Asia T-240/07
Heineken Nederland BV ja
Heineken NV
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Alankomaiden olutmarkkinat – Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan – Näyttö kilpailusääntöjen rikkomisesta – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Sakko – Yhdenvertaisen kohtelun periaate – Kohtuullinen aika
Tuomion tiivistelmä
1. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Käsite – Tulevaa markkinakäyttäytymistä koskeva yhteisymmärrys
(EY 81 artiklan 1 kohta)
2. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Yhteydenotto, joka on ristiriidassa sen kanssa, että jokaisen yrityksen on päätettävä itsenäisesti markkinakäyttäytymisestään – Tietojen vaihto – Olettama – Edellytykset
(EY 81 artiklan 1 kohta)
3. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistelutapa – Vetoaminen välillisten todisteiden kokonaisuuteen
(EY 81 artiklan 1 kohta)
4. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistelutapa – Asiakirjatodisteet
(EY 81 artiklan 1 kohta)
5. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Syyttömyysolettama – Kilpailuoikeudellinen menettely – Sovellettavuus
(EY 81 artiklan 1 kohta)
6. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Sellaisten lausumien käyttäminen todisteina, joita muut rikkomiseen osallistuneet yritykset ovat antaneet yhteistyötiedonannon yhteydessä – Hyväksyttävyys – Edellytykset
(EY 81 ja EY 82 artikla)
7. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen – Rajat
(EY 81 artiklan 1 kohta)
8. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kilpailunvastainen tarkoitus – Riittävä todentaminen
(EY 81 artiklan 1 kohta)
9. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Sellaisten todisteiden todistusvoima, joita kartellin pääosallistujat esittävät vapaaehtoisesti erästä yritystä vastaan, jotta niihin sovellettaisiin yhteistyötiedonantoa
(EY 81 artiklan 1 kohta; komission tiedonanto 96/C 207/04)
10. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Monitahoinen kilpailusääntöjen rikkominen, joka koostuu sekä sopimuksista että yhdenmukaistetuista menettelytavoista – Yksinkertainen luonnehdinta ”sopimukseksi ja/tai yhdenmukaiseksi menettelytavaksi” – Hyväksyttävyys
(EY 81 artiklan 1 kohta)
11. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Osallistuminen kokouksiin, joilla on kilpailunvastainen tarkoitus
(EY 81 artiklan 1 kohta)
12. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Ulottuvuus – Päätös olla antamatta oikeutta tutustua tiettyyn asiakirjaan – Seuraukset – Asianomaisen yrityksen todistustaakan osalta tehtävä ero yrityksen puolesta ja sitä vastaan puhuvien asiakirjojen välillä
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohta)
13. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Asiakirjat, jotka eivät sisälly tutkinta-aineistoon eivätkä ole komission hallussa sitä varten, että niitä käytettäisiin yritystä vastaan – Asiakirjat, joita asianomaiset voivat käyttää puolustuksessaan
(EY 81 artiklan 1 kohta ja EY 82 artikla; ETA-sopimuksen 53, 54 ja 57 artikla; neuvoston asetus N:o 139/2004; komission tiedonannon 2005/C 325/07 27 kohta)
14. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Asianosaista vastaan puhuva asiakirja – Käsite
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohta)
15. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat
16. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission ennenaikaisesti ilmaisema näkemys, jonka mukaan kilpailusääntöjä on rikottu
17. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuudet – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Arviointiperusteet – Loukkaus – Seuraukset
(Neuvoston asetus N:o 1/2003)
18. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Tietojensaantipyyntö – Yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä koskeva yleinen varovaisuusvelvoite
(Neuvoston asetuksen N:o 17 11 artikla)
19. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Rajat – Komission laatimien suuntaviivojen noudattaminen – Tuomioistuinvalvonta
(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)
20. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Sen huomioon ottaminen, mikä on rikkomisen todellinen vaikutus markkinoihin – Ulottuvuus
(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohta)
21. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Vaikutusten tietyllä maantieteellisellä alueella toteutumisen huomioon ottaminen – Ulottuvuus
(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)
22. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Komission harkintavalta
(Neuvoston asetus N:o 17; neuvoston asetus N:o 1/2003; komission tiedonanto 98/C 9/03)
23. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Asianomaisten yritysten jakaminen ryhmiin – Edellytykset
(Komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohdan kuudes alakohta)
24. Kilpailu – Sakot – Päätös, jolla määrätään sakkoja – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Niiden arviointiperusteiden ilmoittaminen, joiden avulla komissio on määrittänyt kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden – Riittävä ilmoitus
(EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)
25. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Varoittavuus – Varoittavuuden arviointiperusteet
(Komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohdan neljäs alakohta)
26. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Varoittavuus – Komission harkintavalta
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohdan neljäs alakohta)
27. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät olosuhteet – Rikkomisen lopettaminen heti komission ensimmäisen toimenpiteen jälkeen – Ulottuvuus
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohta)
28. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät olosuhteet – Lainvastaisia sopimuksia ei sovellettu käytännössä
(EY 81 artiklan 1 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohta)
29. Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Kilpailusääntöjen rikkominen – Sakkojen määrittämisperusteet – Sakkojen yleisen suuruusluokan nostaminen – Hyväksyttävyys – Edellytykset
(EY 81 artikla; neuvoston asetus N:o 1/2003)
30. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuudet – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Loukkaus – Seuraukset – Sakon määrän alentaminen kohtuusharkintaa noudattaen
(EY 81 artikla ja EY 288 artiklan toinen kohta)
1. Jotta voidaan katsoa, että kyseessä on EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus, riittää, että kyseessä olevat yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa käyttäytyä markkinoilla tietyllä tavalla. Voidaan katsoa, että kyseisessä artiklassa tarkoitettu sopimus on tehty, kun sopimuspuolet ovat esittäneet yhteisen tahtonsa kilpailun rajoittamista koskevasta periaatteesta, vaikka suunnitellun rajoittamisen tarkemmista toteuttamistavoista vielä neuvoteltaisiin.
EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen olemassaoloa ei voida kyseenalaistaa sen paremmin sillä, että yritysten osoittama yhteinen tahto ei todennäköiseksi koskenut hinnankorotuksen toteuttamisen konkreettisia yksityiskohtia, kuin silläkään, että hintoja ei tosiasiassa koskaan korotettu markkinoilla.
(ks. 44, 45 ja 183 kohta)
2. Yhdenmukaistetulla menettelytavalla tarkoitetaan sellaista yritysten välisen yhteensovittamisen muotoa, jolla korvataan tietoisesti kilpailun riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä tekemättä varsinaista sopimusta.
Tältä osin EY 81 artiklan 1 kohta on esteenä kaikelle sellaiselle talouden toimijoiden väliselle suoralle tai välilliselle yhteydenpidolle, joka voi joko vaikuttaa jonkin tosiasiallisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastaa tällaiselle kilpailijalle sen, kuinka on itse päätetty käyttäytyä tai aiotaan käyttäytyä markkinoilla, kun yhteydenpidon tarkoituksena on rajoittaa kilpailua yhteismarkkinoilla, tai josta seuraa, että kilpailu rajoittuu yhteismarkkinoilla.
On syytä olettaa, elleivät asianomaiset toimijat esitä niille kuuluvan näyttövelvollisuuden mukaisesti vastakkaista näyttöä, että yhteistoimintaan osallistuvat ja edelleen markkinoilla toimivat yritykset ottavat markkinakäyttäytymisessään huomioon kilpailijoidensa kanssa vaihtamansa tiedot. Näin on etenkin siinä tapauksessa, että yhteistoiminta jatkuu pitkän ajanjakson kuluessa säännöllisenä.
(ks. 46, 47 ja 186 kohta)
3. Siltä osin kuin on kysymys EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisen toteen näyttämisestä, komission on esitettävä selvitys toteamistaan kilpailusääntöjen rikkomisista ja oikeudellisesti riittävä näyttö kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavista seikoista. Komission on siten esitettävä täsmälliset ja yhtäpitävät todisteet kilpailusääntöjen rikkomisesta.
Kaikkien komission esittämien todisteiden ei tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että seikat, joihin komissio vetoaa, kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna vastaavat tätä vaatimusta.
Koska kilpailunvastaisten sopimusten kielto on yleisesti tunnettu, komissiota ei voida edellyttää toimittamaan asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti kyseessä olevien toimijoiden yhteydenpidon. Niitä vaillinaisia ja hajanaisia asiakirjoja, jotka komissiolla on mahdollisesti käytettävissään, on kaikissa tapauksissa voitava täydentää päättelyllä, jonka avulla voidaan muodostaa kuva asiassa merkityksellisistä seikoista. Kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta.
(ks. 48–51 kohta)
4. Kun komissio on esittänyt kilpailunvastaisen sopimuksen tai menettelytavan olemassaoloa koskevan toteamuksensa tueksi asiakirjatodisteita, niiden asianosaisten, jotka riitauttavat tämän toteamuksen unionin yleisessä tuomioistuimessa, tehtävänä ei ole pelkästään esittää vaihtoehtoista uskottavaa selitystä komission näkemykselle, vaan niiden on myös vedottava siihen, että riidanalaisessa päätöksessä mainitut todisteet olivat riittämättömiä rikkomisen olemassaolon toteen näyttämiseksi.
(ks. 52 kohta)
5. Tuomioistuinvalvonnan laajuudesta on todettava, että kun unionin yleinen tuomioistuin käsittelee kumoamiskannetta, joka koskee EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisesta tehtyä päätöstä, sen on yleisesti ottaen tutkittava kaikilta osin, täyttyvätkö EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset.
Syyttömyysolettaman periaatteesta, jota sovelletaan unionin oikeuden yleisenä periaatteena erityisesti yrityksiä koskevien kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyviin menettelyihin, jotka voivat johtaa sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen, seuraa, että tilanteessa, jossa esiintyy epätietoisuutta, tuomioistuimen on ratkaistava asia sen yrityksen hyväksi, jolle rikkomisen toteamista koskeva päätös on osoitettu.
(ks. 53 ja 54 kohta)
6. Missään unionin oikeussäännössä tai millään unionin oikeuden yleisellä periaatteella ei kielletä komissiota tukeutumasta yhtä yritystä vastaan muiden moitittujen yritysten lausuntoihin. Muutoin komissiolle kuuluva todistustaakka EY 81 ja EY 82 artiklan vastaisista menettelyistä olisi mahdoton täyttää ja olisi yhteensopimaton EY:n perustamissopimuksessa komissiolle uskotun näiden määräysten moitteetonta soveltamista koskevan valvontatehtävän kanssa.
Kartelliin osalliseksi katsotun yrityksen lausuntoa, jonka totuudenmukaisuuden on riitauttanut useampi muu kartelliin osalliseksi katsottu yritys, ei kylläkään voida pitää riittävänä näyttönä viimeksi mainittujen yritysten toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jos sen tukena ei ole muita todisteita. Kilpailusääntöjen rikkomista ei siis voida todeta pelkästään tällaisen lausunnon perusteella, vaan sen tueksi on esitettävä muita todisteita. On kuitenkin katsottava, että tilanteessa, jossa lausunto on luotettava, edellytetään vähemmän täsmällistä ja vähäisempää tukemista kuin silloin, jos lausunto ei olisi erityisen uskottava.
Jos siis yhtäpitävien välillisten todisteiden kokonaisuuden todettaisiin tukevan tällaisessa erityisen uskottavassa lausunnossa tarkoitettujen menettelytapojen olemassaoloa ja tiettyjä yksityiskohtia, tämä lausunto voisi olla tässä tilanteessa sellaisenaan riittävä todistamaan komission päätöksen muut seikat.
Lisäksi siltä osin kuin todiste ei ole ilmeisessä ristiriidassa moitittujen menettelytapojen olemassaoloa tai keskeistä sisältöä koskevan lausunnon kanssa, on riittävää, että se osoittaa siinä kuvattujen menettelytapojen merkittävät seikat, jotta sillä voi olla merkitystä muita todisteita tukevana todisteena rikkomisen osoittavien todisteiden kokonaisuuden joukossa.
(ks. 70 ja 92–94 kohta)
7. Komission on usein osoitettava kilpailusääntöjen rikkominen tämän tehtävän kannalta epäedullisissa olosuhteissa sen vuoksi, että rikkomisen muodostavien tosiseikkojen tapahtumisesta on voinut kulua useita vuosia ja useat tutkimuksen kohteena olevat yritykset eivät ole toimineet aktiivisesti yhteistyössä komission kanssa.
Vaikka komission on osoitettava, että markkinoiden jakamista koskeva lainvastainen sopimus on tehty, sen lisäksi olisi liiallista edellyttää, että komission olisi esitettävä todisteet tämän tavoitteen saavuttamisen erityisestä mekanismista. Kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen olisi nimittäin liian helppoa välttyä seuraamukselta, jos se voisi vedota lainvastaisen sopimuksen toiminnasta annettujen tietojen epämääräisyyteen tilanteessa, jossa sopimuksen olemassaolo ja sen kilpailunvastainen tarkoitus on kuitenkin näytetty toteen riittävällä tavalla. Yritykset voivat tällaisessa tilanteessa puolustautua tehokkaasti, jos niillä on mahdollisuus ilmoittaa kantansa kaikista komission niitä vastaan esittämistä todisteista.
(ks. 78 kohta)
8. Jo EY 81 artiklan sanamuodosta ilmenee, että yritysten väliset sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat ovat vaikutuksistaan riippumatta kiellettyjä, jos niillä on kilpailua rajoittava tarkoitus. Kun komissio on todennut kilpailunvastaisten sopimusten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen olemassaolon, tätä toteamusta ei siis voida kiistää viitteillä siitä, että salaisia järjestelyjä ei ollut toteutettu tai markkinoihin ei kohdistunut vaikutusta.
(ks. 79 ja 80 kohta)
9. Vaikka lainvastaisen yhteistoimintajärjestelyn pääosallistujien vapaaehtoisesti esittämiin todisteisiin on yleensä asianmukaista suhtautua tietyllä tavalla epäluuloisesti, kun otetaan huomioon se mahdollisuus, että kyseisillä osallistujilla on taipumus vähätellä sen osuuden merkitystä, joka niillä on kilpailusääntöjen rikkomisessa, ja suurennella toisten osuutta, se, että yhteistyötiedonannon soveltamista pyydetään sakon määrän vähentämiseksi, ei välttämättä kannusta esittämään tutkittavana olevan yhteistoimintajärjestelyn muihin osanottajiin nähden vääristeltyjä todisteita. Jokainen yritys johtaa komissiota harhaan voisi näet kyseenalaistaa pyynnön esittäjän yhteistyön vilpittömyyden ja kattavuuden ja näin ollen vaarantaa tämän mahdollisuuden hyötyä täysimääräisesti yhteistyötiedonannosta.
(ks. 91 kohta)
10. Kun kyseessä on monitahoinen tosiasiallinen tilanne, kilpailunvastaisten menettelyjen kaksinkertainen luonnehdinta ”sopimusten ja/tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuudeksi” sen vuoksi, että näihin menettelyihin sisältyi sekä osatekijöitä, jotka on määriteltävä ”sopimukseksi”, että tekijöitä, jotka on määriteltävä ”yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi”, on ymmärrettävä siten, ettei luonnehdinnassa edellytetä samanaikaisesti ja kumulatiivisesti näyttöä siitä, että kaikki tosiseikat täyttävät sopimuksen ja yhdenmukaistetun menettelytavan tunnusmerkit, vaan siinä kuvataan monitahoista kokonaisuutta, johon liittyvistä tosiseikoista osa täyttää EY 81 artiklassa – jossa ei määrätä erityisestä tunnusmerkistöstä tällaisia monitahoisia kilpailunrajoituksia varten – tarkoitetun sopimuksen ja osa puolestaan yhdenmukaistetun menettelytavan tunnusmerkit.
(ks. 191 kohta)
11. Kun yritys on osallistunut, vaikkakaan ei aktiivisesti, kokoukseen, jossa käsiteltiin laitonta yhdenmukaistettua menettelytapaa, sen on katsottava osallistuneen kyseiseen sopimukseen, ellei se osoita ottaneensa avoimesti etäisyyttä siihen tai ilmoittaneensa muille osanottajille aikovansa osallistua kyseiseen kokoukseen eri tarkoituksessa kuin ne.
(ks. 195 kohta)
12. Puolustautumisoikeuksien periaatteeseen erottamattomasti liittyvä oikeus tutustua asiakirjoihin merkitsee, että komission on annettava asianomaiselle yritykselle mahdollisuus tutkia kaikki tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kannalta. Näihin kuuluvat sekä asianomaista vastaan että sen puolesta puhuvat asiakirjat muiden yritysten liikesalaisuuksia, komission sisäisiä asiakirjoja ja muita luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta.
Se, että asianomaisia vastaan puhuvaa asiakirjaa ei ole annettu tiedoksi, merkitsee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomainen yritys osoittaa, että ensinnäkin komissio on nojautunut tähän asiakirjaan tukeakseen väitettään, joka koskee kilpailusääntöjen rikkomista, ja toiseksi tämä väite voidaan näyttää toteen vain kyseisen asiakirjan perusteella. Näin ollen asianomaisen yrityksen on osoitettava, että lopputulos, johon komissio on päätöksessä päätynyt, olisi ollut erilainen, mikäli asiakirja, jota ei ole annettu tiedoksi, olisi pitänyt poistaa todisteiden joukosta.
Mikäli kyseessä on sitä vastoin tilanne, jossa tiedoksi antamatta on jätetty asianomaisen puolesta puhuva asiakirja, kyseisen yrityksen on ainoastaan osoitettava, että sen tiedoksi antamatta jättäminen on saattanut vaikuttaa yrityksen vahingoksi menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön. Riittää, että yritys osoittaa, että se olisi kyennyt käyttämään kyseisiä sen puolesta puhuvia asiakirjoja puolustuksessaan, osoittamalla erityisesti, että se olisi voinut tuoda esiin seikkoja, jotka eivät olisi olleet sopusoinnussa komission väitetiedoksiannon laatimisvaiheessa tekemien arviointien kanssa, ja olisi siten kyennyt jollain tavoin vaikuttamaan päätöksessä tehtyihin arviointeihin.
(ks. 235–238 kohta)
13. Väitetiedoksiannon tarkoituksena on rajata yritystä vastaan aloitetun menettelyn kohde ja varmistaa puolustautumisoikeuksien tehokas käyttäminen. Tästä näkökulmasta väitetiedoksiantoon liittyy useita puolustautumisoikeuksien noudattamisen periaatetta koskevia menettelyllisiä takeita, joihin kuuluu oikeus tutustua komission tutkinta-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin.
Väitetiedoksiantoon annetut vastaukset eivät kuulu varsinaiseen tutkinta-aineistoon. Koska ne ovat asiakirjoja, jotka eivät sisälly tutkinta-aineistoon väitetiedoksiannon toimittamisen hetkellä, komission on annettava tiedoksi nämä muiden asianomaisten osapuolten esittämät vastaukset ainoastaan, jos ilmenee, että ne sisältävät asianomaisia vastaan tai niiden puolesta puhuvia uusia seikkoja. Oikeutta tutustua komission asiakirja-aineistoon [EY] 81 ja [EY] 82 artiklan, ETA-sopimuksen 53, 54 ja 57 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamistapauksissa koskevista säännöistä annetun komission tiedonannon 27 kohdan mukaan osapuolille ei yleissäännön mukaan myöskään myönnetä oikeutta tutustua muiden tutkimuksessa mukana olevien osapuolten väitetiedoksiantoon esittämiin vastauksiin. Osapuolelle myönnetään oikeus tutustua näihin asiakirjoihin ainoastaan, jos ne voivat olla komission väitetiedoksiannossaan kyseistä osapuolta vastaan esittämiin väitteisiin liittyviä uusia todisteita, riippumatta siitä, ovatko todisteet luonteeltaan syyllisyyden osoittavia vai vapauttavia.
Tässä yhteydessä yhtäältä uusista yritystä vastaan puhuvista seikoista on todettava, että jos komissio aikoo perustaa kantansa seikkaan, joka perustuu väitetiedoksiantoon annettuun vastaukseen, näyttääkseen toteen, että kilpailusääntöjä on rikottu, muille tässä menettelyssä mukana oleville osapuolille on annettava mahdollisuus ottaa kantaa tällaiseen uuteen todisteeseen.
Kun tarkastellaan toisaalta asianomaisen puolesta puhuvia uusia todisteita, komissiolla ei ole velvollisuutta toimittaa niitä saataville omasta aloitteestaan. Siinä tapauksessa, että komissio on hallinnollisessa menettelyssä hylännyt kantajan pyynnön saada tutustua asiakirjoihin, jotka eivät sisälly tutkinta-aineistoon, puolustautumisoikeuksia voitaisiin todeta loukatun ainoastaan, jos on näytetty toteen, että hallinnollisessa menettelyssä olisi voitu päätyä eri lopputulokseen, jos kantajalla olisi ollut mahdollisuus tutustua kyseisiin asiakirjoihin menettelyn aikana.
(ks. 239–244 ja 253 kohta)
14. Asiakirjaa voidaan pitää yritystä vastaan puhuvana asiakirjana ainoastaan, jos komissio käyttää sitä tukemassa toteamustaan yrityksen suorittamasta rikkomisesta.
Jotta kyseessä oleva yritys voisi osoittaa puolustautumisoikeuksiaan loukatun, ei ole riittävää näyttää toteen, ettei se ole hallinnollisen menettelyn aikana voinut ilmaista kantaansa asiakirjasta, joka on mainittu riidanalaisen päätöksen missä tahansa kohdassa. Sen on näytettävä toteen, että komissio on käyttänyt tätä asiakirjaa riidanalaisessa päätöksessä lisätodisteena todetakseen rikkomisen, johon yritys on komission mukaan osallistunut.
(ks. 245 kohta)
15. Hallinnollisissa menettelyissä noudatettaviin unionin oikeusjärjestyksessä annettuihin takeisiin kuuluu erityisesti toimivaltaisen toimielimen velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat.
(ks. 268 kohta)
16. Kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloa on arvioitava ainoastaan komission keräämien todisteiden perusteella. Jos kilpailusääntöjen rikkominen on tosiasiallisesti näytetty toteen hallinnollisen menettelyn päättyessä, todisteet siitä, että komissio on tämän menettelyn aikaisemmassa vaiheessa ilmaissut olevansa vakuuttunut kyseisen rikkomisen tapahtumisesta, eivät voi heikentää kyseisestä rikkomisesta esitetyn näytön paikkansapitävyyttä.
(ks. 278 kohta)
17. Kohtuullisen käsittelyajan noudattaminen kilpailupolitiikkaa koskevissa hallinnollisissa menettelyissä on unionin oikeuden yleinen periaate, jonka noudattamista unionin tuomioistuimet valvovat.
Tämän periaatteen soveltamiseksi on tehtävä ero hallinnollisen menettelyn kahden vaiheen eli väitetiedoksiantoa edeltäneen tutkintavaiheen ja muun hallinnollisen menettelyn välillä. Ensimmäinen vaihe, joka kestää aina väitetiedoksiantoon asti, alkaa siitä hetkestä, jona komissio unionin lainsäätäjän sille antamia valtuuksia käyttäen ryhtyy toimenpiteisiin, jotka merkitsevät moitetta kilpailusääntöjen rikkomisesta, ja komission on tämän ensimmäisen vaiheen perusteella voitava ottaa kantaa siihen, kuinka menettelyä jatketaan. Toinen vaihe puolestaan kestää väitetiedoksiannosta lopullisen päätöksen tekemiseen. Komission on voitava toisen vaiheen nojalla ottaa lopullisesti kantaa kilpailusääntöjen rikkomista koskevaan moitteeseen.
Hallinnollisen menettelyn ensimmäisen, 65 kuukauden pituisen vaiheen on katsottava kestäneen kohtuuttoman kauan, koska komissio ei ole esittänyt tietoja tai lisäselvityksiä tänä aikana toteutetuista tutkimuksista. Käsittelyaikojen kohtuullisuuden periaatteen loukkaamisen toteaminen voi kuitenkin johtaa rikkomisen toteavan päätöksen kumoamiseen ainoastaan, jos menettelyn kesto on vaikuttanut menettelyn lopputulokseen.
(ks. 286–288, 290, 292 ja 295 kohta)
18. Yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä koskevan yleisen varovaisuusvelvoitteen nojalla niiden on säilytettävä huolellisesti kirjanpidossaan tai arkistossaan seikat, joiden perusteella voidaan todentaa niiden toiminta, jotta niillä olisi tarvittavat todisteet mahdollisten tuomioistuinmenettelyiden tai hallinnollisten menettelyiden varalta.
Kun komissio on esittänyt yritykselle asetuksen N:o 17 11 artiklan mukaisia tietojensaantipyyntöjä, yrityksen on sitä suuremmalla syyllä toimittava erittäin huolellisesti ja toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet niiden todisteiden säilyttämiseksi, joita niiden hallussa voi kohtuullisesti ajatellen olla.
(ks. 301 kohta)
19. Komissiolla on laaja harkintavalta sakkojen laskentamenetelmän osalta. Tähän menetelmään, jota rajaavat asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat, sisältyy joustavia osatekijöitä, joiden perusteella komissiolla on mahdollisuus käyttää harkintavaltaansa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 1/2003 säännösten mukaisesti.
Sellaisilla aloilla kuin asetuksen N:o 1/2003 nojalla määrätyn sakon määrän määrittämisessä, jossa komissiolla on harkintavaltaa, kyseisiä arviointeja koskeva laillisuusvalvonta rajoittuu sen tutkimiseen, ettei asiassa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä. Komission harkintavalta ja sen rajat eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti vaikuta siihen, miten unionin tuomioistuin käyttää täyttä tuomiovaltaansa, jonka perusteella sillä on valta poistaa komission määräämä sakko tai alentaa tai korottaa tällaisen sakon määrää.
(ks. 308–310 kohta)
20. Kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus on määritettävä erittäin monien seikkojen, kuten erityisesti asian erityisolosuhteiden, asiayhteyden ja sakkojen varoittavan vaikutuksen perusteella, joiden suhteen komissiolla on harkintavaltaa.
Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 1 kohdan A alakohdan ensimmäisen alakohdan mukaan rikkomuksen vakavuuden arvioinnissa on etenkin otettava huomioon sen laatu, sen todellinen vaikutus markkinoihin, jos se on mitattavissa, ja asian kannalta merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden laajuus. Täyteen harkintavaltaan perustuvaa valvontaa harjoittaessaan unionin yleisen tuomioistuimen on kuitenkin arvioitava, onko määrätyn sakon määrä oikeassa suhteessa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuteen ja kestoon, ja punnittava keskenään kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta ja niitä seikkoja, joihin yritys vetoaa.
Suuntaviivojen 1 kohdan A alakohdan toisen alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan erittäin vakavat rikkomiset tarkoittavat pääasiassa ”hintakartelleja tai markkinoiden jakamisia horisontaalisin rajoituksin”. Tämäntyyppiset kartellit kuuluvat kaikkein vakavimpiin kilpailun vahingoittamisen muotoihin, koska niillä pyritään kerta kaikkiaan poistamaan niitä soveltavien yritysten välinen kilpailu, ja haittaavat tällä tavoin unionin perustavoitteiden saavuttamista. Horisontaalisia hintakartelleja tai markkinoiden jakamiseen tähtääviä kartelleja voidaan pitää erittäin vakavina jo niiden laadun perusteella, ilman että komission pitäisi osoittaa kilpailusääntöjen rikkomisen todellinen vaikutus markkinoihin.
Vaikka rikkomisen todellinen vaikutus markkinoihin on tekijä, joka on otettava huomioon rikkomisen vakavuutta arvioitaessa, kyse on yhdestä kriteeristä muiden kriteerien – kuten rikkomisen luonteen ja maantieteellisten markkinoiden laajuuden – joukossa. Vastaavasti suuntaviivojen 1 kohdan A alakohdan ensimmäisestä alakohdasta johtuu, että tämä vaikutus on otettava huomioon ainoastaan, jos se on mitattavissa.
(ks. 314–316, 319, 320, 324 ja 325 kohta)
21. Jäsenvaltion koko aluetta on pidettävä yhteismarkkinoiden merkittävänä osana. Sopimusten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen, joilla pyritään hintojen vahvistamiseen tai asiakkaiden jakamiseen, kaltaisia kilpailusääntöjen rikkomisia voidaan oikeuskäytännön mukaan pitää erittäin vakavina jo niiden laadun perusteella, eikä ole tarpeen, että niillä tulisi olla tietty maantieteellinen laajuus.
Tämän johtopäätöksen vahvistaa lisäksi se, että kun vakavien rikkomusten ohjeellisessa kuvauksessa asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa kuvataan, että kyseessä ovat useimmiten horisontaaliset tai vertikaaliset rajoitukset, joita sovelletaan ankarammin ja jotka vaikuttavat markkinoihin laajemmin ja voivat vaikuttaa suureen osaan yhteismarkkinoista, erittäin vakavien rikkomusten osalta ei sitä vastoin esitetä vaatimusta todellisesta vaikutuksesta markkinoihin, eikä vaatimusta vaikutusten toteutumisesta tietyllä maantieteellisellä alueella.
Tämän vuoksi se, että kyseiset maantieteelliset markkinat ovat laajuudeltaan kansalliset, ei estä käsiteltävässä asiassa tapahtuneen kilpailusääntöjen rikkomisen luokittelua erittäin vakavaksi. Kyseisten tuotemarkkinoiden koko ei lähtökohtaisesti ole sitovasti huomioon otettava tekijä vaan vain yksi merkityksellisistä tekijöistä arvioitaessa rikkomisen vakavuutta ja vahvistettaessa sakon määrää.
(ks. 337 ja 339–342 kohta)
22. Komissiolla on asetuksen N:o 17 ja EY 81 ja EY 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 1/2003 yhteydessä harkintavaltaa sakkojen määrän vahvistamisessa, jotta se voisi ohjata yritysten toimintaa niin, että ne noudattaisivat kilpailusääntöjä, ja jotta se voisi milloin tahansa mukauttaa sakkojen tasoa tämän politiikan tarpeita vastaavaksi.
Komission aiemmin noudattama päätöksentekokäytäntö ei itsessään ole sakkojen määrittämistä koskeva oikeudellinen kehys kilpailuoikeuden alalla. Muita asioita koskevat päätökset ovat luonteeltaan vain viitteellisiä syrjinnän mahdollisen olemassaolon osalta, koska on epätodennäköistä, että niihin liittyvät olosuhteet, kuten markkinat, tuotteet, yritykset ja asianomaiset ajanjaksot, olisivat identtisiä.
Komissio arvioi rikkomisten vakavuuden useiden seikkojen perusteella, jotka eivät muodosta huomioon otettavien perusteiden sitovaa tai tyhjentävää luetteloa. Se ei myöskään ole velvollinen soveltamaan tarkkaa matemaattista kaavaa, oli sitten kyse määrättävän sakon kokonaissummasta tai sen jakamisesta eri osatekijöihin. Tällaisessa tilanteessa erillisiä rikkomisia koskevan kahden päätöksen adressaateille määrättyjen sakkojen suorassa vertailussa on vaarana, että sakon laskemisen eri vaiheiden tarkoitus vääristyy. Sakkojen lopulliset määrät heijastavat nimittäin kunkin kartellin erityisiä olosuhteita.
(ks. 345, 347, 350 ja 351 kohta)
23. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 1 kohdan A alakohdan kuudennessa alakohdassa esitetystä toteamuksesta, jonka mukaan rikkomisen vakavuuden arvioinnissa, jos rikkomukseen syyllistyy useita yrityksiä, kuten esimerkiksi kartelleissa, voi olla tarpeen vaihdella yleistä sakon laskentapohjaa ja asettaa erityinen laskentapohja, jotta voitaisiin ottaa huomioon rikkomisten tapauskohtainen painoarvo ja siten kunkin yrityksen rikkomisen todellinen vaikutus kilpailuun erityisesti, kun samanlaisiin rikkomisiin syyllistyneet yritykset ovat huomattavan erikokoisia.
Se, että otetaan huomioon rikkomisen tapauskohtainen painoarvo ja siten kunkin yrityksen rikkomisen todellinen vaikutus kilpailuun, merkitsee kartellin jäsenten jakamista ryhmiin niiden koon perusteella markkinoilla kyseessä olevana ajanjaksona eikä sitä, että rikkomisen vaikutus markkinoihin otettaisiin huomioon kokonaisuutena tarkasteltuna.
Tämän säännöksen perusteella sovellettava erilainen kohtelu ei edellytä sitä, että otetaan huomioon rikkomisen todellinen vaikutus markkinoihin.
(ks. 356–358 kohta)
24. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olennaiset menettelyvaatimukset, jotka johtuvat velvollisuudesta perustella sakon laskentatapa, täyttyvät, jos komissio ilmoittaa päätöksessään arviointiperusteet, joiden perusteella se on voinut määrittää kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja keston.
Komissio ei nimittäin ole velvollinen ilmoittamaan sakon määrää koskevissa perusteluissaan numerotietoja, joita se on käyttänyt harkintavaltansa puitteissa erityisesti tavoitellun varoittavan vaikutuksen osalta.
(ks. 360 ja 375 kohta)
25. Komission on sakon suuruuden määrittämiseksi huolehdittava siitä, että sakolla on varoittava vaikutus.
Komissio voi tässä ottaa huomioon muun muassa kyseisen yrityksen koon ja taloudellisen vahvuuden.
Samoin asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 1 kohdan A alakohdan neljännessä alakohdassa määrätään, että on otettava huomioon kilpailusääntöjä rikkoneiden todellinen taloudellinen kapasiteetti aiheuttaa merkittävää vahinkoa muille talouden toimijoille ja erityisesti kuluttajille ja määritettävä sakon määrä tasolle, joka on riittävän varoittava.
Komissiolla on harkintavaltaa vahvistaessaan sakkojen määriä, jotta se voisi ohjata yritysten toimintaa niin, että ne noudattavat kilpailusääntöjä, ja vaikka komissio olisi aikaisemmin määrännyt tietyntasoisia sakkoja tietyntyyppisistä rikkomisista, se ei estä sitä milloin tahansa korottamasta tätä tasoa varmistaakseen kilpailupolitiikan toteuttamisen ja vahvistaakseen sakkojen varoittavaa vaikutusta.
(ks. 367–369 ja 372 kohta)
26. Oikeusvarmuuden periaate on unionin oikeuden yleinen periaate, jonka mukaan muun muassa lainsäädännön, josta johtuu haitallisia seurauksia yksityisille, on oltava selvää ja täsmällistä ja yksityisten on voitava ennakoida sen soveltaminen.
Tämä periaate liittyy erottamattomasti rikosten ja rangaistusten lakisidonnaisuutta koskevaan periaatteeseen, joka edellyttää, että lainsäädännössä määritellään selvästi rikkomiset ja niistä määrättävät seuraamukset.
Vaikka EY 81 ja EY 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohdassa jätetään komissiolle laaja harkintavalta, siinä kuitenkin rajoitetaan harkintavallan käyttöä asettamalla objektiiviset kriteerit, joista komission on pidettävä kiinni.
Mahdollisesti määrättävällä sakolla on yhtäältä numeroina ilmaistavissa oleva ja ehdoton enimmäismäärä, joten yritykselle määrättävissä olevan sakon enimmäismäärä on määritettävissä etukäteen.
Tämän harkintavallan käyttämistä rajoittavat toisaalta myös komission itselleen asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa asettamat säännöt, ja komission hallintokäytäntöön kohdistuu unionin tuomioistuinten harjoittama täysi tuomioistuinvalvonta.
Asiantunteva toimija voi näin ollen tarvittaessa oikeudelliseen neuvonantajaan turvautuen ennakoida riittävän täsmällisesti sille tietystä käyttäytymisestä määrättävien sakkojen laskentatavan ja suuruusluokan, ja se, että tämä toimija ei voi tietää etukäteen täsmällisesti komission kussakin tapauksessa määräämien sakkojen tasoa, ei voi olla rangaistusten lakisidonnaisuutta koskevan periaatteen vastaista. Yritysten, joita vastaan on aloitettu hallinnollinen menettely, joka voi johtaa sakkoihin, on lisäksi otettava huomioon se mahdollisuus, että komissio päättää minä hetkenä tahansa korottaa sakkojen määrän tasoa aiemmin sovellettuun verrattuna. Se, että komissio voi minä hetkenä hyvänsä tarkistaa sakkojen yleistä tasoa kilpailupolitiikkaa toteuttaessaan, on siten kyseisten yritysten kohtuullisesti ennakoitavissa.
(ks. 383–386 kohta)
27. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 3 kohdan mukaan komission asettamaa sakon perusmäärää alennetaan etenkin silloin, kun moitittu yritys lopettaa rikkomisen komission ensimmäisten toimenpiteiden johdosta.
Tällainen sakon perusmäärän alentaminen liittyy käsiteltävän asian olosuhteisiin, jotka voivat johtaa siihen, ettei komissio alenna sakon perusmäärää laittomaan sopimukseen osallistuneen yrityksen hyväksi. Lieventävän olosuhteen hyväksi lukeminen sellaisissa tilanteissa, joissa yritys on osapuolena selvästi laittomassa sopimuksessa, jonka se tiesi muodostavan rikkomisen tai ei voinut olla tietämättä sitä, voisi nimittäin houkutella yrityksiä jatkamaan salaista sopimusta niin kauan kuin mahdollista siinä toivossa, että niiden käyttäytymistä ei koskaan havaita, ja samalla tietäen, että jos niiden käyttäytyminen havaittaisiin, niiden sakkoa voitaisiin alentaa, kun ne lopettavat rikkomisen.
Tällainen tunnustaminen veisi asetetulta sakolta kaiken varoittavan vaikutuksen ja aiheuttaisi haittaa EY 81 artiklan 1 kohdan tehokkaalle vaikutukselle. Kyseessä on nimittäin lieventävä olosuhde, jota on kyseisen artiklan tehokkaan vaikutuksen huomioon ottamiseksi tulkittava suppeasti, ja ainoastaan yksittäistapaukselle ominaiset olosuhteet voivat oikeuttaa sen huomioon ottamisen.
Varsinkaan tahallisen kilpailusääntöjen rikkomisen lopettamista ei voida pitää lieventävänä olosuhteena, kun se on johtunut siitä, että komissio on puuttunut asiaan.
Pelkästään se seikka, että komissio on aiemmassa päätöskäytännössään pitänyt tiettyjä tekijöitä lieventävinä olosuhteina sakon suuruutta määrättäessä, ei merkitse, että komission olisi arvioitava kysymystä samalla tavalla myöhemmässä päätöksessä.
(ks. 394–397 ja 401 kohta)
28. Vaikka pelkästään se, että yritys ei noudata lainvastaista järjestelyä, ei ole omiaan poistamaan sen vastuuta, kyseessä on kuitenkin olosuhde, joka on otettava huomioon lieventävänä olosuhteena sakon määrän määrittämisessä.
(ks. 409 kohta)
29. Se, että komissio on aikaisemmin soveltanut tietyntasoisia sakkoja tietynlaisiin rikkomisiin, ei voi merkitä sitä, etteikö se voisi nostaa tätä sakkojen tasoa EY 81 ja EY 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetussa asetuksessa N:o 1/2003 ilmoitetuissa rajoissa, jos tämä on tarpeen kilpailupolitiikan toteuttamiseksi. Kilpailusääntöjen tehokas soveltaminen edellyttää päinvastoin sitä, että komissio voi milloin tahansa mukauttaa sakkojen tasoa tämän politiikan tarpeita vastaavaksi.
Yritys ei voi perustellusti väittää, että sille määrätty seuraamus olisi ollut vähäisempi, jos komissio olisi päättänyt hallinnollisen menettelyn aikaisemmin, kun se on korottanut seuraamusten yleistasoa hallinnollisen menettelyn aikana.
Näiden seikkojen perusteella sen, että hallinnollinen menettely kesti kohtuuttoman kauan, ei voida katsoa vaikuttaneen riidanalaisen päätöksen sisältöön pelkästään siitä syystä, että komissio korotti tänä aikana sakkojen tasoa.
(ks. 418–420 kohta)
30. Tietyt menettelylliset säännönvastaisuudet voivat oikeuttaa sakon alentamisen, vaikka komission tekemää yritystä koskevaa päätöstä kilpailusääntöjen rikkomisesta ei voida kumota niiden perusteella. Kohtuullista pidempi käsittelyaika voi olla perusteena komission päätökselle alentaa sakon määrää kohtuusharkintaa noudattaen, sillä tällaisen alennuksen myöntäminen kuuluu sen harkintavallan käyttöön. Se, että komissio on käyttänyt tätä oikeuttaan, ei estä unionin yleistä tuomioistuinta alentamasta sakon määrää edelleen täyttä harkintavaltaansa käyttäessään.
Sakon alentamisella pyritään nimittäin korvaamaan kohtuullisen käsittelyajan periaatteen loukkaaminen, ja se on näin ollen asetettava asianmukaiselle tasolle kantajille määrätyn sakon määrään nähden. Tämä alennus perustuu kuitenkin kohtuusharkintaan, eikä EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymiselle asettuja edellytyksiä tarvitse tutkia ennen sen myöntämistä.
(ks. 425, 426, 428 ja 432 kohta)