Kanne 14.9.2010 - Unkarin tasavalta v. Euroopan komissio

(Asia T-407/10.)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Kantaja: Unkarin tasavalta (asiamiehet: M. Fehér ja K. Szíjártó)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Komission 8.7.2010 tekemän päätöksen, joka koskee "Budapest-Kelenföld Székesfehérvár-Boban rautatielinjan uudelleenrakentamisen ensimmäisen osan ensimmäiseen vaiheeseen" liittyvää suurhanketta, joka on osa "Liikenne" -nimistä toimintaohjelmaa, jonka puitteissa Unkari saa rakennetukea Euroopan aluekehitysrahastolta ja koheesiorahastolta, 1 artiklan 3 ja 4 kohdat ja liite II on kumottava, koska niissä vahvistetaan enimmäismäärä, johon yhteisrahoituskantaa sovelletaan, siten, että tukikelpoisten kustannusten ulkopuolelle on jätetty tietyt maksettavaan arvonlisäveroon liittyvät kustannukset

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa osittain komission 8.7.2010 tekemän päätöksen K (2010) 4593, joka koskee "Budapest-Kelenföld Székesfehérvár-Boban rautatielinjan uudelleenrakentamisen ensimmäisen osan ensimmäiseen vaiheeseen" liittyvää suurhanketta, joka on osa "Liikenne" -nimistä toimintaohjelmaa, jonka puitteissa määrätään Euroopan aluekehitysrahastolta ja koheesiorahastolta saatavasta rakennetuesta. Komissio hyväksyi tuossa päätöksessä Euroopan aluekehitysrahaston ja rakennerahaston rahoitustuen kyseiselle hankkeelle. Lisäksi komissio katsoi, ettei vähennettävissä olevan arvonlisäveron määrää voitu sisällyttää siihen enimmäismäärään, johon kyseiseen suurhankkeeseen liittyvän toimintaohjelman ensisijaista yhteisrahoituskantaa on sovellettava.

Kantaja väittää kanteen perusteluissa, että komissio on rikkonut sovellettavia unionin oikeussääntöjä ja tarkemmin ottaen asetuksen (EY) N:o 1083/2006¹ 4 artiklaa sekä asetuksen (EY) N:o 1084/2006² 3 artiklaa.

Kantaja katsoo, että asetuksen N:o 1084/2006 3 artiklan e alakohdassa säädetään selvästi, ettei vähennettävissä olevaan arvonlisäveroon myönnetä tukea koheesiorahastosta. Kantajan mukaan tuosta säännöksestä ilmenee selvästi, että arvonlisävero, joka ei ole vähennettävissä, sitä vastoin on tukikelpoinen. Koska riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetun suurhankkeen tuensaaja (Nemzeti Infrastruktúra Fejlesztő Zrt.) ei unionin eikä kansallisen oikeuden nojalla ole arvonlisäverovelvollinen ja koska se näin ollen ei voi vähentää ostoihin sisältyvää veroa, komissio ei kantajan mukaan olisi saanut riidanalaisessa päätöksessä jättää tätä veroa vastaavia kustannuksia rahoituksen ulkopuolelle.

Lisäksi kantaja moittii komissiota siitä, että se on evännyt jäsenvaltioilta niille asetuksen N:o 1083/2006 56 artiklan 4 kohdassa annetun mahdollisuuden, koska se on pitänyt tukikelvottomina kustannuksia, joita asetuksessa N:o 1084/2006 ei mainita tukikelvottomina kustannuksina ja joita asian kannalta merkityksellisissä kansallisissa säännöksissä pidetään nimenomaisesti tukikelpoisina.

Kantaja väittää myös, että komissio tulkitsee väitteessään, jonka mukaan tuensaajan maksama arvonlisävero voitaisiin "saada takaisin" tuensaajan toteuttaman infrastruktuurin käyttäjien perimään maksuun sisältyvällä arvonlisäverolla, laajentavasti asetuksen N:o 1084/2006 3 artiklan e alakohtaa tavalla, joka ei vastaa tuon säännöksen sanamuotoa ja joka kaiken lisäksi on unionin oikeuden arvonlisäverolainsäädännön vastainen. Kantajan mukaan tuensaaja, joka toteuttaa infrastruktuurin ja yksiköt, jotka tämän jälkeen käyttävät sitä, ovat toisistaan riippumattomia ja vain välillisesti toisiinsa sidoksissa asiaa koskevien oikeudellisten säännösten - eivätkä taloudellisluonteisen liiketoimen - vuoksi. Tämän huomioon ottaen kantaja väittää, että tuensaajan on pakko tosiasiallisesti ja lopullisesti kantaa ostoihin sisältyvästä arvonlisäverosta aiheutuva rasitus.

Lopuksi kantaja katsoo, ettei asetus N:o 1083/2006 eikä asetus N:o 1084/2006 salli tulkintaa, jonka mukaan komissio voi tukikelpoisia kustannuksia, joihin kuuluu tukikelpoinen arvonlisävero, koskevassa harkinnassaan perustaa päätöksensä siihen, että kyseinen jäsenvaltio on valinnut hankkeen toteuttamisen ja infrastruktuurin käytön osalta erilaisen lainsäädännöllisen ratkaisun. Kantaja väittää tästä vielä, että jäsenvaltioiden infrastruktuurien hoidon järjestäminen ja niihin liittyvät julkiset palvelut kuuluvat jäsenvaltioiden perustavaa laatua olevaan toimivaltaan. Se katsoo lisäksi, että jos unionin lainsäädännössä asetetut edellytykset täyttyvät, komission pitää mukautua kyseisen jäsenvaltion valitsemaan ratkaisuun etenkin niiden seurausten osalta, jotka johtuvat siitä, että tuensaajaa pidetään taikka ei pidetä tukikelpoisia kustannuksia harkittaessa arvonlisäverovelvollisena.

____________

¹ - Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11.7.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006 (EUVL L 210, s. 25).

² - Koheesiorahaston perustamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1164/94 kumoamisesta 11.7.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1084/2006 (EUVL L 210, s. 79).