UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
9 päivänä tammikuuta 2015 (*)(i)
Ennakkoratkaisupyyntö – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Lapsikaappaus – Asetus (EY) N:o 2201/2003 – 11 artiklan 7 ja 8 kohta
Asiassa C‑498/14 PPU,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka cour d’appel de Bruxelles (Belgia) on esittänyt 7.11.2014 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 10.11.2014, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
RG
vastaan
SF,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. Bay Larsen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit K. Jürimaë, J. Malenovský, M. Safjan ja A. Prechal,
julkisasiamies: N. Jääskinen,
kirjaaja: hallintovirkamies V. Tourrès,
ottaen huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen 7.11.2014 esittämän pyynnön, joka saapui unionin tuomioistuimeen 10.11.2014, käsitellä ennakkoratkaisupyyntö kiireellisessä menettelyssä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklan mukaisesti,
ottaen huomioon neljännen jaoston 18.11.2014 tekemän päätöksen hyväksyä kyseinen pyyntö,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 11.12.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Belgian hallitus, asiamiehinään C. Pochet, J.-C. Halleux ja L. Van den Broeck,
– Euroopan komissio, asiamiehenään M. Wilderspin,
kuultuaan julkisasiamiestä,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (EUVL L 338, s. 1; jäljempänä asetus) 11 artiklan 7 ja 8 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain RG ja SF ja joka koskee vanhempainvastuuta heidän pojastaan TE, jonka SF on jättänyt palauttamatta Puolasta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Vuoden 1980 Haagin yleissopimus
3 Haagissa 25.10.1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen (jäljempänä vuoden 1980 Haagin yleissopimus) 3 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä on pidettävä luvattomana, jos:
a) se loukkaa huoltoon liittyviä oikeuksia, jotka kuuluvat henkilölle, laitokselle tai muulle elimelle, joko yhdessä tai yksin, sen valtion oikeusjärjestyksen mukaisesti, missä lapsella oli asuinpaikka välittömästi ennen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä; ja
b) näitä oikeuksia oli poisviemisen tai palauttamatta jättämisen hetkellä tosiasiallisesti käytetty, joko yhdessä tai yksin, tai olisi käytetty, jollei poisviemistä tai palauttamatta jättämistä olisi tapahtunut.
Edellä kohdassa a) tarkoitetut huoltoa koskevat oikeudet saattavat perustua etenkin välittömästi lakiin tai oikeus- tai hallintoviranomaisen päätökseen taikka sopimukseen, jolla kyseessä olevassa valtiossa on oikeudellisia vaikutuksia.”
4 Yleissopimuksen 12 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Jos lapsi on 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla luvattomasti viety pois tai jätetty palauttamatta ja lapsen palauttamista koskeva menettely on pantu vireille sen sopimusvaltion oikeus- tai hallintoviranomaisessa, missä lapsi on, vuoden kuluessa luvattomasta poisviemisestä tai palauttamatta jättämisestä lukien, asianomaisen viranomaisen on määrättävä lapsi välittömästi palautettavaksi.
– –”
5 Vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Edellä olevan artiklan määräysten estämättä pyynnön vastaanottaneen valtion oikeus- tai hallintoviranomainen ei ole velvollinen määräämään lasta palautettavaksi, jos henkilö, laitos tai muu elin, joka vastustaa palauttamista, näyttää toteen, että:
a) henkilö, laitos tai muu elin, jolle lapsen henkilöstä huolehtiminen kuului, ei ollut tosiasiallisesti käyttänyt huoltoa koskevia oikeuksia lapsen poisviemisen tai palauttamatta jättämisen ajankohtana taikka oli poisviemisen tai palauttamatta jättämisen joko sen tapahtuessa tai jälkikäteen hyväksynyt; tai
b) on olemassa vakava vaara, että palauttaminen saattaisi lapsen ruumiillisille tai henkisille vaurioille alttiiksi taikka että lapsi muutoin joutuisi kestämättömään tilanteeseen.
– –”
6 Vuoden 1980 Haagin yleissopimus tuli voimaan 1.12.1983. Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat sen sopimuspuolia.
Unionin oikeus
7 Asetuksen johdanto-osan 12, 17, 18 ja 33 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(12) Tässä asetuksessa vahvistetut toimivaltasäännökset vanhempainvastuuta koskevissa asioissa on muotoiltu lapsen edun perusteella ja ottaen erityisesti huomioon läheisyyden periaate. Niinpä toimivallan pitäisi ensisijaisesti olla tuomioistuimilla siinä jäsenvaltiossa, jossa lapsen asuinpaikka on, paitsi tietyissä olosuhteissa lapsen asuinpaikan muuttuessa tai lapsen huoltajien sovittua toisin.
– –
(17) Lapsen luvatonta poisviemistä tai palauttamatta jättämistä koskevissa tapauksissa lapsi olisi palautettava viipymättä, ja tähän tarkoitukseen olisi edelleen sovellettava [vuoden 1980] Haagin yleissopimusta sellaisena kuin sitä täydentävät tämän asetuksen ja erityisesti 11 artiklan säännökset. Sen jäsenvaltion tuomioistuinten, johon lapsi on luvattomasti viety tai josta hänet on luvattomasti jätetty palauttamatta, olisi tietyissä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa voitava vastustaa hänen palauttamistaan. Tällainen tuomio olisi kuitenkin voitava korvata myöhemmin sen jäsenvaltion tuomioistuimen tuomiolla, jossa lapsen asuinpaikka oli ennen luvatonta poisviemistä tai palauttamatta jättämistä. Jos kyseisessä tuomiossa edellytetään lapsen palauttamista, lapsi olisi palautettava vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista tuomion tunnustamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltiossa, jossa lapsi on.
(18) Jos tuomioistuin on tehnyt vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan nojalla päätöksen olla palauttamatta lasta, sen olisi ilmoitettava asiasta sen jäsenvaltion toimivaltaiselle tuomioistuimelle tai keskusviranomaiselle, jossa lapsen asuinpaikka oli ennen luvatonta poisviemistä tai palauttamatta jättämistä. Viimeksi mainitun tuomioistuimen, jos asia ei ole vielä sen käsiteltävänä, tai keskusviranomaisen olisi ilmoitettava asiasta osapuolille. Tämä velvoite ei saisi estää keskusviranomaista ilmoittamasta asiasta myös asianomaisille viranomaisille kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
– –
(33) Tässä asetuksessa tunnustetaan perusoikeudet ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan [jäljempänä perusoikeuskirja] periaatteita. Siinä pyritään varmistamaan varsinkin [perusoikeuskirjan] 24 artiklassa tunnustettujen lapsen perusoikeuksien kunnioittaminen.”
8 Asetuksen 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Tätä asetusta sovelletaan, riippumatta siitä millaisessa tuomioistuimessa asiaa käsitellään, siviilioikeudellisissa asioissa, jotka liittyvät:
– –
b) vanhempainvastuun myöntämiseen, käyttämiseen, siirtämiseen, rajoittamiseen tai lopettamiseen.
2. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin asioihin kuuluvat erityisesti:
a) oikeus lapsen huoltoon ja tapaamisoikeus;
– –”
9 Asetuksen 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
1) ’tuomioistuimella’ jäsenvaltioiden kaikkia viranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen 1 artiklan mukaiseen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa;
– –
7) ’vanhempainvastuulla ’ oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka liittyvät lapsen henkilöön tai omaisuuteen ja jotka jollakin luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on tuomioistuimen tuomion tai lain taikka voimassa olevan sopimuksen perusteella. Ilmaisu käsittää erityisesti oikeuden lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuden;
8) ’vanhempainvastuunkantajalla’ ketä tahansa henkilöä, jolla on vanhempainvastuu lapseen nähden;
9) ’oikeu[della] lapsen huoltoon’ lapsesta huolehtimiseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, varsinkin oikeutta päättää lapsen asuinpaikasta;
10) ’tapaamisoikeudella’ myös oikeutta viedä lapsi rajoitetuksi ajaksi asuinpaikastaan muualle;
11) ’lapsen luvattomalla poisviemisellä tai palauttamatta jättämisellä’ lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä, jos
a) se loukkaa oikeutta lapsen huoltoon, joka perustuu tuomioistuimen päätökseen tai lakiin taikka sen valtion oikeusjärjestyksen mukaan voimassa olevaan sopimukseen, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen pois viemistä tai palauttamatta jättämistä;
ja
b) oikeutta lapsen huoltoon oli pois viemisen tai palauttamatta jättämisen hetkellä tosiasiallisesti käytetty, joko yhdessä tai yksin, tai olisi käytetty, jollei pois viemistä tai palauttamatta jättämistä olisi tapahtunut. Oikeutta huoltoon katsotaan käytettävän yhdessä, kun toinen vanhempainvastuunkantajista ei voi tuomion tai lain mukaan päättää lapsen asuinpaikasta ilman toisen vanhempainvastuunkantajan suostumusta.”
10 Asetuksen 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Yleinen toimivalta”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia vanhempainvastuuta koskevissa asioissa, jos lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana kyseisessä jäsenvaltiossa.
2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan, jollei 9, 10 ja 12 artiklassa toisin säädetä.”
11 Asetuksen 11 artiklassa, jonka otsikko on ”Lapsen palauttaminen”, säädetään seuraavaa:
”1. Jos henkilö, laitos tai muu elin, jolla on oikeus lapsen huoltoon, hakee jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta [vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen] nojalla tuomiota saadakseen palautetuksi lapsen, joka on luvattomasti viety muuhun jäsenvaltioon – tai jätetty palauttamatta muusta jäsenvaltiosta – kuin jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä, sovelletaan 2–8 kohtaa.
– –
3. Tuomioistuimen, jolle lapsen palauttamispyyntö tehdään 1 kohdan mukaisesti, on toimittava pyynnön käsittelyssä pikaisesti, noudattaen nopeimpia käytettävissä olevia kansallisen lainsäädännön menettelyjä.
Tuomioistuimen on, paitsi jos se on poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi mahdotonta, annettava tuomionsa viimeistään kuuden viikon kuluttua siitä, kun pyyntö on toimitettu sille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.
– –
6. Jos tuomioistuin on antanut tuomion palauttamatta jättämisestä vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan perusteella, tuomioistuimen on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti joko suoraan tai keskusviranomaisensa kautta toimitettava sen jäsenvaltion toimivaltaiselle tuomioistuimelle tai keskusviranomaiselle, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä, jäljennös palauttamatta jättämistä koskevasta tuomiosta ja asiaankuuluvista asiakirjoista, erityisesti oikeudessa kuulemista koskevasta pöytäkirjasta. Tuomioistuimen on saatava mainitut asiakirjat yhden kuukauden kuluessa palauttamatta jättämistä koskevan tuomion antamispäivästä.
7. Jos jokin osapuoli ei ole jo saattanut asiaa oikeuden käsiteltäväksi siinä jäsenvaltiossa, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä, sen tuomioistuimen tai keskusviranomaisen, joka saa 6 kohdassa tarkoitetun tiedon, on ilmoitettava siitä osapuolille ja pyydettävä heitä esittämään huomautuksia tuomioistuimelle kansallisen lainsäädännön mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa ilmoituspäivästä, jotta tuomioistuin voi käsitellä lapsen huoltajuuskysymystä.
Jos tuomioistuin ei saa huomautuksia määräajassa, se päättää asian käsittelyn, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä asetuksessa olevia toimivaltasääntöjä.
8. Huolimatta lapsen palauttamatta jättämistä koskevan tuomion antamisesta vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan perusteella, tämän asetuksen nojalla toimivaltaisen tuomioistuimen myöhemmin antama lapsen palauttamista edellyttävä tuomio on täytäntöönpanokelpoinen III luvun 4 jakson mukaisesti lapsen palauttamisen turvaamiseksi.”
12 Asetuksen 15 artiklan, jonka otsikko on ”Asian siirtäminen tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Poikkeuksellisesti jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian, voivat katsoessaan, että tuomioistuimella toisessa jäsenvaltiossa, johon lapsella on erityisiä siteitä, on paremmat edellytykset käsitellä asiaa tai osaa siitä, ja kun se on lapsen edun mukaista:
a) keskeyttää kyseisen asian tai sen osan käsittelyn ja pyytää osapuolia esittämään tällaisen pyynnön kyseisen toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa 4 kohdan mukaisesti; tai
b) pyytää toisen jäsenvaltion tuomioistuinta käyttämään toimivaltaansa 5 kohdan mukaisesti.”
Belgian oikeus
13 Code judiciairen (lainkäyttökoodeksi), sellaisena kuin se on muutettuna tribunal de la famillen perustamisesta 30.7.2013 annetulla lailla (jäljempänä code judiciaire), 1322 decies §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Ulkomailla lapsen palauttamatta jättämisestä annettu ratkaisu sekä sen liitteenä olevat asiakirjat, jotka on toimitettu Belgian keskusviranomaiselle 1322 bis §:n 3 kohdassa mainitun neuvoston asetuksen 11 artiklan 6 kohdan mukaisesti, lähetetään kirjattuna kirjeenä sen tribunal de première instancen kirjaajalle, joka sijaitsee sen cour d’appelin kotipaikassa, jonka tuomiopiirissä lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen hänen luvatonta pois viemistään tai palauttamatta jättämistään.
2. Asiakirjojen saavuttua ja viimeistään tätä seuraavien kolmen arkipäivän kuluttua kirjaaja ilmoittaa tuomioistuimen kirjeellä asianosaisille ja syyttäjäviranomaiselle edellä 1 momentissa mainitun neuvoston asetuksen 11 artiklan 7 kohdassa tarkoitetut tiedot. Tuomioistuimen kirjeessä on seuraavat maininnat:
1° edellä 1322 bis §:n 3 kohdassa mainitun neuvoston asetuksen 11 artiklan teksti
2° asianosaisille osoitettu kehotus toimittaa kirjelmänsä kirjaamoon kolmen kuukauden kuluessa asiakirjojen tiedoksiannosta. Kirjelmien toimittaminen panee asian vireille tribunal de la famille de première instancessa.
3. Jos ainakin yksi asianosaisista toimittaa kirjelmän, kirjaaja kutsuu välittömästi asianosaiset istuntoon, joka on pidettävä ensimmäisenä mahdollisena istuntoajankohtana.
4. Asian vireillepano tribunal de la famillessa johtaa muissa tuomioistuimissa vireille pantujen vanhempainvastuuta tai siihen liittyviä riita-asioita koskevien menettelyjen lykkäämiseen.
5. Jolleivät asianosaiset toimita kirjelmiä tribunal de la familleen 2 momentin 2 kohdassa säädetyssä määräajassa, tribunal de la famille toteaa tämän määräyksellä, jonka kirjaaja antaa tiedoksi asianosaisille, keskusviranomaiselle ja syyttäjäviranomaiselle.
6. Lapsen huoltajuuskysymyksestä 1 momentissa mainitun neuvoston asetuksen 11 artiklan 8 kohdan mukaisesti annettu ratkaisu voi asianosaisen vaatimuksesta koskea myös tapaamisoikeutta siinä tapauksessa, että ratkaisussa määrättäisiin lapsen palauttamisesta Belgiaan.
7. Kirjaaja antaa 6 momentissa tarkoitetun ratkaisun tiedoksi asianosaisille, syyttäjäviranomaiselle ja Belgian keskusviranomaiselle tuomioistuimen kirjeellä.
8. Belgian keskusviranomainen on ainoana toimivaltainen toimittamaan ratkaisun ja sen liitteenä olevat asiakirjat valtion, jossa palauttamatta jättämistä koskeva ratkaisu on annettu, toimivaltaisille viranomaisille.
9. Edellä 1 momentissa mainitun neuvoston asetuksen 11 artiklan 7 ja 8 kohdan soveltamiseksi toimitetaan lapsen kuuleminen kyseisen asetuksen 42 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa 28.5.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1206/2001 mukaisesti.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
14 TE on Belgiassa asuva lapsi, joka on syntynyt Puolassa 21.12.2011 Puolan kansalaisen SF ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisen RG välisestä suhteesta.
15 Äiti [SF] ja lapsi muuttivat asumaan Brysseliin (Belgia) heinä-elokuussa 2012, kun lapsi oli seitsemän kuukauden ikäinen. Heidän muutostaan alkaen lapsi asui äitinsä kanssa ja tapasi isäänsä säännöllisesti.
16 Isä ja äiti osallistuivat elo-syyskuussa 2013 paikalliseen sovittelumenettelyyn päästäkseen sopuun siitä, millä tavoin lapsen asuminen kummankin vanhemman luona olisi järjestettävä, mutta mihinkään sovintoon ei päästy.
17 Äiti ilmoitti 16.10.2013 isälle lähtevänsä lapsen kanssa lomalle Puolaan.
18 Isä haki 18.10.2013 toimittamallaan kirjelmällä tribunal de la jeunesse de Bruxellesilta ratkaisua muun muassa vanhempainvastuun käyttämistä ja lapsen asumista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.
19 Isä haki myös kiireellistä ja väliaikaista määräystä lapsen toissijaisen asuinpaikan vahvistamisesta luokseen väliaikaisista määräyksistä päättävältä tuomioistuimelta 23.10.2013 toimittamallaan asiakirjalla.
20 Isän ymmärrettyä, ettei äiti aikonut palata Belgiaan heidän yhteisen lapsensa kanssa, isä muutti väliaikaisista määräyksistä päättävässä tuomioistuimessa ja tribunal de la jeunesse de Bruxellesissa tekemiään hakemuksia ja vaati vahvistettavaksi muun muassa, että vanhempainvastuu kuuluisi vain hänelle, että lapsi asuisi pääasiallisesti hänen luonaan ja että äitiä kiellettäisiin poistumasta Belgian alueelta lapsen kanssa. Äiti puolestaan kiisti belgialaisten tuomioistuinten kansainvälisen toimivallan ja vaati asetuksen 15 artiklan soveltamista ja asian käsittelyn siirtämistä puolalaisille tuomioistuimille, joilla on erityinen yhteys lapsen tilanteeseen, koska tämä oleskelee Puolassa ja myös käy siellä nykyisin esikoulua.
21 Väliaikaisista määräyksistä päättävä tuomioistuin totesi 19.12.2013 antamassaan määräyksessä olevansa toimivaltainen ja hyväksyi väliaikaisesti ja kiireellisyyden perusteella isän hakemukset.
22 Ratkaisussaan 26.3.2014 tribunal de la jeunesse de Bruxelles vahvisti olevansa toimivaltainen ja määräsi, että vanhemmat käyttäisivät vanhempainvastuuta yhdessä, että lapsi asuisi pääasiallisesti äitinsä ja toissijaisesti isänsä luona toistaiseksi joka toinen viikonloppu ja että isän olisi käytävä Puolassa omalla kustannuksellaan.
23 Isän mielestä tässä ratkaisussa hyväksyttiin heidän yhteisen lapsensa luvaton vieminen Puolaan ja tunnustettiin tällaiselle teolle myönteinen oikeudellinen seuraus, joten hän on valittanut ratkaisusta cour d’appel de Bruxellesiin ja vaatii vahvistettavaksi pääasiallisesti, että vanhempainvastuu kuuluu vain hänelle ja että lapsi asuu pääasiallisesti hänen luonaan.
24 Belgialaisissa tuomioistuimissa vireillä olevan pääasian lisäksi isä saattoi 20.11.2013 Belgian keskusviranomaisen käsiteltäväksi hakemuksen lapsen välittömästä palauttamisesta Belgiaan vuoden 1980 Haagin yleissopimuksessa järjestetyn palauttamismenettelyn mukaisesti.
25 Płońskin (Puola) alioikeus totesi 13.2.2014, että äiti oli vienyt lapsen luvattomasti pois maasta ja että lapsella oli asuinpaikka Belgiassa ennen kuin hänet vietiin pois maasta. Alioikeus päätti kuitenkin antaa ratkaisun lapsen palauttamatta jättämisestä vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan b kohdan nojalla.
26 Belgian keskusviranomainen, joka oli saanut Puolan keskusviranomaiselta jäljennöksen kyseisestä palauttamatta jättämistä koskevasta ratkaisusta ja asian kannalta merkityksellisistä asiakirjoista, toimitti asiakirja-aineiston 10.4.2014 tribunal de première instance francophone de Bruxellesin kirjaamoon, joka kehotti asianosaisia toimittamaan kirjelmänsä. Isän jätettyä kirjelmänsä mainittuun tuomioistuimeen 9.7.2014 asia tuli tribunal de première instance francophone de Bruxellesin presidentin käsiteltäväksi, joka oli code judiciairen, sellaisena kuin sitä sovellettiin ennen tribunal de la famillen perustamisesta 30.7.2013 annetun lain voimaantuloa, 1322 decies §:n mukaisesti toimivaltainen käsittelemään kysymyksen lapsen huoltajuudesta asetuksen 11 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti. Code judiciairen 1322 decies §:n nojalla asian vireillepano mainitussa tuomioistuimessa johtaa muissa tuomioistuimissa vireille pantujen vanhempainvastuuta tai siihen liittyviä riita-asioita koskevien menettelyjen lykkäämiseen. Kyseisen lain voimaantulon seurauksena asia siirrettiin edelleen tribunal de la famille de Bruxellesin käsiteltäväksi.
27 Cour d’appel de Bruxelles on 30.7.2014 äidin poissa ollessa antamassaan välituomiossa pysyttänyt tribunal de la jeunesse de Bruxellesin antaman ratkaisun siltä osin kuin tässä todettiin belgialaisen tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta ratkaista pääasia vanhempainvastuuta koskevista kysymyksistä. Cour d’appel de Bruxelles on sitä vastoin todennut, että tribunal de première instance francophone de Bruxellesin presidentti oli tällä välin saanut asianosaisilta käsiteltäväkseen asetuksen 11 artiklan 6 ja 7 kohtaan perustuvan hakemuksen, joten se on lykännyt pääasian käsittelyä ja velvoittanut Belgian keskusviranomaisen toimittamaan käsiteltävänään olevan asian asiakirja-aineistoon koko sen asiakirja-aineiston, jonka kyseinen viranomainen oli code judiciairen 1322 decies §:n mukaisesti toimittanut tribunal de première instance francophone de Bruxellesin kirjaamoon. Lopuksi odotettaessa sitä, että asetuksen 11 artiklan 6–8 kohdassa tarkoitettu menettely on saatettu päätökseen kyseisessä tuomioistuimessa, cour d’appel de Bruxelles on antanut väliaikaisen ratkaisun ja velvoittanut äidin ilmoittamaan isälle osoitteen, jossa hän nykyisin asuu lapsen kanssa, ja vahvistanut yksityiskohtaiset säännöt sille, miten isä käyttää oikeuttaan lapsen tapaamiseen.
28 Äiti on kieltäytynyt ilmoittamasta osoitetta, jossa hän asuu lapsen kanssa, joten isä ei ole voinut käyttää cour d’appel de Bruxellesin hänelle myöntämää tapaamisoikeutta.
29 Samaan aikaan isän Belgiassa vireille panemien menettelyjen kanssa äiti on pannut Puolan tuomioistuimissa vireille useita vanhempainvastuuseen liittyviä asioita. Puolalaiset tuomioistuimet ovat todenneet, että asia saatettiin ensiksi belgialaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi ja että tämä on todennut olevansa kansainvälisesti toimivaltainen, joten ne ovat katsoneet, etteivät ne ole asiassa toimivaltaisia.
30 Tribunal de la famille de Bruxelles on 8.10.2014 antamallaan lopullisella ratkaisulla siirtänyt asian cour d’appel de Bruxellesin käsiteltäväksi sillä perusteella, että isä oli saattanut asian käsiteltäväksi belgialaisiin tuomioistuimiin ennen asetuksen 11 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua lapsen luvatonta pois viemistä ja että pääasian käsittely on vireillä cour d’appel de Bruxellesissa.
31 Cour d’appel de Bruxelles katsoo, että Belgian oikeuden mukaan se ei voi todeta, että asetuksen 11 artiklan 6–8 kohdassa tarkoitettu menettely on tullut siinä vireille tribunal de la famille de Bruxellesin 8.10.2014 asian käsittelyn siirtämisestä antaman ratkaisun perusteella. Cour d’appel de Bruxelles nimittäin katsoo, että tällainen menettely voisi tulla siinä vireille vain asianosaisen mainitusta ratkaisusta tekemän valituksen perusteella.
32 Kun otetaan huomioon nopeuden ja tehokkuuden vaatimukset, joita asetuksen 11 artiklan 6–8 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä on noudatettava, cour d’appel de Bruxelles pohtii, onko mainitun artiklan 7 kohta esteenä sille, että jäsenvaltion oikeudessa annetaan erityistuomioistuimelle yksinomainen toimivalta kyseisessä menettelyssä ja säädetään samalla, että kaikkia jossakin muussa tuomioistuimessa vireille pantuja vanhempainvastuuta koskevia menettelyjä lykätään heti asian tultua vireille kyseisessä erityistuomioistuimessa.
33 Niinpä cour d’appel de Bruxelles katsoo, että unionin tuomioistuimelle on esitettävä ennakkoratkaisukysymys asetuksen 11 artiklan 7 ja 8 kohdan tulkinnasta sen määrittämiseksi, mikä belgialainen tuomioistuin on unionin oikeuden nojalla toimivaltainen, ja erityisesti sen selvittämiseksi, onko cour d’appel de Bruxellesin, johon vanhempainvastuuta koskeva pääasia on saatettu käsiteltäväksi, tehtävänä antaa ratkaisu asetuksen 11 artiklan 6–8 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.
34 Tässä tilanteessa cour d’appel de Bruxelles on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Voidaanko asetuksen 11 artiklan 7 ja 8 kohtaa tulkita niin, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltio
– asettaa etusijalle erityistuomioistuinten toimivallan asioissa, joissa on kyse oman lapsen kaappauksesta, näissä säännöksissä tarkoitetun menettelyn osalta silloinkin, kun pääasia, joka koskee vanhempainvastuuta lapsesta, on jo saatettu jonkin muun tuomioistuimen käsiteltäväksi?
– epää tuomioistuimelta, jonka ratkaistavaksi vanhempainvastuuta lapsesta koskeva pääasia on saatettu, toimivallan antaa ratkaisu lapsen huoltajuudesta, vaikka tämä tuomioistuin on niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin toimivaltainen ratkaisemaan kysymykset, jotka koskevat vanhempainvastuuta lapsesta?”
Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely
35 Cour d’appel de Bruxelles on pyytänyt ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa määrätyssä kiireellisessä menettelyssä, koska mainitussa kansallisessa tuomioistuimessa vireillä oleva asia on äärimmäisen kiireellinen. Sen mukaan nimittäin tämä asia koskee vanhempainvastuun käyttämistä ja lapsen huoltajuutta asiayhteydessä, jossa isä–poika-suhde on vaarassa vaurioitua peruuttamattomasti, sillä pojalla ei tällä hetkellä ole minkäänlaista yhteyttä isäänsä.
36 On todettava ensinnäkin, että ennakkoratkaisupyyntö koskee sellaisen asetuksen tulkintaa, joka on annettu erityisesti EY 61 artiklan c alakohdan nojalla, joka on nykyään SEUT 67 artikla, joka sisältyy EUT-sopimuksen kolmannessa osassa olevaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevaan V osastoon, joten mainittu pyyntö kuuluu työjärjestyksen 107 artiklassa määriteltyyn kiireellisen menettelyn soveltamisalaan.
37 Toiseksi ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että SF kieltäytyy noudattamasta cour d’appel de Bruxellesin 30.7.2014 antamaa tuomiota, jossa tämä on yhtäältä määrännyt SF:n ilmoittamaan RG:lle kahdeksan päivän kuluessa kyseisen tuomion tiedoksiannosta osoitteen, jossa hän nykyään asuu lapsen kanssa, ja toisaalta todennut, että RG käyttää oikeuttaan TE:n tapaamiseen joka kolmas viikonloppu, elleivät osapuolet toisin sovi.
38 Tässä yhteydessä on tärkeää huomata, että nyt käsiteltävä asia koskee kolmivuotiasta lasta, joka on ollut erossa isästään yli vuoden. Niinpä nykyisen tilanteen jatkuminen – tilannetta luonnehtii kaiken lisäksi se, että isä ja lapsi asuvat merkittävän välimatkan päässä toisistaan – voisi vakavasti vahingoittaa lapsen tulevaa suhdetta isäänsä.
39 Näin ollen unionin tuomioistuimen neljäs jaosto on työjärjestyksen 108 artiklan nojalla päättänyt esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan hyväksyä kansallisen tuomioistuimen pyynnön ennakkoratkaisupyynnön käsittelemisestä kiireellisessä menettelyssä.
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
40 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään pääasiallisesti, onko asetuksen 11 artiklan 7 ja 8 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltio antaa erityistuomioistuimelle toimivallan käsitellä lapsen palauttamista tai huoltajuutta koskevat kysymykset mainituissa säännöksissä säädetyn menettelyn yhteydessä silloinkin, kun pääasia, joka koskee vanhempainvastuuta lapsesta, on jo toisaalta saatettu jonkin muun tuomioistuimen käsiteltäväksi.
41 On muistutettava, ettei asetuksen tarkoituksena ole yhdenmukaistaa eri jäsenvaltioiden aineellisen oikeuden ja prosessioikeuden sääntöjä. Näiden kansallisten sääntöjen soveltaminen ei kuitenkaan saa heikentää asetuksen tehokasta vaikutusta (ks. vastaavasti tuomio Rinau, C‑195/08 PPU, EU:C:2008:406, 82 kohta).
42 Nyt kyseessä olevassa asiayhteydessä on myös korostettava, että asetuksen johdanto-osan 33 perustelukappaleesta ilmenee, että asetuksessa tunnustetaan perusoikeudet ja noudatetaan perusoikeuskirjan periaatteita siten, että pyritään erityisesti varmistamaan sen 24 artiklassa tunnustettujen lapsen perusoikeuksien kunnioittaminen; näihin kuuluu muun muassa lapsen oikeus ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti (ks. vastaavasti tuomio McB, C‑400/10 PPU, EU:C:2010:582, 60 kohta).
43 Asetuksen 11 artiklan 6 kohdassa säädetään, että jos lapsikaappauksen seurauksena tuomioistuin antaa ratkaisun palauttamatta jättämisestä vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan perusteella, tuomioistuimen on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti toimitettava välittömästi sen jäsenvaltion toimivaltaiselle tuomioistuimelle tai keskusviranomaiselle, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen hänen luvatonta pois viemistään tai palauttamatta jättämistään, jäljennös palauttamatta jättämistä koskevasta ratkaisusta ja asiaankuuluvista asiakirjoista. On huomattava, että nimenomainen viittaus kansalliseen lainsäädäntöön osoittaa muun muassa, että jäsenvaltion, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen hänen pois viemistään, tehtävänä on määrittää asetuksen tavoitteita noudattaen tuomioistuin, joka on toimivaltainen ratkaisemaan kysymyksen lapsen palauttamisesta sen seurauksena, että jäsenvaltiossa, jonne lapsi on kaapattu, on annettu ratkaisu palauttamatta jättämisestä.
44 Asetuksen 11 artiklan 7 kohdassa puolestaan säädetään, että jos tuomioistuin on antanut ratkaisun palauttamatta jättämisestä ja jos asiaa ei ole jo saatettu oikeuden käsiteltäväksi siinä jäsenvaltiossa, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen hänen luvatonta pois viemistään tai palauttamatta jättämistään, sen tuomioistuimen tai keskusviranomaisen, joka saa tiedon kyseisestä ratkaisusta, on ilmoitettava siitä osapuolille ja pyydettävä heitä esittämään huomautuksia tuomioistuimelle, jotta tämä voi käsitellä lapsen huoltajuuskysymystä. Asetuksen kyseisessä säännöksessä ja sen 11 artiklan 6 kohdassa ei kuitenkaan yksilöidä kansallista tuomioistuinta, joka on toimivaltainen käsittelemään kysymyksen lapsen huoltajuudesta sen jälkeen, kun on annettu ratkaisu palauttamatta jättämisestä. Sama pätee kyseisen artiklan 8 kohtaan.
45 Tässä yhteydessä on todettava, että vaikka asetuksen 11 artiklan 7 kohdan mukaan kyseisen tuomioistuimen tai keskusviranomaisen on toimitettava osapuolille muun muassa jäljennös vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan nojalla annetusta palauttamatta jättämistä koskevasta ratkaisusta, jotta tarvittaessa voidaan käsitellä lapsen huoltajuuskysymystä, paitsi jos asiaa ei ole jo saatettu oikeuden käsiteltäväksi siinä jäsenvaltiossa, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen hänen luvatonta pois viemistään tai palauttamatta jättämistään, se, menettääkö tällaisen vireillepanon tilanteessa tuomioistuin, jonka jäsenvaltio on määrittänyt toimivaltaiseksi käsittelemään mainitun huoltajuuskysymyksen, toimivaltaisuutensa saman jäsenvaltion muiden tuomioistuinten hyväksi, on ratkaistava kansallisen oikeuden mukaan.
46 On nimittäin niin, että – kuten julkisasiamies on todennut kannanottonsa 60 kohdassa – asetuksen 11 artiklan 7 kohta ei ole normi, jolla pyrittäisiin määrittämään toimivaltainen tuomioistuin, vaan se on pikemminkin teknisluonteinen normi, jonka pääasiallisena tarkoituksena on määrittää yksityiskohtaiset säännöt palauttamatta jättämistä koskevaa ratkaisua koskevien tietojen ilmoittamisesta.
47 Lisäksi voidaan muistuttaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan asetuksen 11 artiklan 7 kohdasta ei voida päätellä, että tuomio lapsen huollosta olisi välttämättä ennakkoedellytys sellaisen mahdollisen päätöksen tekemiselle, jolla lapsi määrätään palautettavaksi. Tällä viimeksi mainitulla välivaiheen päätökselläkin nimittäin palvellaan hallinnollisten ja tuomioistuimissa käytävien menettelyjen tavoitteen, jona on lapsen tilanteen järjestäminen, toteuttamista (ks. vastaavasti tuomio Povse, C-211/10 PPU, EU:C:2010:400, 53 kohta).
48 Belgian hallitus toteaa, että kansallisen prosessioikeuden mukaan erityistuomioistuin, jonka käsiteltäväksi saatetaan asetuksen 11 artiklan 6–8 kohdan mukainen kysymys lapsen palauttamisesta, voi osapuolen vaatimuksesta siirtää asian käsiteltäväksi vanhempainvastuuta koskevaa pääasiaa käsittelevään muutoksenhakutuomioistuimeen, jotta tämä viimeksi mainittu ratkaisisi kysymyksen palauttamisesta ja lapsen huoltajuudesta; tämä seikka koskee kuitenkin kansallisen oikeuden tulkintaa eikä kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan. Niinpä kysymyksen ratkaisu kuuluu belgialaisille tuomioistuimille.
49 Edellä esitetystä seuraa, että jäsenvaltiot määrittävät lapsen palauttamista tai huoltajuutta koskevien kysymysten käsittelyyn toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen asetuksen 11 artiklan 6–8 kohdassa tarkoitetun menettelyn yhteydessä siinäkin tilanteessa, että lapsen palauttamatta jättämistä koskevan ratkaisun tiedoksiantopäivänä pääasia, joka koskee vanhempainvastuuta lapsesta, on jo saatettu jonkin muun tuomioistuimen käsiteltäväksi.
50 Kuten tämän tuomion 41 kohdasta ilmenee, tällainen määrittäminen ei kuitenkaan saa heikentää asetuksen tehokasta vaikutusta.
51 Se, että jäsenvaltio antaa erityistuomioistuimelle toimivallan käsitellä lapsen palauttamista tai huoltajuutta koskevat kysymykset asetuksen 11 artiklan 7 ja 8 kohdassa säädetyn menettelyn yhteydessä silloinkin, kun pääasia, joka koskee vanhempainvastuuta lapsesta, on jo toisaalta saatettu jonkin muun tuomioistuimen käsiteltäväksi, ei sellaisenaan voi heikentää asetuksen tehokasta vaikutusta.
52 On kuitenkin huolehdittava siitä, että sen kaltaisessa tilanteessa, joka on kyseessä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, kyseinen toimivallan antaminen sopii yhteen perusoikeuskirjan 24 artiklassa mainitun kaltaisten lapsen perusoikeuksien kanssa ja erityisesti kyseisten menettelyjen nopeutta koskevan tavoitteen kanssa.
53 Nopeustavoitteesta on muistutettava, että soveltaessaan asian kannalta merkityksellisiä kansallisen oikeuden säännöksiä kansallisen tuomioistuimen on tulkittava niitä unionin oikeuden ja erityisesti asetuksen valossa.
54 Esitettyyn kysymykseen on vastattava edellä esitetyn perusteella, että asetuksen 11 artiklan 7 ja 8 kohtaa on tulkittava siten, etteivät ne lähtökohtaisesti ole esteenä sille, että jäsenvaltio antaa erityistuomioistuimelle toimivallan käsitellä lapsen palauttamista tai huoltajuutta koskevat kysymykset mainituissa säännöksissä säädetyn menettelyn yhteydessä silloinkin, kun pääasia, joka koskee vanhempainvastuuta lapsesta, on jo toisaalta saatettu jonkin muun tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Oikeudenkäyntikulut
55 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 11 artiklan 7 ja 8 kohtaa on tulkittava siten, etteivät ne lähtökohtaisesti ole esteenä sille, että jäsenvaltio antaa erityistuomioistuimelle toimivallan käsitellä lapsen palauttamista tai huoltajuutta koskevat kysymykset mainituissa säännöksissä säädetyn menettelyn yhteydessä silloinkin, kun pääasia, joka koskee vanhempainvastuuta lapsesta, on jo toisaalta saatettu jonkin muun tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Allekirjoitukset
i Tässä tuomiossa osapuolten nimet ensimmäisellä sivulla, ylätunnisteessa sekä kappaleissa 2, 14, 15 ja 37 on muutettu sen ensimmäisen julkaisemisen jälkeen.