Asia T‑434/11

(julkaistu otteina)

Europäisch-Iranische Handelsbank AG

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen – Varojen jäädyttäminen – Perusteluvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Ilmeinen arviointivirhe – Omaisuudensuoja – Oikeasuhteisuus

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 6.9.2013

1.      Euroopan unioni – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Ydinaseiden levittämiseen osallistuvien tai sitä tukevien henkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset eivät voi antaa yleistä hyväksyntää tietylle ryhmälle liiketoimia – Neuvosto voi vain poikkeuksellisissa olosuhteissa perustaa tulevaisuudessa toteutettavien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen liiketoimiin, joille on myönnetty lupa  

(Neuvoston asetuksen N:o 423/2007 8–10 artikla ja asetuksen N:o 961/2010 17–19 artikla)

2.      Euroopan unioni – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Ydinaseiden levittämiseen osallistuvien tai sitä tukevien henkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Nimeämättömän yhteisön välityksellä toteutetut liiketoimet – Käsite – Hyväksymisedellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 1–3 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 1–3 kohta)

1.      Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja erityisesti Iraniin kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen, alalla on niin, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset eivät voi antaa Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 423/2007 8–10 artiklan ja asetuksen N:o 961/2010, jolla viimeksi mainittu asetus on kumottu, 17–19 artiklan nojalla yleistä hyväksyntää tietylle ryhmälle liiketoimia, joiden osalta kyseiset yhteisöt olisi näin ollen vapautettu pyytämästä lupia kussakin tapauksessa erikseen.

Tällainen toimivaltaisen kansallisen viranomaisen kussakin tapauksessa erikseen myöntämä lupa on osoitus siitä, että liiketoimi, jolle on myönnetty lupa, on laillinen tapauksesta riippuen jomman kumman näistä asetuksista nojalla. Näin ollen neuvosto voi vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka sen on näytettävä toteen, perustaa tulevaisuudessa toteutettavien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen liiketoimiin, joille on myönnetty lupa tapauksesta riippuen kyseisten asetusten edellä mainittujen säännösten nojalla. Sitä vastoin pelkkä yleinen hyväksyntä ei voi kussakin tapauksessa erikseen myönnetyn luvan puuttuessa sitoa neuvostoa.

Näiden asetusten systematiikka tukee tätä sanamuotoon perustuvaa analyysia. Kun otetaan huomioon mainittujen säännösten sijainti näissä asetuksissa, voidaan todeta, että niillä lievennetään varojen jäädyttämisen periaatetta. Kyseinen sanamuotoon ja asiayhteyteen perustuva tulkinta on yhteensopiva näillä asetuksilla tavoitellun päämäärän eli ydinaseiden levittämisen estämisen ja yleisemmin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämisen kanssa, kun otetaan huomioon ydinaseiden levittämisestä aiheutuvan vaaran vakavuus.

(ks. 128–131 kohta)

2.      Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja erityisesti Iraniin kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen, alalla Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 423/2007 ja asetuksen N:o 961/2010, jolla viimeksi mainittu asetus on kumottu, säännöksistä, yleisestä rakenteesta ja niillä tavoitellusta päämäärästä käy ilmi, että nimeämättömän yhteisön välityksellä toteutetut liiketoimet, joiden tarkoituksena on suorittaa maksuja tai maksaa nimettyjen yhteisöjen velkoja, eivät ole automaattisesti laillisia ja että asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan ja asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan tehokkaan vaikutuksen takaamiseksi kyseisten yhteisöjen on varmistuttava tällaisten toimien laillisuudesta pyytämällä tarvittaessa toimivaltaisilta kansallisilta viranomaisilta lupia.

Ensinnäkin näet yhtäältä asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 1–3 kohta ja asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 1–3 kohta ovat kieltoja, joiden rikkominen riittää itsenäiseksi perusteeksi määrätä seuraamuksia, myös rikosoikeudellisia, jotka perustuvat sovellettavaan kansalliseen lakiin. Lisäksi kun unionin lainsäätäjä mainitsee asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 4 kohdassa toiminnat, joiden suorana tai välillisenä tavoitteena tai seurauksena on mainittujen säännösten 1–3 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden kiertäminen, se viittaa toimintoihin, joiden tarkoituksena tai tuloksena on välttää kyseisen kiellon soveltaminen toimintojen harjoittajaan. Näissä säännöksissä mainitut kumulatiiviset edellytykset, jotka koskevat tietoisuutta ja tahtoa, täyttyvät, kun kyseisissä säännöksissä tarkoitettuun toimintaan osallistuva henkilö pyrkii tahallaan aiheuttamaan sen, että hänen toimiensa tavoitteena tai seurauksena on suoraan tai välillisesti kiertäminen. Ne täyttyvät myös silloin, kun kyseinen henkilö pitää mahdollisena, että hänen osallistumisellaan kyseisenlaiseen toimintaan on tällainen tavoite tai seuraus, ja hyväksyy tämän mahdollisuuden. Näin ollen nimeämättömän yhteisön välityksellä toteutetuilla liiketoimilla saatetaan rikkoa asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 4 kohdassa asetettua kieltoa, kun niiden avulla on tarkoitus toteuttaa nimettyä yhteisöä koskevia rahoitustoimia ja kun tällaiseen toimeen osallistuvat yhteisöt pyrkivät todella toteuttamaan tämän tarkoituksen tai tietävät, että niiden osallistumisella kyseisenlaiseen toimintaan voi olla tällainen tavoite tai seuraus, ja hyväksyvät tämän mahdollisuuden. Toisaalta asetuksen N:o 961/2010 21 artiklan – jota vastaavaa säännöstä ei ole asetuksessa N:o 423/2007 – a contrario -tulkinnasta seuraa, että varainsiirrot iranilaiselle henkilölle, yhteisölle tai elimelle tai iranilaiselta henkilöltä, yhteisöltä tai elimeltä, mukaan luettuna nimeämättömät iranilaiset henkilöt, yhteisöt tai elimet, voidaan pääsääntöisesti toteuttaa, mikäli kyseisessä 21 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Näin ollen asetuksen N:o 961/2010 21 artiklalla lievennetään varojen jäädyttämisen periaatetta. Varainsiirtojen, jotka voidaan toteuttaa 21 artiklan nojalla, seurauksena ei kuitenkaan saa olla, että niillä mahdollistetaan asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 4 kohdassa säädetyn kiellon kiertäminen.

Toiseksi asetuksen N:o 423/2007 11 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa velvoitetaan asetuksen N:o 423/2007 18 artiklan soveltamisalaan kuuluvat luotto- ja rahoituslaitokset tarkkailemaan jatkuvasti tilitapahtumia suhteissaan kyseisen 11 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen luotto- ja rahoituslaitosten, joita ovat muun muassa luotto- ja rahoituslaitokset, joiden kotipaikka on Iranissa, kanssa. Asetuksen N:o 961/2010 23 artiklan 1 kohdan a alakohdassa asetetaan samanlainen velvollisuus tarkkailla tilitapahtumia kyseisen asetuksen 39 artiklan soveltamisalaan kuuluvien luotto- ja rahoituslaitosten osalta. Näin ollen asetuksen N:o 423/2007 7–10 artiklan ja asetuksen N:o 961/2010 16–19 ja 21 artiklan säännösten, niitä yhdessä luettuina, tehokas vaikutus vaarantuisi, jos nimeämätön yhteisö voisi vapaasti toteuttaa liiketoimia nimeämättömän yhteisön välityksellä voidakseen maksaa nimetyn yhteisön velkoja tai suorittaa maksuja nimetyn yhteisön lukuun. Tästä seuraa, että nimeämättömän yhteisön on aina varmistuttava tällaisten liiketoimien laillisuudesta pyytämällä tarvittaessa toimivaltaisilta kansallisilta viranomaisilta lupia.

(ks. 133–136, 138–141, 150 ja 154 kohta)