Valitus, jonka Maria Concetta Cerafogli on tehnyt 22.2.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-43/10, Cerafogli v. EKP, 12.12.2012 antamasta tuomiosta
(Asia T-114/13 P)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Maria Concetta Cerafogli (Frankfurt am Main, Saksa) (edustaja: asianajaja L. Levi)
Muu osapuoli: Euroopan keskuspankki
Vaatimukset
Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
kumoamaan valituksenalaisen tuomion
ja siten
kumoaa Euroopan keskuspankin 24.11.2009 tekemän päätöksen, jolla hylättiin valittajan väitteet häneen kohdistuneesta syrjinnästä ja hänen ihmisarvonsa loukkaamisesta, joka johtuu johdon käytöksestä, ja kumoaa tarvittaessa 24.3.2010 tehdyn päätöksen, jolla hylättiin erityinen valitus
hyväksyy valittajan vaatimukset sellaisina kuin ne on esitetty hallinnollisessa valituksessa ja erityisesti
määrää, että valittajaan kohdistunut kaikenlainen syrjintä ja kiusaaminen, joko suullinen tai työtehtävien ja työjärjestelyjen yhteydessä ilmenevä, on lopetettava
määrää, että G:n on kirjallisesti peruutettava loukkaavat ja uhkailevat lausumansa
määrää joka tapauksessa korvattavaksi valittajalle aiheutuneen aineettoman ja aineellisen vahingon, jonka määräksi arvioidaan kohtuuden mukaan 50 000 euroa (aineeton vahinko) ja 15 000 euroa (aineellinen vahinko)
määrää EKP:n luovuttamaan täydellisen kappaleen sisäisestä hallinnollisesta tutkinnasta laadittua kertomusta kaikkine liitteineen, kuulemisista laaditut pöytäkirjat mukaan luettuina. Lisäksi määrää EKP:n luovuttamaan tiedot kaikesta tutkintalautakunnan ja/tai tutkinnanjohtajan sekä johtokunnan ja/tai EKP:n puheenjohtajan välisestä viestinnästä
määrää, että valittajan entistä sosiaaliavustajaa kuullaan todistajana
määrää vastapuolen korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut sekä muutoksenhakuasteessa että ensimmäisessä oikeusasteessa.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksensa tueksi valittaja vetoaa viiteen valitusperusteeseen.
Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, selvitysaineiston vääristämiseen, suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, asetuksen (EY) N:o 45/2001 20 artiklan rikkomiseen ja tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden loukkaamiseen. Tältä osin valittaja väittää, että Euroopan unionin virkamiestuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja loukannut hänen puolustautumisoikeuksiaan katsoessaan, ettei hän ole voinut luottaa EKP:n velvollisuuteen kunnioittaa puolustautumisoikeuksia. Päätös, jolla valittajan pyyntö avun saamisesta hylättiin, on nimittäin merkittävästi vaikuttanut hänen etuihinsa, minkä lisäksi menettelyyn valittajaa kohtaan oli ryhdytty sillä tavoin kuin oikeuskäytännössä (komissio v. Lisrestal) tarkoitetaan. Koska valittajalle ei ole annettu oikeutta tutustua selvitysaineistoon, valittajalla ei myöskään ole ollut mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan unionin tuomioistuimissa asianmukaisesti selvitysaineiston perusteella, mistä on seurannut se, että myös hänen oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on loukattu.
Toinen valitusperuste, joka perustuu tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden loukkaamiseen ja tuomioistuimen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin. Tältä osin valittaja vaati virkamiestuomioistuimessa, että EKP määrättäisiin virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 55 artiklan nojalla toimittamaan tutkinta-aineisto, mukaan lukien tutkinnasta laaditun kertomuksen liitteet ja kuulemisista laaditut pöytäkirjat. Valituksenalaisessa tuomiossa kieltäydyttiin näiden prosessinjohtotoimien toteuttamisesta ja loukattiin siten valittajan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon ja laiminlyötiin tuomioistuimen velvollisuus perustella ratkaisunsa.
Kolmas valitusperuste, joka perustuu tutkintalautakunnalle annetun tehtävän täyttämättä jättämiseen ja huolenpitovelvoitteen laiminlyöntiin, koska asiaa kummallakin kerralla tutkittaessa (eli hallinnollisessa tutkinnassa ja virkamiestuomioistuimessa) tehdyt johtopäätökset ovat erittäin suppeat, koska niissä osoitetaan vain se, että jotkut työtoverit ovat esittäneet kielteisiä lausumia valittajasta ja hänen työstään. Mutta tässä jätettiin huomiotta hänen avunsaantipyyntönsä kohde - ja siten tutkintalautakunnan tehtävä - joka oli erityisesti häneen kohdistuneista kielteisistä lausumista tehtyjen johtopäätösten arviointi. Valituksenalaisessa tuomiossa jätetään myös huomiotta tilanteen epäoikeudenmukaisuus ja erityisesti se, ettei valittajalle ilmoitettu hänestä esitetyistä kielteisistä lausumista, jolloin hän joutui avuttomaan tilanteeseen, jossa hänen mainettaan vahingoitettiin, eikä hän voinut puolustautua.
Neljäs valitusperuste, joka perustuu sisäisistä hallinnollisista tutkimuksista 21.3.2006 annetun EKP:n johtokunnan hallinnollisen kiertokirjeen nro 1/2006 6 artiklan 5 kohdan rikkomiseen, koska valituksenalaisessa tuomiossa on virheellisesti katsottu, että tutkinnasta laadittu kertomus koko selvitysaineistoineen olisi saatettu ainoastaan tutkinnanjohtajan tietoon.
Viides valitusperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen ja tuomioistuimen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, koska valituksenalaisessa tuomiossa esitetty ilmeisen arviointivirheen määritelmä ei ole unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen. Valituksenalaisessa tuomiossa on siten laiminlyöty velvollisuus puuttua ilmeiseen virheeseen.
____________1 - Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001 (EYVL 2001, L 8, s. 1).