UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
8 päivänä heinäkuuta 2010 (*)
Muutoksenhaku − Henkilöstö − Unionin yleisen tuomioistuimen tuomion uudelleenkäsittely – Ratkaisukelpoinen asia
Asiassa T‑12/08 P‑RENV‑RX,
jossa on kyse Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-23/07, M vastaan lääkevirasto, 19.10.2007 antamasta määräyksestä (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) tehdystä valituksesta, jossa vaaditaan kyseisen määräyksen kumoamista,
M, Euroopan lääkeviraston entinen väliaikainen toimihenkilö, kotipaikka Browbourne (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis ja É. Marchal,
valittajana,
ja jossa vastapuolena on
Euroopan lääkevirasto, asiamiehinään V. Salvatore ja N. Rampal Olmedo,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (muutoksenhakujaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti M. Jaeger (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J. Azizi, N. J. Forwood, O. Czúcz ja I. Pelikánová,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Käsiteltävänä oleva asia on tullut vireille asiassa C-197/09 RX-II, Uudelleenkäsittely M vastaan lääkevirasto, 17.12.2009 annetulla unionin tuomioistuimen tuomiolla (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), jolla unionin tuomioistuin on todennut, että asiassa T-12/08 P, M vastaan lääkevirasto, 6.5.2009 annettu yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomio (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa; jäljempänä uudelleenkäsitelty tuomio), joka koski valitusta asiassa F-23/07, M vastaan lääkevirasto, 19.10.2007 annetusta Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) määräyksestä (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa; jäljempänä valituksenalainen määräys), vahingoitti yhteisön oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta, ja sen vuoksi kumonnut edellä mainitun uudelleenkäsitellyn tuomion tuomiolauselman 3 ja 5 kohdan ja palauttanut asian unionin yleiseen tuomioistuimeen.
Tosiseikat ja asian käsittely ensimmäisessä oikeusasteessa
2 Edellä 1 kohdassa mainitusta uudelleenkäsitellystä tuomiosta ilmenee, että M, joka tuli Euroopan lääkeviraston (jäljempänä lääkevirasto) palvelukseen väliaikaisena toimihenkilönä lokakuussa 1996, joutui työtapaturman uhriksi maaliskuussa 2005 ja oli siitä lähtien sairauslomalla. Sopimus, jonka perusteella M oli lääkeviraston palveluksessa, päättyi 15.10.2006, koska lääkevirasto oli päättänyt olla uudistamatta sopimusta.
3 M pyysi 17.2.2006 työkyvyttömyyslautakunnan asettamista, mistä lääkevirasto kieltäytyi 31.3.2006 päivätyllä kirjeellä. M teki 3.7.2006 tästä kieltäytymisestä hallinnon sisäisen valituksen, joka hylättiin 25.10.2006 tehdyllä päätöksellä.
4 M oli tehnyt sillä välin 8.8.2006 uuden pyynnön työkyvyttömyyslautakunnan asettamisesta ja oheistanut pyyntöönsä lääkäri W:n antaman lääketieteellisen lausunnon.
5 M pyysi 21.11.2006 päivätyllä kirjeellä lääkevirastoa täsmentämään, merkitsikö 25.10.2006 tehty päätös, jolla vahvistettiin päätös olla saattamatta asiaa työkyvyttömyyslautakunnan käsiteltäväksi, 8.8.2006 tehdyn pyynnön hylkäämistä.
6 Lääkevirasto ilmoitti 29.11.2006 päivätyllä kirjeellä M:lle, että se oli 25.10.2006 tekemässään päätöksessä asianmukaisesti katsonut, ettei 8.8.2006 tehtyä pyyntöä voitu pitää Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 59 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuna uutena pyyntönä ja että se oli sen vuoksi hylättävä kyseisessä päätöksessä mainituilla perusteilla.
7 M teki 25.1.2007 päivätyllä kirjeellä hallinnon sisäisen valituksen, jossa hän pyysi, että 25.10.2006 tehty päätös peruutettaisiin siltä osin kuin sillä oli hylätty hänen 8.8.2006 tekemänsä pyyntö. Seuraavana päivänä hän osoitti lääkevirastolle lisäksi vaatimuksen hänelle aiheutuneen aineellisen ja aineettoman vahingon korvaamisesta.
8 Valitus ja vaatimus hylättiin 31.1.2007 päivätyllä lääkeviraston kirjeellä.
9 M nosti 7.2.2007 virkamiestuomioistuimessa kanteen, joka kirjattiin tunnuksella F-13/07 ja jossa vaadittiin kumoamaan 31.3.2006 tehty päätös, jolla lääkevirasto oli hylännyt hänen pyyntönsä työkyvyttömyyslautakunnan asettamisesta, ja tarpeen mukaan myös 25.10.2006 tehty päätös.
10 Sen jälkeen M nosti virkamiestuomioistuimessa 19.3.2007 toisen kanteen, joka kirjattiin tunnuksella F-23/07 ja jossa vaadittiin yhtäältä 25.10.2006 tehdyn päätöksen kumoamista ja toisaalta lääkeviraston velvoittamista maksamaan 100 000 euroa korvaukseksi virheellisellä virkatoiminnalla aiheutetusta vahingosta.
11 Virkamiestuomioistuin jätti asiassa F-13/07, L vastaan lääkevirasto, 20.4.2007 antamallaan määräyksellä (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ensimmäisen kanteen tutkimatta sillä perusteella, että kanteen tutkimisen edellytykset selvästi puuttuivat sitä edeltäneen hallinnon sisäisen valituksen myöhästymisen vuoksi.
12 Jälkimmäisen kanteen osalta lääkevirasto vaati erillisellä asiakirjalla kanteen tutkimatta jättämistä yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen työjärjestyksen, jota Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen perustamisesta 2.11.2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/752/EY, Euratom (EUVL L 333, s. 7) 3 artiklan 4 kohdan nojalla sovelletaan mutatis mutandis virkamiestuomioistuimeen, kunnes virkamiestuomioistuimen työjärjestys tulee voimaan, mikä on tapahtunut 1.11.2007, 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
13 Kyseisen 114 artiklan nojalla antamallaan valituksenalaisella määräyksellä virkamiestuomioistuin ei aloittanut suullista käsittelyä eikä siirtänyt oikeudenkäyntiväitettä ratkaistavaksi pääasian yhteydessä vaan jätti kanteen tutkimatta.
14 Vaatimuksesta, joka koski 25.10.2006 tehdyn päätöksen kumoamista, siltä osin kuin sillä oli hylätty M:n 8.8.2006 esittämä pyyntö, virkamiestuomioistuin katsoi, että vaatimus oli jätettävä tutkimatta, koska kyseistä päätöstä oli pidettävä päätöksenä, jolla pelkästään vahvistettiin lääkeviraston 31.3.2006 päivättyyn kirjeeseen sisältynyt päätös, ja koska tähän päätökseen kohdistuneet vaatimukset oli jo jätetty tutkimatta edellä 11 kohdassa mainitussa asiassa L vastaan lääkevirasto annetulla määräyksellä.
15 Myös korvausvaatimus jätettiin tutkimatta muun muassa sillä perusteella, että se ja sitä ennen käsitelty kumoamisvaatimus liittyivät läheisesti toisiinsa.
Valitus yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen
16 M haki yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 4.1.2008 jätetyllä valituskirjelmällä muutosta valituksenalaiseen määräykseen yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 9 artiklan mukaisesti.
17 Valituksessaan M vaati, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa määräyksen ja sen lisäksi antaa oikeusriidassa asiaratkaisun. Lääkevirasto puolestaan vaati valituksen hylkäämistä selvästi perusteettomana ja otti perusteluissaan kantaa vain M:n kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumiseen.
18 Suostuttuaan M:n pyyntöön tulla kuulluksi oikeudenkäynnin suullisessa vaiheessa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi edellä 1 kohdassa mainitulla uudelleenkäsitellyllä tuomiolla valituksenalaisen määräyksen, koska se katsoi, että määräys oli oikeudellisesti virheellinen siltä osin kuin virkamiestuomioistuin oli katsonut, ettei M:n esittämää kumoamisvaatimusta ja korvausvaatimusta voitu tutkia.
19 Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, joka katsoi asian olevan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ratkaisukelpoinen, antoi sitten itse asiaratkaisun oikeusriidassa. Se tutki kumoamisvaatimuksen, hyväksyi sen ja kumosi 25.10.2006 tehdyn päätöksen. Se tutki myös M:n korvausvaatimuksen ja velvoitti lääkeviraston maksamaan 3 000 euroa korvaukseksi hänelle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta.
20 Tältä osin yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi edellä 1 kohdassa mainitun uudelleenkäsitellyn tuomion 100 kohdassa, että M oli virkamiestuomioistuimessa nostamassaan kanteessa vedonnut siihen, että kieltäytymällä edelleenkin aloittamasta menettelyä työkyvyttömyyden toteamiseksi lääkevirasto oli saattanut M:n huolestuttavaan ja epävarmaan tilanteeseen. Kyseisen tuomion 104 kohdassa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että M:lle oli aiheutunut sellainen aineeton vahinko, jota ei ollut mahdollista kokonaan hyvittää 25.10.2006 tehdyn päätöksen kumoamisella.
Uudelleenkäsittely unionin tuomioistuimessa
21 Ensimmäisen julkisasiamiehen tehtyä edellä 1 kohdassa mainitun uudelleenkäsitellyn tuomion uudelleenkäsittelyä koskevan ehdotuksen yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 123 b artiklassa määrätty erityisjaosto päätti asiassa C-197/09 RX 24.6.2009 antamallaan päätöksellä (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), että kyseinen tuomio käsitellään uudelleen. Uudelleenkäsittelyn kohteena oli yhteisöjen tuomioistuimen 24.6.2009 antaman päätöksen päätösosan 2 kohdan mukaisesti kysymys siitä, vahingoittiko edellä 1 kohdassa mainittu uudelleenkäsitelty tuomio yhteisön oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta, koska yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli muutoksenhakuasteena tulkinnut yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 61 artiklassa ja perussäännön liitteessä I olevan 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmaisua ”asia on ratkaisukelpoinen” siten, että siinä annetaan sille oikeus ottaa asia välittömästi ratkaistavaksi ja antaa asiaratkaisu huolimatta siitä, että sen käsiteltäväksi saatettu valitus koski sen tutkimista, millä tavoin oikeudenkäyntiväitettä oli käsitelty ensimmäisessä oikeusasteessa, ja siitä, että välittömästi ratkaistavaksi otetusta oikeusriidan osasta ei ollut kuultu asianosaisia kontradiktorisessa menettelyssä yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa eikä asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleessä virkamiestuomioistuimessa.
22 Unionin tuomioistuin totesi edellä 1 kohdassa mainitussa asiassa Uudelleenkäsittely M vastaan lääkevirasto antamassaan tuomiossa ensimmäiseksi, että sen 24.6.2009 antamasta päätöksestä ilmeni, että uudelleenkäsittelyn kohteena oli pelkästään lääkeviraston velvoittaminen maksamaan kantajalle 3 000 euroa korvaukseksi väitetystä aineettomasta vahingosta mutta ettei menettely sen sijaan koskenut 25.10.2006 tehdyn päätöksen kumoamista ja kanteen hylkäämistä muilta osin (edellä 1 kohdassa mainittu asia Uudelleenkäsittely M v. lääkevirasto, tuomion 26 kohta).
23 Unionin tuomioistuin muistutti sitten ilmaisusta ”asia on ratkaisukelpoinen”, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostetun kanteen asiakysymystä ei lähtökohtaisesti voida ratkaista silloin, kun kyseinen tuomioistuin ei ole ratkaissut oikeudenkäyntiväitettä pääasian yhteydessä vaan se on oikeudenkäyntiväitteen hyväksymällä jättänyt kanteen tutkimatta (edellä 1 kohdassa mainittu asia Uudelleenkäsittely M v. lääkevirasto, tuomion 29 kohta). Unionin tuomioistuin täsmensi, että muunlainen menettely on mahdollinen vain sellaisten erityisten seikkojen vallitessa, joita tässä asiassa ei ollut (edellä 1 kohdassa mainittu asia Uudelleenkäsittely M v. lääkevirasto, tuomion 30–33 kohta).
24 Sen vuoksi unionin tuomioistuin totesi edellä 1 kohdassa mainitussa asiassa Uudelleenkäsittely M vastaan lääkevirasto antamansa tuomion 34–37 kohdassa, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli tulkinnut virheellisesti perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja perussäännön liitteessä olevan 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmaisua ”asia on ratkaisukelpoinen” ja menetellyt viimeksi mainitun määräyksen vastaisesti pitäessään nyt käsiteltävää asiaa ratkaisukelpoisena M:n väittämän aineettoman vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen osalta.
25 Lisäksi unionin tuomioistuin totesi, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli sivuuttanut kontradiktorisen periaatteen ratkaistessaan M:n vahingonkorvausvaatimuksen antamatta ensin lääkevirastolle tilaisuutta esittää näkemystään tästä vaatimuksesta (edellä 1 kohdassa mainittu asia Uudelleenkäsittely M v. lääkevirasto, tuomion 38–59 kohta).
26 Katsottuaan, että edellä 1 kohdassa mainitussa uudelleenkäsitellyssä tuomiossa todetut virheet vahingoittivat yhteisön oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta, unionin tuomioistuin kumosi kyseisen tuomion siltä osin kuin yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli tuomiolauselman 3 ja 5 kohdassa velvoittanut lääkeviraston maksamaan M:lle korvaukseksi 3 000 euroa sekä korvaamaan oikeudenkäyntikulut virkamiestuomioistuimessa ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.
27 Koska unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden vahingoittaminen johtui tässä tapauksessa ilmaisun ”asia on ratkaisukelpoinen” virheellisestä tulkinnasta ja kontradiktorisen periaatteen sivuuttamisesta, unionin tuomioistuin katsoi, ettei se voinut itse ratkaista asiaa lopullisesti perussäännön 62 b artiklan ensimmäisen kohdan viimeisen virkkeen nojalla.
28 Sen vuoksi unionin tuomioistuin antoi ratkaisun oikeudenkäyntikuluista uudelleenkäsittelyä koskevassa menettelyssä mutta palautti M:lle aiheutuneeksi väitetyn aineettoman vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen osalta asian perussäännön 62 b artiklan mukaisesti unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta lääkevirastolla olisi tilaisuus lausua näkemyksensä kyseisen vaatimuksen hyväksymisen edellytyksistä (edellä 1 kohdassa mainittu asia Uudelleenkäsittely M v. lääkevirasto, tuomion 71 kohta).
Uudelleenkäsittelyn jälkeen palautettu asia
Oikeudenkäyntimenettely
29 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamo kehotti 22.12.2009 päivätyllä kirjeellä asianosaisia toimittamaan työjärjestyksen 121 c artiklan 1 kohdan mukaisesti kuukauden kuluessa edellä 1 kohdassa mainitussa asiassa Uudelleenkäsittely M vastaan lääkevirasto annetun tuomion tiedoksiannosta huomautuksensa siitä, millä tavoin kyseinen tuomio olisi otettava huomioon asiaa ratkaistaessa.
30 Lääkevirasto jätti huomautuksensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.1.2010.
31 M pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.1.2010 toimitetussa hakemuksessa, että hänelle myönnetään työjärjestyksen 95 artiklan nojalla maksuton oikeudenkäynti tätä asiaa käsiteltäessä.
32 Unionin yleinen tuomioistuin (muutoksenhakujaosto) myönsi 11.3.2010 antamallaan määräyksellä M:lle maksuttoman oikeudenkäynnin.
33 M jätti edellä 1 kohdassa mainitussa asiassa Uudelleenkäsittely M vastaan lääkevirasto annettua tuomiota koskevat huomautuksensa 25.3.2010.
Oikeudellinen arviointi
34 Kuten edellä 1 kohdassa mainitussa asiassa Uudelleenkäsittely M vastaan lääkevirasto annetun tuomion tuomiolauselman 2 kohdasta ja perustelujen 26 kohdasta ilmenee, edellä 1 kohdassa mainitusta uudelleenkäsitellystä tuomiosta on kumottu vain tuomiolauselman 3 kohta, joka koski lääkeviraston velvoittamista maksamaan M:lle 3 000 euroa korvaukseksi väitetystä aineettomasta vahingosta, ja tuomiolauselman 5 kohta, joka koski oikeudenkäyntikuluja, mutta uudelleenkäsitellyn tuomion tuomiolauselman muut kohdat, joissa on kumottu valituksenalainen määräys ja lääkeviraston 25.10.2006 tekemä päätös M:n 8.8.2006 esittämän pyynnön hylkäämisen osalta, ovat sen sijaan tulleet lainvoimaisiksi.
35 Huomautuksissa, jotka nyt käsiteltävän asian asianosaiset ovat työjärjestyksen 121 c artiklan 1 kohdan mukaisesti toimittaneet 21.1.2010 ja 25.3.2010, M ja lääkevirasto ovat ottaneet kantaa erityisesti siihen, onko tähän asiaan liittyvien seikkojen perusteella mahdollista katsoa, että aineeton vahinko, johon M on vedonnut, on eri asia kuin 25.10.2006 tehdyn päätöksen kumoamiseen johtanut lainvastaisuus ja että vahinko on sen vuoksi korvattava.
36 Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että vaikka huomautusten, jotka M ja lääkevirasto ovat toimittaneet uudelleenkäsittelyn jälkeen, katsottaisiin riittävän korjaamaan kontradiktorisen periaatteen noudattamatta jättämisen, jonka unionin tuomioistuin oli edellä 1 kohdassa mainitussa asiassa Uudelleenkäsittely M vastaan lääkevirasto antamallaan tuomiolla todennut, kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin on joka tapauksessa todennut myös, että edellä 1 kohdassa mainittu uudelleenkäsitelty tuomio on ollut virheellinen sen vuoksi, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli tulkinnut virheellisesti ilmaisua ”asia on ratkaisukelpoinen”.
37 Sen kysymyksen osalta, onko nyt käsiteltävä asia ratkaisukelpoinen unionin yleisessä tuomioistuimessa, edellä 1 kohdassa mainitussa asiassa Uudelleenkäsittely M vastaan lääkevirasto annetun tuomion 30 kohdasta ilmenee, että kanteen asiakysymyksen ratkaiseminen muutoksenhakutuomioistuimessa on tietyin edellytyksin mahdollista, vaikka asian käsittely ensimmäisessä oikeusasteessa on koskenut vain oikeudenkäyntiväitettä, jonka kyseinen tuomioistuin on hyväksynyt. Asia voi olla näin yhtäältä silloin, kun valituksenalaisen tuomion tai määräyksen kumoamisesta seuraa välttämättä, että kanteen asiakysymys on ratkaistava tietyllä tavalla, tai toisaalta silloin, kun kumoamiskanteen asiakysymyksen tutkiminen perustuu asianosaisten lausumiin muutoksenhakumenettelyssä ensimmäisen oikeusasteen esittämän päättelyn jälkeen.
38 Kuten edellä 1 kohdassa mainitussa asiassa Uudelleenkäsittely M vastaan lääkevirasto annetun tuomion 32–34, 36 ja 37 kohdasta kuitenkin ilmenee, nyt käsiteltävässä asiassa ei ole sellaisia erityisiä seikkoja eikä asia siten ole perussäännön 61 artiklassa ja liitteessä olevan 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ratkaisukelpoinen. Unionin yleinen tuomioistuin ei sen vuoksi voi tehdä muuta kuin palauttaa asian virkamiestuomioistuimeen, jotta virkamiestuomioistuin ratkaisee M:lle aiheutuneeksi väitetyn aineettoman vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen lääkeviraston esitettyä sitä ennen näkemyksensä kyseisen vaatimuksen asiaperusteesta.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (muutoksenhakujaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Asia palautetaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimeen M:lle aiheutuneeksi väitetyn aineettoman vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen ratkaisemista varten.
2) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Julistettiin Luxemburgissa 8 päivänä heinäkuuta 2010.
Allekirjoitukset