Asia T‑406/10
(julkaistu otteina)
Emesa-Trefilería SA
ja
Industrias Galycas SA
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Jänneteräksen eurooppalaiset markkinat – Hintojen vahvistaminen, markkinoiden jakaminen ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen – Yhteistyö hallinnollisessa menettelyssä – Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 139 artiklan a alakohta
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 15.7.2015
1. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Komission kilpailuasioissa tekemien päätösten tuomioistuinvalvonta – Laillisuusvalvonta ja valvonta täyttä harkintavaltaa käyttäen sekä oikeudellisten seikkojen että tosiseikkojen osalta – Oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ei ole loukattu
(SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)
2. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Komission kilpailuasioissa tekemien päätösten tuomioistuinvalvonta – Kumoamistuomioiden erga omnes -vaikutusten puuttuminen – Oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ei ole loukattu
(SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)
3. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän mukauttaminen – Sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevat säännöt – Sakon määräämättä jättäminen tai alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella – Edellytykset – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Vaatimus taloudellisen kokonaisuuden olemassaolosta yhteistyön hetkellä
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 7 kohta, 11 kohdan a alakohta ja 23 kohdan b alakohta)
4. Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvattaviksi tulevat oikeudenkäyntikulut – Kustannukset, jotka on vältettävä ja jotka asianosainen on aiheuttanut tuomioistuimelle – Kustannukset, jotka ovat aiheutuneet siitä, että komissio ei ole toimittanut asiakirjojen ei-luottamuksellista versiota
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (1991) 139 artiklan a alakohta)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 114, 115, 123, 124 ja 127 kohta)
2. Kumoamistuomioiden suhteellisesta merkityksestä on todettava, että yksittäistapausta koskevan päätöksen kumoamisella on erga omnes -vaikutus ja se velvoittaa kaikkia, mutta toisin kuin yleisesti sovellettavan toimen kumoamisella siitä ei ole etua kaikille. Vaikka kilpailualalla useita yrityksiä koskeva päätös on laadittu ja julkaistu yhden ainoan päätöksen muodossa, sen on nimittäin katsottava muodostuvan useista yksittäispäätöksistä, joissa todetaan kunkin adressaattina olevan yrityksen osalta se kilpailusääntöjen rikkominen tai rikkomiset, johon tai joihin sen on katsottu syyllistyneen, ja joissa tarvittaessa määrätään sakko. Jos päätöksen adressaatti päättää nostaa kumoamiskanteen, unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi on saatettu vain kantajaa koskevat päätöksen osat, eivätkä muita adressaatteja koskevat päätöksen osat ole sen riita-asian kohteena, joka unionin tuomioistuimia on pyydetty ratkaisemaan. Muilta osin päätös näin ollen sitoo edelleen adressaatteja, jotka eivät ole nostaneet kumoamiskannetta.
Sellaisen päätöksen kumoamistuomio, joka on osa muita yksittäistapausta koskevia päätöksiä menettelyssä, jonka komissio toteuttaa kartellien alalla, voi kuitenkin tietyissä tilanteissa aiheuttaa tiettyjä seurauksia muille kuin kantajalle menettelyssä, joka on johtanut kyseiseen kumoamistuomioon.
Edellä esitetyn perusteella komission ja unionin yleisen tuomioistuimen menettely kilpailuoikeuden alla ei erga omnes -vaikutusten puuttumisen vuoksi riko Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa, jossa vahvistetaan tehokkaan oikeussuojan periaate.
(ks. 116–118 ja 126 kohta)
3. Kilpailun alalla pelkästään yritykselle, joka on tehnyt komission kanssa yhteistyötä sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan tiedonannon perusteella, voidaan myöntää kyseisen tiedonannon nojalla alennus sen sakon määrästä, joka sille olisi määrätty ilman tätä yhteistyötä. Kyseistä alennusta ei voida ulottaa koskemaan yhtiötä, joka kuului rikkomisajanjakson tietyn osan aikana yrityksen muodostamaan taloudelliseen kokonaisuuteen mutta joka ei kuulunut siihen enää ajankohtana, jolloin viimeksi mainittu yritys teki yhteistyötä komission kanssa. Kun nimittäin otetaan huomioon sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan tiedonannon tavoite, jona on edistää unionin kilpailuoikeuden vastaisen toiminnan paljastumista, ja jotta kyseisen oikeuden tehokas soveltaminen voidaan taata, mikään ei oikeuta ulottamaan yritykselle sen komission kanssa tekemän yhteistyön perusteella myönnettyä alennusta sakon määrästä yritykseen, joka on tosin käyttänyt aikaisemmin määräysvaltaa kyseessä olevaan kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyvällä alalla mutta joka ei itse ole myötävaikuttanut kyseisen rikkomisen paljastumiseen.
Kriteeri, joka on otettava huomioon sen arvioimiseksi, voidaanko yritykselle myöntää vapautus sakoista tai voidaanko niitä lieventää, on sen tosiasiallinen myötävaikutus rikkomisen selville saamisessa tai rikkomisen osoittamisessa. Sakoista vapauttaminen tai sakkojen lieventäminen myönnetään yritykselle eli taloudelliselle kokonaisuudelle, joka on olemassa sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaa pyyntöä komissiolle esitettäessä. Se, ettei sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä sovelleta, kun rikkomisen selville saamiseen ei ole myötävaikutettu eikä yhteistyö ole ollut tehokasta, pätee tältä osin sekä entiseen tytäryhtiöön, kun sen entinen emoyhtiö pyytää sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä, että entiseen emoyhtiöön, kun sen entinen tytäryhtiö esittää tällaisen pyynnön. Se, ettei sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä laajenneta yhtiöihin, joilla ei ole siihen oikeutta, ei merkitse hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomista eikä yhdenvertaisen kohtelun ja kohtuusperiaatteen loukkaamista.
(ks. 152–154, 157, 159 ja 171 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 190–195 kohta)