Asia T‑134/21
Malacalza Investimenti Srl ja Vittorio Malacalza
vastaan
Euroopan keskuspankki
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 5.6.2024
Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Talous- ja rahapolitiikka – Luottolaitosten vakavaraisuusvalvonta – Banca Carigea koskevat EKP:n päätökset – Asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 ja 16 artikla – Oikeussäännön, jolla annetaan oikeuksia yksityisille, riittävän ilmeinen rikkominen – Luottamuksensuoja – Eturistiriita – Oikeasuhteisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Omistusoikeus – Lainvastaisuusväite
1. Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Unionin rahoitusalan valvonta – Yhteinen valvontamekanismi – Euroopan keskuspankin (EKP) toimivaltuudet – Ulottuvuus – EKP:n valvonnassa olevan luottolaitoksen hallituksen jäsenten kyseisen laitoksen vakaudesta esittämät lausumat – Kyseisten lausumien väitetty harhaanjohtavuus – EKP:llä ei ole velvollisuutta oikaista kyseisiä lausumia
(Neuvoston asetuksen N:o 1024/2013 4 ja 9 artikla)
(ks. 68, 69, 70, 72 ja 74 kohta)
2. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Oikeussäännön, jolla annetaan oikeuksia yksityisille, riittävän ilmeinen rikkominen – Oikeussääntö, jolla annetaan oikeuksia yksityisille – Käsite – Euroopan keskuspankin (EKP) päätös, jolla sen valvonnassa olevalle luottolaitokselle nimitetään väliaikainen hallinnonhoitaja – Eturistiriidan riski – Puolueettomuusperiaate kuuluu kyseiseen käsitteeseen
(Neuvoston asetuksen N:o 1024/2013 4 ja 9 artikla)
(ks. 102–104 kohta)
3. Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Unionin rahoitusalan valvonta – Yhteinen valvontamekanismi – Euroopan keskuspankin (EKP) toimivaltuudet – Vakavaraisuusvalvontaa koskeva tehtävä – Varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpide – EKP nimittää valvonnassaan olevalle luottolaitokselle väliaikaisen hallinnonhoitajan – EKP:n laaja harkintavalta
(Neuvoston asetuksen N:o 1024/2013 4 ja 9 artikla)
(ks. 110–112 kohta)
4. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Oikeussäännön, jolla annetaan oikeuksia yksityisille, riittävän ilmeinen rikkominen – Oikeussääntö, jolla annetaan oikeuksia yksityisille – Käsite – Euroopan keskuspankin (EKP) päätös, jossa määrätään varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteestä sen valvonnassa olevan luottolaitoksen osalta – Kyseisen luottolaitoksen tilanteen nopeaan heikentymiseen perustuva päätös – Rahoitusjärjestelmän vakauden suojaaminen yleistä etua koskevana tavoitteena ei kuulu kyseiseen käsitteeseen
(Neuvoston asetuksen N:o 1024/2013 4 ja 9 artikla)
(ks. 121, 122, 125, 126 ja 129 kohta)
5. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Oikeussäännön, jolla annetaan oikeuksia yksityisille, riittävän ilmeinen rikkominen – Oikeussääntö, jolla annetaan oikeuksia yksityisille – Käsite – Euroopan keskuspankin (EKP) päätös, jossa vaaditaan sen valvonnassa olevaa luottolaitosta laatimaan suunnitelma velkojensa uudelleenjärjestelyn neuvottelemiseksi – Yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen pyrkiminen – Päätös ei kuulu kyseiseen käsitteeseen
(Neuvoston asetuksen N:o 1024/2013 4 ja 9 artikla)
(ks. 134 ja 136–138 kohta)
6. Lainvastaisuusväite – Ulottuvuus – Toimet, joiden lainvastaisuuteen voidaan vedota – Yleisesti sovellettava toimi – Käsite – Euroopan keskuspankin (EKP) päätös, jolla määrätään varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteestä sen valvonnassa olevan luottolaitoksen osalta, ei kuulu kyseiseen käsitteeseen
(SEUT 277 artikla)
(ks. 170, 172 ja 173 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin, joka antaa ratkaisunsa viiden tuomarin laajennetussa kokoonpanossa, hylkää Malacalza Investimenti Srl:n ja Vittorio Malacalzan nostaman vahingonkorvauskanteen, jossa vaaditaan korvausta vahingosta, jota nämä väittävät itselleen aiheutuneen siitä, että Euroopan keskuspankki (jäljempänä EKP) menetteli lainvastaisesti hoitaessaan italialaisen luottolaitoksen Banca Carigen (jäljempänä pankki) vakavaraisuuden valvontaan liittyvää tehtäväänsä vuosina 2014–2019. Unionin yleinen tuomioistuin lausuu EKP:n sopimussuhteen ulkopuolisesta vastuusta luottolaitosten vakavaraisuusvalvonnan alalla ja esittää selvennyksiä erityisesti sellaisten oikeussääntöjen, joilla annetaan oikeuksia yksityisille, tulkinnasta ja sen arvioimisesta, onko EKP rikkonut riittävän ilmeisellä tavalla useita sovellettavia säännöksiä.
Pankki kuuluu EKP:n suoraan valvontaan. Kantajina olevat Malacalza Investimenti ja Vittorio Malacalza ovat pankin osakkeenomistajia. Vittorio Malacalza toimi pankin hallituksen jäsenenä ja sen varapuheenjohtajana vuosina 2016–2018. EKP määräsi 9.12.2016 varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteen, jossa se pyysi pankkia esittämään strategisen suunnitelman ja toimintasuunnitelman järjestämättömien lainojen osuuden vähentämiseksi sekä määrittämään selvästi toimenpiteet ja aikataulun tämän tavoitteen saavuttamiseksi (jäljempänä varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpide). Koska pankki oli epäonnistunut yrityksissään laskea liikkeeseen pääomainstrumentteja vuonna 2018 ja koska pankin hallituksessa oli ilmennyt erimielisyyksiä, jotka olivat johtaneet sen tiettyjen jäsenten eroilmoituksiin ja uuden hallituksen muodostamiseen, EKP vaati 14.9.2018 tekemällään päätöksellä pankkia hyväksyttämään hallituksellaan uuden suunnitelman sen varmistamiseksi, että vaatimuksia aletaan uudelleen noudattaa ja että niiden noudattaminen taataan pysyvällä tavalla viimeistään 31.12.2018. Sen jälkeen, kun ylimääräinen yhtiökokous oli hylännyt ehdotetun pääomankorotuksen, useat pankin hallituksen jäsenet jättivät eroilmoituksensa, mikä johti hallituksen purkamiseen pankin yhtiöjärjestyksen ja Italian siviililain mukaisesti.
EKP päätti 1.1.2019 asettaa pankin väliaikaiseen hallintoon (jäljempänä väliaikaiseen hallintoon asettamista koskeva päätös) pankki- ja luottotoimintaa koskevien lakien koonnoksesta 1.9.1993 annetun asetuksen(1), jolla direktiivin 2014/59(2) 29 artikla saatettiin osaksi kansallista oikeutta (jäljempänä pankkilakikoonnos), mukaisesti. Kyseisen päätöksen johdosta pankin hallitus purettiin ja sen entiset jäsenet korvattiin kolmella väliaikaisella hallinnonhoitajalla, joille annettiin tehtäväksi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että pankki alkaa uudelleen noudattaa varallisuusvaatimuksia pysyvällä tavalla. Kyseistä toimenpidettä jatkettiin kolmeen otteeseen vuonna 2019. EKP totesi 18.9.2019 päivätyssä kirjeessä, ettei suunniteltu pääomankorotus ollut ristiriidassa pankin järkevää ja vakaata hoitoa koskevan vaatimuksen kanssa, ja lopulta pääomankorotus hyväksyttiin 20.9.2019 pidetyssä ylimääräisessä yhtiökokouksessa. Pääomankorotuksen toteuttamisen jälkeen 31.1.2020 pidetyssä sääntömääräisessä yhtiökokouksessa valittiin pankille uusi hallitus ja uusi valvontaelin ja lopetettiin näin pankin väliaikainen hallinto.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi
Siitä väitteestä, että EKP jätti oikaisematta pankin hallituksen jäsenten pankin vakaudesta esittämät harhaanjohtavat lausumat, unionin yleinen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että pankkilakikoonnoksessa(3) asetetaan EKP:lle luottolaitoksia koskevien tiettyjen tietoryhmien yleinen julkistamisvelvollisuus. Siinä ei kuitenkaan suoraan eikä välillisesti aseteta EKP:lle velvollisuutta reagoida nimenomaisesti siihen, että toimijat esittävät markkinoilla tiettyjen laitosten vakaudesta lausumia, joita muut toimijat pitävät harhaanjohtavina.
Tällaiset pankin hallituksen jäsenten mahdollisesti esittämät lausumat ovat toki voineet saada osakseen tiettyä uskottavuutta ja siten vaikuttaa pankin pääomaan kuuluvien osakkeiden arvoon, mistä on voinut aiheutua vahinkoa kantajille. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin muistuttaa, että väitetyn taloudellisen vahingon olemassaolo ei yksinään riitä sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymiseen. Jotta nimittäin tällainen vastuu voisi syntyä, kantajien on osoitettava, että asiassa on menetelty lainvastaisesti, ja näytettävä toteen, että sellaista oikeussääntöä, jolla annetaan oikeuksia yksityisille, on rikottu riittävän ilmeisellä tavalla. Käsiteltävässä asiassa tilanne ei kuitenkaan ole tällainen.
Toiseksi pankkilakikoonnoksen 53 bis §:ssä(4) säädetään, että valvontaviranomainen voi, jos tilanne sitä vaatii, toteuttaa yhtä tai useampaa pankkia tai koko pankkijärjestelmää koskevia erityistoimenpiteitä. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että kyseisen pykälän sanamuodon perusteella on ilmeistä, ettei sillä ole merkitystä määritettäessä, onko EKP:lle asetettu sellainen velvoite, joka velvoittaa sen oikaisemaan tällaiset lausumat, ja hylkää EKP:n menettelyn ensimmäistä väitettyä lainvastaisuutta koskevan väitteen.
Siitä väitteestä, jonka mukaan EKP on riittävän ilmeisellä tavalla rikkonut unionin lainsäädäntöä suhteissaan pankin hallitukseen, unionin yleinen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että menettelyillä, joista EKP:tä arvostellaan, ei ole yhteyttä asetuksen N:o 1024/2013(5) 4 artiklaan. Kyseinen säännös nimittäin koskee vakavaraisuuden valvontaan liittyvien eri tehtävien jakoa kansallisten viranomaisten ja EKP:n, jolla on ”yksinomainen toimivalta” hoitaa tietyt tehtävät, kesken. Kyseisellä säännöksellä pyritään toteuttamaan yleistä tavoitetta tiettyä toiminta-alaa koskevan sääntelyjärjestelmän järjestämisestä yleisen edun mukaisesti, mutta siinä itsessään ei kuitenkaan anneta oikeuksia yksityisille. Toiseksi asetuksen N:o 1024/2013 16 artiklan 1 ja 2 kohdassa annetaan EKP:lle valtuudet vaatia luottolaitoksia toteuttamaan varhaisessa vaiheessa erilaisia toimenpiteitä silloin, kun ne eivät täytä tai eivät todennäköisesti täytä vakavaraisuusvaatimuksia tai kun näillä laitoksilla on muita heikkouksia, joiden takia niissä ei voida taata hyvää riskien hallintaa tai tyydyttävää riskien kattamista. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kyseisessä säännöksessä säädetään ainoastaan valtuuttamisesta ja ettei siihen itsessään sisälly oikeussääntöjä, joilla annettaisiin oikeuksia yksityisille, vaan sillä organisoidaan pankkivalvontajärjestelmän toiminta yleisen edun mukaisesti. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin hylkää toista väitettyä lainvastaisuutta koskevan väitteen.
Väitteestä, jonka mukaan EKP hyväksyi pääomankorotuksen antamatta osakkeenomistajille pankin yhtiöjärjestyksessä määrättyä merkintäetuoikeutta, unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa todettuaan ensin, että pankkilakikoonnoksen 56 §:ää sovelletaan asetuksen N:o 1024/2013 nojalla EKP:hen, että kyseisestä säännöksestä ilmenee, että valvontaviranomaisen on tarkastettava, että luottolaitoksen yhtiöjärjestykseen tehdyt muutokset ovat pankin järkevää ja vakaata hoitoa koskevien vaatimusten mukaisia, ennen kuin nämä muutokset voidaan merkitä kaupparekisteriin. Kyseinen tarkastus kuitenkin koskee yhtiöjärjestykseen suunnitellun muutoksen yhteensopivuutta järkevää ja vakaata hoitoa koskevan vaatimuksen kanssa eikä sen yhteensopivuutta osakkeenomistajien merkintäetuoikeuksien kanssa. Tämä tarkoittaa, että tavoite, joka valvontaviranomaisen on otettava huomioon, on luottolaitoksen ja laajemmin koko finanssijärjestelmän vakaus. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei kyseisellä säännöksellä anneta oikeuksia yksityisille.
Siltä osin kuin kantajat riitauttavat sen, että EKP nimitti väliaikaisiksi hallinnonhoitajiksi henkilöitä, joilla on eturistiriita, unionin yleinen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, ettei se, että se on kumonnut väliaikaiseen hallintoon asettamista koskevan päätöksen,(6) estä tutkimasta kyseistä päätöstä tässä menettelyssä. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin täsmentää yhtäältä, ettei kyseisen päätöksen kumoaminen perustunut eturistiriidasta johtuvaan rikkomiseen, ja toisaalta, että vahingonkorvauskanne on itsenäinen oikeussuojakeino, jonka nostamisen edellytykset määräytyvät sen erityisen tarkoituksen perusteella. Lisäksi se toteaa, että pankkilakikoonnoksesta(7) ilmenee muun muassa, ettei väliaikaisilla hallinnonhoitajilla saa olla eturistiriitoja. Tämä eturistiriidattomuuden vaatimus liittyy yleisesti puolueettomuuden periaatteeseen, jolla oikeuskäytännön mukaan pyritään suojelemaan yhtäältä yleistä etua ja toisaalta niiden yksityisten etua, joille voisi aiheutua haittaa eturistiriidan olemassaolosta. Kyseisellä periaatteella luodaan oikeuskäytännön mukaan yksityisille, joille voi aiheutua tällaista haittaa, subjektiivinen oikeus, joka voi, jos sitä on loukattu riittävän ilmeisellä tavalla, synnyttää unionille sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun vahingosta, jota toimielin on mahdollisesti aiheuttanut hoitaessaan sille annettuja tehtäviä.
Sen määrittämisestä, onko EKP riittävän ilmeisellä tavalla rikkonut kyseistä säännöstä, unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että väliaikaiseen hallintoon asettamista koskevan päätöstä perustellessaan EKP ei maininnut, että päätös oli perusteltu siksi, että pankin ”hallinnossa” oli tapahtunut ”vakavia sääntöjenvastaisuuksia”.(8) Jos käsiteltävässä asiassa olisi syyllistytty sääntöjenvastaisuuksiin, vastuuhenkilöt olisi voitu saada korvaamaan osakkeenomistajille aiheutuneet vahingot vain nostamalla vahingonkorvauskanne pankin hallintoelinten entisiä jäseniä vastaan. Tällaisessa tilanteessa olisi voinut olla epäasianmukaista nimittää väliaikaisiksi hallinnonhoitajiksi henkilöitä, jotka ovat aikoinaan toimineet pankissa hallintotehtävissä. Käsiteltävässä asiassa tilanne oli kuitenkin toisenlainen, koska väliaikaiseen hallintoon asettamista koskeva päätös perustui ”pankin tilanteen merkittävään heikentymiseen”.
Lisäksi on todettava, että pankin taloudelliset vaikeudet alkoivat ennen kyseisten kahden henkilön nimittämistä väliaikaisiksi hallinnonhoitajiksi. Unionin yleinen tuomioistuin myös muistuttaa, että EKP:llä on laaja harkintavalta sen hoitaessa vakavaraisuuden valvontaan liittyviä tehtäviään. Tällä perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että EKP käytti harkintavaltaansa kohtuullisesti, kun se nimitti väliaikaisiksi hallinnonhoitajiksi henkilöitä, jotka olivat riittävän perehtyneitä pankin asioihin kyetäkseen toimimaan ripeästi pankin kriisitilanteessa. Se täsmentää, että väliaikaisen hallinnon aikana oikeus yhtiöoikeudelliseen vastuuseen perustuvan kanteen nostamiseen pankin hallintoelinten entisiä jäseniä vastaan on toki väliaikaisilla hallinnonhoitajilla. Italian oikeuden ja pankin yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiökokouksella oli kuitenkin pankin tavanomaisen hallinnon palauttamisen jälkeen mahdollisuus nostaa vahingonkorvauskanne kyseistä kahta väliaikaista hallinnonhoitajaa vastaan. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että EKP on pysynyt kohtuuden rajoissa käyttäessään harkintavaltaansa, kun se on nimittänyt kyseiset henkilöt väliaikaisiksi hallinnonhoitajiksi, ja toteaa näin ollen, ettei riittävän ilmeistä rikkomista ole näytetty toteen.
EKP:n määräämästä varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteestä ja siitä, että tämä toimenpide määrättiin pelkästään sillä perusteella, että oli olemassa riski siitä, että sovellettavaa sääntelykehystä rikotaan, unionin yleinen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että pankkilakikoonnoksen 69 octiesdecies §:ää(9) sovelletaan asetuksen N:o 1024/2013 nojalla EKP:hen. Koska kyseisessä säännöksessä ainoastaan annetaan valvontaviranomaiselle toimivalta määrätä varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteitä silloin, kun kyseinen viranomainen sen tehtäväksi kuuluvan arvioinnin päätteeksi toteaa, että kyseisessä säännöksessä asetetut edellytykset täyttyvät, siinä ei anneta yksityisille oikeuksia. Varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpide nimittäin määrättiin yleisen edun mukaisen tavoitteen toteuttamiseksi. EKP siis perusteli varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteen määräämistä sovellettavassa sääntelykehyksessä asetettujen vaatimusten noudattamatta jättämisen riskillä, ja erityisesti kyseisessä säännöksessä, jossa viitataan valvottavan laitoksen tilanteen nopeaan heikentymiseen yhtenä osoituksena siitä, että laitos on mahdollisesti jättänyt noudattamatta omien varojen vaatimuksia, asetettujen arviointiperusteiden valossa. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että koska kyseisellä säännöksellä pyritään yleistä etua koskevaan tavoitteeseen, sen tarkoituksena ei ole antaa oikeuksia yksityisille.
Toiseksi varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteessä asetetusta velvollisuudesta suostua väitetysti järjestämättömien lainojen epäedullisiin ehtoihin unionin yleinen tuomioistuin korostaa todettuaan ensin, että pankkilakikoonnoksen 69 noviesdecies §:ää sovelletaan EKP:hen, että kyseisessä säännöksessä ainoastaan annetaan valvontaviranomaiselle toimivalta tietyin edellytyksin vaatia luottolaitoksia laatimaan tai panemaan täytäntöön suunnitelma velan uudelleenjärjestelyn neuvottelemiseksi. Siinä itsessään ei näin ollen anneta oikeuksia yksityisille. Käsiteltävässä asiassa EKP pyrki siten yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen, kun se varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteessä vaati pankkia esittämään strategisen suunnitelman ja toimintasuunnitelman, edellyttämättä kuitenkaan, että pankki myy järjestämättömät lainat, ja vielä vähemmän, että se tekee näin ennalta määritellyillä hinnoilla tietyn ajanjakson kuluessa. Kyseisten suunnitelmien oli kuitenkin oltava pankin laatimia ja hyväksymiä, ja pankin tehtävänä oli erityisesti yksilöidä ja toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet esimerkiksi määrittämällä, mitkä järjestämättömät lainat oli myytävä ja millä ehdoilla. Kyseinen säännös ei myöskään ole esteenä sille, että varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteessä mainitaan vähimmäistavoitteet ja asetetaan määräajat järjestämättömien lainojen vähentämiselle. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että pankkilakikoonnoksen 69 noviesdecies §:llä on yleisen edun mukainen tavoite ja ettei sen tarkoituksena ole antaa oikeuksia yksityisille.
Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa siltä osin kuin on kyse omia varoja koskevien vaatimusten täyttämisestä tietyn ajanjakson kuluessa, että asetuksen N:o 1024/2013 16 artiklassa annetaan EKP:lle vakavaraisuusvalvontaan liittyviä valtuuksia yleiseen etuun liittyvän tavoitteen mukaisesti, eikä siinä anneta oikeuksia yksityisille.
Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa siltä osin kuin on kyse yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisesta varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteen määräämisellä, että hoitaessaan vakavaraisuuden valvontaan liittyviä tehtäviään EKP:n on suoritettava teknisiä arviointeja, joissa on otettava huomioon paljon erilaisia muuttujia,(10) mikä edellyttää laajaa harkintavaltaa. Kyseisessä toimenpiteessä EKP paitsi totesi, että varallisuusvaatimuksia oli laiminlyöty, myös viittasi useisiin seikkoihin, jotka sen mukaan kertoivat kyseisen laitoksen epävakaisuudesta. Kantajat eivät kuitenkaan näyttäneet tämän erityisen tilanteen yhteyttä EKP:n tekemiin päätöksiin siten, että olisi osoitettu, että pankkia oli tosiasiallisesti kohdeltu eri tavalla kuin muita italialaisia luottolaitoksia.
Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa suhteellisuusperiaatteen loukkaamisesta, että EKP:llä on laaja harkintavalta sen hoitaessa vakavaraisuuden valvontaan liittyviä tehtäviään. Varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpidettä perustellessaan EKP arvioi sen velvoitteen oikeasuhteisuuden, jonka se aikoi asettaa niiden pankin varallisuuteen sisältyneiden lainojen osalta, joiden tuottavuus ei yltänyt tasolle, joka EKP:n mukaan olisi vaadittu, jotta unionin lainsäädännöstä johtuvat omien varojen vaatimukset olisivat täyttyneet. Näin ollen EKP saattoi pankkiin kohdistuvan riskin huomioon ottaen todeta, että varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteen määrääminen oli asianmukaista ja tarpeellista ja ettei ollut olemassa mitään korvaavia ratkaisuja, joilla pankissa tuolloin ilmenneet vaikeudet olisi saatu tyydyttävästi ratkaistua. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoo, etteivät kantajat ole tuoneet esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että EKP loukkasi vakavalla ja ilmeisellä tavalla suhteellisuusperiaatetta, kun se määräsi varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteen.
Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa siltä osin kuin on kyse kantajien varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteestä esittämästä lainvastaisuusväitteestä, että lainvastaisuusväitettä on sovellettava ainoastaan yleisesti sovellettaviin toimiin, tai muuten kanne jätetään tutkimatta, ja että toimi on yleisesti sovellettava, jos sitä sovelletaan objektiivisesti määritellyissä tilanteissa ja jos sen oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin. Käsiteltävässä asiassa tilanne ei ole tällainen, koska EKP osoitti varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteen erityisesti pankille ja asetti tälle yksilöllisiä velvoitteita. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että lainvastaisuusväite on jätettävä tutkimatta.