Language of document : ECLI:EU:C:2018:872

Asia C-619/16

Sebastian W. Kreuziger

vastaan

Land Berlin

(Oberverwaltungsgericht Berlin-Brandenburgin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Työajan järjestäminen – Direktiivi 2003/88/EY – 7 artikla – Oikeus palkalliseen vuosilomaan – Kansallinen säännöstö, jonka mukaan pitämättä jäänyt vuosiloma ja rahallinen korvaus mainitusta lomasta menetetään, jos työntekijä ei ole tehnyt lomahakemusta ennen työsuhteen päättymistä

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 6.11.2018

Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – Oikeus palkalliseen vuosilomaan – Kansallinen säännöstö, jonka mukaan pitämättä jäänyt vuosiloma ja rahallinen korvaus mainitusta lomasta menetetään automaattisesti, jos työntekijä ei ole tehnyt lomahakemusta ennen työsuhteen päättymistä – Sitä, ettei ensin ole tarkastettu, onko työntekijällä ollut mahdollisuus tosiasiallisesti käyttää kyseistä oikeutta, ei voida hyväksyä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artikla)

Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 7 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle siltä osin kuin kyseinen säännöstö merkitsee sitä, että jos työntekijä ei ole pyytänyt ennen työsuhteen päättymisajankohtaa saada käyttää oikeuttaan palkalliseen vuosilomaan, asianomainen menettää automaattisesti – ja ilman, että ensin tarkistettaisiin, onko työnantaja antanut työntekijälle tosiasiallisesti mahdollisuuden käyttää oikeuttaan lomaan ennen työsuhteen päättymistä muun muassa tiedottamalla hänelle asiasta riittävästi – ne palkalliset vuosilomapäivät, joihin hänellä oli oikeus unionin oikeuden nojalla työsuhteen päättyessä, ja vastaavasti oikeutensa saada rahallinen korvaus tästä pitämättä jääneestä palkallisesta vuosilomasta.

Vaikka tältä osin on täsmennettävä, ettei työnantajalle direktiivin 2003/88 7 artiklan mukaan kuuluvan velvollisuuden noudattaminen voi mennä niin pitkälle, että työnantajan pitäisi pakottaa työntekijänsä tosiasiallisesti käyttämään oikeutensa palkalliseen vuosilomaan (ks. vastaavasti tuomio 7.9.2006, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, C-484/04, EU:C:2006:526, 43 kohta), mainitun työnantajan on kuitenkin huolehdittava sitä vastoin siitä, että työntekijällä on mahdollisuus käyttää tällaista oikeutta (ks. vastaavasti tuomio 29.11.2017, King, C-214/16, EU:C:2017:914, 63 kohta).

Kuten myös julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 43–45 kohdassa huomauttanut, työnantajan on tässä tarkoituksessa palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden pakottavuuden johdosta ja direktiivin 2003/88 7 artiklan tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi etenkin huolehdittava konkreettisesti ja täysin avoimesti siitä, että työntekijällä on tosiasiallisesti mahdollisuus pitää palkallinen vuosilomansa kannustamalla häntä – tarvittaessa virallisesti – tekemään näin, ja ilmoitettava hänelle samalla täsmällisesti ja hyvissä ajoin sen takaamiseksi, että mainitulla lomalla voidaan vielä turvata asianomaiselle se lepo ja rentoutuminen, jota sillä on tarkoitus edistää, siitä, että jos hän ei ota kyseistä lomaa, loma menetetään lomavuoden tai loman siirtämiselle varatun ajanjakson päättyessä tai myös työsuhteen päättyessä, jos työsuhde päättyy tällaisen ajanjakson aikana.

Todistustaakka tältä osin kuuluu lisäksi työnantajalle (ks. analogisesti tuomio 16.3.2006, Robinson-Steele ym., C-131/04 ja C-257/04, EU:C:2006:177, 68 kohta). Jollei työnantaja voi näyttää toteen, että se on noudattanut kaikkea vaadittua huolellisuutta, jotta työntekijällä on tosiasiallisesti mahdollisuus pitää palkallinen vuosiloma, johon hänellä on oikeus, on katsottava, että se, että mainittua vuosilomaa koskeva oikeus raukeaa, ja työsuhteen päättyessä vastaavasti se, että pitämättä jääneestä vuosilomasta ei makseta rahallista korvausta, on ristiriidassa direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan 2 kohdan kanssa.

(ks. 51–53 ja 56 kohta sekä tuomiolauselma)