Asia T-155/06

Tomra Systems ASA ym.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Käytettyjen juomapakkausten keräyslaitteiden markkinat – Päätös, jossa todetaan EY 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan rikkominen – Yksinoikeussopimukset, määräsitoumukset ja uskollisuusalennukset osana strategiaa kilpailijoiden sulkemiseksi pois markkinoilta – Sakko – Oikeasuhteisuus

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Rikkomiseen osallistuneen yrityksen sisäisen asiakirja-aineiston käyttäminen todisteena – Sallittavuus

(EY 81 ja EY 82 artikla)

2.      Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Yksinostosopimukset – Yrityksen ja yhteishankintaorganisaation välillä tehty sopimus

(EY 82 artikla)

3.      Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Objektiivinen käsite, joka tarkoittaa käyttäytymistä, joka on omiaan vaikuttamaan markkinoiden rakenteeseen ja estää kilpailun säilymisen ja kehittymisen – Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen velvollisuudet – Pelkän laatukilpailun harjoittaminen

(EY 82 artikla)

4.      Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Yksinostosopimukset – Uskollisuusalennukset

(EY 82 artikla)

5.      Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Alennukset, joilla suljetaan markkinoita – Uskollisuusalennukset – Väärinkäytön määrittäminen

(EY 82 artikla)

6.      Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Paljousalennukset – Sallittavuus – Edellytykset – Alennusjärjestelmän väärinkäyttöluonne – Arviointiperusteet

(EY 82 artikla)

7.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Päätös, jossa todetaan rikkominen – Perusteluvelvollisuus – Laajuus

(EY 82 ja EY 253 artikla)

8.      Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Määräävässä asemassa oleva yritys lukitsee olennaisen osuuden markkinoista

(EY 82 artikla)

9.      Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Takautuvat alennukset – Väärinkäyttöluonne – Arviointiperusteet

(EY 82 artikla)

10.    Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Käyttäytyminen, jolla pyritään estämään kilpailun säilyminen tai kehittyminen tai jonka vaikutus on tämä

(EY 82 artikla)

11.    Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Yksinostosopimukset – Asiakaskohtaiset määräsitoumukset, jotka merkitsevät määräävän aseman väärinkäyttöä

(EY 82 artikla)

12.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Harkinnassa huomioon otettavat seikat – Sakkojen yleisen tason korottaminen – Hyväksyttävyys – Edellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

13.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Asianomaisen yrityksen kokonaisliikevaihdon tai relevantin liikevaihdon huomioon ottaminen – Rajat

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)

1.      Yrityksen sisäinen asiakirja-aineisto voi olla todiste siitä, että kyseinen yritys on rikkonut kilpailusääntöjä. Sellainen aineisto voi nimittäin osoittaa, oliko kilpailun pois sulkeminen harkittua, tai päinvastoin antaa tutkituille menettelytavoille muunlaisen selityksen. Se voi esimerkiksi antaa komissiolle mahdollisuuden asettaa menettelytavat asiayhteyteensä ja tukea niistä tekemäänsä arviointia.

On täysin normaalia, että käyttäessään tätä asiakirja-aineistoa päätöksensä perustelemiseen komissio keskittyy ensisijaisesti yrityksen kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen eikä joissakin asiakirjoissa mainittuihin kyseisen yrityksen sallittuihin toimiin, koska komission tehtävänä on nimenomaan näyttää toteen tällainen käyttäytyminen, salaamatta kuitenkaan toisenlaista selvitystä sisältävien asiakirjojen olemassaoloa.

(ks. 35 ja 36 kohta)

2.      Ei ole välttämätöntä, että määräävässä asemassa olevan yrityksen menettelytavat sitovat ostajat muodollisella yksinoikeusvelvoitteella, jotta niiden voidaan todeta merkitsevän EY 82 artiklassa tarkoitettua määräävän aseman väärinkäyttöä. Riittää, että nämä menettelytavat sisältävät asiakkaille kannustimen olla tekemättä tilauksia muille toimittajille ja hankkia kaikki tarvitsemansa tuotteet tai huomattavan osan niistä yksinomaan kyseiseltä yritykseltä, eikä sopimusten yksinoikeudellista luonnetta ole tarpeen tutkia sovellettavan kansallisen lainsäädännön perusteella.

Yrityksen ja yhteishankintaorganisaatioiden välillä tehdyistä osapuolia velvoittavista sopimuksista on todettava, ettei se seikka, vaikuttavatko ne myös niiden jäsenten ostokäyttäytymiseen, riipu muodollisesta tutkimuksesta. Kun nimittäin neuvotellut ehdot riippuvat siitä, että yhteishankintaorganisaatio ostaa kokonaisuutena tavoitteen mukaisen määrän, tämäntyyppisen sopimuksen tekemiselle on ominaista, että se kannustaa yhteishankintaorganisaation jäseniä tekemään ostonsa siten, että asetettu tavoite saavutetaan.

(ks. 59, 61 ja 62 kohta)

3.      Määräävän markkina-aseman väärinkäytön käsite on objektiivinen käsite, joka tarkoittaa määräävässä asemassa olevan yrityksen käyttäytymistä, joka on omiaan vaikuttamaan sellaisten markkinoiden rakenteeseen, joilla juuri kyseessä olevan yrityksen olemassaolon vuoksi kilpailuaste on jo heikentynyt, ja joka estää markkinoilla vielä olemassa olevan kilpailuasteen säilymisen ja tämän kilpailun kehittymisen sen vuoksi, että tämä yritys käyttää muita kuin niitä keinoja, joita taloudellisten toimijoiden suoritteisiin perustuvassa tuotteiden tai palvelujen tavallisessa kilpailussa käytetään. Tästä seuraa, että EY 82 artiklassa kielletään määräävässä asemassa olevaa yritystä poistamasta kilpailijaa ja vahvistamasta siten asemaansa turvautumalla muihin keinoihin kuin niihin, joita käytetään laatukilpailussa. Tässä määräyksessä vahvistettu kielto on perusteltavissa myös halulla olla aiheuttamatta haittaa kuluttajille.

Tästä seuraa, että vaikkei määräävän markkina-aseman olemassaolon toteaminen sinänsä merkitse minkäänlaista moitetta asianomaista yritystä kohtaan, kyseisellä yrityksellä on erityinen velvollisuus olla käyttäytymisellään rajoittamatta toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua yhteismarkkinoilla, riippumatta siitä, mihin tämä asema perustuu. Vaikkei määräävän markkina-aseman olemassaolo myöskään estä tässä asemassa olevaa yritystä suojelemasta omia kaupallisia intressejään, jos ne ovat uhattuina, ja vaikka tällä yrityksellä on oikeus kohtuuden rajoissa ryhtyä asianmukaisina pitämiinsä toimenpiteisiin intressiensä suojaamiseksi, tällaista käyttäytymistä ei voida kuitenkaan hyväksyä, jos sillä pyritään vahvistamaan määräävää markkina-asemaa ja käyttämään sitä väärin.

(ks. 38, 206 ja 207 kohta)

4.      Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys syyllistyy EY 82 artiklassa tarkoitettuun määräävän aseman väärinkäyttöön, kun se sitoo ostajia – vaikka näiden omasta pyynnöstä – niin, että nämä sitoutuvat hankkimaan tai lupaavat hankkia yksinomaan siltä koko tarvitsemansa määrän tai huomattavan osan siitä, riippumatta siitä, asetetaanko kyseinen velvoite sellaisenaan vai annetaanko sen vastineena alennuksia. Tilanne on sama silloin, kun kyseinen yritys soveltaa joko ostajien kanssa tekemiensä sopimusten nojalla tai yksipuolisesti uskollisuusalennusjärjestelmää eli sellaisten hyvitysten järjestelmää, joiden myöntäminen edellyttää sitä, että asiakas hankkii koko tarvitsemansa määrän tai huomattavan osan siitä kyseiseltä määräävässä asemassa olevalta yritykseltä, vaikkei ostajaa sidotakaan mainittuun yritykseen muodollisella velvoitteella.

Tällaiset yksinostositoumukset ovat nimittäin yhteensoveltumattomia sen tavoitteen kanssa, että kilpailun yhteismarkkinoilla tulisi olla vääristymätöntä, riippumatta siitä, saadaanko sitoumusten vastineena alennuksia tai uskollisuusalennuksia, joiden tarkoituksena on kannustaa ostajaa hankkimaan tarvitsemansa määrä yksinomaisesti kyseiseltä määräävässä asemassa olevalta yritykseltä, koska nämä sitoumukset eivät perustu mainitun haitan tai edun perustelluksi tekevään taloudelliseen suoritukseen vaan niiden tarkoituksena on poistaa ostajalta mahdollisuus valita hankintalähteensä tai rajoittaa tätä mahdollisuutta sekä estää toisten tuottajien markkinoille pääsy.

(ks. 208, 209, 295 ja 296 kohta)

5.      Uskollisuusalennus, joka myönnetään vastikkeeksi siitä, että asiakas sitoutuu hankkimaan tavaran yksinomaan tai lähes yksinomaan määräävässä asemassa olevalta yritykseltä, on EY 82 artiklan vastainen, koska sillä suljetaan markkinoita. Tällaisella alennuksella pyritään nimittäin taloudellisia etuja myöntämällä estämään se, että asiakkaat suorittavat hankintoja kilpailevilta tuottajilta.

(ks. 210 ja 211 kohta)

6.      Paljousalennusjärjestelmillä, jotka liittyvät yksinomaan määräävässä asemassa olevalta yritykseltä suoritettujen ostojen määrään, ei yleensä katsota olevan EY 82 artiklassa kiellettyä markkinat sulkevaa vaikutusta. Jos toimitetun määrän lisäys alentaa tavarantoimittajan kustannuksia, tällä on oikeus siirtää tämä alennus asiakkaalleen edullisemman hinnan muodossa. Paljousalennusten katsotaan siten heijastavan määräävässä asemassa olevan yrityksen saamia tehokkuusetuja ja suurtuotannon etuja.

Tästä seuraa, että alennusjärjestelmä, jossa alennusprosentti kasvaa ostetun määrän mukaisesti, on EY 82 artiklan vastainen vain siinä tapauksessa, että alennuksen myöntämisperusteista ja -tavasta ilmenee, että järjestelmä ei perustu mihinkään taloudellisesti perusteltuun vastasuoritukseen vaan sillä pyritään – kuten uskollisuusalennuksilla ja tavoitealennuksilla – estämään se, että asiakkaat suorittavat hankintojaan kilpailevilta tuottajilta.

Jotta voitaisiin ratkaista, onko paljousalennusjärjestelmä mahdollisesti väärinkäyttöä, on arvioitava kaikkia olosuhteita, erityisesti alennusten myöntämisperusteita ja -tapaa, ja tutkittava, pyritäänkö alennuksella etuna, joka ei perustu mihinkään sellaiseen taloudelliseen suoritukseen, jonka vuoksi se olisi perusteltu, poistamaan ostajalta mahdollisuus valita hankintalähteensä tai rajoittamaan tätä mahdollisuutta, estämään kilpailijoilta markkinoille pääsy, asettamaan kauppakumppaneille erilaisia ehtoja samankaltaisten suoritusten osalta taikka vahvistamaan määräävää markkina-asemaa vääristyneellä kilpailulla.

(ks. 212–214 kohta)

7.      EY 253 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen säädöksen, päätöksen tai muun toimenpiteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiaan, ja että tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden. Kun on kyse EY 82 artiklan nojalla tehdystä päätöksestä, tämä periaate edellyttää, että riidanalaisessa päätöksessä mainitaan tosiseikat, joiden perusteella toimenpide on oikeudellisesti perusteltu, ja toteamukset, joiden perusteella päätös tehtiin.

(ks. 227 kohta)

8.      Sitä, että määräävässä asemassa oleva yritys lukitsee olennaisen osuuden markkinoista, ei voida perustella sillä, että osoitetaan, että voitettavissa oleva osa markkinoista on vielä riittävän suuri siten, että markkinoilla on tilaa vähäiselle määrälle kilpailijoita. Yhtäältä näet asiakkailla, joiden osalta markkinat on lukittu, pitäisi olla mahdollisuus hyötyä täysimääräisesti kaikesta mahdollisesta kilpailusta markkinoilla ja kilpailijoiden pitäisi kyetä kilpailemaan suoritteilla koko markkinoilla eikä vain niiden jollakin osalla. Toisaalta määräävässä asemassa olevan yrityksen asiana ei ole määritellä, kuinka monella elinkelpoisella kilpailijalla on lupa kilpailla siitä kysynnän osuudesta, joka on vielä voitettavissa.

Ainoastaan tapauksen olosuhteita tarkastelemalla voidaan todeta, ovatko määräävässä asemassa olevan yrityksen menettelytavat omiaan sulkemaan kilpailun pois, ja olisi keinotekoista vahvistaa etukäteen, mikä on se sidottujen markkinoiden osuus, jonka ylityttyä määräävässä asemassa olevan yrityksen menettelytavoilla voi olla kilpailijat pois sulkeva vaikutus.

(ks. 241 ja 242 kohta)

9.      Takautuvista alennuksista koostuva pois sulkeva mekanismi ei edellytä sitä, että määräävässä asemassa oleva yritys uhraa voittoja, sillä alennuksen kustannukset jakautuvat useille yksiköille. Kun alennus myönnetään takautuvasti, määräävässä asemassa olevan yrityksen saama keskihinta voi erittäin hyvin olla huomattavasti kustannuksia suurempi ja tuottaa suuren keskimääräisen katteen. Takautuvien alennusten järjestelmä aiheuttaa kuitenkin sen, että viimeisten yksiköiden todellinen hinta on asiakkaalle erittäin alhainen imuvaikutuksen vuoksi.

(ks. 267 kohta)

10.    EY 82 artiklan rikkomisen toteamiseksi ei ole tarpeen osoittaa, että kyseinen väärinkäyttö on vaikuttanut konkreettisesti relevantteihin markkinoihin. Tältä osin riittää, että osoitetaan, että yrityksen määräävän aseman väärinkäytöllä pyritään rajoittamaan kilpailua, tai toisin sanoen, että menettelytapa on omiaan vaikuttamaan sillä tavoin.

(ks. 289 kohta)

11.    Asiakaskohtaiset määräsitoumukset merkitsevät EY 82 artiklassa tarkoitettua määräävän aseman väärinkäyttöä, jos niiden tutkiminen, paitsi täysin muodollisesti oikeudelliselta kannalta, myös ottamalla huomioon erityisen taloudellisen asiayhteyden, johon kyseiset sopimukset kuuluivat, osoittaa, että ne todellisuudessa sitovat ja/tai kannustavat ostajaa hankkimaan kaikki tarvitsemansa tuotteet tai huomattavan osan niistä määräävässä asemassa olevalta yritykseltä, ja jotka eivät perustu mainitun haitan tai edun perustelluksi tekevään taloudelliseen suoritukseen, vaan niiden tarkoituksena on poistaa ostajalta mahdollisuus valita hankintalähteensä tai rajoittaa tätä mahdollisuutta sekä estää tuottajien markkinoille pääsy, vaikka samalla myönnettäisiin, että ne eivät sido ostajaa muodollisella velvoitteella.

(ks. 297 ja 298 kohta)

12.    Syrjintäkiellon periaatteen noudattamisvelvollisuus tai se, että komissio on aikaisemmin soveltanut tietyntasoisia sakkoja tietynlaisiin rikkomisiin, ei voi merkitä sitä, etteikö se voisi nostaa tätä sakkojen tasoa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetussa asetuksessa N:o 1/2003 ilmoitetuissa rajoissa, jos tämä on tarpeen yhteisön kilpailupolitiikan toteuttamisen varmistamiseksi.

Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus on määritettävä useiden seikkojen perusteella, joihin kuuluvat asiaan liittyvät erityisolosuhteet, asiayhteys ja sakkojen varoittava vaikutus, mutta niistä perusteista, jotka on välttämättä otettava huomioon, ei kuitenkaan ole vahvistettu sitovaa tai tyhjentävää luetteloa. Asian kannalta ratkaisevat tiedot, kuten markkinat, tuotteet, maat, yritykset ja asianomaiset ajanjaksot, vaihtelevat kussakin asiassa. Tästä seuraa, että komissio ei voi olla velvollinen määräämään yrityksille sakkoja, joiden määrä vastaa samaa prosenttiosuutta niiden liikevaihdosta kaikissa rikkomisen vakavuuden osalta vastaavissa asioissa.

Koska sakot ovat komission kilpailupolitiikan väline, komissiolla on oltava harkintavaltaa niiden määrän vahvistamisessa, jotta se voisi ohjata yritysten toimintaa niin, että ne noudattaisivat kilpailusääntöjä.

(ks. 310–313 kohta)

13.    Komissio saa sillä edellytyksellä, että se noudattaa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa säädettyä kokonaisliikevaihtoon liittyvää ylärajaa, ottaa huomioon kyseessä olevan yrityksen liikevaihdon arvioidessaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta, kun se määrittää sakon määrää, mutta tälle luvulle ei pidä antaa sellaista merkitystä, joka olisi suhteeton muihin arviointiperusteisiin nähden.

Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa noudatettavien suuntaviivojen mukaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa sakon määrän vahvistamista varten on otettava huomioon monia seikkoja, joihin kuuluvat muun muassa kilpailusääntöjen rikkomisen luonne, sen konkreettinen vaikutus, jos se on mitattavissa, asianomaisten maantieteellisten markkinoiden laajuus ja sakon tarvittava varoittava vaikutus. Vaikka suuntaviivoissa ei todeta, että sakot laskettaisiin yritysten kokonaisliikevaihdon tai relevantin liikevaihdon perusteella, niissä ei myöskään kielletä sitä, että tällaiset liikevaihdot otetaan huomioon sakon määrää määritettäessä yhteisön yleisten oikeusperiaatteiden noudattamiseksi ja tilanteen sitä vaatiessa.

Tästä seuraa, että vaikka ei voida kiistää sitä, että kyseisistä tuotteista muodostuva liikevaihto voi olla asianmukainen peruste arvioida kyseisten tuotteiden markkinoilla Euroopan talousalueella kilpailulle aiheutuneita haittoja, tämä seikka ei ole kuitenkaan missään tapauksessa ainoa peruste, jonka mukaan komission on arvioitava kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta.

(ks. 316–318 kohta)