Asia T‑398/10
(julkaistu otteina)
Fapricela – Indústria de Trefilaria, SA
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Jänneteräksen eurooppalaiset markkinat – Hintojen vahvistaminen, markkinoiden jakaminen ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen – Yhteistyö hallinnollisessa menettelyssä
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 15.7.2015
1. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Todistustaakan laajuus – Komission esittämiltä todisteilta edellytettävä tarkkuus – Todisteiden kokonaisuus – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus – Päätös, joka jättää epäilyksiä tuomioistuimelle – Syyttömyysolettaman periaatteen noudattaminen
(SEUT 101 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)
2. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistelutapa – Asiakirjatodisteet – Asiakirjan todistusarvon arviointi – Arviointiperusteet – Asiakirja, joka on laadittu siten, että sen yhteys tosiseikkoihin on välitön, tai jonka on laatinut näitä tosiseikkoja välittömästi todistamassa ollut henkilö – Lausunnon antajan intressien vastaiset lausunnot – Korkea todistusarvo
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)
3. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Perusteluvelvollisuuden täyttymisen arviointi asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella – Tarvetta esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja ei ole
(SEUT 296 artikla)
4. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Yritykset, joiden voidaan katsoa rikkoneen kilpailusääntöjä osallistumalla kokonaisvaltaiseen yhteistoimintajärjestelyyn – Arviointiperusteet – Yksi ainoa tavoite ja kokonaissuunnitelma – Tietämättömyys joistakin kartellin osatekijöistä – Seuraukset
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)
5. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Osallistuminen kokouksiin, joilla on kilpailunvastainen tarkoitus – Seikka, jonka perusteella voidaan päätellä, että yritys on osallistunut päätettyyn yritysten väliseen järjestelyyn, jos se ei ole vastustanut kokouksessa tehtyjä päätöksiä – Julkinen irtisanoutuminen – Arviointi
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)
6. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Osallistuminen, jonka on väitetty tapahtuneen pakotettuna – Seikka, jolla ei voida perustella sitä, ettei yritys ole käyttänyt hyväksi mahdollisuutta tehdä ilmoitusta toimivaltaisille viranomaisille
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)
7. Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Edellytykset – Uusi peruste – Käsite – Argumentit, joilla on läheinen yhteys kannekirjelmässä esitettyyn perusteeseen, eivät kuulu kyseisen käsitteen piiriin
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (1991) 48 artiklan 2 kohta)
8. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen – Rikkomisen vakavuus – Arviointiperusteet – Komission harkintavalta – Rajat – Suhteellisuusperiaatteen ja rangaistusten ja seuraamusten yksilöllisyyden periaatteen noudattaminen
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 ja 19–23 kohta)
9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen – Myynnin arvon määrittäminen – Pelkästään sellaisten rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvien tavaroiden myyntiarvon, jotka on myyty asian kannalta merkityksellisellä maantieteellisellä alueella, huomioon ottaminen – Yrityksen liikevaihto – Vaikutuksettomuus
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 kohta)
10. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen – Rikkomisen vakavuus – Vakavuusasteen määrittäminen porrastetusti yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneiden yritysten eri luokkien osalta – Kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneisiin yrityksiin sovellettavien prosenttiosuuksien pieni ero – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen – Arviointi
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)
11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuimien täysi harkintavalta – Vaikutus – Sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat eivät sido tuomioistuimia – Huomioon otettavat seikat
(SEUT 101, SEUT 102 ja SEUT 261 artikla; ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta ja 31 artikla; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 86–89, 91–93 ja 124 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 88 ja 90 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 94 ja 213 kohta)
4. Kilpailun alalla kartellien voidaan katsoa olevan yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailunvastaisen sopimuksen osatekijöitä ainoastaan, jos niiden näytetään olevan osa kokonaissuunnitelmaa, jolla pyritään yhteiseen tavoitteeseen. Ainoastaan silloin, jos yritys näihin kartelleihin osallistuessaan on tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää, että näin tehdessään se tulee mukaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään sopimukseen, sen osallistuminen kyseisiin kartelleihin voi olla ilmaus liittymisestä tähän sopimukseen.
Sen sijaan jos yritys on osallistunut välittömästi yhteen tai useampaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavaan kilpailunvastaiseen toimintaan, mutta ei ole näytetty toteen, että kyseinen yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa muiden kartellin osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi kaikesta kyseisten samaan päämäärään pyrkivien osallistujien suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin, komissiolla on oikeus katsoa tämän yrityksen olevan vastuussa ainoastaan toiminnasta, johon se on osallistunut välittömästi, ja muiden samaan päämäärään pyrkivien osallistujien suunnittelemasta tai toteuttamasta käyttäytymisestä, jonka osalta on todistettu, että se tiesi siitä tai että se on saattanut kohtuudella ennakoida sen ja on ollut valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin. Tämä ei voi kuitenkaan johtaa siihen, että tämä yritys vapautetaan vastuustaan sellaisen käyttäytymisen osalta, johon se on kiistatta osallistunut tai josta sen voidaan tosiasiallisesti katsoa olevan vastuussa. Sillä, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin osatekijöihin tai että sen osuus on ollut vähäinen niillä osa-alueilla, joihin se on osallistunut, ei nimittäin ole merkitystä näytettäessä toteen kilpailusääntöjen rikkomista sen osalta, koska nämä seikat on otettava huomioon ainoastaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa ja mahdollisesti sakkoa määritettäessä.
Komission päätös, jossa kartellikokonaisuus katsotaan yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi, voidaan kuitenkin jakaa tällä tavalla ainoastaan, jos yhtäältä kyseiselle yritykselle on hallinnollisen menettelyn aikana annettu mahdollisuus ymmärtää, että sitä moitittiin myös kustakin kartellin osatekijänä olevasta käyttäytymisestä, ja näin ollen puolustautua tätä moitetta vastaan ja jos toisaalta kyseinen päätös on tältä osin riittävän selvä. Tästä seuraa, että kun edellä mainitut edellytykset täyttyvät, on niin, että jos unionin tuomioistuimet toteavat, ettei komissio ole näyttänyt toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, että yritys osallistuessaan johonkin yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavaan kilpailunvastaiseen toimintaan tiesi muusta samaan päämäärään pyrkivien kartellin muiden osallistujien toteuttamasta kilpailunvastaisesta toiminnasta tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin, tämän ainoana seurauksena on se, että tämän yrityksen ei voida katsoa olevan vastuussa tästä muusta toiminnasta ja näin ollen yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta kokonaisuudessaan ja että riidanalaisen päätöksen on katsottava olevan perusteeton pelkästään tältä osin.
(ks. 133 ja 135–138 kohta)
5. Ks. tuomion teksti.
(ks. 146, 209 ja 282 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 206 kohta)
7. Ks. tuomion teksti.
(ks. 220 ja 221 kohta)
8. Kilpailun alalla sakkojen suuruutta määritettäessä on otettava huomioon kaikki tekijät, jotka voivat vaikuttaa kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuuden arviointiin, kuten kunkin rikkomisen osapuolen käyttäytyminen ja se vaara, joka tällaisista kilpailusääntöjen rikkomisista aiheutuu unionin tavoitteiden toteuttamiselle. Jos useampi yritys on rikkonut kilpailusääntöjä, on tutkittava kunkin yrityksen osallistumiseen liittyvä rikkomisen suhteellinen vakavuus.
Tässä yhteydessä arvioitaessa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta ja tarvittaessa sakon määrittämistä on otettava huomioon se, ettei yritys ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin seikkoihin, tai sen vähäinen osuus niillä osa-alueilla, joihin se on osallistunut.
Lisäksi kartelliin osallistuneille yrityksille määrättävien sakkojen määrän laskemisen yhteydessä yritysten erilainen kohtelu on olennainen osa komissiolle alalla kuuluvan toimivallan käyttämistä. Komissio voi harkintavaltansa rajoissa vahvistaa seuraamuksen tapauskohtaisesti kyseessä olevien yritysten käyttäytymisen ja ominaispiirteiden perusteella taatakseen kussakin tapauksessa unionin kilpailuoikeuden sääntöjen täyden tehokkuuden.
Lisäksi suhteellisuusperiaate edellyttää, ettei toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ylitetä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi ja tähän soveltuvaa. Sakkojen määrän laskemisen yhteydessä rikkomisten vakavuus on osoitettava lukuisten seikkojen perusteella, eikä millekään näistä seikoista pidä antaa sellaista merkitystä, joka olisi suhteeton verrattuna muihin arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin. Suhteellisuusperiaate edellyttää tässä yhteydessä, että komissio vahvistaa sakon suhteessa rikkomisen vakavuuden arvioimiseksi huomioon otettuihin seikkoihin ja että se soveltaa näitä seikkoja tältä osin johdonmukaisesti ja objektiivisesti perustellulla tavalla.
(ks. 254–257 kohta)
9. Ks. tuomion teksti.
(ks. 267 kohta)
10. Ks. tuomion teksti.
(ks. 291, 294 ja 296–300 kohta)
11. Kilpailuoikeuden alalla unionin tuomioistuimille asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa SEUT 261 artiklan mukaisesti annettu täysi harkintavalta, joka merkitsee enemmän kuin pelkkää laillisuusvalvontaa, jota harjoitettaessa voidaan vain hylätä kumoamiskanne tai kumota kanteen kohteena oleva toimi, tarkoittaa sitä, että nämä tuomioistuimet voivat korvata komission arvioinnin omalla arvioinnillaan ja siis muuttaa riidanalaista toimea jopa silloin, kun sitä ei kumota, ja myös ottaa huomioon kaikki tosiseikat muuttaakseen esimerkiksi sakon määrää silloin, kun niiden käsiteltäväksi saatetaan kysymys sakon määrästä.
Lisäksi asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdan mukaan sakon suuruutta määrättäessä on otettava huomioon sekä rikkomisen vakavuus että sen kesto. Näin ollen sakkojen suuruuden määrittämiseksi on otettava huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen kesto ja kaikki muut tekijät, jotka voivat vaikuttaa kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuuden arviointiin, kuten kunkin yrityksen käyttäytyminen, kunkin yrityksen osuus yhdenmukaistetun menettelytavan luomisessa, hyöty, jonka ne ovat saaneet näistä menettelytavoista, yritysten koko, kyseisten tavaroiden arvo sekä se vaara, joka tällaisista kilpailusääntöjen rikkomisista aiheutuu unionin tavoitteiden toteuttamiselle. Tässä yhteydessä huomioon on otettava objektiivisia tekijöitä, kuten kilpailunvastaisten menettelytapojen sisältö ja kesto, niiden lukumäärä ja intensiteetti, asianomaisten markkinoiden laajuus ja valtion talouselämän perusteille aiheutunut vahinko. Selvityksessä on otettava huomioon myös vastuussa olevien yritysten suhteellinen merkitys ja markkinaosuus sekä mahdollinen kilpailusääntöjen rikkomisen uusiminen.
Lisäksi silloin, kun unionin tuomioistuimet vahvistavat sakon määrän, kyseessä ei ole mikään täsmällinen aritmeettinen laskutoimitus. Unionin tuomioistuimet eivät myöskään ole sidottuja komission laskutoimituksiin eivätkä suuntaviivoihin silloin, kun ne käyttävät täyttä harkintavaltaansa, vaan niiden on suoritettava oma arviointinsa ottaen huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat.
(ks. 420–425 kohta)