Kanne 30.10.2023 – Goodwill M + G v. komissio

(Asia T-1125/23)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Goodwill M + G (Kontich, Belgia) (edustajat: asianajajat I. Van Giel ja T. Toremans)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) liitteen XVII muuttamisesta synteettisten polymeerimikrohiukkasten osalta 25.9.2023 annetun komission asetuksen (EU) 2023/2055 (EUVL 2023, L 238, s. 67; jäljempänä riidanalainen asetus)

velvoittamaan vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen

Riidanalaisen asetuksen tarkoituksena on rajoittaa sellaisten enintään 5 mm:n suuruisten synteettisten veteen liukenemattomien polymeerien (synteettiset polymeerimikrohiukkaset tai mikromuovit) käyttöä, joita tuotteissa on jonkin halutun ominaisuuden aikaansaamiseksi (tuotteisiin tarkoituksellisesti lisätyt), jotta voidaan puuttua kyseisten mikrohiukkasten vesiympäristölle mahdollisesti aiheuttamaan riskiin. Kantajan mukaan kyseinen asetus johtaa välittömään kieltoon käyttää koristehileitä joulukoristeissa siten kuin niitä käytetään kantajan kaupassa. Tämä kielto ei ole asianmukainen toimi komission tavoitteleman päämäärän saavuttamiseksi eivätkä siitä aiheutuneet haittavaikutukset ole oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Komissio ei ole myöskään valinnut vähiten rajoittavaa toimenpidettä.

Toinen kanneperuste, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen

Riidanalaisessa asetuksessa säädetään uusien sääntöjen voimaantulosta eri siirtymäkausina. Kyseessä on erilainen kohtelu, koska joidenkin vertailukelpoisten alojen – kuten kosmetiikka-alan – osalta on säädetty siirtymäajasta, mutta näin ei ole koristealalla, jolla kantaja toimii.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen

Kantaja väittää ensinnäkin, että koska siirtymäkausia ei ole, yritysten ei ole mahdollista sopeutua uusiin säännöksiin rajoittaakseen siten taloudellista ja rahoituksellista riskiä. Toiseksi koristehileen kielto ei ole kantajan mukaan selvä eikä täsmällinen. Kieltoa sovelletaan näet vain, kun koristehilettä vapautuu kyseisten tuotteiden eli joulukoristeiden “normaalikäytössä”, mutta tämä käsite on epäselvä. Siksi kantaja ei voi tietää, sovelletaanko kieltoa sen tuotteisiin, ja jos sovelletaan, missä määrin, eikä kiellon soveltamista koskeva perusteltu luottamus ole mahdollista.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu huolellisuusvelvoitteen loukkaamiseen

Mistään asiakirjasta ei ilmene, että päätös olla säätämättä siirtymäkaudesta sellaisen koristehileen osalta, jota vapautuu joulukoristeiden kaltaisten tuotteiden normaalikäytössä, perustuisi tieteelliseen tutkimukseen tai muihin riidattomiin tosiseikkoihin. Vaikuttaa siltä, että komissio on asetusta antaessaan perusteettomasti lähtenyt siitä, että alat, joille ei myönnetä mitään siirtymäkautta, eivät tarvinneet sellaista, koska niillä oli toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja kielletyille mikromuoveille. Komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen jättäessään tukeutumatta tällaisiin seikkoihin, ja on siten loukannut huolellisuusvelvoitettaan.

____________