Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Berlin (Saksa) on esittänyt 5.4.2016 – Romano Pisciotti v. Saksan valtio

(Asia C-191/16)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Berlin

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Romano Pisciotti

Vastaaja: Saksan valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

a)    Onko jäsenvaltion ja kolmannen maan välinen rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen asia, joka yksittäistapauksesta riippumatta ei koskaan kuulu perussopimusten aineelliseen soveltamisalaan, jolloin unionin oikeuteen sisältyvää, SEUT 18 artiklan ensimmäisen kohdan mukaista syrjintäkieltoa ei oteta huomioon sovellettaessa (sanamuodon mukaisesti) perustuslaillista säännöstä (tässä: Saksan perustuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä), jossa kielletään ainoastaan omien kansalaisten luovuttaminen kolmansiin maihin?

b)    Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi: onko ensimmäiseen kysymykseen vastattava toisin, jos kyseessä on jäsenvaltion ja Amerikan yhdysvaltojen välillä rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen, joka perustuu Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen tekemään luovutussopimukseen?

Jos jäsenvaltion ja Amerikan yhdysvaltojen välillä rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen kuuluminen perussopimusten soveltamisalaan ei ole lähtökohtaisesti poissuljettua:

Onko SEUT 18 artiklan ensimmäistä kohtaa ja siitä annettua unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä tulkittava siten, että jäsenvaltio rikkoo perusteettomasti SEUT 18 artiklan ensimmäisen kohdan mukaista syrjintäkieltoa, jos se perustuslaillisen säännöksen (tässä: perustuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen) nojalla kohtelee kolmansien maiden luovutuspyyntöjen yhteydessä eri tavalla omia kansalaisiaan ja muiden unionin jäsenvaltioiden kansalaisia, koska se luovuttaa ainoastaan viimeksi mainittuja?

Jos edellä mainituissa tapauksissa katsotaan olevan kyse SEUT 18 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisen yleisen syrjintäkiellon rikkomisesta:

Onko Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ymmärrettävä siten, että nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa, jossa toimivaltaisen viranomaisen suostumista luovuttamiseen edeltää välttämättä laillisuusvalvontaa tuomioistuinmenettelyssä, jonka tulos sitoo viranomaista kuitenkin vain, jos todetaan, että luovutusta ei hyväksytä, riittävän ilmeinen voi olla jo SEUT 18 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisen syrjintäkiellon pelkkä rikkominen vai edellytetäänkö tässä yhteydessä syrjintäkiellon selvää rikkomista?

Ellei selvää rikkomista edellytetä:

Onko Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä tulkittava siten, että nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa ei ole kyse riittävän ilmeisestä rikkomisesta jo siksi, että konkreettista yksittäistapausta (tässä: SEUT 18 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisen yleisen syrjintäkiellon aineellinen sovellettavuus jäsenvaltion ja Amerikan yhdysvaltojen välillä rikoksen johdosta tapahtuvaan luovuttamiseen) koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön puuttuessa kansallinen ylin toimeenpanoviranomainen voi viitata päätöksensä perustelemiseksi samassa asiassa aiemmin annettujen kansallisten tuomioistuinten päätösten yhdenmukaisuuteen?

____________