Asia C‑650/13

Thierry Delvigne

vastaan

Commune de Lesparre-Médoc

ja

Préfet de la Gironde

(tribunal d’instance de Bordeaux'n esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 39 ja 49 artikla – Euroopan parlamentti – Vaalit – Äänioikeus – Euroopan unionin kansalaisuus – Lievemmän rikoslainsäädännön taannehtivuus – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan viimeisen oikeusasteen ennen 1.3.1994 antamasta rikostuomiosta seuraa äänioikeuden menettäminen

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 6.10.2015

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Euroopan unionin perusoikeuskirjan tulkitsemista koskeva pyyntö – Kansallinen säännöstö, jolla on yhteys unionin oikeuteen – Unionin tuomioistuimen toimivalta

(SEUT 267 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohta)

2.        Euroopan parlamentti – Vaalit – Äänioikeus ja vaalikelpoisuus – Oikeuksien haltijat – Jäsenvaltioiden toimivalta – Rajat

(SEU 14 artikla; SEUT 22 artikla ja SEUT 223 artiklan 1 kohta; edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annetun säädöksen 1 artiklan 3 kohta ja 8 artikla)

3.        Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kysymykset, joilla ei ilmiselvästi ole merkitystä, hypoteettiset kysymykset, joihin ei voida antaa hyödyllistä vastausta, ja kysymykset, joilla ei ole yhteyttä pääasian oikeudenkäynnin kohteeseen – Ei ole – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 267 artikla)

4.        Perusoikeudet – Euroopan unionin perusoikeuskirja – Perusoikeuskirjassa taattujen oikeuksien ja vapauksien käyttämisen rajoitus – Edellytykset – Äänioikeus ja vaalikelpoisuus – Lievemmän rikoslainsäädännön taannehtivuus – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan viimeisen oikeusasteen ennen 1.3.1994 antamasta rikostuomiosta seuraa äänioikeuden menettäminen – Sallittavuus

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 39 artiklan 2 kohta, 49 artiklan 1 kohdan viimeinen virke ja 52 artiklan 1 kohta)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 25–27, 33 ja 34 kohta)

2.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 31 ja 32 kohta)

3.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 36–39 kohta)

4.        Euroopan unionin perusoikeuskirjan 39 artiklan 2 kohtaa ja 49 artiklan 1 kohdan viimeistä virkettä on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltion lainsäädännössä jätetään suoraan lain nojalla ilman äänioikeutta Euroopan parlamentin vaaleissa henkilöt, jotka on tuomittu ennen 1.3.1994 lainvoimaiseksi tulleella tuomiolla rangaistukseen törkeästä rikoksesta.

On sinänsä selvää, että tällainen äänioikeuden menettäminen merkitsee perusoikeuskirjan 39 artiklan 2 kohdassa taatun oikeuden käyttämisen rajoitusta. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa sallitaan kuitenkin oikeuksien, kuten perusoikeuskirjan 39 artiklan 2 kohdassa taattujen oikeuksien, käyttämiseen kohdistuvien rajoitusten säätäminen, kunhan rajoituksista säädetään lailla, niissä kunnioitetaan kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä ja ne ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisesti välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Koska pääasiassa kyseessä oleva äänioikeuden menettäminen johtuu kansallisen oikeuden säännösten soveltamisesta yhdessä luettuina, on katsottava, että siitä on säädetty lailla. Lisäksi tässä rajoituksessa kunnioitetaan perusoikeuskirjan 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun äänioikeuden keskeistä sisältöä. Kyseisellä rajoituksella ei nimittäin kyseenalaisteta äänioikeutta sellaisenaan, koska sen vaikutuksesta tietyt henkilöt jätetään erityisten edellytysten mukaisesti oman käyttäytymisensä vuoksi ilman oikeutta äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa, jos kyseiset edellytykset täyttyvät. Lopuksi on todettava, että tällainen rajoitus on suhteellisuusperiaatteen mukainen yhtäältä, koska siinä otetaan huomioon tehdyn rikoksen laatu ja vakavuus sekä rangaistuksen pituus, ja toisaalta, koska kansallisessa oikeudessa annetaan äänioikeutensa menettäneelle henkilölle mahdollisuus saada hakemuksestaan palautetuksi äänioikeutensa.

Perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan viimeiseen virkkeeseen sisältyvässä lievemmän rikoslainsäädännön taannehtivuutta koskevassa säännössä todetaan, että jos rikoksen teon jälkeen laissa säädetään lievemmästä rangaistuksesta, sitä on sovellettava. Tämä sääntö ei kuitenkaan ole esteenä kyseessä olevalle kansalliselle lainsäädännölle, jossa vain pysytetään voimassa äänioikeuden menettäminen rikostuomion johdosta suoraan lain nojalla silloin, kun viimeisen oikeusasteen lainvoimainen tuomio on annettu vanhan rikoslain voimassa ollessa.

(ks. 45‐49, 51, 53, 56 ja 58 kohta sekä tuomiolauselma)