EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

6 päivänä toukokuuta 2014

Asia F‑153/12

Claude Forget

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamies – Palkkaus – Perhelisät – Kotitalouslisä – Myöntämisedellytys – Luxemburgin oikeuden mukainen rekisteröity parisuhde – Muun vakiintuneen parisuhteen kuin avioliiton osapuolet, joilla on mahdollisuus solmia laillinen avioliitto – Virkamies, joka ei täytä henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan iv alakohdassa säädettyjä edellytyksiä

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Claude Forget vaatii virkamiestuomioistuinta yhtäältä kumoamaan 25.9.2012 tehdyn päätöksen, jolla Euroopan komissio eväsi häneltä oikeuden kotitalouslisään ja perhe-eläkkeeseen hänen avopuolisostaan, ja toisaalta toteamaan, että Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan iv alakohta ja liitteessä VIII olevan 17 artiklan ensimmäinen alakohta ovat lainvastaisia.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Claude Forget vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Palkkaus – Perhelisät – Kotitalouslisä – Myöntämisedellytykset – Virkamies, joka on rekisteröitynyt muun vakiintuneen parisuhteen kuin avioliiton osapuoleksi – Mahdollisuus solmia laillinen avioliitto – Itsenäiset käsitteet

(Henkilöstösääntöjen 1 d artikla sekä liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohta)

2.      Virkamiehet – Palkkaus – Perhelisät – Kotitalouslisä – Myöntämisedellytykset – Palkkausten yhdenvertaisuuden periaate – Vakiintuneen parisuhteen osapuolet, joilla on mahdollisuus solmia laillinen avioliitto – Sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei ole

(Henkilöstösääntöjen 1 d artikla sekä liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohta)

1.      Henkilöstösääntöjen 1 d artiklassa oleva käsite muu parisuhde kuin avioliitto on luonteeltaan itsenäinen käsite, eikä kyseessä olevassa henkilöstösääntöjen artiklassa viitata tapauskohtaisesti sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuihin edellytyksiin, vaan siinä luodaan erillinen oikeudellinen järjestelmä niiden edellytysten avulla, joista tältä osin säädetään liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa.

Tässä artiklassa edellytetään muun muassa yhtäältä, että pari toimittaa asianomaiselle hallinnolle jäsenvaltion tai jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen viralliseksi tunnustaman asiakirjan, josta yhtäältä käy ilmi heidän asemansa muun parisuhteen kuin avioliiton osapuolina ja jossa toisaalta vahvistetaan ylimääräisenä edellytyksenä, ettei pari voi solmia laillista avioliittoa jäsenvaltiossa. Tässä samassa säännöksessä täsmennetään tämän viimeksi mainitun edellytyksen sisällöstä ja soveltamisalasta, että parilla katsotaan olevan mahdollisuus solmia laillinen avioliitto ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa osapuolet täyttävät kaikki tällaisen parin avioliiton hyväksymiselle jäsenvaltion lainsäädännössä asetetut edellytykset.

Käsite pari, jolla on mahdollisuus solmia laillinen avioliitto, on henkilöstösääntöjen oma käsite ja sitä on tulkittava itsenäisesti. Se vastaa myös lainsäätäjän asettamaa tavoitetta, sellaisena kuin se käy ilmi henkilöstösääntöjen kyseessä olevasta versiosta annetun asetuksen N:o 723/2004 johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta, ja jonka mukaan virkamiehille, jotka elävät jäsenvaltiossa vakiintuneeksi tunnustetussa muussa parisuhteessa kuin avioliitossa ja joilla ei ole mahdollisuutta solmia avioliittoa, olisi myönnettävä sama oikeuksien valikoima kuin aviopareille.

(ks. 22–24 kohta)

2.      Kun on kyse väitetystä syrjinnästä, joka on seurausta erilaisesta kohtelusta kotitalouslisän myöntämisessä yhtäältä sellaisten virkamiesten, jotka ovat rekisteröineet samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa muun parisuhteen kuin avioliiton ja joilla ei sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan ole mahdollisuutta solmia avioliittoa, ja toisaalta sellaisten virkamiesten välillä, joilla on mahdollisuus solmia laillinen avioliitto, koska he ovat eri sukupuolta, mutta jotka ovat mieluummin solmineet muun vakiintuneen parisuhteen kuin avioliiton, on todettava, että vertailu on virheellinen, koska henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ei oteta käyttöön eikä siinä voida ottaa käyttöön itsenäistä sääntelyä, joka saattaa olla ristiriidassa niiden säännösten kanssa, joilla jokaisessa unionin jäsenvaltiossa säädellään oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka ovat ominaisia niiden lainsäädännöissä säädetyille mahdollisille aviosuhteiden tai niiden kaltaisten suhteiden luokille, tai jolla voidaan ylittää nämä kansalliset säännökset. Juuri näiden erilaisten kansallisten lainsäädäntöjen vuoksi tässä artiklassa sitä vastoin vain rajoitutaan vahvistamaan virkamiehille, jotka ovat solmineet jäsenvaltion lainsäädännössä tunnustetun parisuhteen ja jotka hakevat kotitalouslisää, erityinen edellytys, joka on, että parilla – eikä siis vain yksin virkamiehellä – ole mahdollisuutta solmia avioliittoa. Tämä edellytys riippuu parisuhteen solmineen virkamiehen sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen osalta yksinomaan siitä oikeudellisesta järjestelmästä, joka kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä tunnustetaan mainituille muille parisuhteille kuin avioliitoille. Tämä edellytys on siis henkilöstösääntöjen kannalta täysin neutraali.

Lisäksi kun otetaan huomioon asiaa koskevat eri kansalliset lainsäädännöt, joita koskeva toimivalta kuuluu vain jäsenvaltioille, edellytys, ettei parilla ole mahdollisuutta solmia laillista avioliittoa, ei johda epäsuoraan syrjintään, sillä avioliitto on kaikista mahdollista erilaisista oikeudellisesti tunnustetuista ihmissuhteista tällä hetkellä ainoa laillisesti tunnustetun parisuhteen muoto, joka on yhteinen kaikissa unionin jäsenvaltioissa, mikä ei sitä vastoin ole asian laita rekisteröidyn parisuhteen osalta.

Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan iv alakohdan säännöksissä säädetään objektiivisesti erilaisesta kohtelusta näiden kahden virkamiesten luokan välillä. Jos kuitenkin oletetaan, että nämä kaksi henkilöluokkaa asetetaan kotitalouslisän tavoitteen kannalta verrattavissa olevaan tilanteeseen, tällaista erilaista kohtelua olisi pidettävä objektiivisesti perusteltuna, koska unionin lainsäätäjä on nimittäin halunnut, että virkamiehille, jotka ovat solmineet sellaisen muun parisuhteen kuin avioliiton, joka on tunnustettu jäsenvaltiossa vakiintuneeksi parisuhteeksi ja joilla ei ole mahdollisuutta solmia avioliittoa, myönnetään samat etuudet kuin aviopareille.

(ks. 27–29, 31 ja 32 kohta)