Asia T‑399/11

Banco Santander, SA

ja

Santusa Holding, SL

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuki – Yhteisöveroa koskevat säännökset, joiden nojalla yritykset, joiden verotuksellinen kotipaikka on Espanjassa, voivat kirjata sellaisten yritysten, joiden verotuksellinen kotipaikka on ulkomailla, omistusosuuksien hankkimisesta johtuvan liikearvon kuluksi – Päätös, jossa kyseinen järjestelmä luokitellaan valtiontueksi ja jossa kyseinen tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi sekä määrätään se takaisin perittäväksi – Valtiontuen käsite – Valikoivuus – Sellaisten yritysten ryhmää ei ole yksilöity, joita toimenpiteellä suositaan – SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu toinen jaosto) 7.11.2014

1.      Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Verohelpotus – Arviointiperusteet

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

2.      Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Poikkeus yleisestä verojärjestelmästä – Sellaisten yritysten erilainen kohtelu, jotka ovat toisiinsa rinnastettavissa tosiasiallisissa ja oikeudellisissa tilanteissa – Todistustaakan laajuus

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

3.      Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Arviointi käyttöön otetun oikeudellisen järjestelmän valikoivuuden perusteella ilman, että toimenpiteen vaikutuksia otetaan huomioon – Käsitteen soveltamisalan ulkopuolelle jääminen

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

4.      Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Poikkeus yleisestä verojärjestelmästä – Arvioiminen vertaamalla muihin saman jäsenvaltion yrityksiin eikä muiden jäsenvaltioiden yrityksiin

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

5.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Komission päätös, jossa tukijärjestelmä todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi – Sellaisen yrityksen nostama kanne, jolle on kyseisen järjestelmän nojalla myönnetty yksittäinen tuki, joka on perittävä takaisin – Tutkittavaksi ottaminen – Sillä, ettei ole esitetty vaatimuksia päätöksen oikeudellisen perustan kumoamiseksi, ei ole vaikutusta

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 37 kohta)

2.      Valtiontuet voidaan erottaa jäsenvaltioiden soveltamista yleisistä vero- tai talouspoliittisista toimenpiteistä toimenpiteen valikoivuutta koskevan arviointiperusteen nojalla. Jotta valikoivuuden edellytys täyttyy, niiden yritysten ryhmän, jotka ovat ainoita, joita kyseessä olevalla toimenpiteellä suositaan, on siten kaikissa tapauksissa oltava yksilöity.

SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaan tässä yhteydessä on ratkaistava, onko tietyssä oikeudellisessa järjestelmässä jokin kansallinen toimenpide omiaan suosimaan jotakin yritystä tai tuotannonalaa verrattuna muihin, jotka ovat kyseisellä järjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta siihen rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa. Silloin kun kyseessä oleva toimenpide – vaikka sitä pidettäisiinkin poikkeuksena yleisestä tai normaalista verojärjestelmästä – on mahdollisesti kaikkien yritysten saatavilla, sellaisten yritysten, jotka voivat hyötyä toimenpiteestä, oikeudellista ja tosiasiallista tilannetta ei voida kuitenkaan rinnastaa yleisellä tai normaalilla järjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta niiden yritysten, jotka eivät voi hyötyä kyseisestä toimenpiteestä, oikeudelliseen ja tosiasialliseen tilanteeseen. Tästä seuraa, ettei mainitun toimenpiteen valikoivuus voi tällaisessa tilanteessa perustua pelkkään toteamukseen siitä, että yleiseen tai normaaliin verojärjestelmään on tehty poikkeus.

Lisäksi juuri komission on osoitettava, että toimenpiteellä aikaansaadaan erilaista kohtelua sellaisten yritysten välille, jotka ovat tavoitellun päämäärän kannalta toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa.

(ks. 38 ja 47–50 kohta)

3.      Sen perusteella, että verotuksellinen toimenpide on valikoiva, koska se hyödyttää ainoastaan tiettyjä yritysryhmiä, jotka tekevät tietynlaisia investointeja ulkomaille, ei voida todeta kyseisen toimenpiteen valikoivuutta. EY 87 artiklan 1 kohdassa tehdään nimittäin ero valtioiden toimenpiteiden välille niiden vaikutusten perusteella. Sitä, onko kyseistä toimenpidettä pidettävä valtiontukena muun muassa siitä syystä, että se on valikoiva, on siten arvioitava juuri toimenpiteen vaikutusten perusteella. Tässä yhteydessä verotuksellisen toimenpiteen toteaminen valikoivaksi sen vaikutuksia tutkimatta saattaisi johtaa siihen, että kaikkien niiden verotuksellisten toimenpiteiden todetaan olevan valikoivia, joista saatavalle edulle on asetettu tiettyjä edellytyksiä, vaikka edunsaajina olevilla yrityksillä ei olisi mitään yhteistä ominaispiirrettä, jonka perusteella ne voidaan erottaa muista yrityksistä, sen seikan lisäksi, että ne voisivat täyttää toimenpiteen myöntämisen edellytykset.

(ks. 67–69 ja 72 kohta)

4.      SEUT 107 artiklan 1 kohdassa mainittua valikoivuutta koskevaa edellytystä voidaan arvioida vain yhden ainoan jäsenvaltion tasolla, ja se perustuu vain pelkästään kyseisen valtion yritysten tai tuotannonalojen välisen erilaisen kohtelun tarkasteluun.

Sillä, että toimenpiteellä suositaan yhdessä jäsenvaltiossa verovelvollisia yrityksiä verrattuna toisissa jäsenvaltioissa verovelvollisiin yrityksiin erityisesti, koska sillä helpotetaan sitä, että yhteen jäsenvaltioon sijoittautuneet yritykset hankkivat omistusosuuksia ulkomaille sijoittautuneista yrityksistä, ei näin ollen ole merkitystä valikoivuutta koskevan arviointiperusteen tarkastelun kannalta.

(ks. 75 ja 76 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 90–92 kohta)