YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

17 päivänä kesäkuuta 1999 (1)

Valtiontuki — EY:n perustamissopimuksen 92 artikla (josta on muutettuna tullut 87 EY artikla) — Uusi tuki — Etukäteen tehtävä ilmoitus

Asiassa C-295/97,

jonka Tribunale di Genova (Italia) on saattanut 234 EY artiklan (aiempi 177 artikla) nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Industrie Aeronautiche e Meccaniche Rinaldo Piaggio SpA

vastaan

International Factors Italia SpA (Ifitalia),

Dornier Luftfahrt GmbH,

Ministero della Difesa

ennakkoratkaisun EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan (josta on muutettuna tullut 87 EY artikla) tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-P. Puissochet sekä tuomarit P. Jann, C. Gulmann, D. A. O. Edward ja M. Wathelet (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

—    Industrie Aeronautiche e Meccaniche Rinaldo Piaggio SpA, edustajanaan asianajaja Tomaso Galletto, Genova,

—    Dornier Luftfahrt GmbH, edustajinaan asianajajat Antonio Fusillo ja Alessandro Fusillo, Rooma, ja asianajaja Gianfranco Nasuti, Genova,

—    Italian hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön diplomaattisten riita-asioiden osaston osastopäällikkö, professori Umberto Leanza, avustajanaan valtionasiamies Oscar Fiumara,

—    Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja Gérard Rozet ja oikeudellisen yksikön virkamies Paolo Stancanelli,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Industrie Aeronautiche e Meccaniche Rinaldo Piaggio SpA:n, edustajinaan asianajajat Tomaso Galletto ja Ivano Cavanna, Genova, Dornier Luftfahrt GmbH:n, edustajinaan asianajajat Antonio ja Alessandro Fusillo, Italian hallituksen, asiamiehenään Oscar Fiumara, ja komission, asiamiehenään Paolo Stancanelli, 27.1.1999 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 4.3.1999 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1.

    Tribunale di Genova on esittänyt 29.7.1997 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 11.8.1997, 234 EY artiklan (aiempi 177 artikla) nojalla kaksi ennakkoratkaisukysymystä EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan (josta on muutettuna tullut 87 EY artikla) tulkinnasta.

2.

    Nämä kysymykset on esitetty riita-asiassa, jossa asianosaisina ovat Industrie Aeronautiche e Meccaniche Rinaldo Piaggio SpA (jäljempänä Piaggio) ja Dornier

Luftfahrt GmbH (jäljempänä Dornier) ja joka koskee Piaggion Dornierille maksaman 30 028 894 382 Italian liiran (ITL) suuruisen summan palauttamista.

3.

    Piaggio on ostanut Dornierilta kolme ilma-alusta, jotka oli tarkoitettu Italian puolustusvoimille. Maksuna Piaggio suoritti vuoden 1992 joulukuusta lähtien useita tilisiirtoja Dornierille ja siirsi tälle maksumääräyksillä saatavia, joita sillä oli puolustusministeriöltä ja International Factors Italia SpA -nimiseltä yritykseltä.

4.

    Piaggio asetettiin 28.11.1994 tehdyllä teollisuusministerin ja valtionvarainministerin yhteisellä päätöksellä (Gazzetta Ufficiale di Repubblica Italiana [jäljempänä GURI] nro 281, 1.12.1994) 3.4.1979 annetun lain nro 95/79 (GURI nro 94, 4.4.1979; jäljempänä laki nro 95/79) nojalla erityishallintoon. Tämä päätös tehtiin sen jälkeen, kun Tribunale di Genovan 29.10.1994 tekemässä päätöksessä todettiin, että Piaggio oli maksukyvytön ja että se voisi päästä erityishallintomenettelyyn.

5.

    Piaggio nosti tribunale di Genovassa 14.2.1996 kanteen, jossa se vaati, että tuomioistuin toisaalta toteaisi mitättömiksi ja vaikutuksettomaksi kaikkia sen velkojia vastaan kaikki maksut, saatavien siirrot ja maksumääräykset, jotka oli tehty Dornierin hyväksi kahden vuoden aikana ennen Piaggion erityishallintoon asettamista, ja toisaalta velvoittaisi Dornierin palauttamaan vastaavat summat korkoineen. Piaggio väitti tältä osin, että Dornier, joka jo oli tiennyt siitä, että Piaggio oli maksukyvytön, olisi saanut Piaggiolta kolmen ilma-aluksen myynnistä etuoikeutettuja maksuja yhteensä 30 028 894 382 ITL edestä, mikä oli vastoin kaikkien velkojien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

6.

    Piaggio nosti kanteensa konkurssilain 67 §:n perusteella, jota voitiin tässä tapauksessa soveltaa lain nro 95/79 1 §:ssä ja konkurssilain 203 §:ssä olevien viittausten nojalla; konkurssilaissa säädetään, että maksut, jotka on suoritettu maksukyvyttömyyden toteamista ja erityishallintoon asettamista koskevan menettelyn aloittamista edeltävän kahden vuoden aikana, peräytyvät maksukyvyttömän yrityksen kaikkien velkojien hyväksi.

7.

    Dornier on puolustuksekseen vedonnut erityisesti siihen, että laki nro 95/79 on ristiriidassa perustamissopimuksen 92 artiklan kanssa.

8.

    Laissa nro 95/79 säädetään taloudellisissa vaikeuksissa olevien suuryritysten erityishallintoa koskevasta menettelystä.

9.

    Kyseisen lain 1 §:n 1 momentin mukaan tätä menettelyä voidaan soveltaa yrityksiin, joiden palveluksessa on vähintään vuoden ajan ollut vähintään 300 työntekijää ja jotka ovat luottolaitoksille, sosiaali- ja eläkevakuutuslaitoksille tai valtioenemmistöisille yhtiöille velkaa vähintään 80,444 miljardia ITL ja enemmän kuin viisi kertaa yhtiön maksettu pääoma.

10.

    Lain 1 a §:n mukaan menettelyä sovelletaan myös silloin, kun maksukyvyttömyys johtuu velvollisuudesta palauttaa valtiolle, julkisille elimille tai valtioenemmistöisille yhtiöille vähintään 50 miljardin ITL:n suuruinen määrä, joka vastaa vähintään 51:ä prosenttia yrityksen maksetusta pääomasta, sen vuoksi, että kyseinen määrä on laitonta tai yhteismarkkinoille soveltumatonta tukea tai että se on annettu tekniikan kehittämisen tai tutkimustoiminnan rahoittamiseksi.

11.

    Lain nro 95/79 2 §:n 1 momentin mukaan erityishallintoa koskevan menettelyn soveltamisedellytyksenä on, että tuomioistuin on todennut yrityksen maksukyvyttömäksi joko konkurssilain perusteella tai sen vuoksi, että se on jättänyt maksamatta työntekijöiden palkat vähintään kolmelta kuukaudelta. Teollisuusministeri voi valtionvarainministeriä kuultuaan tehdä tällaisessa tilanteessa päätöksen siitä, että yritys asetetaan erityishallintoon, ja velkojien etu huomioon ottaen antaa yritykselle luvan jatkaa toimintaansa enintään kahden vuoden ajan, jota voidaan jatkaa edelleen enintään kahdella vuodella, jos Comitato interministeriale per la programmazione industriale (teollisuuspolitiikan suunnittelusta vastaava komitea; jäljempänä CIPI) antaa tähän suostumuksensa.

12.

    Erityishallinnossa oleviin yrityksiin sovelletaan konkurssilain yleisiä säännöksiä, jos laissa nro 95/79 tai sen jälkeisissä laeissa ei ole nimenomaisesti toisin säädetty. Kuten tavallisessa konkurssimenettelyssä, myöskään erityishallintoa koskevassa menettelyssä maksukyvyttömän yrityksen omistaja ei voi päättää yrityksen varallisuuden käytöstä, ja tätä varallisuutta on pääsääntöisesti käytettävä velkojien tyydyttämiseen; olemassa oleville veloille ei myöskään lasketa tältä ajalta korkoa; maksukyvyttömäksi julistamista edeltävänä ajanjaksona suoritetut velkojen maksut ovat peräytettävissä; mitään yksittäistä täytäntöönpanokeinoa ei voida kohdistaa kyseisen yrityksen omaisuuteen eikä jatkaa sen osalta. Erityishallinto poikkeaa kuitenkin tavallisesta konkurssimenettelystä siltä osin, että täytäntöönpanokielto ulottuu lain nro 544/81 4 §:n mukaan myös verovelkaan sekä niihin rangaistusluonteisiin maksuihin, korkoihin ja korotuksiin, joita on maksettava yhteisöveron maksamisen myöhästymisen vuoksi.

13.

    Lisäksi lain nro 95/79 2 a §:n mukaan valtio voi taata osittain tai kokonaisuudessaan ne lainat, joita erityishallinnossa olevat yritykset ottavat rahoittaakseen juoksevan hallintonsa ja kunnostaakseen tai saattaakseen valmiiksi teollisuuslaitoksensa, rakennuksensa tai laitteensa; takaukseen sovelletaan niitä edellytyksiä ja yksityiskohtaisia sääntöjä, joista valtionvarainministeri päättää CIPI:n suostumuksen mukaisesti.

14.

    Maksukyvyttömän yrityksen tervehdyttämismenettelyssä saadaan myös myydä maksukyvyttömän yrityksen kaikki laitokset laissa nro 95/79 asetettujen edellytysten mukaisesti. Tämän lain 5 a §:n mukaan yrityksen koko omaisuuden tai sen osan luovuttamisesta on maksettava kiinteämääräinen 1 miljoonan ITL:n rekisteröintimaksu.

15.

    Lisäksi 6.2.1987 annetun lain nro 19/87 (GURI nro 32, 9.2.1987) 3 §:n 2 momentin mukaan erityishallinnossa olevilla yrityksillä ei ole velvollisuutta maksaa niitä sakkoja ja rangaistusluonteisia maksuja, joita niille on langetettu pakollisten sosiaaliturvamaksujen maksamatta jättämisen vuoksi.

16.

    Lain nro 95/79 2 §:n 2 luetelmakohdan mukaan silloin, kun erityishallinnossa olevalle yritykselle annetaan lupa jatkaa toimintaansa, henkilön, joka on nimetty hoitamaan yrityksen hallintoa, on laadittava asianmukainen hallinnointisuunnitelma, ja ennen kuin teollisuusministeri hyväksyy tämän suunnitelman, CIPI tutkii, soveltuuko tämä suunnitelma yhteen Italian valtion teollisuuspolitiikan päälinjojen kanssa. Teollisuusministerin on myös hyväksyttävä päätökset, jotka koskevat esimerkiksi yrityksen rakennemuutosta, varallisuuden myyntiä, purkamista tai erityshallinnon lopettamista.

17.

    Erityishallintoon asetetun yrityksen velkojat voidaan tyydyttää kokonaan tai osittain vasta erityishallinnon päätyttyä realisoimalla yrityksen varallisuus tai maksamalla velat yrityksen uusilla voitoilla. Lisäksi konkurssilain 111 ja 212 §:n mukaan erityishallinnosta ja yrityksen toiminnan jatkamisesta aiheutuneet kulut, velat mukaan lukien, maksetaan omaisuuden realisoinnista saaduista varoista ennen niitä velkoja, jotka olivat olemassa silloin, kun erityshallintoa koskeva menettely aloitettiin.

18.

    Erityishallintoa koskeva menettely päättyy akordiin, yrityksen kaiken varallisuuden jakamiseen, saamisten täydelliseen lakkaamiseen tai varallisuuden riittämättömyyteen taikka siihen, että yritys kykenee jälleen täyttämään velvoitteensa ja saavuttaa näin taloudellisen tasapainon.

19.

    Lisäksi on täsmennettävä, että Italian hallitukselle 88 EY artiklan 1 kohdan (aiempi 93 EY artiklan 1 kohta) nojalla lähettämällään kirjeellä E 13/92 (EYVL 1994, C 395, s. 4) komissio ilmoitti, että laki nro 95/97 näytti sen mukaan kuuluvan tietyiltä osin perustamissopimuksen 92 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen soveltamisalaan, ja pyysi, että sille ilmoitettaisiin etukäteen kaikista kyseisen lain soveltamistapauksista, jotta ne voitaisiin tutkia vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettäviin tukiin sovellettavan sääntelyn yhteydessä.

20.

    Koska Italian viranomaiset vastasivat, että ne ilmoittaisivat etukäteen vain lain nro 95/79 2 a §:ssä tarkoitetun valtion takauksen myöntämisestä, komissio päätti aloittaa 88 EY artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn. Asiakirja-aineistosta ei käy ilmi, onko komissio tähän päivään mennessä tehnyt lopullista päätöstä tämän menettelyn päätteeksi.

21.

    Näissä olosuhteissa ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin, joka pohtii, onko laki nro 95/79 yhteensopiva perustamissopimuksen 92 artiklan kanssa, on päättänyt lykätä päätöksentekoa ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)    Voiko kansallinen tuomioistuin pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta lausumaan suoraan siitä, onko jäsenvaltion lainsäädännön säännös yhteensopiva perustamissopimuksen 92 artiklan (valtiontuet) sääntöjen kanssa?

2)    Jos vastaus on myöntävä, voidaanko katsoa, että antamalla 3.4.1979 lain nro [95], jolla otetaan käyttöön vaikeuksissa olevien suuryritysten erityishallintoa koskeva menettely — ja ottamalla erityisesti käyttöön tässä laissa säädetyt toimenpiteet, jotka luetellaan tämän ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen perusteluissa — Italian valtio on myöntänyt tietyille tässä laissa tarkoitetuille yrityksille (eli suuryrityksille) perustamissopimuksen 92 artiklan vastaisia tukia?”

Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen

22.

    Piaggio katsoo, että ennakkoratkaisupyyntöä ei voida ottaa tutkittavaksi, koska toisaalta ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessä ei määritellä riittävästi ja selvästi sitä lainsäädäntöä, johon pyydetty tulkinta liittyy, ja koska toisaalta esitetyillä kysymyksillä ei ole merkitystä kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan riidan ratkaisun kannalta, sillä siinä nostettu takaisinsaantikanne perustuu yleisiin konkurssisäännöksiin, joiden mukaan kaksi vuotta ennen maksukyvyttömäksi toteamista suoritetut maksut ovat peräytettävissä.

23.

    Tältä osin on todettava, että vaikka on totta, että ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessä käsitellään ennakkoratkaisupyynnön taustalla olevaa lainsäädäntöä vain suppeasti, tästä seikasta ei tässä tapauksessa kuitenkaan seuraa, että ennakkoratkaisupyyntöä ei voitaisi ottaa tutkittavaksi. Tämä lainsäädännön esittely on riittävä, koska sen perusteella voidaan selvästi ymmärtää esitetyt kysymykset.

24.

    Lisäksi on muistettava, että yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityspiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta (ks. erityisesti asia C-200/97, Ecotrade, tuomio 1.12.1998, 25 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

25.

    Lisäksi riittää, kun todetaan, että tässä asiassa se, onko lailla nro 95/79 käyttöön otetun järjestelmän kaltainen järjestelmä luokiteltava uudeksi tueksi tai jo olemassa olevaksi tueksi — mikä on kysymys, jota yhteisöjen tuomioistuin tarkastelee jäljempänä omasta aloitteestaan jäljempänä sen läheisen yhteistyön johdosta, jossa sen on toimittava kansallisten tuomioistuinten kanssa — ei ole vailla merkitystä kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan riidan ratkaisun kannalta, kun otetaan huomioon ne johtopäätökset, joita ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin voi joutua tekemään EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan (josta on

muutettuna tullut 87 EY artikla) ja 88 EY artiklan (aiempi 93 artikla) nojalla siitä, että komissiolle ei ole etukäteen ilmoitettu tässä tapauksessa mahdollisesti kyseessä olevasta tukijärjestelmästä.

26.

    Minkään perusteella ei myöskään voida heti väittää, että jos Piaggioon sovellettu menettely olisi kokonaisuudessaan ollut tavallista konkurssimenettelyä, Dornierin tilanne olisi ollut joka suhteessa täysin samanlainen, erityisesti sen suhteen, mitkä sen mahdollisuudet saada saatavansa edes osittain perittyä, huolimatta siitä, että myös tavallisen konkurssimenettelyn osalta säädetään, että maksukyvyttömyyden toteamista edeltävän kriittisen ajan kuluessa suoritetut maksut ovat peräytettävissä. Tämän seikan arvioiminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle.

27.

    Näin ollen ennakkoratkaisukysymyksiin on vastattava.

Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

28.

    Ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin kysyy, voiko se pyytää yhteisöjen tuomioistuinta lausumaan suoraan siitä, onko kansallinen toimenpide yhteensopiva perustamissopimuksen 92 artiklan kanssa.

29.

    Aluksi on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisöjen tuomioistuimella ei ole 234 EY artiklaan perustuvassa ennakkoratkaisumenettelyssä toimivaltaa tulkita kansallista oikeutta tai lausua kansallisen toimenpiteen yhteensopivuudesta yhteisön oikeuden kanssa (ks. erityisesti asia C-188/91, Deutsche Shell, tuomio 21.1.1993, Kok. 1993, s. I-363, 27 kohta).

30.

    Erityisesti siltä osin kuin kyse on sen valvonnasta, noudattavatko jäsenvaltiot perustamissopimuksen 92 artiklassa ja 88 EY artiklassa niille määrättyjä velvoitteita, on otettava huomioon kansallisten tuomioistuinten ja komission toisiaan täydentävät ja erilliset tehtävät, sellaisina kuin yhteisöjen tuomioistuin on ne kerrannut asiassa C-39/94, SFEI ym. 11.6.1996 antamassaan tuomiossa (Kok. 1996, s. I-3547, 41 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

31.

    Sen arvioiminen, ovatko tukitoimenpiteet yhteensopivia yhteismarkkinoiden kanssa, kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan, jonka käyttämistä yhteisöjen tuomioistuin valvoo, kun taas kansalliset tuomioistuimet huolehtivat oikeussubjektien oikeuksien suojaamisesta siinä tapauksessa, että 88 EY artiklan 3 kohdassa säädettyä velvoitetta ilmoittaa valtion tuista etukäteen komissiolle on rikottu.

32.

    Tältä osin on todettava, että jotta kansallinen tuomioistuin voisi määrittää, kuuluuko sellainen toimenpide, johon valtio on ryhtynyt ottamatta huomioon 88 EY artiklan 3 kohdassa määrättyä alustavaa tutkintamenettelyä, tämän artiklan soveltamisalaan, se voi joutua tulkitsemaan perustamissopimuksen 92 artiklassa

tarkoitettua tuen käsitettä. Jos kansallisella tuomioistuimella on, kuten sillä tässä tapauksessa on, mikä ilmenee ennakkoratkaisukysymyksen esittämistä koskevasta päätöksestä, epäilyjä siitä, onko kyseinen toimenpide luokiteltava valtion tueksi, se voi pyytää komissiolta lisäselvitystä tältä osin tai sillä on oikeus tai velvollisuus esittää 234 EY artiklan toisen ja kolmannen kohdan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymys perustamissopimuksen 92 artiklan tulkinnasta (ks. em. asia SFEI ym., tuomion 49—51 kohta).

33.

    Vastaavasti on todettava, että jotta ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle voitaisiin antaa hyödyllinen vastaus, on tarkasteltava sitä, onko lailla nro 95/79 käyttöön otetun, yleisistä konkurssisäännöksistä poikkeavan järjestelmän kaltainen järjestelmä luokiteltava perustamissopimuksen 92 artiklassa tarkoitetuksi valtiontueksi ja olisiko siitä pitänyt 88 EY artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoittaa komissiolle ennen sen käyttöön ottamista.

Toimenpiteen luonnehtiminen tueksi

34.

    Kuten yhteisöjen tuomioistuin jo on todennut, tuen käsite on yleisluonteisempi kuin avustuksen käsite sen vuoksi, että tuella ei tarkoiteta ainoastaan konkreettisia suorituksia, kuten avustuksia, vaan myös toimenpiteitä, jotka eivät ole avustuksia sanan suppeassa merkityksessä mutta jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustusten kaltaisia (ks. asia C-387/92, Banco Exterior de España, tuomio 15.3.1994, Kok. 1994, s. I-877, 13 kohta ja em. asia Ecotrade, tuomion 34 kohta).

35.

    Perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen käsitteen alaan kuuluvat välttämättä sellaiset edut, jotka on myönnetty suoraan tai välillisesti valtion varoista tai joista aiheutuu lisäkustannuksia valtiolle tai valtion tätä tarkoitusta varten nimeämille tai perustamille elimille (ks. erityisesti yhdistetyt asiat C-52/97 — C-54/97, Viscido ym., tuomio 7.5.1998, Kok. 1998, s. I-2629, 13 kohta).

36.

    Kuten yhteisöjen tuomioistuin on 4 EHTY artiklan c alakohdan osalta todennut edellä mainitussa asiassa Ecotrade antamassaan tuomiossa, lailla nro 95/79 käyttöön otetun järjestelmän useiden ominaispiirteiden nojalla voitaisiin erityisesti nyt kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteissa todeta, että kyseessä on perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuki, mikäli ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin vahvistaa, että kyseisillä piirteillä on se merkitys, mikä niillä jäljempänä todetaan olevan.

37.

    Ensinnäkin asiakirja-aineistosta ilmenee, että lakia nro 95/79 on tarkoitus soveltaa valikoivasti sellaisiin taloudellisissa vaikeuksissa oleviin suuriin teollisuusyrityksiin, jotka ovat erityisen paljon velkaa tietyntyyppisille eli lähinnä julkiseen sektoriin kuuluville velkojille. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut edellä mainitussa asiassa Ecotrade antamansa tuomion 38 kohdassa, on hyvin todennäköistä, että valtio tai julkiset elimet ovat kyseisen yrityksen tärkeimpien velkojien joukossa.

38.

    On myös korostettava, että vaikka teollisuusministerin päätökset taloudellisissa vaikeuksissa olevan yrityksen asettamisesta erityishallintoon ja sen sallimisesta, että tällainen yritys jatkaa toimintaansa, tehdään niin, että velkojien edut ja erityisesti mahdollisuudet kasvattaa yrityksen varallisuutta otetaan mahdollisimman pitkälle huomioon, näihin päätöksiin vaikuttaa myös — kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut edellä mainitussa asiassa Ecotrade antamansa tuomion 39 kohdassa ja minkä ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on vahvistanut — halu turvata kansalliseen teollisuuspolitiikkaan liittyvistä syistä yrityksen taloudellinen toiminta.

39.

    Kun otetaan huomioon se, millaiseen yritysten ryhmään riidanalaista sääntelyä sovelletaan ja kuinka laaja harkintavalta ministerillä on kun hän päättää erityisesti siitä, saako erityishallinnossa oleva maksukyvytön yritys jatkaa toimintaansa, kyseinen sääntely täyttää edellytyksen tuen yksilöllisyydestä, joka on yksi valtiontuen käsitteen ominaispiirteistä (ks. vastaavasti asia C-241/94, Ranska v. komissio, tuomio 26.9.1996, Kok. 1996, s. I-4551, 23 ja 24 kohta).

40.

    Lisäksi on huomattava, että olipa se tavoite, johon jäsenvaltion lainsäätäjä on pyrkinyt, mikä hyvänsä, ne yritykset, joihin kyseistä sääntelyä sovelletaan, voivat päästä tämän sääntelyn vuoksi parempaan asemaan kuin muut yritykset, koska tämä sääntely mahdollistaa niiden taloudellisen toiminnan jatkamisen tilanteessa, jossa tätä mahdollisuutta ei ole yleisiä konkurssisäännöksiä sovellettaessa, koska näillä säännöksillä pyritään ensisijaisesti turvaamaan velkojien edut. Kun otetaan huomioon yrityksen toiminnan jatkamiseen liittyville saataville annettu etusija, luvasta jatkaa näissä olosuhteissa taloudellista toimintaa saattaa seurata lisäkustannuksia julkiselle vallalle, jos on todellakin niin, että valtio tai julkiset elimet ovat taloudellisissa vaikeuksissa olevan yrityksen tärkeimpien velkojien joukossa, varsinkin kun kyseinen yritys näissä tapauksissa on aina velkaa huomattavia summia.

41.

    Sen lisäksi, että valtio antaa lain nro 95/79 2 a §:n nojalla takauksia, jotka Italian viranomaiset ovat suostuneet ilmoittamaan etukäteen komissiolle, erityishallintoon asettamisesta seuraa tavallista laajempi kielto käyttää erillisiä täytäntöönpanokeinoja verovelan sekä niiden rangaistusluonteisten maksujen, korkojen ja korotusten osalta, joita on maksettava yhteisöveron maksamisen myöhästymisen vuoksi; lisäksi erityishallintoon asettamisesta seuraa, että kyseisellä yrityksellä ei ole velvollisuutta maksaa sosiaaliturvamaksujen laiminlyönnin vuoksi langetettuja sakkoja ja rangaistusluonteisia maksuja ja että yrityksen tai sen osan luovutukseen sovelletaan tavanomaista pienempää verokantaa niin, että tällaisista luovutuksista on maksettava kiinteämääräinen 1 miljoonan ITL:n rekisteröintimaksu, kun tavallinen rekisteröintimaksu on kolme prosenttia luovutetun omaisuuden arvosta.

42.

    Tällaisista jäsenvaltion lainsäätäjän antamista eduista voi myös seurata lisäkustannuksia julkiselle vallalle sitä kautta, että yritykselle annetaan valtion takaus, julkisista saatavista luovutaan, yritys vapautetaan velvollisuudesta maksaa

sakot tai muut rangaistusluonteiset maksut tai siihen sovelletaan tavanomaista pienempää verokantaa. Asia on toisin vain, jos osoitetaan, ettei erityishallintoon asettamisesta ja yrityksen taloudellisen toiminnan jatkamisesta ole tosiasiallisesti aiheutunut tai olisi pitänyt aiheutua valtiolle lisäkustannuksia siihen verrattuna, mitäkustannuksia valtiolle olisi aiheutunut yleisten konkurssisäännösten noudattamisesta. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tehtävänä on tarkastaa nämä seikat sen jälkeen, kun se on tarvittaessa pyytänyt komissiolta lisäselvityksiä.

43.

    Edellä esitetyn perusteella on todettava, että lailla nro 95/79 käyttöön otetun, yleisistä konkurssisäännöksistä poikkeavan järjestelmän kaltaisen järjestelmän on katsottava johtavan perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen myöntämiseen, jos osoitetaan, että

—    tälle yritykselle on annettu lupa jatkaa taloudellista toimintaansa tilanteessa, jossa tätä mahdollisuutta ei olisi voitu antaa sovellettaessa yleisiä konkurssisäännöksiä, tai

—    tälle yritykselle on annettu yksi tai useampi etu esimerkiksi niin, että sille on annettu valtion takaus, siihen sovelletaan alennettua verokantaa, se on vapautettu velvollisuudesta maksaa sakkoja tai muita rangaistusluonteisia maksuja tai sen osalta on kokonaan tai osittain luovuttu julkisista saatavista, eikä muu maksukyvytön yritys olisi voinut saada tällaisia etuja sovellettaessa yleisiä konkurssisäännöksiä.

Seuraukset siitä, ettei tuesta ole ilmoitettu etukäteen

44.

    Perustamissopimuksessa — 88 EY artiklassa — määrätään, että komissio seuraa jatkuvasti valtion tukia ja valvoo niitä, ja siinä järjestetään tätä koskeva menettely. Sellaisten uusien tukien osalta, joita jäsenvaltiot aikovat myöntää, määrätään ennakkomenettelystä, jonka noudattamista ilman tukea ei voida pitää sääntöjen mukaisesti myönnettynä. Kyseisen 88 EY artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta ennen sen toteuttamista.

45.

    Komissio on kuitenkin luonnehtinut laissa nro 95/79 säädetyn järjestelmän ”valtiontueksi” ja toteaa, että vaikka tämä laki julkaistiin perustamissopimuksen voimaantulon jälkeen, siitä ei ole ilmoitettu sille 88 EY artiklan 3 kohdan määräysten mukaisesti. Komission kanta perustuu tarkoituksenmukaisuusnäkökohtiin eli muun muassa sen omiin epäilyihin, joita sillä oli 14 vuoden ajan siitä, oliko laki nro 95/79 luokiteltava valtion tueksi, tämän järjestelmän alaisuuteen kuuluvien taloudellisten toimijoiden luottamukseen, siihen, että tätä järjestelmää oli käytetty hyvin harvoin, ja siihen, että käytännössä on mahdotonta saada takaisin summia, jotka mahdollisesti olisivat perittävissä takaisin.

46.

    Tätä kantaa ei voida hyväksyä.

47.

    On nimittäin niin, että vastaus kysymykseen, onko tuki uusi ja edellyttääkö sen myöntäminen näin ollen 88 EY artiklan 3 kohdassa määrätyn alustavan tutkintamenettelyn käymistä, ei voi riippua komission subjektiivisesti tekemästä arvioinnista.

48.

    Kuten yhteisöjen tuomioistuin jo totesi asiassa C-44/93, Namur-Les assurances du crédit, 9.8.1994 antamassaan tuomiossa (Kok. 1994, s. I-3829, 13 kohta) sekä 88 EY artiklan (aiempi 93 artikla) määräysten sisällöstä että niiden tavoitteista ilmenee, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina voimassa olevina tukina on pidettävä tukia, jotka olivat voimassa ennen perustamissopimuksen voimaantuloa, ja sellaisia, jotka on voitu panna sääntöjen mukaisesti täytäntöön 88 EY artiklan 3 kohdassa määrättyjen edellytysten täyttyessä, mukaan lukien sellaisten edellytysten, jotka ilmenevät yhteisöjen tuomioistuimen tälle artiklalla asiassa 120/73, Lorens, 11.12.1970 antamassa tuomiossa (Kok. 1973, s. 1471, 4—6 kohta) antamasta tulkinnasta, kun taas uusina tukina, joita tässä viimeksi mainitussa määräyksessä määrätty ilmoittamisvelvollisuus koskee, ovat toimenpiteet, joilla aiotaan myöntää tai muuttaa tukea, ja on täsmennettävä, että muutokset voivat koskea joko voimassa olevia tukia tai alkuperäisiä suunnitelmia, joista on ilmoitettu komissiolle.

49.

    Tämän vuoksi on todettava, että silloin kun on osoitetaan, että lailla nro 05/79 käyttöönotetun järjestelmän kaltainen järjestelmä voi sellaisenaan johtaa perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen myöntämiseen, kyseistä järjestelmää ei voida panna täytäntöön ellei siitä ole ilmoitettu komissiolle, ja jos siitä on ilmoitettu, sitä ei voida panna täytäntöön ennen kuin komissio tekee päätöksen, jossa se toteaa tukisuunnitelman soveltuvan yhteismarkkinoille, tai jos komissio ei tee mitään päätöstä kahden kuukauden määräajassa ilmoituksesta, ennen kyseisen määräajan päättymistä (ks. em. asia Lorenz, tuomion 4 kohta).

50.

    Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava seuraavasti:

Yhteisöjen tuomioistuimella ei ole 234 EY artiklan nojalla vireille pannussa oikeudenkäynnissä toimivaltaa tulkita kansallista oikeutta tai lausua siitä, onko kansallinen toimenpide yhteensopiva perustamissopimuksen 92 artiklan kanssa. Kansallinen tuomioistuin voi kuitenkin silloin, kun sitä on vaadittu määräämään seuraamuksia 88 EY artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen rikkomisesta, pyytää komissiolta lisäselvityksiä tai sillä on oikeus tai velvollisuus esittää 234 EY artiklan toisen tai kolmannen kohdan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymys perustamissopimuksen 92 artiklan tulkinnasta, jotta se voi määrittää, ovatko kyseiset valtion toimenpiteet valtiontukia, joista olisi pitänyt ilmoittaa komissiolle.

Lailla nro 95/79 käyttöön otetun, yleisistä konkurssisäännöksistä poikkeavan järjestelmän kaltaisen järjestelmän soveltaminen johonkin yritykseen on katsottava

johtavan perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen myöntämiseen, jos osoitetaan, että

—    tälle yritykselle on annettu lupa jatkaa taloudellista toimintaansa tilanteessa, jossa tätä mahdollisuutta ei olisi voitu antaa sovellettaessa yleisiä konkurssisäännöksiä, tai

—    tälle yritykselle on annettu yksi tai useampi etu esimerkiksi niin, että sille on annettu valtion takaus, siihen sovelletaan alennettua verokantaa, se on vapautettu velvollisuudesta maksaa sakkoja tai muita rangaistusluonteisia maksuja tai sen osalta on kokonaan tai osittain luovuttu julkisista saatavista, eikä muu maksukyvytön yritys olisi voinut saada tällaisia etuja sovellettaessa yleisiä konkurssisäännöksiä.

Silloin kun osoitetaan, että lailla nro 95/79 käyttöön otetun järjestelmän kaltainen järjestelmä voi sellaisenaan johtaa perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen myöntämiseen, kyseistä järjestelmää ei voida panna täytäntöön ellei siitä ole ilmoitettu komissiolle, ja jos siitä on ilmoitettu, sitä ei voida panna täytäntöön ennen kuin komissio tekee päätöksen, jossa se toteaa tukisuunnitelman soveltuvan yhteismarkkinoille, tai jos komissio ei tee mitään päätöstä kahden kuukauden määräajassa ilmoituksesta, ennen kyseisen määräajan päättymistä.

Toinen ennakkoratkaisukysymys

51.

    Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettu vastaus huomioon ottaen toiseen ennakkoratkaisukysymykseen ei ole syytä vastata.

Oikeudenkäyntikulut

52.

    Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Italian hallitukselle ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on ratkaissut Tribunale di Genovan 29.7.1997 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1)    Yhteisöjen tuomioistuimella ei ole 234 EY artiklan (aiempi 177 artikla) nojalla vireille pannussa oikeudenkäynnissä toimivaltaa tulkita kansallista oikeutta tai lausua siitä, onko kansallinen toimenpide yhteensopiva EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan (josta on muutettuna tullut 87 EY artikla) kanssa. Kansallinen tuomioistuin voi kuitenkin silloin, kun sitä on vaadittu määräämään seuraamuksia 88 EY artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen (aiempi 93 EY artiklan 3 kohdan viimeinen virke) rikkomisesta, pyytää komissiolta lisäselvityksiä tai sillä on oikeus tai velvollisuus esittää 234 EY artiklan toisen ja kolmannen kohdan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymys perustamissopimuksen 92 artiklan tulkinnasta, jotta se voi määrittää, ovatko kyseiset valtion toimenpiteet valtiontukia, joista olisi pitänyt ilmoittaa komissiolle.

2)    Italialaisella 3.4.1979 annetulla lailla nro 95/79 käyttöön otetun, yleisistä konkurssisäännöksistä poikkeavan järjestelmän kaltaisen järjestelmän soveltaminen johonkin yritykseen on katsottava johtavan perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen myöntämiseen, jos osoitetaan, että

—    tälle yritykselle on annettu lupa jatkaa taloudellista toimintaansa tilanteessa, jossa tätä mahdollisuutta ei olisi voitu antaa sovellettaessa yleisiä konkurssisäännöksiä, tai

—    tälle yritykselle on annettu yksi tai useampi etu esimerkiksi niin, että sille on annettu valtion takaus, siihen sovelletaan alennettua verokantaa, se on vapautettu velvollisuudesta maksaa sakkoja tai muita rangaistusluonteisia maksuja tai sen osalta on kokonaan tai osittain luovuttu julkisista saatavista, eikä muu maksukyvytön yritys olisi voinut saada tällaisia etuja sovellettaessa yleisiä konkurssisäännöksiä.

3)    Silloin kun osoitetaan, että lailla nro 95/79 käyttöön otetun järjestelmän kaltainen järjestelmä voi sellaisenaan johtaa perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen myöntämiseen, kyseistä järjestelmää ei voida panna täytäntöön ellei siitä ole ilmoitettu komissiolle, ja jos siitä on ilmoitettu, sitä ei voida panna täytäntöön ennen kuin komissio tekee päätöksen, jossa se toteaa tukisuunnitelman soveltuvan yhteismarkkinoille, tai jos komissio ei tee mitään päätöstä kahden kuukauden määräajassa ilmoituksesta, ennen kyseisen määräajan päättymistä.

PuissochetJann Gulmann             Edward                        Wathelet

Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä kesäkuuta 1999.

R. Grass

J. -P. Puissochet

kirjaaja

viidennen jaoston puheenjohtaja

1: Oikeudenkäyntikieli: italia.