanalaiset sopimukset) sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta tukea. Se määritteli takaisin perittävän tuen määrät riidanalaisten sopimusten tekohetkellä ennakoidun vuotuisen lisätuoton negatiivisen osan huomioiden kyseisten sopimusten kunkin soveltamisvuoden osalta. Komissio totesi, että vuosien 2002 ja 2006 sopimuksiin sisältyvien tukien määrät olivat riidanalaisen päätöksen 5 ja 6 artiklan mukaisesti alustavasti 1 827 267 euroa ja 141 326 euroa. Päätöksen 9–11 artiklassa Itävallan tasavalta velvoitetaan perimään nämä tuet takaisin.

 Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

25      Ryanair, AMS ja FR Financing (Malta) Ltd (jäljempänä yhdessä Ryanair ym.) nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.7.2018 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen 5 ja 6 artiklan kumoamista sekä sen 9–11 artiklan kumoamista niiltä osin kuin ne koskevat niitä. Nämä yhtiöt vetosivat kanteensa tueksi kuuteen kanneperusteeseen. Lisäksi ne esittivät 24.8.2018 prosessinjohtotoimea koskevan vaatimuksen, jossa ne pyysivät komissiota toimittamaan tiettyjä asiakirjoja, ja esittivät 25.9.2020 kaksi asiakirjaa lisätodisteina (jäljempänä lisätodisteet).

26      Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa ensinnäkin, että nämä lisätodisteet oli jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että Ryanair ym. eivät olleet perustelleet niiden esittämistä myöhässä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kaikki kanneperusteet perusteettomina ja näin ollen kanteen kokonaisuudessaan ja päätti samalla, että sille esitettyyn prosessinjohtotoimia koskevaan vaatimukseen ei ollut tarpeen suostua, koska se katsoi, että se oli jo saanut riittävästi tietoa ratkaistakseen kanteen, kun se otti huomioon asianosaisten kirjelmiinsä ja komission kirjallisiin ja suullisiin kysymyksiin antamiin vastauksiinsa liittämät asiakirjat. Lopuksi se velvoitti Ryanairin ym. korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Asianosaisten vaatimukset unionin tuomioistuimessa

27      Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

–        kumoaa valituksenalaisen tuomion

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen 5 ja 6 artiklan sekä 9–11 artiklan niitä koskevilta osin tai toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen käsiteltäväksi ja

–        joka tapauksessa velvoittaa komission korvaamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

28      Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Valituksen tarkastelu

29      Valittajat esittävät valituksensa tueksi neljä valitusperustetta. Ensimmäinen valitusperusteen mukaan lisätodisteet on virheellisesti jätetty tutkimatta. Toinen valitusperuste koskee asetuksen 2015/1589 17 artiklan virheellistä tulkintaa ja SEUT 296 artiklan virheellistä soveltamista. Kolmannen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on ottanut selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla arvioidessaan, oliko komissio soveltanut yksityinen markkinataloustoimija ‑testiä lainmukaisesti. Neljäs valitusperuste koskee lähinnä unionin yleisen tuomioistuimen tekemää oikeudellista virhettä takaisin perittävien tukien määrän määrittämisen, sellaisena kuin se ilmenee riidanalaisesta päätöksestä, arvioinnissa.

 Ensimmäinen valitusperuste

 Asianosaisten lausumat

30      Valittajat väittävät ensimmäisessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt valituksenalaisen tuomion 58–63 kohdassa kaksi oikeudellista virhettä, kun se on jättänyt tutkimatta lisätodisteet, jotka valittajat olivat toimittaneet 25.9.2020 eli sen jälkeen, kun asian käsittelyn kirjallinen vaihe oli päättynyt 26.2.2019, mutta ennen sen suullisen vaiheen päättämistä 14.1.2021, sillä perusteella, että valittajat eivät olleet perustelleet niiden esittämistä myöhässä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

31      Ne täsmentävät, että mainitut todisteet, jotka osoittavat, että riidanalaisessa päätöksessä on ilmeinen arviointivirhe, jonka perusteella se on kumottava osittain, koostuivat ensiksi taulukosta, joka sisälsi arviot riidanalaisten sopimusten muusta kuin ilmailutoiminnasta saatavista tuloista lähtevää matkustajaa kohden ja jonka Klagenfurtin lentoasema oli toimittanut komissiolle muodollisen tutkintamenettelyn aikana (jäljempänä muusta kuin ilmailutoiminnasta saatavia tuloja koskeva taulukko). Toinen oli muokkaamaton versio Ryanairin taloudellisen neuvonantajan 3.11.2014 laatimaan kertomukseen sisältyvästä kohdasta, josta ilmeni lisäkustannusten laskemiseen liittyviä tietoja, jotka oli poistettu kyseisen kertomuksen versiosta, joka oli kannekirjelmän liitteenä (jäljempänä kustannustiedot).

32      Ne toteavat väittäneensä unionin yleisessä tuomioistuimessa, että ne eivät voineet esittää taulukkoa muusta kuin ilmailutoiminnasta saatavista tuloista menettelyn aikaisemmassa vaiheessa, koska se ei ollut tuolloin niiden hallussa, että niiden pyyntö saada tutustua komission asiakirja-aineistoon oli hylätty, että unionin yleinen tuomioistuin ei ollut vastannut niiden vaatimukseen prosessinjohtotoimista ja että yhteistyöhön Klagenfurtin lentoaseman kanssa taulukon toimittamiseksi niille oli vaikuttanut useita tekijöitä, kuten COVID-19-pandemiaan liittyvä kriisi. Kustannustietojen esittäminen unionin yleisen tuomioistuimen menettelyn aikaisemmassa vaiheessa ei ollut tarpeen eikä asianmukaista, koska kyseisten alun perin poistettujen tietojen merkitys tuli esiin vasta muusta kuin ilmailutoiminnasta saatavia tuloja koskevan taulukon tarkastelun yhteydessä. Niiden esittämisajankohta oli siis sidottu mainitun taulukon esittämishetkeen.

33      Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin on ensiksi loukannut työjärjestyksensä 85 artiklan 1–3 kohdan taustalla olevia oikeusperiaatteita, sellaisina kuin ne on yksilöity unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, eli kontradiktorista periaatetta, asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta, oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvän oikeudenhoidon periaatetta. Valituksenalaiseen tuomioon ei nimittäin sisälly mitään selitystä siitä, millä tavoin tai mistä syystä kyseisten todisteiden hyväksyminen olisi loukannut näitä periaatteita tai estänyt unionin yleistä tuomioistuinta ratkaisemasta asiaa kohtuullisessa ajassa. Valituksenalaisesta tuomiosta sitä vastoin ilmenee, että näitä periaatteita on noudatettu ja että komissiolla on ollut istunnossa ja myöhemmissä kirjallisissa huomautuksissa tilaisuus ottaa kantaa näihin todisteisiin ja niiden mahdollisiin vaikutuksiin riidanalaisen päätöksen laillisuuden osalta.

34      Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on yhtäältä jättänyt huomiotta oikeuskäytännön, jonka mukaan asianosaisen todisteiden esittäminen myöhässä voi olla perusteltua, jos asianosainen ei voinut saada näitä todisteita aikaisemmin, ja valittajat viittaavat tältä osin 16.9.2020 annettuun tuomioon BP v. FRA (C‑669/19 P, EU:C:2020:713, 41 kohta). Toisaalta se on jättänyt huomiotta oikeuskäytännön, jonka mukaan arvioitaessa sitä, onko myöhäinen toimittaminen perusteltua, on tarkistettava, sisältyivätkö kyseiset todisteet jo hallinnolliseen asiakirja-aineistoon, johon riidanalainen päätös perustui, jolloin niitä ei ole syytä hylätä, ja valittajat viittaavat tältä osin unionin yleisen tuomioistuimen 14.3.2018 antamaan tuomioon Crocs v. EUIPO – Gifi Diffusion (Jalkineet) (T‑651/16, EU:T:2018:137, 17 kohta) ja sen 7.6.2018 antamaan tuomioon Schmid v. EUIPO – Landeskammer für Land- und Forstwirtschaft in Steiermark (Steirisches Kürbiskernöl) (T‑72/17, EU:T:2018:335, 23 kohta). Nyt käsiteltävässä asiassa niillä ei kuitenkaan ollut taulukkoa muista kuin ilmailutoiminnasta saatavista tuloista menettelyn aikaisemmassa vaiheessa, ja kyseiset lisätodisteet sisältyivät komission asiakirja-aineistoon.

35      Unionin yleisen tuomioistuimen esittämille lisävaatimuksille, kuten Ryanair ym:iden ja Klagenfurtin lentoaseman välisen kirjeenvaihdon esittämiselle, ei ole oikeudellista perustaa, koska unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun mahdollisuuteen hyväksyä todisteita ei liity velvollisuutta ”esittää perustelua”. Oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että perustelun esittäminen voi riittää oikeuttamaan todisteiden esittämisen myöhässä.

36      Komissio väittää, että tämä valitusperuste on perusteeton.

 Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

37      Aluksi on muistutettava, että se, että unionin yleinen tuomioistuin tutkii sille esitettyjen todisteiden ja näytön esittämistä koskevien pyyntöjen tutkittavaksi ottamisen, on oikeuskysymys, joka sellaisenaan kuuluu unionin tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä harjoittaman valvonnan piiriin (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2020, BP v. FRA, C‑669/19 P, EU:C:2020:713, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38      Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisestä osasta, johon sisältyvät väitteet on esitetty edellä 33 kohdassa, on korostettava, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan f alakohdan mukaan kannekirjelmässä on mainittava tarvittaessa todisteet ja pyynnöt näytön esittämiseksi ja että kyseisen työjärjestyksen 85 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että todisteet ja pyynnöt näytön esittämiseksi on esitettävä ensimmäisessä kirjelmien vaihdossa.

39      Lisäksi 85 artiklan 2 kohdan mukaan varsinaiset asianosaiset voivat vielä kantajan vastauksessa ja vastaajan vastauksessa esittää lausumiensa tueksi uusia todisteita ja pyytää saada esittää näyttöä, jos niiden esittämiseen vasta silloin on pätevä syy. Työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdassa lisätään, että varsinaiset asianosaiset voivat poikkeuksellisesti esittää todisteita tai pyytää saada esittää näyttöä ennen asian käsittelyn suullisen vaiheen päättämistä tai ennen unionin yleisen tuomioistuimen päätöstä ratkaista asia ilman käsittelyn suullista vaihetta, jos niiden esittämiseen vasta silloin on pätevä syy.

40      Saman 85 artiklan 4 kohdassa määrätään, että muille asianosaisille on varattava tilaisuus lausua mielipiteensä 2 ja 3 kohdan perusteella esitetyistä todisteista tai pyynnöistä näytön esittämiseksi, vaikka unionin yleinen tuomioistuin ratkaisisi myöhemmin kysymyksen niiden tutkittavaksi ottamisesta.

41      Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 2.5.1991 tehdyn aikaisemman työjärjestyksen (EYVL 1991, L 136, s. 1) määräyksistä, jotka vastaavat nykyisin voimassa olevan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan f alakohtaan ja 85 artiklan 1 kohtaan sisältyviä periaatteellisia sääntöjä, unionin tuomioistuin on todennut, että määräyksissä, joissa täsmennetään menettelyn vaihe, jossa pyynnöt näytön esittämiseksi on esitettävä, otetaan huomioon kontradiktorinen periaate ja asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaate sekä oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin hyvän lainkäytön varmistamiseksi. Sikäli kuin niissä velvoitetaan osapuolet ilmoittamaan esitettävä todisteet ja pyynnöt näytön esittämiseksi jo kannekirjelmän tai vastineen jättämishetkellä, niillä nimittäin pyritään informoimaan muita osapuolia puolustettujen näkemysten tueksi esitetyistä todisteista ja mahdollistamaan se, että ne kykenevät valmistelemaan hyödyllisen puolustuksen tai vastauksen edellä mainittujen periaatteiden ja mainitun oikeuden mukaisesti. Unionin tuomioistuin on myös todennut, että todisteiden ja pyyntöjen näytön esittämiseksi toimittamista menettelyn ensimmäisessä vaiheessa voidaan perustella myös hyvän lainkäytön tavoitteella, koska se mahdollistaa asioiden nopean valmistelun avulla asian käsittelyn kohtuullisessa ajassa (ks. vastaavasti tuomio 14.4.2005, Gaki-Kakouri v. unionin tuomioistuin, C‑243/04 P, EU:C:2005:238, 30 kohta).

42      Lisäksi unionin tuomioistuin on täsmentänyt aikaisemman työjärjestyksensä määräyksestä, joka nykyisin sisältyy olennaisilta osin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 2 kohtaan, että se ilmentää myös vaatimusta oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä ja erityisesti puolustautumisoikeuksien suojasta siltä osin kuin siinä sallitaan pyynnöt näytön esittämiseksi muissa kuin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan f alakohdassa ja 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa (ks. vastaavasti tuomio 14.4.2005, Gaki-Kakouri v. unionin tuomioistuin, C‑243/04 P, EU:C:2005:238, 32 kohta).

43      Unionin tuomioistuin on lisäksi jo todennut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 1, 2 ja 4 kohdan määräyksistä, että työjärjestyksen 85 artiklan 1 kohdassa määrätyn prekluusiosäännön mukaan asianosaisten on perusteltava, miksi uudet todisteet ja pyynnöt näytön esittämiseksi on esitetty myöhässä, ja unionin tuomioistuimilla on toimivalta tutkia näiden todisteiden tai näytön esittämistä koskevien pyyntöjen myöhäisyyden perustelemiseksi esitettyjen syiden paikkansapitävyys ja tilanteen mukaan näiden todisteiden ja pyyntöjen sisältö sekä myös toimivalta hylätä todisteet ja näytön esittämistä koskevat pyynnöt, jos niiden myöhäistä esittämistä ei ole perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla tai jos ne eivät ole perusteltuja. Se, että asianosainen esittää todisteita tai näytön esittämistä koskevia pyyntöjä myöhässä, saattaa olla perusteltua, jos tällä asianosaisella ei voinut aiemmin olla kyseisiä todisteita käytettävissään tai jos asiakirja-aineiston täydentäminen on sallittava vastapuolen myöhäisen todisteiden esittämisen vuoksi, jotta turvattaisiin kontradiktorisen periaatteen noudattaminen (tuomio 16.9.2020, BP v. FRA, C‑669/19 P, EU:C:2020:713, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44      Edellä 41–43 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä johtuvia periaatteita sovelletaan sitä suuremmalla syyllä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla esitettyihin todisteisiin ja näytön esittämistä koskeviin pyyntöihin. Tämä työjärjestyksen määräys ei ole, kuten kyseisen artiklan 2 kohta, pelkkä poikkeus kyseisen artiklan 1 kohdassa säädetystä yleissäännöstä vaan poikkeus 1 kohdassa säädetystä periaatteellisesta säännöstä ja 2 kohdassa säädetystä poikkeuksesta, ja 3 kohdassa säädetty mahdollisuus on kyseisen säännöksen sanamuodon mukaan kyseessä vain poikkeuksellisesti (ks. vastaavasti tuomio 14.4.2005, Gaki-Kakouri v. unionin tuomioistuin, C‑243/04 P, EU:C:2005:238, 33 kohta, ja tuomio 16.9.2020, BP v. FRA, C‑669/19 P, EU:C:2020:713, 47 kohta), ja sen soveltaminen edellyttää siis poikkeuksellisten olosuhteiden osoittamista (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2019, HX v. neuvosto, C‑540/18 P, EU:C:2019:707, 67 kohta).

45      Edellä mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa, että nimenomaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklassa vahvistettujen asian selvittämistä koskevien sääntöjen soveltaminen turvaa kontradiktorisen menettelyn ja prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteiden noudattamisen sekä oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asianmukaisen lainkäytön. Unionin yleinen tuomioistuin ei näin ollen ole työjärjestyksensä 85 artiklan 3 kohdassa määrättyä sääntöä soveltaessaan voinut sivuuttaa näitä periaatteita ja oikeuksia, vaikka se onkin katsonut, että lisätodisteita ei voida ottaa tutkittavaksi sillä perusteella, että niiden esittämisen viivästymistä ei ollut perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla (ks. analogisesti tuomio 14.4.2005, Gaki-Kakouri v. unionin tuomioistuin, C‑243/04 P, EU:C:2005:238, 34 kohta).

46      Tästä seuraa myös, että unionin yleinen tuomioistuin ei ollut velvollinen esittämään erityisiä perusteluja sille, että se hylkäsi lisätodisteet, kunkin edellä mainitun periaatteen ja oikeuden kannalta tai sen kannalta, että se pystyy ratkaisemaan asian kohtuullisessa ajassa, koska tällaiset perustelut ovat luontaisia unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen kyseisen määräyksen soveltamiselle. Samasta syystä ei voida myöskään katsoa, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi lähtökohtaisesti hyväksyttävä myöhässä esitetyt todisteet, jos se ei osoita, että niiden hylkääminen on tarpeen samojen periaatteiden ja oikeuksien noudattamisen varmistamiseksi.

47      Valittajat eivät voi tältä osin vedota mitenkään hyödyllisesti siihen, että komissiolla on ollut mahdollisuus ottaa unionin yleisessä tuomioistuimessa kantaa lisätodisteisiin ja niiden mahdollisiin vaikutuksiin riidanalaisen päätöksen laillisuuteen. Tämä seikka nimittäin ilmentää ainoastaan sitä, että unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut asianmukaisesti työjärjestyksensä 85 artiklan 4 kohtaa, jossa nimenomaisesti määrätään lisäksi, että se, että muille asianosaisille varataan tilaisuus lausua mielipiteensä muun muassa 3 kohdan perusteella esitetyistä todisteista tai pyynnöistä näytön esittämiseksi, ei vaikuta unionin yleisen tuomioistuimen myöhempään ratkaisuun niiden tutkittavaksi ottamisesta.

48      Tämän valitusperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.

49      Valitusperusteen toisesta osasta, johon sisältyvät väitteet on esitetty edellä 34 kohdassa, on yhtäältä todettava pitävän paikkansa, että valittajien väitteiden ja tämän tuomion 43 ja 44 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan se, että asianosainen esittää todisteita tai pyyntöjä näytön esittämiseksi myöhässä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 §:n mukaisesti, voi olla perusteltua muun muassa sen vuoksi, että asianosainen ei voinut saada kyseisiä todisteita aikaisemmin. Kuitenkin saman oikeuskäytännön mukaan yhtäältä unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta jättää kyseiset todisteet huomiotta, jos se katsoo, että myöhästynyt esittäminen ei ole oikeudellisesti riittävän perusteltua tai että se on perusteetonta, ja toisaalta 3 kohdan soveltaminen edellyttää poikkeuksellisten olosuhteiden osoittamista.

50      Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 59–62 kohdassa tutkinut ne seikat, joihin Ryanair ym. ovat vedonneet lisätodisteiden tutkittavaksi ottamiseksi, ja kyseisen tuomion 63 kohdassa – kuten se oli jo maininnut kyseisen tuomion 58 kohdassa – se päätteli tästä, että on katsottava, ettei Ryanair ym. ole esittänyt sellaisia seikkoja, joilla voidaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan mukaisesti perustella todisteiden esittäminen myöhässä 25.9.2020 eli neljä päivää ennen sen suullista käsittelyä, ja että niitä ei näin ollen voida ottaa tutkittavaksi.

51      Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi muista kuin ilmailutoiminnasta saatavien tulojen taulukosta kyseisen tuomion 59 kohdassa, ettei komissiolle hallintomenettelyssä esitetyllä vaatimuksella eikä unionin yleiselle tuomioistuimelle elokuussa 2018 esitetyllä prosessinjohtotoimia koskevalla vaatimuksella taattu Ryanairille ym:ille oikeutta tutustua pyydettyihin tietoihin. Se totesi myös, että Ryanair ym. eivät olleet esittäneet syitä, joiden vuoksi niitä olisi samanaikaisesti estetty ryhtymästä tarvittaviin toimenpiteisiin Klagenfurtin lentoasemalla saadakseen tutustua hallinnollisessa asiakirja-aineistossa oleviin tietoihin, joihin sisältyy myös tämä taulukko.

52      Se lisäsi mainitun tuomion 60 kohdassa, että Ryanair ym:iden selitykset COVID-19-epidemian seurauksista tämän lentoaseman moitteettomalle toiminnalle ovat epämääräisiä ja todentamattomia eivätkä ne näin ollen yksinään riitä osoittamaan, että kyseiseltä lentoasemalta on ollut sellaisia vaikeuksia saada tietoja, jotka olisivat oikeuttaneet toimittamaan myöhässä eli muutama päivä ennen suullista käsittelyä asiakirjan, jonka Ryanair ym:iden vahvistuksen mukaan Itävallan viranomaiset olivat toimittaneet komissiolle useita vuosia aikaisemmin hallinnollisessa menettelyssä.

53      Unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi saman tuomion 61 kohdassa, että vaikka oletettaisiin, että komission vastauskirjelmässään tekemä viittaus muista kuin ilmailutoiminnasta saatavien tulojen taulukkoon olisi voinut oikeuttaa tämän taulukon esittämisen myöhässä, vastuskirjelmä oli jätetty 25.2.2019 eli paljon ennen covid-19-epidemiaan liittyvää kriisiä. Unionin yleinen tuomioistuin totesi tältä osin, että Ryanair ym. eivät olleet esittäneet ”mitään seikkaa, joka olisi peräisin esimerkiksi niiden [Klagenfurtin lentoaseman] toimivaltaisten yksiköiden kanssa käymästä kirjeenvaihdosta perustellakseen [mainitun taulukon] esittämistä 25.9.2020 eli 18 kuukautta sen jälkeen, kun komissio oli toimittanut vastauksensa”.

54      Toisin kuin valittajat väittävät, unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti katsonut, että Ryanair ym. eivät ole pelkästään näihin seikkoihin vedoten osoittaneet tässä asiassa oikeudellisesti riittävällä tavalla sellaisten olosuhteiden olemassaoloa, jotka ovat peruste muusta kuin ilmailutoiminnasta saatavien tulojen taulukon tutkittavaksi ottamiselle unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla sen vuoksi, että ne eivät voineet saada sitä oikeudenkäynnin aikaisemmassa vaiheessa, kun otetaan huomioon, että unionin yleisessä tuomioistuimessa tapahtuvaa todisteiden vastaanottamista koskevien sääntöjen 3 kohta on luonteeltaan poikkeus.

55      Kun aluksi otetaan huomioon [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL 1999, L 83, s. 1), joka oli voimassa silloin, kun vaatimukset saada tutustua komission asiakirja-aineistoon esitettiin, säännökset sekä unionin tuomioistuimen jo vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan asianomaisilla ei ole oikeutta tutustua komission hallinnolliseen asiakirja-aineistoon SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti aloitetussa valvontamenettelyssä tämän asetuksen tai lähtökohtaisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) perusteella, paitsi jos yleinen olettama tutkintatoimien tarkoitusten suojan vahingoittamisesta kumotaan (ks. vastaavasti tuomio 29.6.2010, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, C‑137/07 P, EU:C:2010:376, 54–62 ja 67–70 kohta), unionin yleinen tuomioistuin saattoi perustellusti katsoa, etteivät nämä seikat riittäneet osoittamaan, ettei Ryanair ym:illa voinut olla tätä taulukkoa menettelyn aikaisemmassa vaiheessa. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin saattoi perustellusti katsoa, että niiden negatiivinen lopputulema ei riittänyt osoittamaan, etteivät ne voineet saada tätä taulukkoa käyttöönsä menettelyn aikaisemmassa vaiheessa, ja että kun otetaan huomioon selvityksen puuttuminen syystä, jonka vuoksi Klagenfurtin lentoasemaan ei otettu suoraan yhteyttä aikaisemmassa vaiheessa, tämän negatiivisen lopputuleman perusteella ei voitu unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla perustella oikeudellisesti riittävällä tavalla mainitun taulukon tutkittavaksi ottamista.

56      Kun otetaan huomioon yli vuoden aika, joka kului vastauskirjelmän jättämisen ja covid-19-epidemian seurausten alkamisen Euroopan unionissa välillä, myös unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 61 kohdassa esittämä toteamus, joka koskee Ryanair ym:iden näitä seurauksia koskevia väitteitä, on perusteltu. Kun tältä osin otetaan huomioon edellä 35 kohdassa esitetyt valittajien perustelut, on lisättävä, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole kyseisessä 61 kohdassa asettanut mitään lisävaatimusta työjärjestyksensä 85 artiklan 3 kohdasta johtuvien vaatimusten lisäksi. Kuten edellä 43 ja 44 kohdasta ilmenee, unionin tuomioistuimilla on toimivalta valvoa, onko todisteiden esittämisen viivästymistä koskeva syy perusteltu. Näin ollen unionin tuomioistuimet voivat tässä yhteydessä katsoa, että asianosaisen esittämä perustelu ei vaikuta uskottavalta, koska tämä asianosainen ei ole tukenut väitteitään millään asiakirjanäytöllä, vaikka se olisi voinut tehdä niin.

57      Unionin yleiselle tuomioistuimelle esitetyn prosessinjohtotoimea koskevan vaatimuksen osalta oli niin ikään ilmeistä, että koska unionin yleisellä tuomioistuimella ei ollut mitään velvollisuutta hyväksyä tällaista vaatimusta, sen lopputulema oli liian epävarma, jotta Ryanair ym. voisivat tehokkaasti tukeutua tähän toimenpiteeseen saadakseen taulukon, joten myöskään siihen ja sen vireillä oloon vetoaminen ei riittänyt osoittamaan sellaisten olosuhteiden olemassaoloa, jotka voisivat olla riittävä peruste taulukon esittämisen viivästymiselle ja näin ollen sen tutkittavaksi ottamiselle unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

58      Kustannustiedoista unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 62 kohdassa, että nämä tiedot sisältävä kohta sisältyi Ryanairin taloudellisen neuvonantajan selvitykseen, joka oli laadittu Ryanair ym:ita varten marraskuussa 2014, ja etteivät nämä olleet voineet osoittaa syytä, jonka vuoksi ne eivät olleet voineet liittää tätä asiakirjaa kannekirjelmäänsä tai vastauskirjelmäänsä. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi tästä, että Ryanair ym:iden väitteitä, jotka perustuivat ”erottamattomaan yhteyteen”, jonka väitettiin vallitsevan näiden tietojen ja muusta kuin ilmailutoiminnasta saatavien tulojen taulukon esittämisen välillä, ei voitu hyväksyä, koska Ryanair ym. olivat jo kannekirjelmässään ja vastauskirjelmässään esittäneet kysymyksen komission laskelmasta, joka koski Klagenfurtin lentoaseman odotettavissa olevia lisätoimintakustannuksia, ja koska nämä tiedot olivat jo tuolloin Ryanairin ym:iden hallussa.

59      Kun otetaan huomioon nämä seikat, joita valittajat eivät kiistä, ja se, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohta on luonteeltaan poikkeus, unionin yleinen tuomioistuin on myös perustellusti voinut katsoa, että Ryanair ym. eivät ole perustelleet oikeudellisesti riittävällä tavalla näiden tietojen esittämistä myöhässä, ja näin ollen se on voinut jättää nämä lisätodisteet tutkimatta.

60      Valittajat eivät myöskään voi nyt käsiteltävässä asiassa vedota hyödyllisesti siihen, miten unionin yleinen tuomioistuin käsitteli lisätodisteita, jotka asianosaiset toimittivat 15.6.2022 annettuun tuomioon Qualcomm v. komissio (Qualcomm – Yksinoikeusmaksut) (T‑235/18, EU:T:2022:358) johtaneen asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisen jälkeen, mihin ne vetosivat unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa. Kuten myös julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 39 ja 40 kohdassa, kyseisessä asiassa esitetyt perusteet eivät nimittäin liity käsiteltävässä asiassa esitettyihin perusteisiin.

61      Lisäksi sellaisten poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaoloa, jotka oikeuttavat unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla esitettyjen todisteiden tutkittavaksi ottamisen, on lähtökohtaisesti välttämättä arvioitava tapauskohtaisesti ottaen huomioon kunkin asian erityiset olosuhteet.

62      Näin ollen se, että unionin yleinen tuomioistuin saattoi kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa katsoa, että kyseisen asian olosuhteissa lisätodisteiden esittäminen menettelyn kirjallisen vaiheen päättymisen jälkeen oli perusteltua poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi ja että nämä todisteet oli näin ollen hyväksyttävä työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla, ei voi osoittaa, että valituksenalainen tuomio, joka koskee erilaisia tosiseikkoja ja erilaisia perusteluja, olisi tältä osin virheellinen.

63      Valittajat eivät myöskään voi tässä asiassa johtaa mitään hyödyllistä perustelua unionin tavaramerkkioikeutta koskevasta oikeuskäytännöstä, joka perustuu edellä 34 kohdassa mainittuihin unionin yleisen tuomioistuimen tuomioihin, koska näillä tuomioilla ei ole sitä ulottuvuutta, jonka valittajat niille antavat.

64      Ensimmäisessä näistä mainituista tuomioista ei nimittäin ollut kyse varsinaisista todisteista vaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä sekä kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä johdetuista seikoista, joista unionin yleinen tuomioistuin oli jo todennut, että asianosaisia tai unionin yleistä tuomioistuinta itseään ei voida estää tukeutumasta niihin unionin oikeuden tulkinnassa. Lisäksi viittaus siihen, että nämä seikat oli jo toimitettu Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) valituslautakunnalle ja että tämä oli tutkinut ne, mainittiin vain ylimääräisenä huomautuksena. Toisen näistä tuomioista 23 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin totesi myös ylimääräisenä huomautuksena, että kyseiset todisteet eivät sisältyneet valituslautakunnassa käydyn menettelyn asiakirja-aineistoon, koska unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi ne sillä perusteella, että kyseiset osapuolet eivät olleet esittäneet mitään perustelua niiden esittämiselle myöhässä.

65      Tältä osin on vielä korostettava, että nämä unionin yleisen tuomioistuimen ylimääräiset perustelut selittyvät EU-tavaramerkkioikeuden erityispiirteillä. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 178 artiklan 5 kohdan mukaan on nimittäin niin, että kun unionin yleiselle tuomioistuimelle jätetty kannekirjelmä on annettu tiedoksi, EUIPO toimittaa unionin yleiselle tuomioistuimelle asian käsittelystä valituslautakunnassa kertyneen asiakirja-aineiston. Unionin yleisellä tuomioistuimella on siten tämän kannekirjelmän tiedoksi antamisesta lähtien käytettävissään tämä asiakirja-aineisto ja kaikki siihen sisältyvät todisteet. Tämä ei kuitenkaan päde komission hallinnolliseen asiakirja-aineistoon valtiontuen valvontamenettelyn yhteydessä.

66      Edellä esitetystä seuraa, että tämän valitusperusteen toinen osa ja näin ollen ensimmäinen kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä perusteettomana.

 Toinen kanneperuste

 Asianosaisten lausumat

67      Valittajat väittävät toisessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki yhtäältä asetuksen 2015/1589 17 artiklan tulkintaa koskevan oikeudellisen virheen katsoessaan, että komissio ei ollut jättänyt noudattamatta tuen takaisinperintään sovellettavaa vanhentumisaikaa DMG:n ja LV:n välisen vuoden 2002 lisäsopimuksen sekä DMG:n ja AMS:n välisen vuoden 2002 markkinointipalvelusopimuksen osalta, ja toisaalta SEUT 296 artiklan soveltamista koskevan oikeudellisen virheen katsoessaan, että riidanalainen päätös oli tältä osin riittävästi perusteltu.

68      Ensimmäiseksi valittajien mukaan valituksenalaisen tuomion 70–79 kohdassa viedään 17 artiklalta vaikutus. Näistä kohdista ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että tietojensaantipyyntö, jonka komissio on muotoillut laajasti käyttämällä ilmaisua ”kaikenkattava” ilman, että tähän pyyntöön sisältyisi erityistä mainintaa toimenpiteestä, joka voi olla valtiontukea, tai ilman, että komissio olisi ollut tietoinen sellaisen toimenpiteen olemassaolosta, jonka osalta vanhentumisaika keskeytyy, on lain mukaan riittävä vanhentumisajan keskeyttämiseksi.

69      Ensinnäkin asetuksen 2015/1589 17 artiklan 2 kohdan sanamuoto, jossa viitataan ”sääntöjenvastaiseen tukeen”, edellyttää, että tietojensaantipyynnöt liittyvät erityiseen toimenpiteeseen, jota komissio tutkii.

70      Toiseksi aiemmissa asioissa, joissa unionin tuomioistuimet ovat vahvistaneet, että komission tietojensaantipyyntö katkaisi vanhentumisajan, kyseessä olevissa pyynnöissä mainittiin komission tutkimat erityiset toimenpiteet. Valittajat viittaavat tältä osin 7.12.2017 annettuun määräykseen Irlanti v. komissio (C‑369/16 P, EU:C:2017:955, 42 kohta) ja 26.4.2018 annettuun tuomioon ANGED (C‑233/16, EU:C:2018:280, 84 kohta), 10.4.2003 annettuun tuomioon Département du Loiret v. komissio (T‑369/00, EU:T:2003:114, 85 kohta) sekä 22.4.2016 annettuun tuomioon Irlanti ja Aughinish Alumina v. komissio (T‑50/06 RENV II ja T‑69/06 RENV II, EU:T:2016:227, 3, 7 ja 183 kohta).

71      Kolmanneksi asetuksen 2015/1589 17 artiklassa säädetyn kymmenen vuoden vanhentumisajan tarkoituksena on oikeusvarmuuden takaaminen, ja sillä pyritään siten erityisesti suojelemaan tiettyjä osallistahoja, kuten asianomaista jäsenvaltiota ja tuensaajaa. Valituksenalainen tuomio on kuitenkin ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Jos nimittäin tämä määräaika voitaisiin katkaista tietojensaantipyynnöllä, jossa ei täsmennetä tutkittua toimenpidettä esimerkiksi sen vuoksi, että komissio ei ole vielä tietoinen sen olemassaolosta, loukattaisiin oikeusvarmuuden periaatetta kyseiseen jäsenvaltioon nähden niiden tukien osalta, jotka se on myöntänyt ja jotka voidaan vielä periä takaisin, ja niiden tukien osalta, jotka se on myöntänyt ja joita ei enää voida periä takaisin kyseistä 17 artiklaa soveltamalla.

72      Neljänneksi unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 77–79 kohdassa esittämät toteamukset, joiden mukaan vanhentumisaika katkesi jopa oletettaessa, että komission tietojensaantipyynnöt eivät koskeneet erityisesti DMG:n ja LV:n välistä vuoden 2002 lisäsopimusta sekä DMG:n ja AMS:n välistä vuoden 2002 markkinointipalvelusopimusta, koska nämä sopimukset ”liittyivät erottamattomasti” muihin komission aiemmissa tietojensaantipyynnöissä yksilöityihin sopimuksiin, ovat myös oikeudellisesti virheellisiä. Komission tutkimuksensa päätteeksi esittämä väite siitä, että tietyt toimenpiteet liittyvät toisiinsa, ei voi taannehtivasti antaa vanhentumisaikaa keskeyttävää luonnetta tietojensaantipyynnölle, jolla ei ollut oikeudellisesti tällaista luonnetta sen esittämisajankohtana.

73      Valittajat väittävät toiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 80, 81 ja 83–85 kohdassa virheellisesti, että komissio on vanhentumisajan tai sen keskeytymisen osalta perustellut riidanalaisen päätöksen oikeudellisesti riittävällä tavalla. On kiistatonta, että ne olivat tutkinnan aikana ilmoittaneet komissiolle, että heidän mukaansa merkittävää osaa väitetystä tuesta ei voida periä takaisin vanhentumisajan päättymisen vuoksi. Riidanalaisen päätöksen 2–4 perustelukappaleessa, joihin unionin yleinen tuomioistuin nojautuu katsoessaan, että komissio oli noudattanut perusteluvelvollisuuttaan, ei kuitenkaan viitata näihin argumentteihin eikä edes vanhentumisaikaan tai sen katkeamiseen tietojensaantipyyntöjen vuoksi. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole voinut todeta, että riidanalainen päätös on riittävästi perusteltu, sen perusteella, ettei komissiolla ole velvollisuutta vastata kuhunkin sille esitettyyn argumenttiin.

74      Jotta valittajat voivat käyttää tehokkaasti oikeuttaan tuomioistuinvalvontaan ensimmäisessä oikeusasteessa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa asianmukaisesti valvontavaltaansa, valittajien olisi pitänyt voida ymmärtää pelkästään riidanalaisen päätöksen sisällön perusteella ne syyt, joiden vuoksi komissio oli hylännyt valittajien tutkinnan aikana esittämät vanhentumisaikaa koskevat väitteet. Tällainen ymmärtäminen on valittajien mukaan ollut mahdotonta pelkästään tämän päätöksen johdanto-osan toisesta neljänteen perustelukappaleen pohjalta, koska niissä ei mainita ainoaa tältä osin merkityksellistä perustetta eli sitä, että kyseisissä perustelukappaleissa mainitut tietojensaantipyynnöt ovat katkaisseet vanhentumisajan.

75      Komissio vastaa, että toinen valitusperuste on perusteeton.

 Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

76      Toisen valitusperusteen ensimmäisestä osasta, joka koskee väitettyä asetuksen 2015/1589 17 artiklan rikkomista valituksenalaisen tuomion 70–79 kohdassa, on todettava, että muistutettuaan ensin 70 ja 71 kohdassa tämän artiklan sisällöstä ja siihen liittyvästä unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 72 kohdassa, että käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että 17 artiklan 1 kohdassa säädetty kymmenen vuoden vanhentumisaika on alkanut 9.8.2002.

77      Tämän jälkeen se totesi valituksenalaisen tuomion 73 kohdassa, että komission 11.10.2007 päivätyllä kirjeellä Itävallan viranomaisille toimittamassa kantelussa viitattiin ”[Klagenfurtin lentoaseman] Ryanairille antamiin suotuisiin järjestelyihin” 27.6.2002 alkaen; että komissio on 15.11.2010 näille viranomaisille osoittamassaan lisätietoja koskevassa pyynnössä esittänyt kysymyksiä DMG:n ja Ryanairin välisestä yhteistyösopimuksesta, johon markkinointipalvelumaksut perustuivat, ja pyytänyt esimerkkiä tästä sopimuksesta sekä tietoja lentoasemamaksujen palautuksista vuodesta 2000 lähtien, ja että Itävallan viranomaisille 24.3.2011 esitettyyn tietojensaantipyyntöön sisältyy vuoden 2002 sopimuksia koskevia kysymyksiä, joihin kuului pyyntö esittää Ryanairin kanssa tehtyjen sopimusten alkuperäiskappaleet, mukaan lukien markkinointisopimus.

78      Unionin yleinen tuomioistuin totesi myös saman tuomion 74 kohdassa, että komissio oli Ryanairille 8.4.2011 osoittamassaan lisätietopyynnössä pyytänyt Ryanairia toimittamaan tietoja edellisten kymmenen vuoden aikana tehdyistä sopimuksista ja erityisesti pyytänyt sitä toimittamaan luettelon kaikista sopimuksista, joita ei ollut jatkettu tai joiden täytäntöönpano oli keskeytetty tänä ajanjaksona, ja selittämään syyt keskeyttämiselle ja jatkamatta jättämiselle. Unionin yleinen tuomioistuin totesi tässä kohdassa myös, että Ryanair väitti komissiolle 4.7.2011 antamassaan vastauksessa, että kaikkia tämän lentoaseman kanssa tehtyjä sopimuksia oli jatkettu tai niitä oli muutettu kaupallisten neuvottelujen seurauksena, lukuun ottamatta DMG:n ja LV:n välistä vuoden 2002 markkinointipalvelusopimusta, joka oli keskeytetty ennen sen voimassaolon päättymistä. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kaikista näistä seikoista ilmeni, että kaikki edellä mainitut tietojensaantipyynnöt kattoivat myös DMG:n ja AMS:n välisen vuoden 2002 markkinointipalvelusopimuksen sekä DMG:n ja LV:n välisen vuoden 2002 lisäsopimuksen.

79      Unionin yleinen tuomioistuin katsoi tämän jälkeen valituksenalaisen tuomion 75 kohdassa, että kun otetaan huomioon sen kyseisen tuomion 70 kohdassa mainitsema oikeuskäytäntö, nämä tietojensaantipyynnöt ovat asetuksen 2015/1589 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, jotka voivat katkaista kymmenen vuoden vanhentumisajan. Se totesi saman tuomion 76 kohdassa, että koska komissio on osoittanut kaikki nämä pyynnöt Itävallan viranomaisille ja Ryanairille 9.8.2002 alkaneen kymmenen vuoden ajanjakson aikana, ei voida katsoa, että komission toimivalta periä tuki takaisin on vanhentunut asetuksen 2015/1589 17 artiklan 1 kohdan nojalla.

80      Unionin yleinen tuomioistuin lisäsi lopuksi valituksenalaisen tuomion 77–79 kohdassa pääasiallisesti, että kun otetaan huomioon riidanalaisessa päätöksessä todetut eri tosiseikat, jotka osoittavat vuoden 2002 sopimusten välisen ”erottamattoman” yhteyden, komissio oli perustellusti tutkinut ne yhtenä ainoana liiketoimena. Se päätteli tästä, että vaikka tässä yhteydessä oletettaisiin, että komission tietojensaantipyynnöt eivät koskeneet nimenomaan DMG:n ja AMS:n välistä vuoden 2002 markkinointipalvelusopimusta eivätkä DMG:n ja LV:n välistä vuoden 2002 lisäsopimusta, asetuksen 2015/1589 17 artiklan 1 kohdassa säädetty vanhentumisaika on tosiasiallisesti katkaistu.

81      Näistä seikoista seuraa ensiksi, että toisin kuin valittajat väittävät, unionin yleinen tuomioistuin ei ole lainkaan katsonut, että jokainen komission jäsenvaltiolle osoittama tietojensaantipyyntö, olipa se muotoiltu miten epämääräisesti tai laajasti tahansa ja jopa sisältämättä erityistä mainintaa toimenpiteestä, joka voi olla valtiontukea, tai jopa ilman, että komissio on tietoinen mahdollisesta tuesta, riittää katkaisemaan asetuksen 2015/1589 17 artiklan 1 kohdassa säädetyn vanhentumisajan.

82      Päinvastoin näistä kohdista ja erityisesti valituksenalaisen tuomion 73 ja 74 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että kyseisen artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vanhentumisen katkaiseva toimenpide voi olla ainoastaan ”sääntöjenvastaiseen tukeen nähden” toteutettu toimenpide ja että nyt käsiteltävässä asiassa toimenpide oli yksilöity, kun komissio toimitti Itävallan tasavallalle edellä 19 kohdassa mainitun 11.10.2007 päivätyn kantelun, jossa väitetään, että Ryanair oli saanut sääntöjenvastaista valtiontukea erityisesti Klagenfurtin lentoaseman osalta KFBG:n välityksellä 27.6.2002 alkaen, ja tuki täsmennettiin hallinnollisen menettelyn aikana ennen kyseisen artiklan 1 kohdassa säädetyn kymmenen vuoden määräajan päättymistä.

83      Toiseksi ei voida katsoa, kuten valittajat myös pääpiirteissään väittävät, että komission toteuttaman tutkintatoimenpiteen luokittelu tässä 2 kohdassa tarkoitetuksi vanhentumisen katkaisevaksi toimenpiteeksi edellyttäisi välttämättä, että komissio yksilöi erikseen jokaisen siihen sopimuskokonaisuuteen kuuluvan sopimuksen, joka on tutkinnan kohteena oleva tukitoimenpide.

84      Asetuksen 2015/1589 17 artiklan 1 kohdan mukaan komission toimivaltuudet periä tuki takaisin tosin vanhentuvat kymmenessä vuodessa, ja tämän artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä todetaan, että erityisesti ”sääntöjenvastaista tukea koskevat komission toimet” katkaisevat vanhentumisajan.

85      Lisäksi kyseisen asetuksen johdanto-osan 26 perustelukappaleesta ilmenee, että 17 artiklan 1 kohdassa säädetystä vanhentumisajasta on säädetty oikeusvarmuuden vuoksi ja että sen tarkoituksena on näin ollen erityisesti suojella tiettyjä asianomaisia osapuolia, kuten asianomaista jäsenvaltiota ja tuensaajaa.

86      On kuitenkin muistettava, että SEUT 107 artiklalla on tarkoitus estää se, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttavat julkiselta vallalta saatavat edut, jotka eri muodoissaan vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua suosimalla tiettyjä yrityksiä tai tuotannonaloja (tuomio 15.6.2006, Air Liquide Industries Belgium, C‑393/04 ja C‑41/05, 15.6.2006, EU:C:2006:403, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Komission harjoittama valtiontukien valvonta auttaa näin ollen säilyttämään vääristymättömät kilpailuolosuhteet sisämarkkinoilla.

87      Lisäksi asetuksen (EU) 2015/1589 12 artiklan 2 kohdan ja 2 artiklan 2 kohdan lukemisesta yhdessä seuraa, että jos komissio pyytää sääntöjenvastaista tukea koskevan menettelyn yhteydessä kyseiseltä jäsenvaltiolta tietoja, jäsenvaltion on toimitettava kaikki tarvittavat tiedot, jotta komissio pystyy tekemään asetuksen 4 ja 9 artiklan mukaisen päätöksen. Vastaavasti tämän asetuksen 12 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan 1 ja 2 kohdan lukemisesta yhdessä seuraa, että jos komissio katsoo, että kyseisen jäsenvaltion toimenpiteestä antamat tiedot ovat puutteelliset, se pyytää kaikki tarvittavat lisätiedot, ja jos jäsenvaltio ei anna pyydettyjä tietoja komission asettamassa määräajassa tai jos se antaa puutteelliset tiedot, komissio lähettää muistutuksen, jossa se asettaa aiheellisen lisämääräajan, jonka kuluessa tiedot on annettava. Lisäksi 12 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jos asianomainen jäsenvaltio ei anna pyydettyjä tietoja komission asettamassa määräajassa tai jos se antaa puutteelliset tiedot, komissio vaatii päätöksellä tietoja annettavaksi, ja erittelee muun muassa vaadittavat tiedot.

88      Kantajien käsiteltävässä asiassa esittämän kaltaisella käsitteen ”sääntöjenvastaista tukea koskevat – – toimet” tulkinnalla puututtaisiin suhteettomasti komission tutkintavaltuuksiin ja siten sen kykyyn varmistaa sille EUT-sopimuksessa annetun tehtävän mukaisesti se, että valtion myöntämiä tukia valvomalla sisämarkkinoilla ylläpidetään vääristymättömän kilpailun edellytyksiä. Tämä pätee sitäkin enemmän, kun kyseessä on esillä olevan asian tavoin sääntöjenvastainen valtiontuki, josta komissiolla on oletettavasti vähemmän tietoja kuin niistä tukitoimenpiteistä, jotka on ilmoitettu sille SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

89      Kolmanneksi tuomioista ja määräyksestä, joihin valittajat vetoavat ja jotka mainitaan edellä 70 kohdassa, ei voida johtaa päinvastaista perustelua. Tuomioiden ja määräyksen kohdat, joihin valittajat viittaavat, rajoittuvat nimittäin tosiseikkoja koskeviin toteamuksiin, jotka koskevat kutakin asiaa erikseen, eivätkä ne sisällä päätelmää, joka voi vahvistaa valittajien nyt esillä olevassa asiassa puoltaman asetuksen 2015/1589 17 artiklan 2 kohdan tulkinnan.

90      Neljänneksi siltä osin kuin valittajat arvostelevat valituksenalaisen tuomion 77–79 kohtia, joiden sisältö on esitetty edellä 80 kohdassa, on riittävää todeta, että kuten ilmaisun ”lisäksi” käyttö osoittaa, näissä kohdissa esitetyt perusteet ovat ylimääräisiä perusteita, joten tämä osa valittajien perusteluista on hylättävä tehottomana (ks. vastaavasti tuomio 24.10.2002, Aéroports de Paris v. komissio, C‑82/01 P, EU:C:2002:617, 41 kohta ja tuomio 12.5.2022, Klein v. komissio, C‑430/20 P, EU:C:2022:377, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

91      Toisen valitusperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä osittain perusteettomana ja osittain tehottomana.

92      Mitä tulee sen toiseen osaan, joka koskee SEUT 296 artiklan väitettyä rikkomista, johon unionin yleinen tuomioistuin olisi väitetysti syyllistynyt valituksenalaisen tuomion 80, 81 ja 83–85 kohdassa, on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin, joka on mainitun tuomion 80 ja 81 kohdassa muistuttanut asiassa merkityksellisestä oikeuskäytännöstä, on sen 82 kohdassa todennut, että riidanalaisen päätöksen 2–4 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio viittasi päivämääriin, joina se oli pyytänyt Itävallan viranomaisilta ja Ryanairilta lisätietoja sopimuksista, joita koski 5.10.2007 tehty kantelu, jolla Ryanairin kilpailija oli kannellut komissiolle, että Ryanair oli saanut Klagenfurtin lentoaseman osalta sääntöjenvastaista valtiontukea.

93      Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 83 kohdassa, että komissio on näin ollen esittänyt riittävän selkeästi päivämäärät, joina asetuksen 2015/1589 17 artiklan 1 kohdassa säädetty kymmenen vuoden määräaika on katkennut. Se lisäsi, että koska Itävallan viranomaiset ja Ryanair tunsivat vastaanottajina komission niille osoittamien lisätietopyyntöjen sisällön, komission oli ilmoitettava ainoastaan riidanalaisen päätöksen systematiikan kannalta olennaiset tosiseikat eli päivämäärät, joina se on toteuttanut toimenpiteet, jotka voivat katkaista vanhentumisajan.

94      Se päätteli tästä valituksenalaisen tuomion 84 ja 85 kohdassa, että näissä olosuhteissa komissiolla ei ollut velvollisuutta esittää tästä seikasta erityistä perustelua mainitussa päätöksessä ja että tämä oli siis tältä osin perustellut päätöksen riittävästi.

95      Näin todetessaan unionin yleinen tuomioistuin ei rikkonut SEUT 296 artiklaa. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön, josta unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi muistuttanut valituksenalaisen tuomion 80 kohdassa, mukaan SEUT 296 artiklassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt, ja siten, että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (tuomio 2.4.1998, komissio v. Sytraval ja Brink's France, C‑367/95 P, EU:C:1998:154, 63 kohta, ja tuomio 2.9.2021, komissio v. Tempus Energy ja Tempus Energy Technology, C‑57/19 P, EU:C:2021:663, 198 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

96      On myös muistutettava, että valtiontukien valvontamenettely on yleisen systematiikkansa mukaisesti menettely, joka aloitetaan tuen myöntämisestä unionin oikeuden mukaisten velvoitteidensa valossa vastuussa olevaa jäsenvaltiota vastaan. Näin ollen tässä menettelyssä muut asianomaiset osapuolet kuin asianomainen jäsenvaltio eivät voi itse vaatia, että komission olisi kuultava niitä samalla kontradiktorisella tavalla kuin sen on kuultava mainittua jäsenvaltiota. Yhdessäkään mainittua menettelyä koskevassa säännöksessä ei anneta asianomaisista osapuolista tällaisen tuen saajalle mitään erityistä asemaa. Tältä osin on tarkennettava, että valtiontukien valvontamenettely ei ole tuensaajaa tai tuensaajia ”vastaan” aloitettu menettely, joka tarkoittaisi sitä, että tuensaaja tai tuensaajat voisivat vedota niinkin laajoihin oikeuksiin kuin puolustautumisoikeuksiin sellaisinaan (ks. vastaavasti tuomio 11.3.2020, komissio v. Gmina Miasto Gdynia ja Port Lotniczy Gdynia Kosakowo, C‑56/18 P, EU:C:2020:192, 73–75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

97      Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen perustellusti, että riidanalainen päätös oli asetuksen 2015/1589 17 artiklan 1 kohdassa säädetyn vanhentumisajan soveltamisen osalta perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla. Komission ei etenkään ollut tarpeen vastata valittajien perusteluihin, jotta se täyttäisi velvollisuutensa perustella riidanalainen päätös tältä osin, koska edellisessä kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan tuensaaja ei voi vaatia, että komission olisi kuultava sitä samalla kontradiktorisella tavalla kuin sen on kuultava kyseessä olevaa jäsenvaltiota, ja koska tästä päätöksestä ilmenee ainakin implisiittisesti, että komissio katsoi, ettei valittajien sille esittämiä perusteluja voitu hyväksyä.

98      Näin ollen toisen valitusperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.

99      Toinen valitusperuste on näin ollen hylättävä osittain perusteettomana ja osittain tehottomana.

 Kolmas valitusperuste

 Asianosaisten lausumat

100    Valittajat väittävät kolmannessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut sille esitetyt todisteet huomioon vääristyneellä tavalla arvioidessaan, onko komissio soveltanut laillisesti yksityinen markkinataloustoimija ‑arviointiperustetta määrittääkseen, ovatko Ryanair ym. saaneet SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua etua. Riidanalaisten sopimusten kannattavuutta etukäteen laskiessaan komissio on valittajien mukaan nimittäin käyttänyt puutteellisia, epäluotettavia ja epäasianmukaisia tietoja, joiden vuoksi sen päätelmä edun olemassaolosta on virheellinen. Tapahtuneita vääristymiä on kolme.

101    Ensiksi unionin yleinen tuomioistuin on valittajien mukaan valituksenalaisen tuomion 331 ja 332 kohdassa, jotka koskevat vuoden 2006 sopimusten kannattavuuden ennakkoarviointia, ottanut vääristyneellä tavalla huomioon vuoden 2006 lentoasemapalvelusopimuksen 7.1 lausekkeen, joka on kannekirjelmän liitteenä A.2.5. Lausekkeen mukaan turvapalvelumaksulla tarkoitetaan maksua, joka Ryanairin on sopimuksen mukaan maksettava lentoasemalle. Lisäksi se on ottanut vääristyneellä tavalla huomioon valittajien taloudellisen neuvonantajan 31.8.2012 laatiman kertomuksen 2.2.3 kohdan, joka on kannekirjelmän liitteenä A.3.5.1, sekä tämän neuvonantajan 13.4.2012 päivättyyn kertomukseen sisältyvän taulukon 2.21, joka on mainitun kannekirjelmän liitteenä A.3.4.1 ja joissa vahvistetaan, että Ryanair on tosiasiallisesti maksanut tämän turvapalvelumaksun lentoasemalle.

102    Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin hyväksynyt komission virheen pitää tätä maksua Klagenfurtin lentoasemalle suoritettavana lisäkustannuksena, jonka vuoksi komissio aliarvioi vuoden 2006 sopimusten odotetun kannattavuuden kyseisen lentoaseman kannalta. Asiakirja-aineistossa ei ole mitään näyttöä siitä, että tämä maksu on palautettu Ryanairille, toisin kuin valituksenalaisen tuomion 331 kohdassa väitetään, tai osoitusta osapuolesta, joka vastasi palautuksen kustannuksista. Ainoastaan komission unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämän vastauskirjelmän 101–103 kohta voivat tukea unionin yleisen tuomioistuimen arviointia, mutta komissio tyytyi toteamaan niissä ilman mitään näyttöä, että Itävallan viranomaiset ovat kahdesti vahvistaneet, että turvapalvelumaksu on palautettu Ryanairille.

103    Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin otti valituksenalaisen tuomion 301 ja 302 kohdassa vääristyneellä tavalla huomioon yhtäältä riidanalaisen päätöksen 379 perustelukappaleen e alakohdan, jossa vahvistetaan, että niiden lisäkustannusten arviointiin, joita lentoasema saattoi odottaa vuoden 2002 sopimuksista, oli sisällytetty turvamarginaali, ja toisaalta 18.7.2018 päivätyn taloudellisen neuvonantajan raportin, joka on kannekirjelmän liitteenä A.7.6, 2.24–2.27 kohdan, joista ilmenee, ettei tämän turvamarginaalin laskemisesta ole esitetty mitään täsmennyksiä.

104    Tämä näyttö osoittaa, että lentoaseman lisätoimintakustannuksia koskevaan arvioon, johon komissio perusti kannattavuutta koskevan ennakkoanalyysinsä, sisältyi parametri eli turvamarginaali, jonka laskentaa ei koskaan selitetty tai julkistettu ja joka johti selittämättömän korkeaan lisätoimintakustannusten arvioon erityisesti suhteessa vertailukelpoisiin lentoasemiin, jotka ovat myös valtiontukitutkimuksen kohteena. Valituksenalaisen tuomion riitautetuissa kohdissa unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy viittaamatta 18.7.2018 päivättyyn kertomukseen sen, että komissio käyttää tätä arviota. Tästä on pääteltävä, että unionin yleinen tuomioistuin jätti huomiotta sille tältä osin esitetyt todisteet tai ei ottanut niitä asianmukaisesti huomioon.

105    Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 306 kohdassa ottanut vääristyneellä tavalla huomioon ensiksi vuoden 2002 lentoasemapalvelusopimuksen 2 artiklan a alakohdan, joka on kannekirjelmän liitteenä A.2.1 ja josta ilmenee, että tavoiteltu kuormituskerroin on 76 prosenttia; toiseksi riidanalaisen päätöksen 382 perustelukappaleen ja taulukon 10, joista ilmenee, että komissio käytti 70 prosentin kuormituskerrointa arvioidessaan vuoden 2002 lentoasemapalvelusopimusta, sekä tämän päätöksen johdanto-osan 415 perustelukappaleen a alakohdan ja taulukon 11, joista ilmenee, että komissio käytti 85 prosentin kuormituskerrointa vuoden 2006 sopimuksia koskevassa analyysissään; kolmanneksi mainitun päätöksen johdanto-osan 17 perustelukappaleen, josta ilmenee, että lentoasemalla alkoi siviili-ilmailutoiminta ”pian” sen perustamisen jälkeen vuonna 1915, ja neljänneksi ja viimeiseksi 18.7.2018 päivätyn taloudellisen neuvonantajan kertomuksen, joka on kannekirjelmän liitteenä A.7.6, 2.14 kohdan, josta ilmenee, että 76 prosentin kuormituskerroin oli lähellä, vaikkakin hieman alle, Ryanairin reittiverkostossaan saavuttamaa noin 80 prosentin kuormituskerrointa vuoden 2002 lentoasemapalvelusopimuksen allekirjoittamisen ajankohtana.

106    Nämä todisteet osoittavat, että 70 prosentin kuormituskerroin, jota komissio käytti tehdessään vuoden 2002 lentoasemapalvelusopimuksen kannattavuutta koskevan ennakkoanalyysin, oli liian alhainen. Niistä kävi ilmi yhtäältä, se oli 6 prosenttiyksikköä alle osapuolten välillä sovitun kuormituskertoimen ja 15 prosenttiyksikköä alle sen luvun, jota komissio käytti vuoden 2006 sopimuksia koskevassa analyysissään, ja että toisaalta lentoasemalla oli useiden vuosikymmenten kokemus siviili-ilmailusta vuoden 2002 lentoasemapalvelusopimuksen allekirjoittamishetkellä, mikä kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan kokemuksen puuttuminen tietystä lentoyhtiöstä, tässä tapauksessa Ryanairista, olisi vaikuttanut merkittävästi sen kuormituskerrointa koskeviin olettamiin.

107    Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin vahvistanut, että komissio sai käyttää 70 prosentin kuormituskerrointa, vaikka asiakirja-aineistossa ei ollut näyttöä, joka olisi tukenut unionin yleisen tuomioistuimen arviointeja, joiden mukaan Klagenfurtin lentoaseman ja Ryanairin välisen aikaisemman sopimuksen puuttuminen olisi oikeuttanut varovaisen kuormituskertoimen, eikä mitään näyttöä sen arvioinnin tueksi, jonka mukaan halpalentoyhtiöt eivät olleet vuonna 2002 riittävän vakiintuneita, jotta korkeampi kuormituskerroin olisi ollut perusteltu. Lisäksi ainoa asiakirja-aineiston kohta, joka voi tukea näitä unionin yleisen tuomioistuimen päätelmiä, on komission vastineen 115 kohta ja sen vastauskirjelmän 85 kohta. Komissio on kuitenkin väittänyt siinä ilman näyttöä, että päätös 70 prosentin kertoimesta on perusteltu, koska Klagenfurtin lentoasemalla ei ole kokemusta valittajista ja halpalentoyhtiöiden uuden tulokkaan asemasta.

108    Komissio väittää, ettei mitään väitetyistä vääristymistä ole näytetty toteen ja että mikään niistä ei missään tapauksessa ilmene selvästi asiakirja-aineistosta.

 Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

109    Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun unionin yleinen tuomioistuin on määrittänyt asian tosiseikaston tai arvioinut sitä, unionin tuomioistuin on SEUT 256 artiklan nojalla toimivaltainen harjoittamaan vain tämän tosiseikaston oikeudelliseen luonnehdintaan ja sen pohjalta tehtyihin oikeudellisiin päätelmiin kohdistuvaa valvontaa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että unionin yleiselle tuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikkojen arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin (tuomio 28.1.2021, Qualcomm ja Qualcomm Europe v. komissio, C‑466/19 P, EU:C:2021:76, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

110    Valittajan, joka väittää unionin yleisen tuomioistuimen ottaneen selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla, on SEUT 256 artiklan, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan ilmoitettava täsmällisesti ne seikat, jotka se katsoo unionin yleisen tuomioistuimen ottaneen huomioon vääristyneellä tavalla, ja näytettävä toteen ne arviointivirheet, joiden takia unionin yleinen tuomioistuin on valittajan mukaan päätynyt niiden ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla. Lisäksi vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on ilmettävä asiakirja-aineistosta selvästi ilman, että tosiseikastoa ja selvitystä on tarpeen ryhtyä arvioimaan uudelleen (tuomio 28.1.2021, Qualcomm ja Qualcomm Europe v. komissio, C‑466/19 P, EU:C:2021:76, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

111    Lisäksi on niin, että vaikka selvitysaineiston ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla voi tarkoittaa asiakirjan tulkitsemista sen sisällön vastaisesti, tämän on ilmettävä selvästi unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta, ja sen toteaminen edellyttää, että unionin yleinen tuomioistuin on selvästi ylittänyt selvitysaineiston kohtuullisen arvioinnin rajat. Tältä osin ei riitä sen osoittaminen, että asiakirjaa voidaan tulkita eri tavalla kuin unionin yleinen tuomioistuin sitä tulkitsi (tuomio 28.1.2021, Qualcomm ja Qualcomm Europe v. komissio, C‑466/19 P, EU:C:2021:76, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

112    Kolmannen valitusperusteen kolmea osaa on arvioitava näiden periaatteiden valossa.

113    Ensiksi tämän valitusperusteen ensimmäisestä osasta, joka koskee valituksenalaisen tuomion 331 ja 332 kohtaa, on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin totesi mainitussa 331 kohdassa, että komissio oli esittänyt kirjelmissään ja suullisessa käsittelyssä yhtäältä, että niiden tietojen mukaan, jotka se oli kahteen otteeseen saanut Itävallan viranomaisilta, tämä maksu sekä kaikki rotaatiomaksut oli palautettu Ryanairille, ja toisaalta, että viranomaiset olivat myös ilmoittaneet komissiolle, että lentoasemamaksut palautettiin kokonaisuudessaan samaan aikaan kuin vuoden 2005 kannustinohjelma perustettiin ja että se oli tuolloin yleinen käytäntö uusien lentoyhtiöiden houkuttelemiseksi Klagenfurtin lentoasemalle.

114    Toisessa näistä kohdista unionin yleinen tuomioistuin totesi, että näistä seikoista ilmenee, että komissio on pyytänyt asianomaiselta jäsenvaltiolta huolellisesti ja varmistaakseen valtiontukia koskevien EUT-sopimuksen perustavanlaatuisten sääntöjen asianmukaisen soveltamisen merkityksellisiä tietoja, joiden perusteella se on voinut tarkistaa, onko turvapalvelumaksu palautettu Ryanairille vuoden 2006 sopimusten osalta, ja päätteli tästä, että komissio on näin ollen voinut ilmeistä arviointivirhettä tekemättä pitää kyseistä maksua lentoaseman lisäkustannuksena arvioidessaan vuoden 2006 sopimusten kannattavuutta.

115    Lisäksi kyseisen tuomion 328 kohdasta ilmenee, että Ryanair ym. viittasivat tältä osin unionin yleisessä tuomioistuimessa vuoden 2006 lentoasemapalvelusopimuksen ehtoihin ja moittivat komissiota siitä, että tämä on virheellisesti katsonut vuoden 2006 sopimusten osalta turvapalvelumaksun Klagenfurtin lentoaseman kustannukseksi ja niiden todenneen, että Ryanairin laskuissa olevat tiedot osoittivat, että tämä maksoi turvallisuusmaksut kyseiselle lentoasemalle.

116    Tämän tuomion 113 ja 114 kohdassa esitetystä seuraa kuitenkin, että yhtäältä valituksenalaisen tuomion 331 ja 332 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin ei viitannut lainkaan tämän tuomion 101 kohdassa tarkoitettuihin kertomuksiin. Näin ollen sitä ei voida moittia siitä, että se olisi ottanut kyseiset kertomukset vääristyneellä tavalla huomioon valituksenalaisen tuomion tässä osassa.

117    Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin ei ole valituksenalaisen tuomion 331 ja 332 kohdassa todennut, että Klagenfurtin lentoasema ei ole laskuttanut Ryanairilta turvapalvelumaksua, eikä se ole kyseenalaistanut sitä, että Ryanair on maksanut tämän maksun Klagenfurtin lentoasemalle, vaan se on ainoastaan todennut, että komissio on kahteen otteeseen pyytänyt tältä osin tietoja Itävallan tasavallalta ja että tämä oli ilmoittanut kaksi kertaa, että mainittu maksu ja kaikki rotaatiomaksut oli palautettu Ryanairille. Tästä seuraa, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole ottanut vääristyneellä tavalla huomioon myöskään vuoden 2006 lentoasemapalvelusopimuksen 7.1 lauseketta.

118    Lisäksi siltä osin kuin valittajat riitauttavat kolmannen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa todistusvoiman, jonka unionin yleinen tuomioistuin on antanut sen arvioitavaksi saatetuille eri seikoille, niiden perustelu on tämän tuomion 109 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti jätettävä tutkimatta, koska sillä pyritään siihen, että unionin tuomioistuin arvioi tosiseikat ja todisteet uudelleen.

119    Tämän valitusperusteen ensimmäinen osa on näin ollen osittain hylättävä perusteettomana ja osittain jätettävä tutkimatta.

120    Toiseksi mainitun valitusperusteen toisesta osasta, joka koskee valituksenalaisen tuomion 301 ja 302 kohtaa, on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin vastasi mainitussa 301 kohdassa Ryanair ym:iden väitteeseen, jonka mukaan komissio teki arviointivirheen vahvistaessaan Itävallan viranomaisten valinnan lisätä turvamarginaali arvoihin, joiden perusteella laskettiin vuoden 2002 sopimusten voimassaoloaikana odotettavissa olevasta liikenteen vähäisestä määrästä johtuvat lisätoimintakustannukset. Se totesi, että riidanalaisen päätöksen 379 perustelukappaleen e alakohdasta ilmenee, että arvot, joiden perusteella nämä kustannukset laskettiin, on johdettu Klagenfurtin lentoaseman vuonna 2002 käyttämästä kustannuslaskentajärjestelmästä, johon sisältyivät laskeutumis-, matkusta- ja asematasomaksu, maahuolintamaksu, infrastruktuurimaksu ja hangaarimaksu. Samassa kohdassa se muistutti, että komissio totesi ja Ryanair ym. vahvistivat suullisessa käsittelyssä, että tämän lentoaseman vuonna 2002 käyttämä kustannuslaskentajärjestelmä mahdollisti vähemmän yksityiskohtaisen kustannusten kohdentamisen kuin vuonna 2005 käyttöön otettu järjestelmä, jota kuvaillaan riidanalaisen päätöksen 415 perustelukappaleessa.

121    Se lisäsi tältä osin valituksenalaisen tuomion 302 kohdassa, että komissio oli viitannut kyseisessä 379 perustelukappaleen e alakohdassa Itävallan viranomaisten selityksiin, joiden mukaan ne ovat käyttäneet optimistisia arvioita, jotka vastaavat lisätoimintakustannuksia lisärotaatiota ja lentoonlähdön enimmäismassatonnia sekä lähtevää matkustajaa kohden. Se päätteli tästä kyseisessä kohdassa, ettei komissiota voitu siis moittia siitä, että se on tehnyt ilmeisen arviointivirheen hyväksyessään tämän lisätoimintakustannusten laskentatavan vuoden 2002 sopimusten osalta, koska yksityiskohtaisten tietojen puuttuessa ja Itävallan viranomaisten optimististen perusarvioiden vuoksi sen tarkoitus tehdä varovainen arvio oli järkevä.

122    Yhtäältä näistä valituksenalaisen tuomion kahdesta kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole kiistänyt sitä, että Itävallan viranomaiset ovat sisällyttäneet kyseessä olevien lisätoimintakustannusten arviointiin turvamarginaalin, kuten riidanalaisesta päätöksestä ilmeni. Asiakirja-aineistosta ilmenee lisäksi, että mainituissa kohdissa toistetaan täsmällisesti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 379 perustelukappaleen e alakohdan sisältö. Näin ollen ei ole perusteltua vedota tältä osin vääristyneellä tavalla huomioon ottamiseen.

123    Toisaalta väitteestä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin otti valituksenalaisen tuomion 103 kohdassa mainitun valittajien taloudellisen neuvonantajan kertomuksen huomioon vääristyneellä tavalla, on riittävää todeta, ettei unionin yleinen tuomioistuin viitannut tähän kertomukseen valituksenalaisen tuomion 301 ja 302 kohdassa eikä sitä näin ollen voida moittia siitä, että se olisi ottanut sen vääristyneellä tavalla huomioon valituksenalaisen tuomion tässä osassa.

124    Tosiasiassa valittajat vaativat mainittuun kertomukseen vedoten, että unionin tuomioistuin arvioi uudelleen tosiseikat ja todisteet, mikä ei edellä tuomion 109 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan muutoksenhaussa.

125    Kolmannen valitusperusteen toinen osa on siis osittain hylättävä perusteettomana ja osittain jätettävä tutkimatta.

126    Kolmanneksi tämän valitusperusteen kolmannesta osasta, joka koskee valituksenalaisen tuomion 306 kohtaa, unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisessä kohdassa, että – kuten komissio on perustellusti todennut – ei ole kohtuutonta, että Klagenfurtin lentoasema omaksui varovaisen lähestymistavan kuormituskertoimeen vuoden 2002 sopimuksia arvioidessaan, koska sillä ei ollut vielä kokemusta Ryanair ym:ista ja koska lisäksi halpalentoyhtiöt olivat tuolloin yleisesti vähemmän vakiintuneita kuin nykyään. Se lisäsi, että on todettava, että kyseisen lentoaseman arvioima 70 prosentin kuormituskerroin ei ole kaukana vuoden 2002 lentoasemapalvelusopimuksesta ilmenevästä 76 prosentin tavoitteesta ja että komissio ei näin ollen ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä ottaessaan huomioon tämän 70 prosentin kertoimen. Se lisäsi vielä, että tämä pitää paikkansa sitäkin suuremmalla syyllä, koska vuoden 2002 lentoasemapalvelusopimuksen johdanto-osassa mainittu 50 000 saapuvan matkustajan vuotuinen määrä, joka merkitsee 76 prosentin kuormituskerrointa, oli saavutettava tavoite eikä sitova velvoite.

127    Näistä valituksenalaisen tuomion perusteluista ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin ei ensinnäkään ottanut vääristyneellä tavalla huomioon vuoden 2002 lentoasemapalvelusopimusta, kuten valittajat väittävät, koska se totesi nimenomaisesti, että kyseisen sopimuksen tavoitteena oli 76 prosentin kuormituskerroin. Se ei myöskään ottanut vääristyneellä tavalla huomioon riidanalaisen päätöksen 382 perustelukappaletta ja taulukkoa 10, koska se totesi, että komissio oli käyttänyt mainitun sopimuksen arvioinnissaan 70 prosentin kuormituskerrointa.

128    Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin ei tämän tuomion 110 ja 111 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla ottanut vääristyneellä tavalla huomioon myöskään riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 415 perustelukappaleen a alakohtaa eikä päätöksen taulukkoa 11, koska valituksenalaisen tuomion 306 kohdassa ei edes viitata 85 prosentin kuormituskertoimeen, vaan tämä osuus mainitaan lisäksi valituksenalaisen tuomion 397 kohdassa.

129    Kolmanneksi riidanalaisen päätöksen 17 perustelukappaleessa tosin todetaan, että ”[Klagenfurtin lentoasema] perustettiin vuonna 1915 sotilaslentotukikohdaksi” ja että ”sitä käytettiin pian sekä sotilas- että siviilitarkoituksiin, ja tämä kaksoiskäyttö jatkuu edelleen”. Kuten edellä 126 kohdasta kuitenkin ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin tyytyi valituksenalaisen tuomion 306 kohdassa toteamaan, ettei kyseisellä lentoasemalla ollut vielä vuonna 2002 kokemusta Ryanair ym:ista ja että halpalentoyhtiöt eivät olleet tuolloin yhtä vakiintuneita kuin nykyään. Ei siis ole myöskään näytetty toteen, että kyseinen 17 perustelukappale olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

130    Neljänneksi väitteestä, jonka mukaan edellä 105 kohdassa mainittu valittajien taloudellisen neuvonantajan kertomuksen 2.14 kohta on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, on riittävää todeta, ettei valituksenalaisessa tuomiossa mainita mitään tästä kohdasta ja että kyseinen tuomio ei sisällä mitään toteamusta, joka osoittaisi kyseisen kohdan ottamisen huomioon vääristyneellä tavalla.

131    Lisäksi siltä osin kuin valittajat väittävät edellä 106 ja 107 kohdassa esittämillään perusteluilla lähinnä, että todisteet, joihin ne vetoavat, osoittavat komission vuoden 2002 lentoasemapalvelusopimuksen kannattavuutta koskevan ennakkoanalyysin tekemiseksi käyttämän kuormituskertoimen olevan kohtuuttoman alhainen, ne pyrkivät todellisuudessa siihen, että unionin tuomioistuin arvioi tältä osin uudelleen tosiseikkoja ja todisteita, joten kolmannen valitusperusteen kolmannen osan tämä osa on jätettävä tutkimatta edellä 109 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.

132    Näin ollen tämän valitusperusteen kolmas osa on osittain hylättävä perusteettomana ja osittain jätettävä tutkimatta. Kolmas valitusperuste on näin ollen hylättävä.

 Neljäs valitusperuste

 Asianosaisten lausumat

133    Neljännessä valitusperusteessaan, joka koskee valituksenalaisen tuomion 418–421 ja 427–429 kohtaa, valittajat moittivat unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että ennakkotietojen perusteella laskettua takaisin perittävän tuen määrää ei pitäisi korjata riidanalaisen päätöksen tekohetkellä asiakirja-aineistoon sisältyvien jälkikäteisten tietojen perusteella.

134    Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että lähtökohtaisesti sekä tuen olemassaoloa että sen määrää on arvioitava ottaen huomioon tuen myöntämishetkellä vallinnut tilanne. Se hylkäsi tältä osin Ryanair ym:iden väitteet tuloja ja kustannuksia koskevien jälkikäteen saatujen tietojen huomioon ottamisesta, koska tämä johtaisi siihen, että takaisinperittävän tuen määrä vaihtelisi satunnaisten muutosten, kuten taloudellisen tilanteen tai tuensaajan alun perin saaman edun hyödyntämisestä mahdollisesti saaman tulon mukaan. Näin ratkaistessaan unionin yleinen tuomioistuin ei valittajien mukaan ole vastannut niiden väitteisiin.

135    Ryanair ym. eivät nimittäin ole vedonneet satunnaisiin seikkoihin vaan seikkoihin, jotka olivat tuen myöntäjän saatavilla, eli sen omiin kustannus- ja tulolaskelmiin, ja ne väittivät ainoastaan, että on korjattava virheet, jotka tuen myöntäjä on tehnyt arvioidessaan kustannus- ja tulomuuttujia, jotka olivat sen omassa valvonnassa. Komissio on sitä paitsi myöntänyt, että Ryanairille tai LV:lle ja AMS:lle tosiasiallisesti maksettujen markkinointimaksujen osalta takaisinperittävän tuen määrää voidaan oikaista Itävallan tasavallan jälkikäteen esittämien todisteiden perusteella. Se on kuitenkin kieltäytynyt tekemästä korjauksia muiden tuloja ja kustannuksia koskevien jälkikäteisten tietojen perusteella, joista kuitenkin ilmenee, että kustannukset on arvioitu liian suuriksi.

136    Oikeuskäytäntö, johon unionin yleinen tuomioistuin tukeutui, eli 19.10.2005 annettu tuomio Freistaat Thüringen v. komissio (T‑318/00, EU:T:2005:363) ja 26.3.2020 annettu tuomio Larko v. komissio (C‑244/18 P, EU:C:2020:238), koskee periaatetta, jonka mukaan tuen olemassaoloa ja määrää on arvioitava sen myöntämishetkellä vallinneen tilanteen perusteella. Näissä tuomioissa ei kuitenkaan kielletä komissiota korjaamasta virheitä tuen myöntämishetkellä vallinneen tilanteen arvioinnissa. Niissä ei myöskään sallita sitä, että komissio hyväksyy virheellisiin tietoihin perustuvan arvioinnin tuen määrästä. Lisäksi nämä tuomiot koskevat takauksia eli tukitoimenpidetyyppiä, jonka osalta tuen myöntämisen, joka muodostuu aikomuksesta myöntää etu, ja tuen maksamisen, joka koskee yleensä seuraavaa vaihetta eli varojen siirtoa, välinen ero on vähemmän selvä kuin muun tyyppisten tukitoimenpiteiden välillä.

137    Lisäksi tulkitsemalla näitä kahta tuomiota virheellisesti unionin yleinen tuomioistuin ja komissio sulkivat pois virheiden vaaran tuen myöntäjien ennusteista. On kuitenkin mahdollista, että valtion yksikkö, joka aikoi myöntää tietynsuuruisen tuen, on erehtynyt odotettavissa olevien kustannusten ja voittojen arvioinnissa ja että tuen, jonka se aikoi myöntää, määrää ei siis lopulta ole maksettu tai sitä ei ole maksettu kokonaisuudessaan.

138    Valittajien mukaan komissiolla on velvollisuus tarkistaa asiakirja-aineistoon sisältyvien seikkojen perusteella päätöksen tehdessään, etteivät tuen myöntäjän arviot omista kustannuksistaan ja tuloistaan ole virheellisiä. Tuen takaisin perimistä koskeva määräys, joka perustuu yliarvioituihin kustannuksiin tai aliarvioituihin tuloihin, nimittäin johtaisi perusteettoman edun antamiseen tuen myöntäjälle, koska sille palautettaisiin liian suuria määriä ja se saisi näin taloudellista hyötyä omista virheistään. Tällainen palauttaminen olisi myös ristiriidassa sääntöjenvastaisen tuen takaisinperimisen tavoitteen kanssa eli ennen tuen maksamista vallinneen tilanteen palauttamisen kanssa.

139    Komissio pitää kyseistä valitusperustetta perusteettomana.

 Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

140    Valtiontukina pidetään sellaisia toimenpiteitä, jotka muodossa tai toisessa ovat omiaan suosimaan yrityksiä suoraan tai välillisesti tai joita on pidettävä sellaisena taloudellisena etuna, jota edunsaajayritys ei olisi voinut saada tavanomaisten markkinoilla sovellettavien ehtojen mukaan (tuomio 6.3.2018, komissio v. FIH Holding ja FIH Erhvervsbank, C‑579/16 P, EU:C:2018:159, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

141    Kun otetaan huomioon SEUT 107 artiklan 1 kohdan tavoitteena oleva vääristymättömän kilpailun turvaaminen, kyseisessä säännöksessä tarkoitetun tuen käsitteen piiriin ei voi sisältyä yrityksen hyväksi valtion varoilla toteutettu toimenpide, jos yritys olisi voinut saada saman edun tavanomaisten markkinoilla sovellettavien ehtojen mukaan. Tällaisen edun myöntämisen ehtoja on siten arvioitava lähtökohtaisesti soveltamalla yksityinen toimija ‑periaatetta (tuomio 6.3.2018, komissio v. FIH Holding ja FIH Erhvervsbank, C‑579/16 P, EU:C:2018:159, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

142    Ratkaistaessa kysymystä siitä, olisiko yksityinen toimija toteuttanut saman toimenpiteen tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, on otettava huomioon tällainen toimija, jonka tilanne vastaa mahdollisimman tarkasti valtion tilannetta (tuomio 26.3.2020, Larko v. komissio, C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

143    Komission on tässä yhteydessä tehtävä kokonaisarviointi, jossa se ottaa huomioon kaikki tilanteessa merkitykselliset seikat, joiden perusteella se voi määrittää, olisiko ilmeistä, ettei tuen saanut yritys olisi saanut vastaavia helpotuksia tällaiselta yksityiseltä toimijalta (tuomio 26.3.2020, Larko v. komissio, C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

144    Tässä yhteydessä merkityksellisenä on pidettävä kaikkea sellaista tietoa, joka voi huomattavalla tavalla vaikuttaa tavanomaisen varovaisen ja huolellisen yksityisen toimijan, jonka tilanne on mahdollisimman lähellä valtion tilannetta, päätösprosessiin. Tästä seuraa, että yksityinen toimija ‑arviointiperusteen soveltamiseksi merkityksellisiä ovat ainoastaan kyseessä olevan toimenpiteen toteuttamispäätöksen tekemishetkellä käytettävissä olleet seikat ja vallinneet kehitysnäkymät (tuomio 26.3.2020, Larko v. komissio, C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 30 ja 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin on erityisesti silloin, kun komissio tutkii, onko sellainen toimenpide valtiontukea, jota ei ole sille ilmoitettu ja jonka kyseinen jäsenvaltio on jo toteuttanut siihen mennessä, kun komissio suorittaa tutkimuksensa (ks. vastaavasti tuomio 5.6.2012, komissio v. EDF, C‑124/10 P, EU:C:2012:318, 105 kohta).

145    Kyseisen toimenpiteen toteuttamisajankohdan jälkeisiä seikkoja ei siis voida ottaa huomioon sovellettaessa yksityinen toimija ‑periaatetta (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2020, Larko v. komissio, C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

146    Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, edellä 142–145 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa, että argumentit, joilla riitautetaan unionin yleisen tuomioistuimen takaisin perittävän tuen määrän määrittämisestä tekemän arvioinnin oikeellisuus, on tehoton, kun se koskee kyseessä olevan tukitoimenpiteen myöntämisen jälkeisten tapahtumien huomioon ottamista (tuomio 26.3.2020, Larko v. komissio, C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 113 kohta).

147    Valittajat väittävät neljännessä valitusperusteessaan lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen arvioidessaan takaisin perittävän tuen määrää, sellaisena kuin se oli määritetty riidanalaisessa päätöksessä. Ne väittävät tältä osin, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt katsoa, että komission olisi pitänyt kyseisen määrän määrittämiseksi ottaa huomioon ”riidanalaisen päätöksen tekohetkellä asiakirja-aineistossa olevat jälkikäteen toimitetut tiedot” sen sijaan, että se tukeutui ”ennakkotodisteisiin” eli – kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 420 kohdassa – siihen kehitykseen, joka markkinatalouden ehdoin toimivalla yksityisellä sijoittajalla oli riidanalaisten sopimusten tekemisajankohtana.

148    Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi tässä kohdassa, että komissio oli riidanalaisessa päätöksessä määrittänyt takaisin perittävän tuen määrän riidanalaisten sopimusten osalta ottamalla huomioon ”liiketoimen toteuttamishetkellä odotetun marginaalisen kassavirran negatiivisen osan (tulot vähennettyinä kustannuksilla)”. Kantajat vetoavat kuitenkin pääasiassa siihen, että Klagenfurtin lentoaseman odotettavissa olevat kustannukset ja tulot osoittautuivat lopulta erilaisiksi kuin ne, jotka olivat ennakoitavissa mainitun päätelmän hetkellä.

149    Lisäksi on kiistatonta, että nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat tukitoimenpiteet on myönnetty tekemällä riidanalaiset sopimukset.

150    On siis todettava, että valittajat riitauttavat tällä neljännellä valitusperusteella unionin yleisen tuomioistuimen takaisin perittävien tukien määrän määrittämisestä tekemän arvioinnin oikeellisuuden ja vetoavat kyseisten tukitoimenpiteiden myöntämisen jälkeisiin tapahtumiin. Neljäs valitusperuste on näin ollen joka tapauksessa hylättävä tehottomana tämän tuomion 146 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.

151    Tältä osin ei voida hyväksyä valittajien väitettä, jonka mukaan tätä oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa, koska mainittu oikeuskäytäntö koskee ainoastaan takauksen muodossa olevia valtiontukia. Kuten samasta oikeuskäytännöstä ilmenee, se, että SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun mahdollisen edun yksilöimiseksi merkityksellisiä ovat ainoastaan kyseisen toimenpiteen toteuttamisajankohtana saatavilla olleet seikat ja tuolloin ennustettavissa ollut kehitys, ei nimittäin johdu kyseessä olevan tuen luonteesta vaan yksityinen markkinataloustoimija ‑periaatteen soveltamisesta, jonka soveltuvuutta tässä asiassa ei ole kiistetty.

152    Valittajat eivät voi myöskään vedota siihen, että komissio on DMG:n ja AMS:n välisen vuoden 2002 markkinointipalvelusopimuksen osalta todennut riidanalaisen päätöksen 570 perustelukappaleessa, että takaisinperittävän tuen määrää voidaan myöhemmin tarkistaa Itävallan tasavallan esittämien todisteiden perusteella. Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 425 kohdassa, riidanalaisesta päätöksestä nimittäin ilmene, että tämä jäsenvaltio on hallinnollisen menettelyn aikana väittänyt, että sopimus ei ole koskaan tullut voimaan, mutta se ei ole kyennyt toimittamaan hallinnollisen menettelyn aikana kirjallista asiakirjaa, joka osoittaisi tämän ilmoituksen paikkansapitävyyden.

153    Komission riidanalaisen päätöksen 570 kohdassa tekemän selvennyksen tarkoituksena oli siis, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 425 kohdassa, ainoastaan antaa kyseiselle jäsenvaltiolle mahdollisuus esittää tätä koskevia todisteita ja tarvittaessa jättää takaisinperittävän tuen määrän ulkopuolelle tuki, joka piti maksaa kyseisen sopimuksen nojalla, jos osoitetaan, että koska kyseinen sopimus ei ollut tullut voimaan, siihen sisältyvää tukea ei ollut maksettu tuensaajalle, joten tällä samalla sopimuksella ei ollut myönnetty taloudellista etua ja että näin ollen mitään tuen määrää ei ollut perittävä takaisin sen perusteella.

154    Unionin yleiselle tuomioistuimelle esittämällään väitteellä, joka pääosin toistetaan tämän valitusperusteen yhteydessä, valittajat eivät sitä vastoin todellisuudessa väitä, että johonkin riidanalaisista sopimuksista sisältynyttä tukea ei olisi myönnetty niille, vaan ne esittävät, että kyseisiin sopimuksiin sisältynyttä etua olisi takaisinperintähetkellä arvioitava uudelleen kyseisten sopimusten niiden osapuolille tuomien tosiasiallisten taloudellisten tulosten perusteella. Tämä väite on kuitenkin ristiriidassa edellä 140–145 kohdassa mainitun oikeuskäytännön kanssa ja lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan sääntöjenvastaisen tuen takaisinperintä edellyttää, että tuensaajan tuesta saama etu palautetaan tuesta aiheutuneen kilpailun vääristymän poistamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2016, komissio v. Aer Lingus ja Ryanair Designated Activity, C‑164/15 P ja C‑165/15 P, EU:C:2016:990, 91 ja 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 5.3.2019, Eesti Pagar, C‑349/17, EU:C:2019:172, 131 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

155    Neljäs valitusperuste on näin ollen hylättävä tehottomana.

156    Koska yhtäkään valittajien valituksensa tueksi esittämistä valitusperusteista ei ole hyväksytty, valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.

 Oikeudenkäyntikulut

157    Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

158    Koska komissio on vaatinut valittajien velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska nämä ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Valitus hylätään.

2)      Ryanair DAC ja Airport Marketing Services Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.