Language of document : ECLI:EU:C:2012:377

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

PEDRO CRUZ VILLALÓN

21 päivänä kesäkuuta 2012 (1)

Asia C‑173/11

Football Dataco Ltd,

Scottish Premier League Ltd,

Scottish Football League ja

PA Sport UK Ltd

vastaan

Sportradar GmbH (Saksassa rekisteröity yhtiö)

ja

Sportradar AG (Sveitsissä rekisteröity yhtiö)

(Ennakkoratkaisupyyntö – Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) (Yhdistynyt kuningaskunta))

Direktiivi 96/9/EY – Tietokantojen oikeudellinen suoja – Kopioinnin ja uudelleenkäytön käsitteet – Uudelleenkäytön tapahtumapaikka





1.        Court of Appeal kysyy unionin tuomioistuimelta asiassa, joka koskee tietokantojen oikeudellisesta suojasta 11.3.1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9/EY(2) 7 artiklassa taattua sui generis ‑oikeutta, onko mainitulla oikeudella suojatun tietokannan sisällön tiettyä käyttöä pidettävä kopiointina vai uudelleenkäyttönä, ja sen jälkeen kun kyseinen käyttö on määritelty, missä se on tapahtunut.

2.        Tämän ennakkoratkaisukysymyksen johdosta unionin tuomioistuin ottaa kantaa mainitun sui generis ‑oikeuden loukkausten tapahtumapaikan määrittämistä koskevaan ongelmaan. Unionin tuomioistuimen internetviestintää koskevan oikeuskäytännön mukaisesti ehdotan vain ratkaisua, joka sopii kyseisen viestintävälineen ominaispiirteisiin ja erityisesti juuri direktiivissä 96/9 vahvistettuihin käsitteellisiin ryhmiin, ja jätän tarkastelun ulkopuolelle muut kysymykset, kuten erityisesti tuomioistuinten toimivallan, josta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei mielestäni ole unionin tuomioistuimelta kysynyt.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

      Unionin oikeus

3.        Direktiivin 96/9 II luvun (Tekijänoikeus) 5 artiklassa säädetään otsikon ”Yksinoikeudet” alla seuraavaa:

”Tietokannan tekijällä on yksinoikeus kyseisen tietokannan tekijänoikeudella suojattavan ilmaisumuodon suhteen suorittaa seuraavat toimet tai antaa lupa niihin:

– –

d)      välittäminen yleisölle, julkinen näyttäminen ja julkinen esittäminen;

– –”

4.        Direktiivin 96/9 III luvussa, jonka otsikko on ”Sui generis ‑oikeus”, 7 artiklassa säädetään otsikon ”Suojan kohde” alla seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on säädettävä tietokannan valmistajalle oikeus kieltää sellaisen tietokannan, jonka sisällön kerääminen, varmistaminen tai esittäminen merkitsee määrällisesti ja/tai laadullisesti huomattavaa investointia, koko sisällön tai laadullisesti ja/tai määrällisesti arvioituna olennaisen osan kopiointi ja/tai uudelleenkäyttö.

2.      Tätä lukua sovellettaessa tarkoitetaan

a)      ’kopioinnilla’ tietokannan koko sisällön tai sen olennaisen osan pysyvää tai väliaikaista siirtämistä tallennusalustalta toiselle millä tavalla ja missä muodossa tahansa;

b)      ’uudelleenkäytöllä’ tietokannan koko sisällön tai sen olennaisen osan mitä tahansa saattamista yleisön saataville kopioita levittämällä, vuokraamalla, onlinesiirrolla tai muulla siirtotavalla. Kun oikeudenhaltija tai joku hänen suostumuksellaan on ensimmäisen kerran myynyt tietokannan kopion yhteisössä, oikeudenhaltijan oikeus määrätä kyseisen kopion edelleenmyymisestä yhteisössä raukeaa.

Julkinen lainaaminen ei ole kopiointia tai uudelleenkäyttöä.

– –”

      Kansallinen oikeus

5.        Direktiivi 96/9 on pantu täytäntöön Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden 1988 tekijänoikeus- ja patenttilain (Copyright Design and Patents Actin 1988) muutoksella, joka on toteutettu vuoden 1997 asetuksella tekijänoikeudesta ja oikeuksista tietokantoihin (Copyright and Rights in Database Regulations 1997) (SI 1997/3032). Britannian laki on sisällöltään sama kuin direktiivi.

II     Tosiseikat

6.        Football Dataco Ltd, Scottish Premier League Ltd, Scottish Football League, PA Sport UK Ltd (jäljempänä Football Dataco ym.) eli pääasian valittajat vastaavat jalkapallon mestaruuskilpailujen järjestämisestä Englannissa ja Skotlannissa. Ensin mainittu taho vastaa mainittuihin mestaruuskilpailuihin liittyvien tietojen ja immateriaalioikeuksien luomisesta ja hyödyntämisestä ja väittää, että sillä on Yhdistyneen kuningaskunnan oikeuden mukaan sui generis ‑oikeus niin kutsuttuun Football Live ‑tietokantaan.

7.        Riidanalainen tietokanta (Football Live) on kooste tietoja, jotka koskevat parhaillaan pelattavia jalkapallo-otteluita (maalitilanne, pelaajien nimet, kortit, rikkeet, vaihdot). Tietojen keräämisestä vastaavat pääosin Football Dataco ym:iden freelance-työntekijöinä toimivat entiset ammattilaisjalkapalloilijat, jotka käyvät katsomassa jalkapallo-otteluita tässä tarkoituksessa. Tietojen keräämiseen ja/tai varmistamiseen Football Dataco ym. väittävät investoidun huomattavasti, ja tämän lisäksi Football Live ‑kooste myös edellyttää kokeneelta henkilökunnalta huomattavaa taitoa, ponnistelua, harkintaa ja henkistä panosta.

8.        Toisaalta saksalainen yhtiö Sportradar GmbH tarjoaa Englannin mestaruuskilpailujen otteluihin liittyviä reaaliaikaisia tuloksia ja muita tilastoja internetin kautta. Palvelua kutsutaan nimellä Sport Live Data.

9.        Sportradar GmbH:lla on erityisesti betradar.com-niminen internetsivusto. Sportradar GmbH:n asiakkaina olevat vedonlyöntiyhtiöt tekevät väitetysti sopimuksia Sveitsin oikeuden mukaan perustetun Sportradar AG ‑nimisen yhtiön, joka on Sportradar GmbH:n emoyhtiö, kanssa. Kyseisiä yhtiöitä ovat brittiläinen yhtiö bet365 ja Stan James ‑niminen yhtiö, jonka kotipaikka on Gibraltarilla. Kummatkin tarjoavat Britannian markkinoille suunnattuja vedonlyöntipalveluja. Niiden kummankin internetsivuilla on linkki betradar.com-osoitteeseen. Valittaessa vaihtoehto ”Live Score” tietoa ilmestyy kuvaruudulla olevalle poikittaiselle nauhalle, jossa on tapauksen mukaan maininta bet365 tai Stan James, mistä Court of Appealin mukaan ilmenee, että Yhdistyneen kuningaskunnan yleisö muodostaa siis selkeästi tärkeän kohderyhmän vastapuolille.

10.      Football Dataco ym. väittivät, että Sport Live Datan välittämät tiedot on otettu Football Livestä, ja vaativat Sportradarilta High Court of Justicessa (England & Wales) 23.4.2010 korvausta vahingosta, joka on aiheutunut niillä Football Live ‑tietokantaan olevan sui generis ‑oikeuden loukkauksesta.

11.      Sportradar on riitauttanut Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuinten toimivallan ja vaatinut Landgericht Geralta (Saksa) muodollista toteamusta siitä, ettei sen toiminta loukkaa mitään Football Dataco ym:iden immateriaalioikeutta.

12.      High Court totesi, että se oli toimivaltainen tutkimaan Football Dataco ym:iden vaatimuksen siltä osin kuin se koski Sportradarin ja niiden sen asiakkaiden, jotka käyttävät Football Dataco ym:iden internetsivua Yhdistyneessä kuningaskunnassa, solidaarisen vastuun toteamista ja ettei se ollut toimivaltainen tutkimaan vaatimusta Sportradarin ensisijaisen vahingonkorvausvastuun toteamisesta. Kaikki asianosaiset valittivat High Courtin ratkaisusta Court of Appealiin, joka on nyt esittänyt käsiteltävänä olevan ennakkoratkaisukysymyksen.

III  Ennakkoratkaisukysymys

13.      Court of Appealin esittämä ennakkoratkaisukysymys on seuraava:

”Silloin, kun osapuoli lataa direktiiviin 96/9/EY (jäljempänä tietokantadirektiivi) perustuvalla sui generis ‑oikeudella suojatusta tietokannasta tietoja jäsenvaltiossa A sijaitsevaan www-palvelimeensa ja kun www-palvelin lähettää vastauksena toisessa jäsenvaltiossa B olevan käyttäjän pyyntöihin tällaisia tietoja käyttäjän tietokoneeseen siten, että tiedot säilyvät kyseisen tietokoneen muistissa ja ne näkyvät sen näyttöpäätteellä,

a)      merkitseekö tietojen lähettäminen sitä, että osapuoli kopioi tai uudelleenkäyttää kyseiset tiedot?

b)      onko kyseinen osapuoli kopioinut ja/tai uudelleenkäyttänyt kyseisiä tietoja

i)      ainoastaan jäsenvaltiossa A

ii)      ainoastaan jäsenvaltiossa B vai

iii)      sekä jäsenvaltiossa A että B?”

14.      Court of Appeal toteaa, ettei se katso voivansa esittää asiasta näkemystään ja näin ollen se vain esittää asianosaisten väitteet (ennakkoratkaisupyynnön 45 kohta).

IV     Asian käsittely unionin tuomioistuimessa

15.      Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 8.4.2011.

16.      Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Espanjan hallitus, Portugalin hallitus, pääasian asianosaiset ja komissio.

17.      Päätettyään järjestää suullisen käsittelyn unionin tuomioistuin kehotti osapuolia keskittymään lausumissaan seuraaviin kysymyksiin:

–      Mikä yhteys kysymyksellä siitä, mihin ennakkoratkaisukysymyksessä tarkoitetut lähetystoimet sijoittuvat maantieteellisesti, on kysymyksiin siitä, minkä valtion lainsäädäntöä pääasiaan on sovellettava sekä mikä tuomioistuin on alueellisesti toimivaltainen ensinnäkin Rooma II ‑asetuksen ja toiseksi Bryssel I ‑asetuksen mukaan?

–      Mitä merkitystä tässä asiassa mahdollisesti on asiassa L’Oréal ym.(3) annetun tuomion 61–67 kohdasta, yhdistetyissä asioissa Pammer ja Alpenhof (4) annetun tuomion 61–94 kohdasta ja yhdistetyissä asioissa eDate Advertising ym. annetun tuomion 45–52 kohdasta ilmenevällä oikeuskäytännön kehityksellä?(5)

18.      Suullisessa käsittelyssä, joka pidettiin 8.3.2012, lausumansa antoivat Belgian hallitus, Portugalin hallitus, pääasian asianosaiset ja komissio.

V       Osapuolten lausumat

19.      Football Dataco ym. väittävät ensimmäisestä Court of Appealin esittämästä ennakkoratkaisukysymyksestä, että tietojen lähettäminen käyttäjän tietokoneelle on sekä kopiointia – koska suojatusta tietokannasta alun perin peräisin olevat tiedot siirretään tallennusalustalta toiselle – että uudelleenkäyttöä – koska mainitut tiedot välitetään yleisölle.

20.      Toisesta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämästä kysymyksestä Football Dataco ym. väittävät, että Sportradarin toimien on katsottava tapahtuneen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, koska ne ovat suuntautuneet kyseiseen jäsenvaltioon. Niiden mukaan on näin ollen sovellettava niin kutsuttua välittämisteoriaa, joka on omaksuttu sekä direktiivissä 2001/29(6) ja WIPO-sopimuksessa(7) että unionin tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa L’Oréal ym. antamassa tuomiossa.

21.      Espanjan hallitus on keskeisiltä osin samaa mieltä kuin Football Dataco ym. ja väittää, että sen mielestä tarkasteltavana olevat toimet ovat kopiointia, joka on tapahtunut valtiossa A, jossa on se tietokanta, johon tiedot ladataan suojatusta tietokannasta, ja uudelleenkäyttöä, joka on tapahtunut valtiossa B, jossa on se käyttäjä, jolle mainitut tiedot hänen pyynnöstään lähetetään.

22.      Portugalin hallitus tuo esiin, että nyt käsiteltävässä asiassa tiedot olisi ollut mahdollista saada käyttämättä suojattua tietokantaa. Koska tästä näkökohdasta ei kuitenkaan voi olla varmuutta, voidaan puhua vain uudelleenkäytöstä, joka on lisäksi tapahtunut kummassakin jäsenvaltiossa.

23.      Komissio puolestaan väittää, että kysymys on laajennettava koskemaan tietojen lataamista ennen niiden lähettämistä, ja katsoo, että mainittu lataaminen on kopiointia ja lähettäminen puolestaan uudelleenkäyttöä. Siitä, missä paikassa kyseiset teot ovat tapahtuneet, komissio väittää, ettei sillä ole niiden oikeudellisen luonnehdinnan kannalta merkitystä ja että sillä on joka tapauksessa merkitystä pääasiassa vasta myöhemmässä vaiheessa, jolloin on määritettävä, minkä valtion lainsäädäntöä tapaukseen sovelletaan.

24.      Sportradar keskittyy lopuksi kysymykseen tarkasteltavien toimien tapahtumapaikasta ja väittää, että sen määrittämisessä on käytettävä niin kutsuttua lähettämisteoriaa. Sportradarin mukaan mainittu teoria on omaksuttu direktiivissä 96/9, Bernin yleissopimuksessa,(8) direktiivissä 89/52,(9) direktiivissä 93/83(10) ja direktiivissä 2001/29. Mainitusta väitteestä seuraa, että sekä tietojen lähettäminen että niiden sitä edeltävä lataaminen ovat uudelleenkäyttöä, joka on tapahtunut yksinomaan siinä jäsenvaltiossa, jossa se palvelin sijaitsee, jolle suojatut tiedot on ladattu.

25.      Niistä kahdesta kysymyksestä, joihin unionin tuomioistuin oli kehottanut osapuolia keskittymään suullisessa käsittelyssä esittämissään lausumissa, kaikki osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että tietojen lähettämistoimien tapahtumapaikka ratkaisee sekä toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen että lainvalintakysymyksen. Näin ollen osapuolten välinen väittely on keskittynyt alusta alkaen kysymykseen siitä, missä mainitun sui generis ‑oikeuden loukkaus on tapahtunut. Tältä osin ne kaikki ovat pysyneet niissä kannoissaan, jotka ne ovat esittäneet kirjallisissa lausumissaan, lukuun ottamatta komissiota, joka on suullisessa käsittelyssä väittänyt, että tässä asiassa kyseessä on ollut sekä kopiointi että uudelleenkäyttö ja että kumpikin niistä on tapahtunut sekä valtiossa A että valtiossa B, joten sen mukaan määräävää on se, että erotetaan toisistaan yhtäältä toimi, jolla oikeuksia loukataan, ja toisaalta oikeudenloukkaus itsessään.

26.      Suullisessa käsittelyssä lopuksi sekä Belgian hallitus että Portugalin hallitus ovat olleet samaa mieltä siitä, että Football Live ei täytä direktiivin 96/9 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tietokannan edellytystä, koska se ei sisällöltään eikä muodoltaan täytä kaikkia välttämättömiä vaatimuksia, jotta se voisi olla mainitun direktiivin takaaman suojan kohde.

VI     Arviointi

      Alustavat huomautukset

27.      Court of Appealin esittämien kysymysten sanamuodon ja laajuuden ymmärtämiseksi oikein katson, että ennakkoratkaisupyynnön liitteenä olevan ja sitä edeltävän Court of Appealin samana päivänä tekemän päätöksen sisällössä todettu on hyvin selventävää.

28.      Mainitussa päätöksessä todetaan, että a) kyseisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tutkia vaatimusta immateriaalioikeuden loukkaamisesta (kysymys, jota on kehitelty ennakkoratkaisupyynnön 14–18 kohdassa), b) kyseisellä tuomioistuimella on toimivalta tutkia Sportradarin solidaarinen vastuu (kysymys, jota on kehitelty ennakkoratkaisupyynnön 19–39 kohdassa), ja c) kansallinen tuomioistuin ei ole tehnyt lopullista päätöstä alemman oikeusasteen tuomioistuimen toimivallasta siltä osin kuin on kyse suoraan yksittäisiä vastaajia koskevasta vaatimuksesta.

29.      Viimeksi mainitulle seikalle ei löydy suoraa vastinetta ennakkoratkaisupyynnöstä. Sen sijaan ennakkoratkaisupyynnössä kehitellään sen 40 kohdasta lukien jotakin, jota voitaisiin pitää perusteluna kysymyksille, sellaisina kuin ne lopulta on muotoiltu: siinä käsitellään ”kopiointia” ja ”uudelleenkäyttöä” koskevia kysymyksiä (40 ja 41 kohta) mutta ennen kaikkea esitetään laaja kuvaus osapuolten kannoista ”siirtämisteoriaan” ja ”välittämisteoriaan” (42–46 kohta) ja päädytään lopulta kysymysten suoraan esittämiseen, sellaisina kuin ne on toistettu.

30.      Ensimmäinen mainituista kysymyksistä viittaa oikeudelliseen luokitteluun, joka direktiivin 96/9 mukaan edellyttää tointa, jota Court of Appeal kuvaa yksityiskohtaisesti seuraavin sanoin: yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevaa palvelinta käyttävä taho lähettää sui generis ‑oikeudella suojatusta tietokannasta hankittuja, toisessa jäsenvaltiossa olevan käyttäjän ennakolta pyytämiä tietoja kyseisen käyttäjän tietokoneelle.

31.      Football Live ‑tietokannasta, jonka on ymmärrettävä olevan direktiivin 96/9 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tietokanta, ei kuitenkaan kysytä mitään, kuten ei myöskään oikeuksista, joita Football Dataco ym. väittävät niillä kyseiseen tietokantaan olevan. Tässä yhteydessä ei mielestäni voida tarkastella uudelleen näitä asioita sillä perusteella, että Belgian ja Portugalin hallitukset ovat kyseenalaistaneet sen, onko Football Live sellainen tietokanta, jota direktiivillä 96/9 suojataan.

32.      Tästä kysymyksestä eikä myöskään siitä, onko Football Dataco ym:illa sui generis ‑oikeus Football Live ‑tietokantaan, ei ole keskusteltu pääasiassa.

33.      Päinvastoin on palautettava mieliin se, että kuten ennakkoratkaisupyynnön 19 kohdassa todetaan, se, minkä Sportradar on erityisesti tuonut esiin tässä asiassa, on Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuinten toimivalta tutkia se sui generis -oikeuden loukkaus, johon Football Dataco ym. vetoavat kanteessa, joka on nostettu erikseen Sportradaria vastaan.

34.      Myöskään sitä, että lähetetty tieto on peräisin Football Live ‑tietokannasta ja että lähetys on tapahtunut Sportradarin palvelimelta, joka sijaitsee jäsenvaltiossa, joka ei ole Yhdistynyt kuningaskunta, ei aseteta kyseenalaiseksi. Edellä esitetyssä ei mielestäni näin ollen vaikuta kysyttävän, toisin kuin komissio näkee, Football Livestä saatujen tietojen saattamisen Sportradarin palvelimelle oikeudellisesta luokittelusta. Vastaus mainittuun kysymykseen ei missään tapauksessa liity siihen, mitä Court of Appeal kysyy nyt unionin tuomioistuimelta ja mikä koskee vain sellaisen tiedon lähettämistä Yhdistyneessä kuningaskunnassa olevien käyttäjien tietokoneille, jonka luonteesta, hankkimisesta ja alkuperästä ei ole epäilyksiä.

35.      Esitetyistä kysymyksistä toinen koskee lähetyksen tapahtumapaikkaa sen jälkeen, kun lähetys on luokiteltu. Komission mukaan lähetystoimen tapahtumapaikan määrittäminen ei riipu kyseisen toimen luokittelusta. Näin epäilemättä onkin. Mutta tämä ei itsessään ole ratkaisevaa. On otaksuttava, että Court of Appeal kysyy lähetyspaikkaa mahdollisesti sen vuoksi, että vain mainitun tiedon perusteella se voi määritellä tuomioistuimen, joka on toimivaltainen tutkimaan pääasian taustalla olevan oikeusriidan, ja kuten suullisessa käsittelyssä on ilmennyt, mainittu kysymys on eräs kyseisessä oikeudenkäynnissä riidanalaisista seikoista (ennakkoratkaisupyynnön 19 ja 20 kohta).

36.      Tämän estämättä ei voida olla ottamatta huomioon sitä, että Court of Appeal on ollut hyvin täsmällinen laatiessaan unionin tuomioistuimelle esittämänsä kaksi kysymystä. Se on koko ajan pitänyt huolta siitä, että se on esittänyt epäilyksensä Sportradarin suorittamasta lähetystoimesta ja kysynyt ensin, onko se luokiteltava kopioinniksi vai uudelleenkäytöksi, ja sitten, missä paikassa mainittu konkreettinen toimi tapahtuu. Mielestäni ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on halunnut välttää kaikki viitteet mainitusta toimesta aiheutuneeseen vahinkoon ja jättää unionin tuomioistuimen tarkastelun ulkopuolelle niiden seurausten kehittelyn, joita aiheutuu sen paikan määrittämisestä, missä lähetys on tapahtunut. Rajoittuisin siten tarkastelemaan mainitun konkreettisen lähetystoimen tapahtumapaikan määrittämistä koskevaa kysymystä enkä laajentaisi tarkastelua seurauksiin, joita voi aiheutua tähän kysymykseen annettavasta vastauksesta ja joiden ratkaiseminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

37.      Toisaalta katson, että pääasian prosessitoimista pääteltävät tiedot eivät merkitse, ettei Court of Appeal olisi ennakoinut epäilyksiä siitä, miten tapaukseen sovellettava laki on määritettävä sen jälkeen, kun pääasian ratkaisemiseen toimivaltainen tuomioistuin on ensin määritetty. Tätä kysymystä ei ole käsitelty myöskään suullisessa käsittelyssä, joten mielestäni unionin tuomioistuin ei voi lausua tästä.

      Sellaisen tilanteen oikeudellinen luokittelu, jossa taho, joka käyttää jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevaa palvelinta, lähettää sui generis ‑oikeudella suojatusta tietokannasta hankittuja tietoja toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan käyttäjän tietokoneelle mainitun käyttäjän ennakolta tekemästä pyynnöstä, ja siihen liittyvät objektiiviset ja subjektiiviset tekijät

38.      Vastaus ensin mainittuun kysymykseen ilmenee mielestäni vaikeuksitta unionin tuomioistuimen useissa melko tuoreissa tapauksissa vahvistamasta oikeuskäytännöstä.(11)

39.      Mainitun oikeuskäytännön mukaan kopioinnin ja uudelleenkäytön käsitteitä on niiden objektiivisen ulottuvuuden osalta ”tulkittava – – siten, että niillä tarkoitetaan kaikkia toimia, joilla otetaan käyttöön ja saatetaan yleisön saataville ilman tietokannan muodostaneen henkilön suostumusta tämän henkilön tekemän investoinnin tulokset ja estetään siten tätä henkilöä saamasta niitä tuloja, joilla hän on katsonut voivansa kuolettaa investointinsa kustannukset” (em. asia The British Horseracing Board ym., tuomion 51 kohta).

40.      Kyse on lisäksi käsitteistä, joita ”ei voida tulkita niin, että niillä tarkoitettaisiin ainoastaan sellaista kopiointia ja uudelleenkäyttöä, jotka tapahtuvat suoraan alkuperäisestä tietokannasta, koska silloin tietokannan muodostanut henkilö jäisi vaille suojaa sellaiselta luvattomalta kopioinnilta, joka tapahtuu kyseisen tietokannan kopiosta” (em. asia The British Horseracing Board Ltd ym., tuomion 52 kohta). Näin ollen ”kopioinnin ja uudelleenkäytön käsitteet eivät edellytä suoraa pääsyä kyseessä olevaan tietokantaan” (em. asia The British Horseracing Board ym., tuomion 53 kohta).

41.      Käsiteltävässä asiassa, jota kuvaa sui generis ‑oikeudella suojatusta tietokannasta saatujen tietojen lähettäminen käyttäjän tietokoneelle käyttäjän ennakollisesta pyynnöstä, on selvää, että kyseessä on toimi, jonka välttämätön edellytys on yleisön saataville saattaminen, joka edellä mainitussa asiassa The British Horseracing Board ym. vahvistetun oikeuskäytännön mukaan on direktiivin 96/9 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua uudelleenkäyttöä.

42.      Uudelleenkäyttö, johon direktiivissä 96/9 viitataan, voidaan nimittäin ymmärtää internetviestinnässä vain tavallisesti monimutkaiseksi toimeksi, joka muodostuu menettelyistä, jotka ovat tarpeen, jotta saadaan aikaan ”saataville saattamisen” vaikutus, josta uudelleenkäyttö jo itse direktiivinkin sanamuodon mukaan muodostuu. Sportradarin lähetystoimi, johon Court of Appeal viittaa, kuuluu osana tähän monimutkaiseen toimeen yhtenä sen välttämättömänä osatekijänä, ja näin ollen tässä asiassa merkityksellisiltä osin on katsottava, että se on luonnostaan osa uudelleenkäyttöä.

43.      Tältä osin minusta vaikuttaa soveliaalta palata niihin olosuhteisiin, joissa nyt käsiteltävänä oleva ennakkoratkaisukysymys on esitetty. Näin voimme ymmärtää sen tiedon merkityksen, jonka vuoksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle on syntynyt epäilyksiä toimivallastaan tutkia hyvin konkreettinen toimi eli Sportradarin suorittama lähetys.

44.      Ennen kaikkea on palautettava mieliin, että Court of Appealilla ei ole epäilystäkään siitä, että se on toimivaltainen tutkimaan Football Dataco ym:iden esittämän vaatimuksen, joka koskee solidaarisesti Sportradaria ja sen Yhdistyneessä kuningaskunnassa olevia asiakkaita. Sitä vastoin epäilyksiä on siitä, onko sillä toimivalta ratkaista Football Dataco ym:iden yksin Sportradaria koskeva vaatimus.

45.      Mielestäni on selvää, että niiden menettelytapojen jatkumo, joka alkaa Sportradarista ja päättyy Football Livestä peräisin olevien yksittäisten tietojen saataville saattamiseen sellaisten vedonlyöntiyhtiöiden kautta, jotka ovat tehneet sopimuksen Sportradarin kanssa, on tyypillistä uudelleenkäyttöä.

46.      Koska vaatimus pääasiassa on kuitenkin suunnattu yksinomaan Sportradaria vastaan, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kysynyt unionin tuomioistuimelta myös sitä, onko mainitun yhtiön menettelyllä, joka on osa mainittua jatkumoa ja jota näin rajattuna on luonnehdittava oikeudellisesti samoin kuin mainittujen menettelyjen kokonaisuutta, erikseen tarkasteltuna ja mainitun rajauksen ulkopuolella yksinään riittävä laajuus ja itsenäisyys, jotta se voidaan luokitella eri tavalla.

47.      Mielestäni vastauksen on selvästi oltava kieltävä. Se, että pääasian kaltaisessa tilanteessa uudelleenkäyttö on tulos eri subjektien perättäisten menettelyjen sarjasta, ei merkitse sitä, ettei jokaista yksittäistä mainituista toimista voitaisi yksinään pitää direktiivissä 96/9 tarkoitettuna uudelleenkäyttötoimena, josta aiheutuu direktiivissä säädetyt seuraukset. On selvää, että kussakin mainituista menettelyistä on järkeä vain mainitun moniosaisen toimen osana ja että kukin osa on luokiteltava samalla tavalla kuin kyseinen toimi.

48.      Näin ollen ensimmäisenä päätelmänäni ehdotan unionin tuomioistuimelle, että se vastaa ensimmäiseen kysymykseen niin, että erityisesti Sportradarin suorittama lähetystoimi on direktiivin 96/9 7 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua uudelleenkäyttöä.

      Sui generis ‑oikeudella suojatusta tietokannasta hankitun tiedon uudelleenkäyttötoimen tapahtumapaikka

49.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään toiseen kysymykseen vastaaminen on saanut osapuolet ottamaan kantaa jommankumman klassisen viestintää koskevan teorian puolesta: Yhtäältä niin kutsutun lähettämisteorian, jonka mukaan uudelleenkäyttötoimi on tapahtunut siellä, missä se Sportradarin palvelin sijaitsee, josta käsin kahden Ison-Britannian markkinoilla palveluja tarjoavan vedonlyöntiyhtiön asiakkaiden pyytämät tiedot on lähetetty. Toisaalta niin kutsutun ”siirtämis- tai vastaanottoteorian”, jonka mukaan uudelleenkäyttö on tapahtunut Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jonne Sportradariin sidoksissa olevien vedonlyöntiyhtiöiden brittiläiset asiakkaat ovat vastaanottaneet ennakollisesta pyynnöstään tietokoneilleen Sportradarin Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolelta siirtämiä tietoja.

50.      Mainittu ongelman kuvaus tuo esiin sen, että internetin yhteydessä on hyvin epäilyttävää käyttää radio- ja televisiolähetysten yhteydessä kehiteltyjä käsitteellisiä rakennelmia. Asiayhteys, jossa unionin sääntely, johon osapuolet vetoavat, ei joko sovellu selvästi jompaankumpaan mahdollisista vaihtoehdoista(12) tai jos se soveltuu, se johtuu siitä, että sen tavoite nimenomaan edellyttää jommassakummassa näistä teorioista yksilöidyn toiminnan takaamista.(13)

51.      Esillä olevaan asiaan soveltuu paremmin oma, juuri internetviestinnän erityispiirteisiin ja erityisesti tapaukseen sovellettavaan unionin säännöstöön sopeutettu konstruktio, jonka unionin tuomioistuin on juuri kehittänyt ja jonka tulkintaa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tiedustellut unionin tuomioistuimelta itseltään.

52.      Ensin mainittu vie meidät internetviestinnän alueelle eli käsittelemään ilmiötä, jonka erityispiirteitä tiedonlevityksen yhteydessä minulla on ollut tilaisuus tarkastella erään toisen ennakkoratkaisukysymyksen puitteissa.(14)

53.      Toinen johtaa meidät säädökseen, eli direktiiviin 96/9, jonka olemassaolon syy on se, että tietokantoja koskevien oikeuksien suojan jäsenvaltioissa on todettu olevan puutteellinen, kuten mainitun direktiivin johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa on nimenomaisesti todettu, joten unionin lainsäätäjän nimenomaisena aikomuksena on säätää mainitusta suojasta tunnustamalla ja takaamalla niin kutsutut tietokannan luojan sui generis ‑oikeudet mainitussa direktiivissä luetelluissa kopiointi- ja uudelleenkäyttötilanteissa eli juuri niissä tilanteissa, joista on kyse käsiteltävänä olevassa asiassa.

54.      Kuten juuri toistin, mainitussa direktiivissä 96/9 uudelleenkäytön käsite on oma ryhmä, joka on määritelty erikseen sanamuodoin, jotka mielestäni ovat täysin riittävät sen teoreettisen konstruktion kannalta, jota internetissä tapahtuvan tietojenvälityksen erityisyys edellyttää.

55.      Internetin yhteydessä ryhmittelyllä lähetykseen ja vastaanottoon on hyvin vähäistä merkitystä niiden ääripäiden tapahtumapaikan määrittämiskriteerinä, joiden välillä viestintätoimi tapahtuu. Viestintävälineen – jonka sisältö muuttuu jatkuvasti ja joka vielä nykyäänkin huomattavassa määrin vastustaa normatiivista sääntelyä, joka ollakseen tehokasta ja pystyvää voi syntyä vain valtioiden kansainvälisen yhteisön yhteisen ja yhdenmukaisen tahdon kautta – maailmanlaajuinen ja verkkomainen luonne tekee ajan ja tilan kaltaisiin käsitteisiin pohjautuvista luokitteluista tarpeettomia, sillä mainitunlaisilla käsitteillä on virtuaalitodellisuuden maailmassa hyvin harhaanjohtava merkitys.

56.      Unionin tuomioistuin on löytänyt soveltuvan kriteerin internetissä kiertävän tiedon kohdistamisen ideasta. Se on käyttänyt sitä sekä asiassa L’Oréal ym.(15) että yhdistetyissä asioissa Pammer ja Hotel Alpenhof.(16)

57.      Mielestäni tämä kriteeri vastaa myös direktiivin 96/9 7 artiklan 2 kohdan b alakohdassa omaksuttua näkemystä, sillä siinä määritellään uudelleenkäytöksi ”mi[kä] tahansa [suojatun tietokannan sisällön] saattami[nen] yleisön saataville”.

58.      Kansallisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen vastaamisessa mainitun muotoilun ”saattami[nen] yleisön saataville” on mielestäni oltava välttämätön käsitteellinen avain. Tällöin uudelleenkäytön käsite kattaisi kaikki toimet, jotka tässä tapauksessa Sportradarin palvelimelta lähettämisestä lukien vedonlyöntiyhtiöille saakka johtavat kokonaisuutena siihen, että viimeksi mainittujen yhtiöiden asiakkaat pääsevät käyttämään lähetettyjä tietoja.

59.      Koska uudelleenkäyttö ei internetin yhteydessä ole yksittäinen toimi vaan sellaisten perättäisten toimien kokonaisuus, joiden tarkoituksena on tiettyjen tietojen saataville saattaminen mainitun rakenteeltaan verkkomaisen ja moninapaisen viestintävälineen välityksellä ja jotka tapahtuvat mainitussa välineessä useiden eri alueilla sijaitsevien yksilöiden menettelyn seurauksena, on katsottava, että uudelleenkäytön ”tapahtumapaikka” on jokaisen sellaisen toimen tapahtumapaikka, joka on välttämätön sen tavoitteen saavuttamiseksi, josta uudelleenkäyttö eli suojattujen tietojen ”saataville saattaminen” muodostuu.

60.      Näin ollen toisena päätelmänäni ehdotan unionin tuomioistuimelle, että se vastaa toiseen kysymykseen niin, että tarkasteltu uudelleenkäyttötoimi on tapahtunut useissa eri jäsenvaltioissa tapahtuneiden perättäisten menettelyjen välityksellä ja että on katsottava, että uudelleenkäyttö on tapahtunut kaikissa näissä jäsenvaltioissa.

VII  Ratkaisuehdotus

61.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)      Silloin, kun osapuoli lataa direktiiviin 96/9/EY perustuvalla sui generis ‑oikeudella suojatusta tietokannasta tietoja jäsenvaltiossa A sijaitsevaan www-palvelimeensa ja kun www-palvelin lähettää vastauksena toisessa jäsenvaltiossa B olevan käyttäjän pyyntöihin tällaisia tietoja käyttäjän tietokoneeseen siten, että tiedot säilyvät kyseisen tietokoneen muistissa ja ne näkyvät sen näyttöpäätteellä, tiedon lähettämistoimi on kyseisen osapuolen osalta ”uudelleenkäyttöä”.

2)      Mainitun osapuolen toteuttama uudelleenkäyttötoimi on tapahtunut sekä jäsenvaltiossa A että jäsenvaltiossa B.


1 – Alkuperäinen kieli: espanja.


2 – EYVL L 77, s. 20. Jäljempänä direktiivi 96/9.


3 –      Asia C‑324/09, tuomio 12.7.2011 (Kok., s. I‑6011).


4 –      Yhdistetyt asiat C‑585/08 ja C‑144/09, tuomio 7.12.2010 (Kok., s. I‑12527).


5 –      Yhdistetyt asiat C‑509/09 ja C‑161/10, tuomio 25.10.2011 (Kok., s. I‑10269).


6 –      Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10).


7 – Genevessä 20.12.1996 hyväksytty WIPOn (Maailman henkisen omaisuuden järjestö) tekijänoikeussopimus.


8 –      Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta (Pariisin asiakirja 24.7.1971).


9 – Televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3.10.1989 annettu neuvoston direktiivi 89/552/ETY (EYVL L 298, s. 23).


10 –      Tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta 27.9.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/83/ETY (EYVL L 248, s. 15).


11 – Asia C‑203/02, The British Horseracing Board ym., tuomio 9.11.2004 (Kok., s. I‑10415); asia C‑304/07, Directmedia Publishing, tuomio 9.10.2008 (Kok., s. I‑7565) ja asia C‑545/07, Apis-Hristovich EOOD, tuomio 5.3.2009 (Kok., s. I‑1627).


12 –      Näin on em. direktiivin 2001/29 osalta, josta sekä Football Dataco ym. että Sportradar uskovat löytävänsä perustan omien kantojensa puolustamiseen.


13 –      Tämä koskee myös em. direktiiviä 89/552, jossa tosin hyväksytään lähettämisteoria mutta vain siksi, että sen tarkoituksena on säätää ”vähimmäissäännöt televisio-ohjelmien lähettämisen vapauden takaamiseksi” (johdanto-osan 13 perustelukappale).


14 –      Em. yhdistetyissä asioissa eDate Advertising ym. 29.3.2011 esitetyn ratkaisuehdotuksen 42–48 kohta.


15 –      61 ja 62 kohta.


16 –      75–93 kohta.