Asia T‑418/10
voestalpine AG
ja
voestalpine Wire Rod Austria GmbH
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Jänneteräksen eurooppalaiset markkinat – Hintojen vahvistaminen, markkinoiden jakaminen ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä, monitahoinen ja jatkettu rikkominen – Edustussopimus – Kysymys siitä, voidaanko päämiehen katsoa olevan vastuussa myyntiedustajan kilpailusääntöjen vastaisesta käyttäytymisestä – Päämies ei ollut tietoinen myyntiedustajan kilpailusääntöjen vastaisesta käyttäytymisestä – Osallistuminen rikkomisen osatekijään ja tietoisuus kokonaissuunnitelmasta – Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Oikeasuhteisuus – Rangaistusten ja seuraamusten yksilöllisyyden periaate – Täysi harkintavalta
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 15.7.2015
1. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission on näytettävä toteen rikkominen ja sen kesto – Todistustaakan laajuus – Komission hallussa olevilta todisteilta vaadittava täsmällisyyden aste – Todisteiden kokonaisuus – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus – Päätös, jonka suhteen tuomioistuimelle jää epäilyjä – Syyttömyysolettaman kunnioittaminen
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)
2. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Rikkomiset – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhden kilpailusääntöjen rikkomisen – Yrityksen saattaminen vastuuseen koko rikkomisesta huolimatta sen rajoitetusta roolista – Hyväksyttävyys – Huomioon ottaminen arvioitaessa rikkomisen vakavuutta ja määritettäessä sakon suuruutta
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)
3. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Osallistuminen kokouksiin, joiden tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen – Seikka, jonka perusteella voidaan päätellä, että yritys on osallistunut päätettyyn kartelliin, jos se ei ole sanoutunut irti tehdyistä päätöksistä – Kartellissa sovitusta poikkeava toiminta – Vaikutuksettomuus – Komissio noudattaa menettelyllisiä takeita – Tuomioistuinvalvonta
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)
4. Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Yritys – Käsite – Taloudellinen kokonaisuus – Yhtiöt, jotka ovat vertikaalisessa suhteessa toisiinsa – Yhtiöt, joita sitoo edustussopimus – Arviointiperusteet
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)
5. Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Yritys – Käsite – Taloudellinen kokonaisuus – Yhtiöt, joita sitoo edustussopimus – Arviointiperusteet – Välittäjä vastaa taloudellisesta riskistä
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; komission tiedonanto 2000/C 291/01)
6. Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Yritys – Käsite – Taloudellinen kokonaisuus – Yhtiöt, joita sitoo edustussopimus – Kartellin kahden osapuolen nimissä toimiva myyntiedustaja – Arviointiperusteet – Taloudellinen riski
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)
7. Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Yritys – Käsite – Taloudellinen kokonaisuus – Yhtiöt, joita sitoo edustussopimus – Arviointiperusteet – Sillä, että päämies ei tiedä myyntiedustajan kilpailua rajoittavasta käyttäytymisestä, ei ole merkitystä
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)
8. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen – Rikkomisen vakavuus – Arviointiperusteet – Komission harkintavalta – Rajat – Rangaistusten ja seuraamusten oikeasuhteisuuden ja yksilöllisyyden periaatteiden noudattaminen
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission antamissa suuntaviivoissa määritetty laskentamenetelmä – Seuraamuksen yksilöllistäminen sakon suuruuden määrittämisen eri vaiheissa
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 22, 27, 29, 36 ja 37 kohta)
10. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Täysi toimivalta – Vaikutus – Unionin tuomioistuin ei ole sidottu sakkojen laskennasta annettuihin suuntaviivoihin – Huomioon otettavat seikat
(EY 229 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 116–118 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 119–124 kohta)
3. Riittää, että komissio osoittaa asianomaisen yrityksen osallistuneen kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailunvastaisia sopimuksia, ilman että se olisi selvästi vastustanut niitä, jotta kyseisen yrityksen osallistuminen yhteistoimintajärjestelyyn voidaan osoittaa riittävällä tavalla. Jos osallistuminen tällaisiin kokouksiin on näytetty toteen, kyseisen yrityksen on esitettävä selvitystä siitä, että sen osallistumisella kyseisiin kokouksiin ei ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta, osoittamalla ilmoittaneensa kilpailijoilleen, että sillä oli näihin kokouksiin osallistuessaan kilpailijoihin nähden eri näkemys. Myöskään se, että yritys ei noudata kokouksessa, jolla on kilpailunvastainen tavoite, sovittua, ei poista sen vastuuta kartelliin osallistumisesta, ellei se ole julkisesti sanoutunut irti siitä, mitä kokouksissa on sovittu. Sillä, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin seikkoihin tai että sen osuus on ollut vähäinen niillä osa-alueilla, joihin se on osallistunut, on merkitystä ainoastaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa ja mahdollisesti sakon määrää määritettäessä. Kun yritysten vastuu kilpailunvastaisista menettelytavoista johtuu komission mukaan siitä, että ne ovat osallistuneet kokouksiin, joiden kohteena ovat olleet tällaiset menettelytavat, unionin tuomioistuinten on varmistettava, että näillä yrityksillä on ollut sekä hallinnollisessa menettelyssä että niissä käydyssä oikeudenkäynnissä tilaisuus kumota näin tehdyt päätelmät ja tarvittaessa näyttää toteen seikkoja, jotka valottavat eri tavalla komission toteennäyttämiä seikkoja ja joiden nojalla voidaan korvata komission tosiasioille antama selitys toisella selityksellä.
(ks. 125, 127 ja 128 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 134–139 kohta)
5. Ratkaistaessa kilpailuoikeuden alalla, onko kysymys taloudellisesta kokonaisuudesta kahden sellaisen yhtiön välillä, jotka ovat vertikaalisessa suhteessa toisiinsa, kuten päämies ja tämän myyntiedustaja tai välittäjä, kahta seikkaa pidetään pääasiallisina tekijöinä: ensiksikin ottaako välittäjä vastatakseen taloudellisen riskin ja toiseksi tarjoaako välittäjä palvelujaan yksinoikeudella.
Taloudellisen riskin vastattavaksi ottamisen osalta välittäjää ei voida pitää päämiehen yritykseen kuuluvana apuorganisaationa, jos sen ja päämiehen välillä tehdyn sopimuksen mukaan sille kuuluu tai sille jätetään toimintoja, jotka taloudelliselta merkitykseltään vastaavat itsenäisen myyntineuvottelijan toimintoja, koska siinä sovitaan siitä, että välittäjällä on taloudellinen riski tuotteiden myynnistä tai kolmansien kanssa tehtyjen sopimusten täytäntöönpanosta. Kun kyse on vertikaalisista rajoituksista annettujen suuntaviivojen 12 kohdassa tarkoitetusta edustussopimuksesta, jonka nojalla myyntiedustaja vastaa ainoastaan liitännäisistä kuluista vastaamatta muunlaisesta kuin vähäisestä taloudellisesta riskistä, myyntiedustajalla ei ole toimintoja, jotka taloudelliselta merkitykseltään vastaavat itsenäisen myyntineuvottelijan toimintoja.
(ks. 139, 140, 145, 147 ja 148 kohta)
6. Kilpailuoikeuden alalla taloudellisen kokonaisuuden olemassaoloa päämiehen ja tämän myyntiedustajan välillä arvioidaan kahden pääasiallisen tekijän perusteella: ensiksikin ottaako välittäjä vastatakseen taloudellisen riskin ja toiseksi tarjoaako välittäjä palvelujaan yksinoikeudella.
Välittäjän tarjoamien palvelujen yksinoikeudellisen luonteen osalta taloudellisen kokonaisuuden ajatuksen puolesta ei puhu se seikka, että päämiehen lukuun harjoittamansa toiminnan kanssa samanaikaisesti välittäjä ryhtyy itsenäisenä myyntineuvottelijana huomattaviin liiketoimiin kysymyksessä olevan tuotteen tai palvelun markkinoilla. Kuitenkin kun kauppaedustaja toimii kartellin kahden osallistujan nimissä toimimatta itse kyseisillä markkinoilla, sen määrittämiseksi, muodostavatko kauppaedustaja ja yksi sen päämiehistä taloudellisen kokonaisuuden, on selvitettävä, voiko tämä kauppaedustaja niiden toimintojen osalta, jotka tämä päämies on antanut sen tehtäväksi, käyttäytyä kuten itsenäinen myyntineuvottelija, joka voi vapaasti määrittää kaupallisen strategiansa. Jos kauppaedustaja ei voi käyttäytyä näin, sen kyseisen päämiehen lukuun toteuttamat toiminnot ovat osa päämiehen toimintaa.
Tilanteessa, jossa kauppaedustaja edustaa kahta päämiestä, taloudellisen kokonaisuuden määrittämisen kannalta ratkaiseva tekijä on myyntiin tai kolmansien kanssa tehtyjen sopimusten täytäntöönpanoon liittyvien taloudellisten riskien arviointi. Jos yhden edustetuista yhtiöistä kanssa tehdyssä edustussopimuksessa kauppaedustajalle ei anneta mahdollisuutta toimia kilpailuoikeudessa tarkoitetulla tavalla itsenäisenä myyntineuvottelijana niiden toimintojen osalta, jotka oli annettu sen tehtäväksi, kaksoisedustus ei voi kyseenalaistaa toteamusta, jonka mukaan kauppaedustaja toimii tosiasiallisesti tähän yhtiöön kuuluvana apuelimenä ja muodostaa näin ollen yhden ainoan taloudellisen kokonaisuuden tämän kanssa. Kauppaedustajan voidaan nimittäin katsoa muodostavan samanaikaisesti taloudellisen kokonaisuuden molempien kartellin osapuolten kanssa. Kun kauppaedustaja voi kahden päämiehen edustamisen ansiosta saada kaupallisesti arkaluonteisia tietoja kahdesta lähteestä, tämä erityispiirre muodostaa koordinointia kartellin puitteissa parantavan tekijän.
(ks. 139, 141, 149, 151–153, 155, 158, 160, 161 ja 163 kohta)
7. Kilpailuoikeuden alalla on niin, että kun myyntiedustaja toimii päämiehen nimissä ja lukuun kantamatta taloudellista riskiä sen tehtäväksi annetuista toiminnoista, tämän edustajan kilpailua rajoittava käyttäytyminen näiden toimintojen puitteissa voidaan lukea päämiehen syyksi, samoin kuin voidaan tehdä työnantajan suhteen jonkin sen työntekijän toteuttamien rangaistavien toimien osalta, jopa ilman todisteita siitä, että päämies tiesi edustajan kilpailua rajoittavasta käyttäytymisestä. Kun otetaan huomioon edustussopimus ja samoin kuin on sellaisen tytäryhtiön osalta, jossa määräysvaltaa käyttää täysimääräisesti tai lähes täysimääräisesti sen emoyhtiö, tai työnantajansa lukuun toimivan työntekijän osalta, myyntiedustajan katsotaan nimittäin toimivan päämiehen lukuun ja se muodostaa päämiehen kanssa taloudellisen kokonaisuuden.
(ks. 175 ja 394 kohta)
8. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että rangaistus ei saa olla epäsuhteessa rikoksen vakavuuteen.
Kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen suuruutta määritettäessä on otettava huomioon kaikki tekijät, jotka voivat vaikuttaa SEUT 101 artiklan 1 kohdassa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa sisämarkkinoille soveltumattomiksi todettujen sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen vakavuuden arviointiin, kuten kunkin rikkomisen osapuolen käyttäytyminen ja se vaara, joka tällaisista kilpailusääntöjen rikkomisista aiheutuu unionin tavoitteiden toteuttamiselle. Samoin se, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin seikkoihin tai että sen osuus on ollut vähäinen niillä osa-alueilla, joihin se on osallistunut, on otettava huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa ja mahdollisesti sakkoa määritettäessä. Erityisesti kun kyse on yhtenä kokonaisuutena pidettävästä rikkomisesta sellaisen monitahoisen rikkomisen merkityksessä, johon on koottu yhteen useita sopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja eri markkinoilla, joilla kilpailusääntöjen rikkojat eivät ole kaikki läsnä tai voivat olla vain osittain tietoisia kokonaissuunnitelmasta, seuraamukset on vahvistettava tapauskohtaisesti kyseessä olevien yritysten menettelyn ja ominaispiirteiden perusteella. Tässä yhteydessä suhteellisuusperiaate edellyttää, että sakko vahvistetaan oikeassa suhteessa seikkoihin, jotka on otettava huomioon sekä rikkomisen objektiivisen vakavuuden arvioimiseksi sellaisenaan että sakotetun yrityksen rikkomiseen osallistumisen suhteellisen vakavuuden arvioimiseksi. Kun kyse on seuraamuksen määräämisestä kartelleihin liittyvän kilpailuoikeuden rikkomisen vuoksi, komission on varmistettava sakkojen yksilöllisyys rikkomiseen nähden ottaen huomioon kunkin rikkojan erityistilanne. Kilpailusääntöjen rikkojalla, jonka ei katsota olevan vastuussa yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen tietyistä osista, ei ole voinut olla roolia näiden osien toimeen panemisessa. Koska sen osalta todettu rikkominen on laajuudeltaan rajoitettu, kilpailusääntöjen rikkominen on väistämättä vähemmän vakava kuin rikkominen, joka on luettu rikkomisen kaikkiin osiin osallistuneiden rikkojien syyksi.
Näin ollen suhteellisuusperiaate edellyttää erityisesti, että komission on sakon määrää laskiessaan otettava huomioon se, että yritys osallistui myyntiedustajan välityksellä ainoastaan yhteen yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen osaan, eikä tämän osalta voida katsoa, kun yritys ei osallistunut kartellin eurooppalaiseen tasoon, että sekä tämän osallistumisen kohde että sen vaikutukset olisivat voineet ulottua yhden ainoan jäsenvaltion alueen ulkopuolelle. Kun tällaiselle yritykselle määrätään samansuuruinen sakko kuin se, joka sen olisi pitänyt maksaa, jos sen olisi katsottu olevan vastuussa osallistumisesta kaikkiin yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen osiin, komission päätös on kumottava, koska komissio ei ottanut huomioon kyseessä olevan yrityksen tilanteen ominaispiirteitä. Tältä osin pelkästään se, että tämä yritys on saattanut tietää kartellin yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta, kun tällaista tietämystä ei ole osoitettu, ei voi riittää, jotta sakkoa laskettaessa otetaan huomioon näillä markkinoilla toteutetun myynnin arvo, kun ei ole osoitettu, että kyseinen yritys olisi toiminut niillä kilpailua rajoittavasti.
(ks. 408, 411–415, 437, 442–447 kohta)
9. Kun kyse on seuraamuksen määräämisestä kartelleihin liittyvän kilpailuoikeuden rikkomisen vuoksi, komission on varmistettava sakkojen yksilöllisyys rikkomiseen nähden ottaen huomioon kunkin rikkojan erityistilanne. Käytännössä seuraamuksen yksilöllistäminen rikkomiseen nähden voidaan toteuttaa sakon suuruuden määrittämisen eri vaiheissa.
Ensinnäkin komissio voi tunnustaa yrityksen rikkomiseen osallistumisen erityisyyden arvioidessaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen objektiivista vakavuutta asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 22 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Toiseksi komissio voi tunnustaa kyseisen erityisyyden arvioidessaan suuntaviivojen 29 kohdassa mainittuja lieventäviä seikkoja kaikki merkitykselliset seikat huomioon ottavan kokonaisarvioinnin perusteella (ks. kyseisten suuntaviivojen 27 kohta).
Kolmanneksi komissio voi tunnistaa tämän erityisyyden sen vaiheen, jossa arvioidaan rikkomisen objektiivista vakavuutta tai kyseessä olevien yritysten mainitsemia lieventäviä seikkoja, jälkeisessä vaiheessa. Suuntaviivojen 36 kohdassa todetaan, että komissio voi tietyissä tapauksissa määrätä symbolisen sakon ja että se voi myös, kuten näiden suuntaviivojen 37 kohdassa todetaan, tiettyyn asiaan liittyvien erityispiirteiden vuoksi poiketa esitetyistä yleisistä sakon laskentamenetelmistä.
(ks. 415–417, 420 ja 423 kohta)
10. Kilpailuoikeuden alalla unionin tuomioistuimelle asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa EY 229 artiklan mukaisesti annettu täysi harkintavalta, joka merkitsee enemmän kuin pelkkää laillisuusvalvontaa, jota harjoitettaessa voidaan vain hylätä kumoamiskanne tai kumota kanteen kohteena oleva toimi, tarkoittaa sitä, että tämä tuomioistuin voi korvata komission arvioinnin omalla arvioinnillaan ja siis muuttaa riidanalaista toimea jopa silloin, kun sitä ei kumota, ja myös ottaa huomioon kaikki tosiseikat muuttaakseen esimerkiksi sakon määrää silloin, kun sen käsiteltäväksi saatetaan kysymys sakon määrästä.
Kun unionin tuomioistuin vahvistaa sakon määrän, kyseessä ei ole mikään täsmällinen aritmeettinen laskutoimitus. Unionin tuomioistuin ei myöskään ole sidottu komission laskutoimituksiin eikä suuntaviivoihin silloin, kun se käyttää täyttä harkintavaltaansa, vaan sen on suoritettava oma arviointinsa ottaen huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat.
Tässä yhteydessä unionin tuomioistuimet ottavat huomioon erityisesti kyseessä olevien kilpailunrajoitusten luonteen ja sen, että kiintiöiden jakaminen ja hintojen vahvistaminen ovat yksi vakavimmista rajoituksista. On lisäksi otettava huomioon mahdolliset asian erityispiirteet, kuten se, että kyseessä oleva yritys on osallistunut ainoastaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän yleiseurooppalaisen rikkomisen sellaiseen osaan, joka koskee vain yhden jäsenvaltion aluetta, ja se, että tämän yrityksen osallistumisen rikkomiseen on toteuttanut ennen kaikkea välittäjä, vaikkei yrityksen ole osoitettu tienneen myyntiedustajansa käyttäytymisestä.
(ks. 450–453 ja 462–465 kohta)