Lausunto 1/15
SEUT 218 artiklan 11 kohdan nojalla annettu lausunto
SEUT 218 artiklan 11 kohdan nojalla annettu lausunto – Luonnos Kanadan ja Euroopan unionin väliseksi sopimukseksi – Lentomatkustajarekisteritietojen siirtäminen unionista Kanadaan – Asianmukaiset oikeusperustat – SEUT 16 artiklan 2 kohta, SEUT 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohta ja SEUT 87 artiklan 2 kohdan a alakohta – Yhteensopivuus Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan kanssa
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen lausunto (suuri jaosto) 26.7.2017
1. Kansainväliset sopimukset – Sopimusten tekeminen – Unionin tuomioistuimen ennalta antama lausunto – Kohde – Kysymykset sopimuksen aineellisesta tai muodollisesta pätevyydestä perussopimuksen kannalta – Sopimuksen yhteensopivuus Euroopan unionin perusoikeuskirjan kanssa
(SEU 6 artiklan 1 kohta sekä SEUT 217 ja SEUT 218 artikla)
2. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Oikeudellisen perustan valinta – Kriteerit – Unionin toimi, jolla on kaksi eri tarkoitusta tai jossa on kahdenlaisia tekijöitä – Oikeusperustan valitseminen pääasiallisen tai määräävän tarkoituksen tai tekijän perusteella – Tarkoitukset tai tekijät, joita ei voida erottaa toisistaan – Oikeusperustojen kumulointi – Rajat – Menettelyjen keskinäinen yhteensopimattomuus
3. Kansainväliset sopimukset – Unionin tekemät sopimukset – Sopimusten tekeminen – EU:n ja Kanadan välinen sopimus matkustajarekisteritietojen siirrosta ja käsittelystä – Oikeudellinen perusta – Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan asemasta annettujen pöytäkirjojen N:o 21 ja N:o 22, jotka ovat EU- ja EUT-sopimusten liitteinä, vaikutus – Sopimusta ei voida soveltaa Tanskaan
(SEUT 16 artiklan 2 kohta ja SEUT 87 artiklan 2 kohdan a alakohta; EU- ja EUT-sopimusten liitteinä olevat pöytäkirjat N:o 21 ja N:o 22)
4. Kansainväliset sopimukset – Unionin tekemät sopimukset – Sopimusten tekeminen – EU:n ja Kanadan välinen sopimus matkustajarekisteritietojen siirrosta ja käsittelystä – Sopimus, jolla on tarkoitus varmistaa yleinen turvallisuus ja suojata lentomatkustajien tietoja – Oikeudellinen perusta – SEUT 16 artiklan 2 kohta luettuna yhdessä SEUT 87 artiklan 2 kohdan a alakohdan kanssa
(SEU 39 artikla, SEUT 16 artiklan 2 kohta ja SEUT 87 artiklan 2 kohdan a alakohta; EU- ja EUT-sopimusten liitteinä olevat pöytäkirjat N:o 21 ja N:o 22; EU- ja EUT-sopimusten liitteenä oleva julistus N:o 21)
5. Perusoikeudet – Yksityiselämän kunnioittaminen – Henkilötietojen suoja – Soveltamisala – Lentomatkustajarekisteritietojen käsittelyt, jotka toteutetaan unionin ja kolmannen maan välillä tehdyn kansainvälisen sopimuksen nojalla – Kuuluminen kyseiseen soveltamisalaan – Tarve varmistaa perusvapauksien ja -oikeuksien suojan sellainen taso, joka vastaa unionissa taattua tasoa – Ulottuvuus
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46 25 artiklan 6 kohta)
6. Kansainväliset sopimukset – Unionin tekemät sopimukset – Sopimusten tekeminen – Sopimus kolmannen valtion kanssa matkustajarekisteritietojen siirrosta ja käsittelystä – Puuttuminen yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskeviin oikeuksiin – Velvollisuus rajoittaa puuttuminen täysin välttämättömään – Ulottuvuus
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla)
7. Perusoikeudet – Euroopan unionin perusoikeuskirja – Perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien ja vapauksien käytön rajoittaminen – Edellytykset – Edellytys, jonka mukaan tällainen rajoitus on kirjattava lakiin – Ulottuvuus
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohta)
8. Perusoikeudet – Henkilötietojen suoja – Käsittely asianomaisen henkilön suostumuksella tai muun laissa säädetyn oikeuttavan perusteen nojalla – Lain käsite – Sopimus kolmannen maan kanssa lentomatkustajarekisteritietojen siirrosta ja käsittelystä – Kuuluminen kyseisen käsitteen soveltamisalaan
(SEUT 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohta ja SEUT 294 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan 2 kohta ja 52 artiklan 1 kohta)
9. Perusoikeudet – Yksityiselämän kunnioittaminen – Henkilötietojen suoja – Se, että unioni tekee kolmannen maan kanssa sopimuksen lentomatkustajarekisteritietojen siirrosta ja käsittelystä – Puuttuminen perusoikeuksiin – Oikeuttaminen – Yleisen turvallisuuden suojaaminen terrorismilta ja vakavalta kansainväliseltä rikollisuudelta – Hyväksyttävyys
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2016/681 6 artiklan 4 kohta, 7 artiklan 6 kohta ja 13 artiklan 4 kohta)
10. Perusoikeudet – Yksityiselämän kunnioittaminen – Henkilötietojen suoja – Se, että unioni tekee kolmannen maan kanssa sopimuksen lentomatkustajarekisteritietojen siirrosta ja käsittelystä – Arkaluonteiset tiedot – Tarve esittää täsmällinen ja vahva oikeuttamisperuste, joka perustuu muihin perusteisiin kuin yleisen turvallisuuden suojaamiseen terrorismilta ja vakavalta kansainväliseltä rikollisuudelta
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 8 ja 21 artikla sekä 52 artiklan 1 kohta)
11. Perusoikeudet – Yksityiselämän kunnioittaminen – Henkilötietojen suoja – Se, että unioni tekee kolmannen maan kanssa sopimuksen lentomatkustajarekisteritietojen siirrosta ja käsittelystä – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen – Tietojen automaattinen käsittely – Arviointi tällaisen käsittelyn toteuttamisessa käytettävien mallien, kriteerien ja tietokantojen kannalta
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla)
12. Perusoikeudet – Yksityiselämän kunnioittaminen – Henkilötietojen suoja – Se, että unioni tekee kolmannen maan kanssa sopimuksen lentomatkustajarekisteritietojen siirrosta ja käsittelystä – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen – Chicagon yleissopimuksen tavoitteiden mukainen käsittely – Hyväksyttävyys
13. Perusoikeudet – Yksityiselämän kunnioittaminen – Henkilötietojen suoja – Se, että unioni tekee kolmannen maan kanssa sopimuksen lentomatkustajarekisteritietojen siirrosta ja käsittelystä – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen – Tarve määrätä selvistä ja täsmällisistä säännöistä, joilla säännellään tietoihin pääsyä ja niiden käyttöä – Ulottuvuus
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla)
14. Perusoikeudet – Yksityiselämän kunnioittaminen – Henkilötietojen suoja – Se, että unioni tekee kolmannen maan kanssa sopimuksen lentomatkustajarekisteritietojen siirrosta ja käsittelystä – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen – Tietojen säilyttäminen ja käyttö matkustajien oleskellessa kolmannessa maassa – Vähimmäisvaatimukset
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla)
15. Perusoikeudet – Yksityiselämän kunnioittaminen – Henkilötietojen suoja – Se, että unioni tekee kolmannen maan kanssa sopimuksen lentomatkustajarekisteritietojen siirrosta ja käsittelystä – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen – Tietojen säilyttäminen matkustajien lähdettyä kolmannesta maasta – Tällaista säilyttämistä ei voida hyväksyä – Poikkeus – Matkustajat, jotka merkitsevät terrorismiin tai vakavaan kansainväliseen rikollisuuteen liittyvää riskiä
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla)
16. Perusoikeudet – Yksityiselämän kunnioittaminen – Kunnioittaminen henkilötietojen käsittelyn yhteydessä – Velvollisuus antaa asianomaiselle henkilölle mahdollisuus tutustua itseään koskeviin tietoihin niiden paikkansapitävyyden ja laillisuuden tarkastamiseksi – Ulottuvuus – Se, että unioni tekee kolmannen maan kanssa sopimuksen lentomatkustajarekisteritietojen siirrosta ja käsittelystä – Tarve määrätä siitä, että matkustajia informoidaan heidän tietojensa siirrosta ja käytöstä
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artikla ja 47 artiklan ensimmäinen kohta)
17. Perusoikeudet – Henkilötietojen suoja – Valvontaviranomaiset – Riippumattomuuden vaatimus – Tarkoitus
(SEUT 16 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan 3 kohta)
1. Kansainvälisen sopimuksen, jonka unioni on tehnyt SEUT 217 ja SEUT 218 artiklan mukaisesti, määräykset ovat sopimuksen tultua voimaan erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä. Kyseisen sopimuksen määräysten on siis oltava täysin yhdenmukaisia perussopimusten kanssa ja niistä johtuvien perustuslaillisten periaatteiden kanssa. Tässä yhteydessä on huomattava, että SEUT 218 artiklan 11 kohdan tarkoituksena on ehkäistä vaikeuksia, jotka voisivat aiheutua oikeudenkäynneistä, jotka koskisivat unionia sitovien kansainvälisten sopimusten yhteensopivuutta perussopimusten kanssa. On nimittäin niin, että tuomioistuimen ratkaisusta, jossa mahdollisesti todetaan unionia sitovan kansainvälisen sopimuksen tekemisen jälkeen, että tällainen sopimus on joko sisältönsä tai sopimuksen tekemisessä käytetyn menettelytavan vuoksi yhteensopimaton perussopimusten määräysten kanssa, aiheutuisi paitsi unionin sisällä myös kansainvälisissä suhteissa vakavia vaikeuksia ja mahdollisesti vahinkoa kaikille osapuolille, joita asia koskee, kolmannet valtiot mukaan lukien. Kun otetaan huomioon SEUT 218 artiklan 11 kohdassa määrätyn menettelyn tehtävä, pelkkä riski siitä, että kansainvälisen sopimuksen tekemistä koskeva toimi kumotaan, riittää siihen, että unionin tuomioistuimelta voidaan pyytää lausuntoa.
SEUT 218 artiklan 11 kohdassa määrätyn menettelyn yhteydessä on siis voitava tutkia kaikki kysymykset, jotka ovat omiaan herättämään epäilyksiä sopimuksen aineellisesta tai muodollisesta pätevyydestä perussopimusten kannalta. Sen arviointi, onko sopimus yhteensopiva perussopimusten kanssa, voi tämän osalta erityisesti riippua paitsi toimivaltaa, menettelyä tai unionin toimielinjärjestelmää koskevista määräyksistä myös aineellisoikeudellisista määräyksistä. Tämä pätee kysymykseen kansainvälisen sopimuksen yhteensopivuudesta SEU 6 artiklan 1 kohdan kanssa ja siis Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettujen takeiden kanssa, koska perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla.
(ks. 67, 69, 70 ja 74 kohta)
2. Ks. lausunnon teksti.
(ks. 76–78 kohta)
3. Kahden oikeudellisen perustan käyttäminen ei ole mahdollista, jos näiden perustojen osalta määrätyt menettelyt ovat keskenään yhteensopimattomia. Tämän osalta on niin, että neuvoston äänestyssääntöjen väliset erot voivat johtaa siihen, etteivät kyseessä olevat oikeusperustat sovi keskenään yhteen.
Siltä osin kuin kyse on suunnitellun kansainvälisen sopimuksen tekemistä koskevasta neuvoston päätöksestä, joka perustuu SEUT 16 artiklan 2 kohtaan ja SEUT 87 artiklan 2 kohdan a alakohtaan, tällaista yhteensopimattomuutta ei aiheudu Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdystä pöytäkirjasta N:o 21 eikä Tanskan asemasta tehdystä pöytäkirjasta N:o 22, jotka ovat EU- ja EUT-sopimusten liitteinä. Pöytäkirjan N:o 21 osalta on nimittäin niin, että koska Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua kyseisen päätöksen antamiseen, mainitun pöytäkirjan määräykset eivät vaikuta neuvoston äänestyssääntöihin, mikäli kyseisen päätöksen perustana käytetään samanaikaisesti SEUT 16 artiklan 2 kohtaa ja SEUT 87 artiklan 2 kohdan a alakohtaa.
Pöytäkirjasta N:o 22 on todettava, että sillä on tarkoitus perustaa oikeudellinen järjestely, jonka avulla jäsenvaltiot voivat kehittää edelleen yhteistyötään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen alalla antamalla ilman Tanskan kuningaskunnan osallistumista toimenpiteitä, jotka eivät sido mainittua jäsenvaltiota, samalla kun tälle tarjotaan mahdollisuus osallistua mainitun alan toimenpiteiden hyväksymiseen ja sitoutua niihin kyseisen pöytäkirjan 8 artiklassa määrätyin edellytyksin. Tämän osalta on niin, että koska kyseisen sopimuksen tekemistä koskevan päätöksen on perustuttava sekä SEUT 16 että SEUT 87 artiklaan ja koska se siis kuuluu EUT-sopimuksen kolmannen osan V osaston 5 luvun soveltamisalaan siltä osin kuin sen on perustuttava kyseiseen SEUT 87 artiklaan, mainitun päätöksen säännökset ja siis suunniteltu sopimus eivät pöytäkirjan N:o 22 2 ja 2 a artiklan nojalla sido Tanskan kuningaskuntaa. Tämän pöytäkirjan 1 artiklan mukaan Tanskan kuningaskunta ei myöskään osallistu mainitun päätöksen antamiseen. Pöytäkirja N:o 22 ei siis voi tässä tapauksessa johtaa neuvostossa toisistaan poikkeaviin äänestyssääntöihin, mikäli käytetään sekä SEUT 16 artiklan 2 kohtaa että SEUT 87 artiklan 2 kohdan a alakohtaa.
(ks. 78, 107, 109–111, 113 ja 117 kohta)
4. Matkustajarekisteritietojen siirtämistä ja käsittelyä koskevassa Kanadan ja Euroopan unionin välisessä suunnitellussa sopimuksessa on sekä sen tarkoitusten että sen sisällön perusteella kaksi tekijää, joista toinen koskee yleisen turvallisuuden varmistamisen tarvetta ja toinen matkustajarekisteritietojen suojaa. Nämä kaksi tekijää liittyvät erottamattomasti toisiinsa, joten niitä molempia on pidettävä luonteeltaan olennaisina. Suunnitellun sopimuksen sisältö koostuu nimittäin suuressa määrin yksityiskohtaisista säännöistä, joilla varmistetaan, että lentomatkustajarekisteritietojen siirto kolmanteen valtioon niiden käyttämiseksi yleisen turvallisuuden suojaamiseen toteutetaan edellytyksillä, jotka ovat henkilötietojen suojan mukaisia.
Niinpä suunnitellun sopimuksen tekemistä koskeva päätös liittyy ensinnäkin suoraan SEUT 16 artiklan 2 kohdan tavoitteeseen. Tätä määräystä nimittäin on pidettävä – rajoittamatta SEU 39 artiklan soveltamista – asianmukaisena oikeusperustana silloin, kun henkilötietojen suojaaminen on yksi unionin lainsäätäjän antamien sääntöjen olennaisista tarkoituksista tai tekijöistä, mukaan lukien säännöt, jotka sisältyvät oikeudellista yhteistyötä rikosoikeuden alalla ja poliisiyhteistyötä koskevien EUT-sopimuksen määräysten soveltamisalaan kuuluvien toimenpiteiden antamiseen, mitä tukevat pöytäkirjan N:o 21 6 a artikla ja pöytäkirjan N:o 22 2 a artikla samoin kuin Lissabonin sopimuksen hyväksyneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetty julistus henkilötietojen suojasta rikosoikeuden alalla tehtävän oikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön aloilla.
Toiseksi kyseisen päätöksen on perustuttava myös SEUT 87 artiklan 2 kohdan a alakohtaan, jossa määrätään, että SEUT 87 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan unioni toteuttaa jäsenvaltioiden kaikkien toimivaltaisten viranomaisten välisen poliisiyhteistyön, tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi parlamentti ja neuvosto voivat säätää toimenpiteistä, jotka koskevat asiaa koskevien tietojen keräämistä, tallentamista, käsittelyä, analysointia ja vaihtoa. Yhtäältä on niin, että SEUT 87 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut asiaa koskevat tiedot rikosten ehkäisemisen, paljastamisen ja tutkinnan aloilla voivat sisältää henkilötietoja, ja toisaalta henkilötietojen ”käsittely” ja ”vaihto” kattavat sekä niiden siirron jäsenvaltioiden alalla toimivaltaisille viranomaisille että niiden käytön kyseisissä viranomaisissa. Tämän osalta se, että matkustajarekisteritiedot kerää alun perin lentoliikenteen harjoittaja kaupallisiin tarkoituksiin eikä toimivaltainen viranomainen rikosten ehkäisemisen, paljastamisen ja tutkinnan alalla, ei voi olla esteenä sille, että myös SEUT 87 artiklan 2 kohdan a alakohta on suunnitellun sopimuksen tekemistä koskevan neuvoston päätöksen asianmukainen oikeusperusta.
(ks. 90, 92, 94–96, 98, 99 ja 101 kohta)
5. Ne eri käsittelyt, joiden kohteena unionin ja kolmannen maan välisillä lennoilla matkustavien henkilöiden tiedot voivat suunnitellun kansainvälisen sopimuksen mukaan olla, nimittäin niiden siirto unionista kyseiseen kolmanteen maahan, niihin pääsy niiden käyttöä varten tai niiden säilyttäminen, vaikuttavat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattuun yksityiselämän kunnioittamista koskevaan perusoikeuteen. Tämä oikeus nimittäin koskee kaikenlaisia tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä koskevia tietoja. Lisäksi matkustajarekisteritietojen käsittelyt kuuluvat myös perusoikeuskirjan 8 artiklan soveltamisalaan, koska ne merkitsevät tässä artiklassa tarkoitettuja henkilötietojen käsittelyjä ja niiden on näin ollen välttämättä täytettävä kyseisessä artiklassa määrätyt tietosuojan vaatimukset.
Oikeus henkilötietojen suojaan edellyttää muun muassa, että unionin oikeudessa myönnetyn perusvapauksien ja -oikeuksien suojan korkean tason jatkuvuus varmistetaan siirrettäessä henkilötietoja unionista kolmanteen maahan. Vaikka tällaisen suojan tason takaamiseen tarkoitetut keinot voivat poiketa niistä, joita unionissa käytetään unionin oikeudesta johtuvien vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi, keinojen on käytännössä osoittauduttava tehokkaiksi takaamaan suoja, joka pääosiltaan vastaa unionissa taattua suojaa.
Tämä vaatimus perusvapauksien ja -oikeuksien suojan sellaisesta tasosta, joka pääosiltaan vastaa unionissa taattua tasoa, pätee samoin matkustajarekisteritietojen luovuttamiseen kolmannesta maasta muihin kolmansiin maihin sen estämiseksi, että siirtosopimuksessa määrättyä tietosuojan tasoa voitaisiin kiertää henkilötietojen siirroilla muihin kolmansiin maihin, ja unionin oikeudessa taatun tietosuojan tason jatkuvuuden varmistamiseksi. Niinpä tällainen luovuttaminen edellyttää joko kyseistä sopimusta vastaavaa sopimusta unionin ja asianomaisen kolmannen maan välillä tai yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin 95/46 25 artiklan 6 kohtaan perustuvaa komission päätöstä, jossa kyseisen kolmannen maan todetaan takaavan unionin oikeudessa tarkoitetun tietosuojan riittävän tason ja joka kattaa viranomaiset, joille matkustajarekisteritietoja aiotaan siirtää.
(ks. 122, 123, 134 ja 214 kohta)
6. Henkilötietojen välittäminen kolmannelle, kuten viranomaiselle, merkitsee puuttumista Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa vahvistettuun perusoikeuteen välitettyjen tietojen myöhemmästä käytöstä riippumatta. Sama koskee henkilötietojen säilyttämistä sekä pääsyä kyseisiin tietoihin niiden käyttämiseksi viranomaisissa. Tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, ovatko kyseessä olevat yksityiselämään liittyvät tiedot arkaluonteisia vai eivät tai onko asianomaisille mahdollisesti aiheutunut haittaa tästä puuttumisesta.
Niinpä on todettava siltä osin kuin kyse on matkustajarekisteritietojen siirtoa kolmanteen maahan koskevasta kansainvälisestä sopimuksesta, jonka tekemistä unioni suunnittelee, että sekä tällaisten tietojen siirto unionista kyseisen kolmannen maan toimivaltaiselle viranomaiselle että unionin tämän kolmannen maan kanssa neuvottelema kehys edellytyksille, jotka koskevat kyseisten tietojen säilyttämistä, niiden käyttöä ja niiden mahdollisia myöhempiä siirtoja muille saman kolmannen maan viranomaisille, Europolille, Eurojustille, jäsenvaltioiden oikeus- tai poliisiviranomaisille tai vielä muiden kolmansien maiden viranomaisille, merkitsevät puuttumista perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattuun oikeuteen. Kyseiset toimet merkitsevät myös puuttumista perusoikeuskirjan 8 artiklassa taattuun henkilötietojen suojaa koskevaan perusoikeuteen, koska niissä on kyse henkilötietojen käsittelyistä.
Perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistetut oikeudet eivät kuitenkaan ole ehdottomia, vaan ne on suhteutettava siihen tehtävään, joka niillä on yhteiskunnassa. Tässä yhteydessä yksityiselämän kunnioittamista koskevan perusoikeuden suoja unionin tasolla edellyttää sitä, että henkilötietojen suojaa koskevat poikkeukset ja rajoitukset toteutetaan täysin välttämättömän rajoissa. Tämän edellytyksen täyttämiseksi kyseessä olevassa säännöstössä, joka merkitsee kyseistä puuttumista, on säädettävä selvistä ja täsmällisistä asianomaisen toimenpiteen laajuutta ja soveltamista koskevista säännöistä, joissa asetetaan vähimmäisvaatimukset, jotta henkilöillä, joiden tietoja on siirretty, on riittävät takeet, joiden avulla näitä tietoja voidaan suojata väärinkäytön vaaroilta. Siinä on erityisesti mainittava, missä olosuhteissa ja millä edellytyksillä tällaisten tietojen käsittelyä koskeva toimenpide voidaan toteuttaa, jotta taataan, että puuttuminen rajoittuu täysin välttämättömään. Tarve tällaisista takeista on tärkeä varsinkin silloin, kun henkilötietoja käsitellään automaattisesti. Nämä näkökohdat pätevät erityisesti silloin, kun on suojattava henkilötietojen erityiskategoriaa eli arkaluonteisia tietoja.
(ks. 124–126, 136, 140 ja 141 kohta)
7. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä määrätty edellytys, jonka mukaan perusoikeuksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla, tarkoittaa sitä, että itse siinä oikeusperustassa, joka mahdollistaa puuttumisen näihin oikeuksiin, on määriteltävä asianomaisen oikeuden käyttämiselle asetettavien rajoitusten laajuus.
(ks. 139 kohta)
8. Matkustajarekisteritietojen siirtoa kolmanteen maahan koskeva kansainvälinen sopimus, jonka tekemistä unioni suunnittelee, kuuluu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lain käsitteen ja siis perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.
On nimittäin niin, että SEUT 218 artiklan 6 kohta heijastaa ulkosuhteissa toimielinten välisen toimivallan jakoa, jota sovelletaan unionin sisällä, ja siinä muodostetaan symmetria unionin sisäisten toimien antamismenettelyjen ja kansainvälisten sopimusten hyväksymismenettelyjen välillä sen takaamiseksi, että suhteessa tiettyyn alaan parlamentilla ja neuvostolla on sama toimivalta, perussopimuksissa vahvistettua toimielinten välistä tasapainoa kunnioittaen. Niinpä kansainvälisten sopimusten tekeminen aloilla, joilla unionin sisällä sovelletaan SEUT 294 artiklassa määrättyä tavallista lainsäätämisjärjestystä, edellyttää SEUT 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohdan nojalla parlamentin hyväksyntää, joten tällaisen sopimuksen voidaan ulkosuhteissa katsoa vastaavan unionin sisällä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyä säädöstä.
Tästä seuraa, että kyseessä olevassa kansainvälisessä sopimuksessa suunnitellun kaltainen matkustajarekisteritietojen siirto kolmanteen maahan perustuu perusoikeuskirjan 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun muuhun laissa säädettyyn perusteeseen.
(ks. 145–147 kohta)
9. Matkustajarekisteritietojen siirtoa kolmanteen maahan koskevan kansainvälisen sopimuksen, jonka tekemistä unioni suunnittelee, sisältämät puuttumiset Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettuihin perusoikeuksiin voidaan oikeuttaa unionin yleisen edun mukaisella tavoitteella, eivätkä ne ole omiaan loukkaamaan kyseisten perusoikeuksien keskeistä sisältöä silloin, kun suunnitellun sopimuksen tarkoituksena on muun muassa varmistaa yleinen turvallisuus siirtämällä matkustajarekisteritietoja ja käyttämällä niitä terrorismirikosten ja vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa. Tällainen tarkoitus nimittäin on unionin yleisen edun mukainen tavoite, jolla voidaan oikeuttaa vakavatkin puuttumiset perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettuihin perusoikeuksiin. Lisäksi yleisen turvallisuuden suojaaminen myötävaikuttaa myös muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojeluun. Siltä osin kuin lentomatkustajien aiheuttamien riskien arviointi analysoimalla kyseiset tiedot ennen heidän saapumistaan helpottaa ja nopeuttaa huomattavasti turvatarkastusten ja rajavalvontaan liittyvien tarkastusten suorittamista, lentomatkustajien tietojen siirron kolmanteen maahan ja niiden myöhempien käsittelyjen voidaan katsoa soveltuvan varmistamaan suunnitellun sopimuksen tavoitteen, joka koskee yleisen turvallisuuden suojaamista, toteutumisen.
(ks. 148, 149 ja 151–153 kohta)
10. Siltä osin kuin kyse on matkustajarekisterien sisältämien arkaluonteisten tietojen siirtoa kolmanteen maahan koskevasta kansainvälisestä sopimuksesta, jonka tekemistä unioni suunnittelee, kullakin siihen lähtökohtaan – jonka mukaan yksi tai useampi suunniteltuun sopimukseen sisältyvistä ominaispiirteistä, kuten rotu tai etninen alkuperä, poliittiset mielipiteet, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus, ammattiliiton jäsenyys, henkilön terveys tai seksuaalinen käyttäytyminen, voisi itsessään ja asianomaisen matkustajan omasta käyttäytymisestä riippumatta olla merkityksellinen matkustajarekisteritietojen käsittelyjen tarkoitukselle – perustuvalla toimenpiteellä loukattaisiin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan 21 artiklan kanssa, taattuja oikeuksia. Kun otetaan huomioon perusoikeuskirjan 21 artiklan vastaisen tietojenkäsittelyn riski, arkaluonteisten tietojen siirto asianomaiseen kolmanteen maahan edellyttäisi täsmällistä ja erityisen vahvaa oikeuttamisperustetta, joka olisi lähtöisin muista perusteista kuin yleisen turvallisuuden suojaamisesta terrorismilta ja vakavalta kansainväliseltä rikollisuudelta. Koska tällainen oikeuttamisperuste puuttuu, perusoikeuskirjan 7, 8 ja 21 artikla sekä 52 artiklan 1 kohta ovat esteenä sekä arkaluonteisten tietojen siirrolle kolmanteen valtioon että kehykselle, jonka unioni on neuvotellut tämän kolmannen valtion kanssa edellytyksille, jotka koskevat tällaisten tietojen käyttöä ja säilyttämistä mainitun kolmannen valtion viranomaisissa.
(ks. 164–167 kohta)
11. Kun kyse on matkustajarekisteritietojen siirtoa kolmanteen maahan koskevasta kansainvälisestä sopimuksesta, jonka tekemistä unioni suunnittelee ja jossa määrätään näiden tietojen automaattisesta käsittelystä yleisen turvallisuuden suojaamiseksi terrorismilta ja vakavalta kansainväliseltä rikollisuudelta, se, miten laajasti matkustajarekisteritietojen automaattisilla analyyseillä puututaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettuihin oikeuksiin, riippuu olennaisesti niistä ennalta vahvistetuista malleista ja kriteereistä sekä tietokannoista, joihin tällainen tietojenkäsittely perustuu. Niinpä ennalta vahvistettujen mallien ja kriteerien on oltava yhtäältä erityisiä ja luotettavia, jotta niillä voidaan saavuttaa tulokset, joissa kohdennetaan henkilöt, joihin voi kohdistua kohtuullinen epäily osallistumisesta terrorismirikoksiin tai vakavaan kansainväliseen rikollisuuteen, ja toisaalta syrjimättömiä. Samoin tietokantojen, joihin matkustajarekisteritietoja vertaillaan, on oltava luotettavia, ajankohtaisia ja rajoitettu niihin tietokantoihin, joita asianomainen kolmas maa hyödyntää terrorismin ja vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa.
(ks. 168 ja 172 kohta)
12. Matkustajarekisteritietojen siirtoa kolmanteen maahan koskeva kansainvälinen sopimus ei ylitä täysin välttämättömän rajoja siltä osin kuin se mahdollistaa kaikkien lentomatkustajien matkustajarekisteritietojen siirron kyseiseen kolmanteen maahan, koska näiden tietojen avulla on mahdollista muun muassa helpottaa rajoilla tehtäviä turvatarkastuksia, jotka kohdistetaan kansainvälistä siviili-ilmailua koskevan Chicagon yleissopimuksen 13 artiklan mukaan kaikkiin matkustajiin kolmannen maan lakien ja määräysten mukaisesti.
(ks. 187–189 kohta)
13. Kun kyse on matkustajarekisteritietojen siirtoa kolmanteen maahan koskevasta kansainvälisestä sopimuksesta, jonka tekemistä unioni suunnittelee, sen varmistamiseksi, että siirrettyjen tietojen säilyttäminen suunnitellussa sopimuksessa tarkoitetuissa kansallisissa viranomaisissa, näiden viranomaisten pääsy kyseisiin tietoihin ja näiden tietojen käyttö mainituissa viranomaisissa rajoittuvat täysin välttämättömään, suunnitellussa sopimuksessa on määrättävä selvistä ja täsmällisistä säännöistä, joissa ilmoitetaan, missä olosuhteissa ja millä edellytyksillä kyseiset viranomaiset voivat säilyttää mainittuja tietoja, päästä niihin ja käyttää niitä.
Henkilötietojen säilyttämisestä on huomattava, että kyseessä olevan toimen on muun muassa oltava aina sellaisten objektiivisten perusteiden mukainen, joilla luodaan yhteys säilytettävien henkilötietojen ja asetetun tavoitteen välille. Siltä osin kuin kyse on oikeutetusti säilytettyjen henkilötietojen käytöstä viranomaisessa, toimenpiteessä ei voida tyytyä vaatimaan, että pääsy kyseisiin tietoihin vastaa jotakin kyseisen toimenpiteen tarkoituksista, vaan siinä on myös säädettävä aineellisista ja menettelyllisistä kyseistä käyttöä koskevista edellytyksistä.
(ks. 190–192 kohta)
14. Kun kyse on kansainvälisestä sopimuksesta, jossa määrätään matkustajarekisteritietojen säilyttämisestä ja käytöstä siihen asti, kun matkustajat lähtevät asianomaisesta kolmannesta maasta, muun muassa turvatarkastusten ja rajavalvontaan liittyvien tarkastusten helpottamiseksi, niiden säilyttämistä ja käyttöä näihin tarkoituksiin ei jo niiden luonteenkaan vuoksi voida rajata määrättyyn joukkoon lentomatkustajia, eivätkä ne myöskään voi olla tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoelimen etukäteen antaman luvan kohteena. Niinpä on katsottava, että niin kauan kuin lentomatkustajat ovat asianomaisessa kolmannessa maassa tai ovat lähdössä tästä maasta, kyseisten tietojen ja kyseisen sopimuksen tavoitteen välinen tarpeellinen yhteys säilyy, joten tällä sopimuksella ei ylitetä täysin välttämättömän rajoja pelkästään siksi, että sen avulla voidaan järjestelmällisesti säilyttää ja käyttää kaikkien näiden matkustajien matkustajarekisteritietoja. Samoin kyseisten tietojen järjestelmällinen käyttö niiden ennalta vahvistettujen mallien ja kriteerien, joihin näiden tietojen automaattiset käsittelyt perustuvat, luotettavuuden ja ajankohtaisuuden selvittämiseksi tai uusien mallien ja kriteerien määrittelemiseksi näille käsittelyille liittyy suoraan turvatarkastusten ja rajavalvontaan liittyvien tarkastusten toteuttamiseen, joten siitäkin on katsottava, ettei sillä ylitetä täysin välttämättömän rajoja.
Siltä osin kuin kyse on matkustajarekisteritietojen käytöstä lentomatkustajien oleskellessa asianomaisessa kolmannessa maassa, tällaisen käytön on perustuttava uusiin olosuhteisiin, kun lentomatkustajien on heidän matkustajarekisteritietojensa tarkastamisen jälkeen sallittu tulla kyseisen kolmannen maan alueelle. Mainittu käyttö edellyttää sääntöjä kyseisen käytön aineellisista ja menettelyllisistä edellytyksistä muun muassa kyseisten tietojen suojaamiseksi väärinkäytön vaaroilta. Tällaisten sääntöjen on perustuttava objektiivisiin kriteereihin, joissa määritellään olosuhteet, joissa, ja edellytykset, joilla suunnitellussa sopimuksessa tarkoitetut asianomaisen kolmannen maan viranomaiset saavat käyttää kyseisiä tietoja.
Tässä yhteydessä on niin, että kun on olemassa objektiivisia seikkoja, joiden perusteella voidaan katsoa, että yhden tai useamman lentomatkustajan matkustajarekisteritiedoilla voidaan tosiasiallisesti myötävaikuttaa terrorismirikosten ja vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjunnan tavoitteeseen, näiden tietojen käyttö ei ylitä täysin välttämättömän rajoja. Sen takaamiseksi käytännössä, että mainittuja edellytyksiä noudatetaan täysimääräisesti, on olennaista, että säilytettyjen matkustajarekisteritietojen käyttö silloin, kun lentomatkustajat oleskelevat asianomaisessa kolmannessa maassa, lähtökohtaisesti edellyttää asianmukaisesti perusteltuja kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta joko tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoelimen etukäteisvalvontaa ja sitä, että kyseisen tuomioistuimen tai elimen ratkaisu annetaan perustellusta pyynnöstä, jonka toimivaltaiset viranomaiset esittävät muun muassa rikoksen estämis-, selvittämis- tai syyteharkintamenettelyssä.
(ks. 197–202 kohta)
15. Matkustajarekisteritietojen siirtoa kolmanteen maahan koskevan sellaisen kansainvälisen sopimuksen tapauksessa – jonka tekemistä unioni suunnittelee ja jossa määrätään kyseisten tietojen säilyttämisestä lentomatkustajien lähdettyä kyseisestä kolmannesta maasta yleisen turvallisuuden suojaamiseksi terrorismilta ja vakavalta kansainväliseltä rikollisuudelta – on niin, että siltä osin kuin kyse on lentomatkustajista, joiden osalta terrorismiin tai vakavaan kansainväliseen rikollisuuteen liittyvää riskiä ei ole tunnistettu heidän kyseiseen kolmanteen maahan saapumisensa ajankohdasta siihen asti, kun he lähtevät tästä maasta, heidän matkustajarekisteritietojensa ja suunnitellun sopimuksen tavoitteen välillä ei heidän kyseisestä maasta lähdettyään ole edes sellaista välillistä yhteyttä, joka oikeuttaisi kyseisten tietojen säilyttämisen. Kaikkien lentomatkustajien matkustajarekisteritietojen jatkuva säilytys heidän lähdettyään asianomaisesta kolmannesta maasta ei siis rajoitu täysin välttämättömään. Siltä osin kuin erityistapauksissa kuitenkin tunnistetaan objektiivisia seikkoja, joiden perusteella voidaan katsoa, että jotkut lentomatkustajat voisivat kyseisestä kolmannesta maasta lähdettyäänkin merkitä riskiä terrorismin ja vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjunnan kannalta, heidän matkustajarekisteritietojensa säilytys on hyväksyttävää heidän kyseisessä kolmannessa maassa oleskelunsa päättymisenkin jälkeen. Näin säilytettyjen matkustajarekisteritietojen käytön olisi perustuttava objektiivisiin kriteereihin, joilla määritellään olosuhteet, joissa, ja edellytykset, joilla suunnitellussa sopimuksessa tarkoitetut kolmannen maan viranomaiset voivat saada pääsyn kyseisiin tietoihin. Samoin tämän käytön olisi asianmukaisesti perusteltuja kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta edellytettävä joko sellaisen tuomioistuimen tai sellaisen riippumattoman hallintoelimen toteuttamaa etukäteisvalvontaa, jonka ratkaisu, jossa käyttö sallitaan, annetaan kyseisten viranomaisten muun muassa rikoksen estämis-, selvittämis- tai syyteharkintamenettelyssä esittämästä perustellusta pyynnöstä. Kyseisten tietojen säilyttämisajasta on todettava, että viiden vuoden aika ei ylitä sen rajoja, mikä on täysin välttämätöntä terrorismin ja vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjumiseksi.
(ks. 205–209 kohta)
16. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa vahvistettu perusoikeus yksityiselämän kunnioittamiseen edellyttää, että asianomainen henkilö voi varmistua henkilötietojensa käsittelyn paikkansapitävyydestä ja laillisuudesta. Kyseisellä henkilöllä on oltava oikeus tutustua itseään koskeviin käsiteltäviin tietoihin voidakseen suorittaa tarpeelliset tarkastukset.
Kun kyse on matkustajarekisteritietojen siirtoa kolmanteen maahan koskevasta kansainvälisestä sopimuksesta, jonka tekemistä unioni suunnittelee, on tärkeää, että lentomatkustajia informoidaan heidän matkustajarekisteritietojensa siirrosta asianomaiseen kolmanteen maahan ja näiden tietojen käytöstä heti, kun tällainen tiedoksianto ei ole omiaan vaarantamaan suunnitellussa sopimuksessa tarkoitettuja viranomaisten suorittamia tutkimuksia. Tällainen informointi nimittäin on välttämätöntä, jotta lentomatkustajat voivat käyttää oikeuttaan saada tutustua matkustajarekisteritietoihinsa ja tarvittaessa oikeuttaan pyytää niiden oikaisua sekä perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen kohdan mukaista oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa.
Niinpä lentomatkustajien henkilökohtainen informointi osoittautuu tarpeelliseksi tapauksissa, joissa esiintyy objektiivisia seikkoja, jotka oikeuttavat matkustajarekisteritietojen käytön terrorismin ja vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjumiseksi ja jotka edellyttävät oikeusviranomaisen tai riippumattoman hallintoelimen etukäteen antamaa lupaa. Sama pätee tapauksiin, joissa lentomatkustajien matkustajarekisteritiedot luovutetaan muille viranomaisille tai yksityishenkilöille. Tällainen informaatio on kuitenkin annettava vasta, kun se ei ole omiaan vaarantamaan suunnitellussa sopimuksessa tarkoitettuja viranomaisten suorittamia tutkimuksia.
(ks. 219, 220, 223 ja 224 kohta)
17. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan 3 kohdan mukaan riippumaton viranomainen valvoo perusoikeuskirjan 8 artiklan 1 ja 2 kohdasta johtuvien, henkilötietojen käsittelyä koskevien vaatimusten noudattamista. Tällaisen valvontaviranomaisen, jollaisen perustamisesta määrätään myös SEUT 16 artiklan 2 kohdassa, riippumattomuuden takaamisella pyritään varmistamaan yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä koskevien sääntöjen noudattamisen valvonnan tehokkuus ja luotettavuus, ja sitä on tulkittava tämän tavoitteen valossa. Riippumattoman valvontaviranomaisen perustaminen on siis keskeinen tekijä yksilöiden suojelussa henkilötietojen käsittelyssä.
(ks. 228 ja 229 kohta)