JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
RUIZ-JARABO COLOMER
12 päivänä helmikuuta 2004 (1)

Asia C-443/02

Procura della Repubblica

vastaan

Nicolas Schreiber

(Tribunale di Pordenonen (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

EY 28 artikla – Direktiivi 98/8/EY – Biosidituotteet – Markkinoille saattaminen – Luvan hankkimista koskeva vaatimus, joka on asetettu sellaisten punaseetripalojen myynnille, joiden koita karkottavat vaikutukset sisältyvät puuhun luontaisesti

1.       Tribunale di Pordenone, italialainen ensimmäisen oikeusasteen rikostuomioistuin, on esittänyt EY 234 artiklan nojalla viisi ennakkoratkaisukysymystä, joissa se pyytää yhteisöjen tuomioistuinta tulkitsemaan biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (2) tiettyjä säännöksiä EY 28 artiklan valossa.

Se pyytää käytännössä tulkitsemaan käsitteitä ”biosidituotteet”, ”vähäriskiset biosidituotteet” ja ”yleiskemikaalit”, kun niitä sovelletaan koikarkotteena markkinoitaviin luonnollisessa muodossa oleviin punaseetripaloihin. Kansallinen tuomioistuin haluaa lisäksi tietää, voidaanko tällaisilta tuotteilta, jotka on laillisesti saatettu markkinoille yhdessä jäsenvaltiossa ilman velvollisuutta hankkia lupaa tai rekisteröidä tuotetta, edellyttää jompaakumpaa toimenpidettä, kun ne saatetaan markkinoille toisessa jäsenvaltiossa.

I  Pääasiaan liittyvän riidan tosiseikasto

2.       Núcleo Antisofisticazionin (poliisivoimien väärennöksiä tutkiva osasto) virkamiehet takavarikoivat 13.3.2001 LIDL-Italia Srl -nimisessä valintamyymälässä, joka sijaitsee Cordenonsissa, Pordenonen provinssissa, 20 pakkausta, joihin kuhunkin sisältyi 24 puupalaa, joiden tuoteselosteessa luki ”koikarkote”.

3.       Procura della Repubblica (virallinen syyttäjä) vahvisti takavarikon kolme päivää myöhemmin ja aloitti rikosoikeudellisen menettelyn Schreiberia vastaan, sillä tämä on LIDL-Italia Srl:n toimitusjohtaja, ja kyseinen yhtiö on puolestaan LIDL Stiftung Kg:n, jonka kotipaikka on Saksassa, tytäryhtiö. Rikosprosessin aikana tohtori R. Flego antoi 23.4.2001 asiantuntijalausunnon, jonka perusteella virallinen syyttäjä vaati langettavaa tuomiota nopeutetussa menettelyssä, ja Tribunale di Pordenone ratkaisi asian syytteen mukaisesti 15.3.2002.

4.       Schreiber haki muutosta kolme päivää myöhemmin, ja valituksen tekemisen jälkeen hänet haastettiin oikeuteen syytettynä kuninkaan asetuksen nro 1265/1934 189 §:n rikkomisesta sillä perusteella, että hän oli pannut myyntiin Saksasta peräisin olevan ”koikarkotepalat” -nimisen tuotteen, jonka oli katsottava olevan lääkinnällis-kirurginen aine, ilman että tätä varten olisi hankittu tarvittavaa lupaa. Asiassa pidettiin 20.11.2002 suullinen käsittely, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin päätti esittää ennakkoratkaisupyynnön yhteisöjen tuomioistuimelle.

II  Ennakkoratkaisukysymykset

5.       Kyseinen italialaistuomioistuin on esittänyt seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Onko direktiivin 98/8/EY 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa tulkittava direktiivillä yhteisön oikeuteen perustetun yleisen järjestelmän valossa siten, että käsitteillä biosidituotteet ja vähäriskiset biosidituotteet tarkoitetaan ainoastaan sellaisia tuotteita, joiden biosidinen vaikutus riippuu näihin tuotteisiin kemiallisesti tai biologisesti sellaisin menetelmin lisätyistä tehoaineista, joiden nimenomaisena tarkoituksena on antaa kyseisille tuotteille biosidinen vaikutus?

2)

Onko direktiivin 98/8/EY 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava direktiivillä yhteisön oikeuteen perustetun yleisen järjestelmän valossa siten, että käsitteellä yleiskemikaalit tarkoitetaan aineita, joita ei ole lisätty tuotteeseen sen vuoksi, että sillä olisi haluttu biosidinen vaikutus, vaan joilla on biosidinen vaikutus tuotteella sen käytön yhteydessä normaalisti olevan vaikutuksen ohella – –?

3)

Voidaanko punasetripala pelkästään sillä perusteella, että sitä markkinoidaan koikarkotteena, luokitella direktiivissä 98/8/EY tarkoitetuksi ‘biosidituotteeksi’, ‘vähäriskiseksi biosidituotteeksi’ tai ‘yleiskemikaaliksi’, kun otetaan huomioon, että a) kyseistä puuta ei ole millään tavoin käsitelty kemiallisesti eikä biologisesti; b) aine, josta puun ominaisuudet saattavat johtua, sisältyy siihen luontaisesti; c) tuotetta myydään pääasiallisesti sellaisena kuin se esiintyy luonnollisessa muodossa?

4)

Onko direktiivin 98/8/EY 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että ainoastaan silloin, jos yleiskemikaali mainitaan direktiivin liitteeseen I B sisältyvässä luettelossa, se voidaan vapauttaa luvan hankkimista ja rekisteröintiä koskevista velvollisuuksista, joista on säädetty kyseisessä 2 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden osalta silloin, kun ne saatetaan markkinoille jäsenvaltioissa, mistä seuraa, että liitteeseen I B sisältyvään luetteloon ottamisella on oikeutta luova vaikutus?

5)

Onko direktiivin 98/8/EY 4 artiklaa tulkittava suhteessa EY 28 ja EY 30 artiklaan siten, että kun kolmannessa kysymyksessä kuvatun kaltainen tuote on laillisesti saatettu markkinoille yhdessä jäsenvaltiossa ilman, että sitä varten on tarpeen hankkia lupa tai rekisteröidä tuote tuossa jäsenvaltiossa, sen osalta voidaan edellyttää näitä toimenpiteitä toisessa jäsenvaltiossa, jossa se tämän jälkeen asetetaan myyntiin, sillä perusteella, että sitä ei mainita direktiivin 98/8/EY liitteeseen I B sisältyvässä luettelossa?”

III  Kansallinen lainsäädäntö

6.       Schreiberia syytettiin Italiassa rikosoikeudenkäynnissä kansallisen lainsäädännön rikkomisesta sillä perusteella, että asiaankuuluvaa ministeriön lupaa ei ollut haettu ennen kuin eräitä hyönteiskarkotteita oli saatettu markkinoille Italiassa.

7.       Kansallinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisupyynnössään, että syytekirjelmän mukaan kyseiset koikarkotepalat kuuluivat presidentin asetusten nro 223/1988 ja nro 392/1998 mukaisen ”lääkinnällis-kirurgisen aineen” määritelmän piiriin, sillä viimeksi mainitun asetuksen 1 §:n c momentissa hyönteiskarkotteet luokitellaan sellaisiksi.

8.       Asetuksen (Decreto-Legislativo) nro 174/2000 (3) 2 § vastaa täsmällisesti direktiivin 98/8/EY 2 artiklan 1 kohtaa, ja sen perusteella koikarkote voitaisiin luokitella ”biosidituotteisiin”, koska sillä tuhotaan, torjutaan tai tehdään haitattomaksi haitallisia eliöitä, ”vähäriskisiin biosidituotteisiin” tai ”yleiskemikaaleihin”. Kyseisen kansallisen säädöksen liite IV vastaa direktiivin 98/8/EY liitettä V ja sisältää luettelon biosidien 23 tuotetyypistä. Liitteessä IV olevaan 19 kohtaan samoin kuin direktiivin 98/8/EY liitteessä V olevaan 19 kohtaan sisältyvät karkotteet ja houkutteet.

9.       Kyseisen säädöksen 3 §:n 1 momentissa säädetään velvollisuudesta hankkia etukäteen ministeriön lupa saatettaessa biosidituotteeksi luokiteltu aine markkinoille, kun 4 §:ssä säädetään puolestaan pelkästä rekisteröintivelvollisuudesta saatettaessa luettelossa vähäriskiseksi biosidituotteeksi luokiteltu aine markkinoille. Sen 5 §:ssä vapautetaan direktiivin 98/8/EY liitteeseen I B sisältyvät yleiskemikaalit kaikista toimenpiteistä, mikäli yhteisön hyväksyminen on saatu.

10.     Kyseisen säädöksen 17 §:n 1 momentin nojalla, poikkeuksena siitä velvoitteesta, että tehoaineiden on sisällyttävä Euroopan unionin laatimiin luetteloihin, terveysasioista vastaava ministeriö on 14.5.2000 alkaen 10 vuoden ajan toimivaltainen soveltamaan voimassa olevaa biosidituotteiden markkinoille saattamista koskevaa sääntelyä, joka hyväksyttiin 6.10.1998 annetulla presidentin asetuksella nro 392. (4) Ministeriö hyväksyy erityisesti kyseisen asetuksen 2 §:n nojalla sellaisten biosidituotteiden myynnin, joiden tehoaineita ei ole kirjattu 11 §:ään sisältyviin tällaisten tuotteiden luetteloihin, mikäli kyseiset aineet olivat markkinoilla toukokuussa 2000.

Viimeksi mainitun asetuksen 1 §:n mukaisesti kyseisessä asetuksessa säädetään menettelyistä lääkinnällis-kirurgisten aineiden valmistamisen ja markkinoille saattamisen osalta. Kyseisen asetuksen 2 §:n mukaan hakemus esitetään terveysasioista vastaavalle ministeriölle, ja siitä toimitetaan jäljennös terveysvirastolle. Ministeriö myöntää luvan viraston esityksestä kuuden kuukauden kuluessa. Epäävä päätös on perusteltava ja annettava tiedoksi samassa määräajassa.

IV  Yhteisön lainsäädäntö

11.     Tribunale di Pordenone pyytää yhteisöjen tuomioistuinta tulkitsemaan EY 28 ja EY 30 artiklaa, joiden sanamuoto on seuraava:

”Jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä.”

”Mitä 28 ja 29 artiklassa määrätään, ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi, taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi taikka teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi. Nämä kiellot tai rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.”

12.     Merkityksellinen säännös on myös direktiivin 98/8/EY 2 artikla, jossa säädetään seuraavaa:

”1.

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

a)

biosidituotteilla

tehoaineita tai yhtä tai useampaa tehoainetta sisältäviä valmisteita käyttäjälle toimitettavassa muodossa, jotka on tarkoitettu kemiallisesti tai biologisesti tuhoamaan, torjumaan tai tekemään haitattomaksi haitallisia eliöitä, estämään niiden vaikutusta tai rajoittamaan muulla tavoin niiden esiintymistä.

Liitteessä V on täydellinen luettelo 23 tuotetyypistä sekä ohjeellinen kuvaus kustakin tyypistä.

b)

vähäriskisellä biosidituotteella

biosidituotetta, jonka tehoaineena (tehoaineina) on yksi tai useampia liitteessä I A mainituista aineista, mutta joka ei sisällä mitään tarkkailtavaa ainetta (tarkkailtavia aineita)(substance of concern).

Biosidituote saa käyttöolosuhteissa aiheuttaa ainoastaan vähäisen riskin ihmisille, eläimille ja ympäristölle.

c)

yleiskemikaalilla (basic substance)

liitteessä I B mainittua ainetta, jota pääasiassa käytetään muuten kuin torjunta-aineena, mutta jolla on myös vähäistä biosidikäyttöä joko sellaisenaan tai tuotteessa, joka koostuu tästä aineesta ja pelkästä laimentimesta, joka ei itse ole tarkkailtava aine ja jota ei varsinaisesti markkinoida biosidikäyttöön.

[– –]”

13.     Viimeisessä ennakkoratkaisukysymyksessä viitataan direktiivin 98/8/EY 4 artiklaan, jossa säädetään biosidituotteita ja vähäriskisiä biosidituotteita koskevien lupien ja rekisteröintien vastavuoroisesta tunnustamisesta jäsenvaltioiden välillä. Kyseisen artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.

Yhdessä jäsenvaltiossa jo hyväksytty tai rekisteröity biosidituote on hyväksyttävä toisessa jäsenvaltiossa 120 päivän tai vastaavasti rekisteröitävä 60 päivän kuluessa hakemuksen toimittamisesta tälle toiselle jäsenvaltiolle edellyttäen, että biosidituotteen tehoaine sisältyy liitteeseen I tai I A ja on sen vaatimusten mukainen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan soveltamista.

[– –]”

V  Oikeudenkäynti yhteisöjen tuomioistuimessa

14.     Tässä oikeudenkäynnissä ovat kirjallisia huomautuksia tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa asetetussa määräajassa esittäneet Schreiber, Belgian hallitus ja komissio.

Suullisia huomautuksia esittivät 8.1.2004 pidetyssä istunnossa Schreiberin edustaja ja komission asiamies.

VI  Ennakkoratkaisukysymysten tutkiminen

A  Alustavia huomautuksia

15.     Vaikka Tribunale di Pordenonen esittämät kysymykset ovat varsin merkittäviä, yhteisöjen tuomioistuimen vastaukset eivät varmasti ole kovin tyydyttäviä. Tämä tilanne selittyy sillä, että kuten komissio perustellusti esittää kirjallisissa huomautuksissaan, direktiivillä 98/8/EY tavoiteltua biosidituotteiden markkinoille saattamista koskevaa yhdenmukaistamista ei ole saatettu lähellekään päätöstään.

Kuten direktiivin 98/8/EY johdanto-osan toisessa ja kolmannessa perustelukappaleessa todetaan, biosidituotteilla, joista aikaisemmin käytettiin nimitystä muualla kuin maanviljelyksessä käytettävät torjunta-aineet, torjutaan ihmisten tai eläinten terveydelle haitallisia eliöitä sekä luontaisia tai teollisia tuotteita pilaavia eliöitä. Ne voivat aiheuttaa ominaisuuksiensa tai niihin liittyvien käyttötapojen vuoksi monin eri tavoin riskejä ihmiselle, eläimille ja ympäristölle. Komissio tarkasteli jäsenvaltioiden tilannetta 1990-luvulla, ja siinä yhteydessä ilmeni lainsäädännön eroja, jotka voivat estää paitsi biosidituotteiden kauppaa, myös niillä käsiteltyjen tuotteiden kauppaa ja näin ollen vaikuttaa sisämarkkinoiden toimintaan.

16.     Kyseisten tuotteiden vapaan liikkuvuuden turvaamiseksi direktiivin 98/8/EY 4 artiklassa otetaan siten käyttöön lupien vastavuoroinen tunnustaminen, joten biosidituote, joka on jo hyväksytty tai rekisteröity yhdessä jäsenvaltiossa, on hyväksyttävä toisessa jäsenvaltiossa 120 päivän tai rekisteröitävä 60 päivän kuluessa edellyttäen, että sen tehoaine sisältyy liitteeseen I tai I A ja on sen vaatimusten mukainen. Direktiiviä sovelletaan lisäksi biosidituotteiden hyväksymiseen ja niiden markkinoille saattamiseen käyttöä varten jäsenvaltioissa sekä niihin sisältyvien tehoaineiden positiiviluettelon laatimiseen.

17.     Tämän direktiivin jatkovaiheisiin liittyy useita ongelmia. Liitteitä I ja I A, joihin pitäisi sisältyä luettelot tehoaineista ja niitä koskevista vaatimuksista, joista on sovittu yhteisön tasolla niiden luokittelemiseksi biosidituotteiksi tai vähäriskisiksi biosidituotteiksi, ja liitettä I B, johon pitäisi sisältyä luettelo yleiskemikaaleista, ei ensinnäkään ole saatu valmiiksi. Biosidituotteita käsittelevän pysyvän komitean on määrä laatia nämä luettelot kymmenen vuoden kuluessa.

18.     Toisaalta jäsenvaltiot saavat 16 artiklan mukaisten siirtymäkauden toimenpiteiden perusteella niin ikään kymmenen vuoden aikana jatkaa biosidituotteiden markkinoille saattamista koskevaa järjestelmäänsä tai käytäntöään ja erityisesti hyväksyä olemassa olevien kansallisten sääntöjen mukaisesti sellaisia tehoaineita sisältävän biosidituotteen markkinoille saattamisen alueellaan, joita ei ole sisällytetty liitteeseen I tai I A kyseisen tuotetyypin kohdalle, edellyttäen että nämä tehoaineet ovat markkinoilla tiettynä päivänä muuhun kuin tieteelliseen ja tuotannolliseen tutkimus- ja kehitystyöhön käytettävän biosidituotteen tehoaineina. (5)

19.     Direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 2 kohdan nojalla komissio aloitti kymmenen vuoden työohjelman. Kuten asetuksen N:o 1896/2000 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan, ohjelman ensimmäisen vaiheen tarkoituksena on, että komissio tunnistaa biosidivalmisteiden vanhat tehoaineet tuottajan tai formuloijan toimittaman tunnistamisen perusteella ja määrittelee, mitkä niistä olisi arvioitava niiden sisällyttämiseksi liitteeseen I, I A tai I B. Kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa asetettiin 28.3.2002 päättynyt määräaika sille, että tuottajat, formuloijat ja yhteenliittymät, jotka haluavat hakea yhteen tai useampaan valmisteryhmään sisältyvän vanhan tehoaineen sisällyttämistä direktiivin liitteeseen I tai I A, ilmoittavat tällaisen tehoaineen komissiolle. Sama ratkaisu päti liitteeseen I B. Asetuksella N:o 1687/2002 (6) annettiin kuitenkin lisäaika, joka päättyi tammikuun 2003 lopussa.

Lisäksi ilmoitettiin tutkimuksen seuraavasta vaiheesta, joka alkaisi vuonna 2002. Asetuksella N:o 2032/2003 (7) on annettu yksityiskohtaiset säännöt työohjelman toisen vaiheen toteuttamiseksi ja kaikkien ennen 14 päivää toukokuuta 2000 markkinoilla olleiden biosidivalmisteiden tehoaineiden johdonmukaiseksi tarkastelemiseksi. Komissio on tässä oikeudenkäynnissä esittämissään kirjallisissa huomautuksissa ilmoittanut, että sen ennusteen mukaan arviointi ilmoitetuista tehoaineista niiden mahdolliseksi sisällyttämiseksi liitteisiin valmistunee vuosina 2006–2010.

20.     Tehoaineiden luettelossa, joka on päivätty 8.4.2003, mainitaan sivulla 20 seetriöljy (Cedar Oil, Cedernholzöl Texas 22 %) numerolla CAS 68990-83-0, kun seetripuun öljy (Cedarwood oil) mainitaan sivulla 22 numerolla CAS 8000-27-9. (8) Kyseisessä luettelossa, johon kuuluu yhteensä 645 ainetta, esitettyjen tietojen mukaan ensin mainittu seetriöljy on yhteisen, tutkitun ja hyväksytyn ilmoituksen kohteena, kun jälkimmäiseen ei sisälly mitään täydentäviä selvennyksiä. Vaikka asetuksen N:o 1687/2002 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan, että alustavassa luettelossa täsmennetään, mihin valmisteryhmiin kukin ilmoitettu vanha tehoaine on ilmoitettu ja mihin direktiivin 98/8/EY liitteeseen sen sisällyttämistä haetaan, tätä viimeksi mainittua tietoa ei ole julkaistussa luettelossa.

Asetuksen N:o 2032/2003 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaan, että tarkastusohjelmassa ei arvioida vanhoja tehoaineita, jotka on ainoastaan tunnistettu (ja joihin sisältyy liitteessä III sekä seetriöljy että seetripuun öljy), eikä niitä tule sisällyttää direktiivin 98/8/EY liitteeseen I, I A tai I B. Asetuksen 4 artiklan 2 kohdan nojalla jäsenvaltioiden on 1 päivästä syyskuuta 2006 alkaen peruutettava liitteessä III lueteltuja tehoaineita sisältäviä biosidivalmisteita koskevat voimassa olevat luvat tai rekisteröinnit, ja tämä koskee myös vanhoja ja tunnistettuja tehoaineita, joista ei ole hyväksytty yhtään ilmoitusta tai joista yksikään jäsenvaltio ei ole ilmoittanut olevansa kiinnostunut, sekä varmistettava, ettei tällaisia biosidivalmisteita saateta markkinoille niiden alueella.

21.     Seetriöljy oli siten ennen asetuksen N:o 2032/2003 voimaantuloa tehoaine, jota on pidettävä ”vanhana”, koska se saatettiin markkinoille ennen toukokuuta 2000. (9) Näin ollen direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 1 kohdassa sallittiin jäsenvaltioiden pitävän tuolloin käyttämänsä biosidituotteiden markkinoille saattamista koskevan järjestelmänsä voimassa kymmenen vuoden ajan. Mikään ei siis estä sitä, että Italia soveltaa tuolloin voimassa ollutta lainsäädäntöään sellaisten tuotteiden myyntiin, joiden tehoaineena on kyseinen öljy ja jotka on tarkoitettu hyönteisten torjumiseen.

Tämä näyttää olleen myös kyseisen jäsenvaltion tahto, kun se on antanut asetuksen nro 174/2000 mukauttaessaan kansallisen lainsäädännön direktiiviin 98/8/EY ja viitatessaan siirtymäkauden aikana tapahtuvan biosidituotteiden markkinoille saattamisen osalta presidentin asetuksen nro 392/98 säännöksiin, joissa säädetään lääkinnällis-kirurgisille aineille ja myös hyönteiskarkotteille myönnettäviä lupia ja niiden myyntiä koskevasta menettelystä.

22.     Lopuksi on korostettava niitä seurauksia, joita asetuksen N:o 2032/2003 voimaantulosta on aiheutunut tällä alalla. Katsotaan, että tehoaineita, joita ei mainita sen liitteessä 1, ei ole saatettu markkinoille ennen 14 päivää toukokuuta 2000. Edellytys, joka on asetettu direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 1 kohdassa sille, että kansalliset viranomaiset hyväksyvät biosidituotteiden myynnin, on se, että sen tehoaineet oli saatettu sellaisenaan markkinoille ennen tätä päivämäärää. Näin ollen luvan saaneiden biosidituotteiden myyntiä voidaan jatkaa 1 päivään syyskuuta 2006 saakka, mutta niiden rekisteröintiä koskevan lainsäädännön soveltaminen on lakannut olemasta sallittua, mikäli niihin sisältyy tehoaineita, joita ei mainita kyseisessä liitteessä.

B  Vastaus ensimmäiseen kysymykseen ja osittain kolmanteen kysymykseen

23.     Tribunale di Pordenonen kolme ensimmäistä kysymystä liittyvät niin läheisesti toisiinsa, että kolmannen kysymyksen sanamuoto on osittain sama kuin ensimmäisen kysymyksen ja osittain sama kuin toisen kysymyksen.

Tästä syystä ne on muotoiltava uudelleen siten, että ensin käsitellään se, onko punaseetripala, joka myydään sellaisena kuin se esiintyy luonnollisessa muodossa, jota ei ole millään tavoin käsitelty kemiallisesti eikä biologisesti ja jonka koita karkottavat vaikutukset sisältyvät puuhun luontaisesti, luokiteltava direktiivin 98/8/EY 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuksi ”biosidituotteeksi” tai ”vähäriskiseksi biosidituotteeksi”, jolloin sille on hankittava lupa tai se on rekisteröitävä, vai tarkoitetaanko kyseisillä käsitteillä yksinomaan tuotteita, joiden biosidinen vaikutus riippuu lisätyistä tehoaineista.

24.     Schreiberin mielestä Italian lainsäätäjä ei ole pannut direktiiviä 98/8/EY asianmukaisesti täytäntöön; kun siinä viitataan presidentin asetukseen nro 392/98 ja käytännössä yksinkertaistettuun lupamenettelyyn, siinä ei oteta huomioon sitä, että ”biosidituotteita” koskeva yhteisön määritelmä ei täysin vastaa ”lääkinnällis-kirurgisten aineiden” määritelmää. Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodosta voidaan päätellä, että biosidituotteet toimivat niihin kemiallisesti tai biologisesti lisättyjen tehoaineiden kautta, mistä syystä biosidituotteina ei voida pitää tuotteita, jotka sisältävät niitä luontaisesti.

25.     Belgian hallitus katsoo, että kyseiset tuotteet ovat biosidituotteita sillä edellytyksellä, että niiden haitallisia eliöitä torjuvat ominaisuudet ilmenevät selvästi tuoteselosteesta, ja sama arviointi koskee sen mielestä vähäriskisiä biosidituotteita. Tehoaineita eivät näin ollen ole yksinomaan teollisin menetelmin saadut aineet vaan myös aineet, joita esiintyy sellaisenaan luonnollisessa muodossa.

26.     Komissio on esittänyt saman näkemyksen.

27.     Direktiivin 98/8/EY 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että biosidituotteilla tarkoitetaan tehoaineita tai yhtä tai useampaa tehoainetta sisältäviä valmisteita käyttäjälle toimitettavassa muodossa, jotka on tarkoitettu kemiallisesti tai biologisesti tuhoamaan, torjumaan tai tekemään haitattomaksi haitallisia eliöitä, estämään niiden vaikutusta tai rajoittamaan muulla tavoin niiden esiintymistä. Kyseisessä säännöksessä viitataan liitteeseen V, johon sisältyy on täydellinen luettelo 23 tuotetyypistä sekä ohjeellinen kuvaus kustakin tyypistä. Liitteessä on neljä pääryhmää. Kolmanteen pääryhmään kuuluu tuholaistorjunta, ja tuotetyyppejä on kuusi: tuotetyyppi 14 sisältää jyrsijämyrkyt, 15 lintumyrkyt, 16 nilviäismyrkyt, 17 kalamyrkyt, 18 hyönteis- ja punkkimyrkyt sekä muiden niveljalkaisten torjuntaan käytettävät tuotteet ja 19 karkotteet ja houkutteet, joita käytetﾤän haitallisten eliöiden (selkärangattomien kuten kirput, selkärankaisten kuten linnut) torjuntaan karkottamalla tai houkuttamalla, mukaan lukien tuotteet, joita käytetään ihmisten tai eläinten hygienian hoitoon suoraan tai välillisesti.

28.     Tehoaineen käsite on määritelty kyseisen säännöksen d alakohdassa, ja sillä tarkoitetaan ainetta ja pieneliötä, myös virusta tai sientä, jolla on yleinen tai erityinen vaikutus haitallisiin eliöihin.

29.     Ennakkoratkaisupyynnön mukaan seetripaloja myydään koikarkotteina. Ne sisältävät seetriöljyä tai seetripuun öljyä, joka on tehoaine, joka haihtuessaan vaikuttaa siten, että se karkottaa kyseisiä perhosia. Näin ollen kyseiset palat, joita myydään mainittuun tarkoitukseen, ovat direktiivissä 98/8/EY tarkoitettuja biosidituotteita, jotka on lueteltu liitteessä V tuotetyyppiin 19 kuuluviksi.

30.     Tribunale di Pordenone suhtautuu hieman kriittisesti tämän mahdollisuuden hyväksymiseen ja nojautuu kolmeen perusteluun. Ensinnäkään tuotteeseen ei ole kohdistettu mitään kemiallisia eikä biologisia käsittelyjä. Säännöksen sanamuodossa ei kuitenkaan aseteta tällaista edellytystä.

31.     Toiseksi se katsoo, että karkottava aine erittyy puusta luontaisesti. Tämä seikka ei kuitenkaan ole ratkaiseva, koska yksi direktiivin 98/8/EY keskeisistä päämääristä on, kuten sen johdanto-osan ensimmäisessä ja kolmannessa perustelukappaleessa todetaan, hallita yhteisön piirissä biosidituotteiden käytöstä ihmiselle, eläimille ja ympäristölle aiheutuvia riskejä. Kuten yleisesti tiedetään, kaikki luonnosta saatavat aineet eivät ole vaarattomia, joten tämä ei ole riittävä perustelu sille, että niiden markkinoille saattamiselle ei saisi asettaa minkäänlaista viranomaisten valvontaa.

32.     Kolmanneksi se esittää, että palat ovat käsittelemättömiä puun paloja. Jälleen on turvauduttava säännöksen sanamuotoon, sillä lukuun ottamatta kuluttajille suuntautuvaa myyntiä koskevaa ehtoa siinä ei edellytetä minkäänlaista tehoaineiden teollista käsittelemistä.

Tältä osin 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan viittaus direktiivin 67/548/ETY (10) 2 artiklan määritelmiin merkitsee sitä, että biosidituotteita pidetään luonnollisessa tai teollisessa muodossa olevina alkuaineina ja niiden yhdisteinä.

33.     On tietenkin olemassa se mahdollisuus, että riidanalaiset palat luokiteltaisiin vähäriskisiksi biosidituotteiksi eli tuotteiksi, jotka sisältävät yhden tai useamman liitteeseen I A sisältyvistä tehoaineista, koska niihin ei sisälly mitään vaarallista ainesosaa ja siitä aiheutuu vain vähän vaaraa ihmiselle, eläimille ja ympäristölle. Alustavissa huomautuksissa olen kuitenkin esittänyt, että koska seetriöljy ja seetripuun öljy sisältyvät asetuksen N:o 2032/2003 liitteeseen III, niitä ei arvioida tarkastusohjelmassa eikä niitä sisällytetä direktiivin 98/8/EY liitteisiin I, I A tai I B, mistä syystä niitä ei voida syyskuusta 2006 lähtien pitää yhteisössä kaupan biosidituotteina.

34.     Tästä syystä on todettava, että punaseetripala, joka myydään sellaisena kuin se esiintyy luonnollisessa muodossa, ilman että sitä olisi millään tavoin käsitelty kemiallisesti tai biologisesti, koska sen koita karkottavat vaikutukset johtuvat tämän puun ominaisuuksista, on direktiivin 98/8/EY 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu biosidituote tai vähäriskinen biosidituote, jolle on saatava lupa tai joka on rekisteröitävä.

C  Vastaus toiseen kysymykseen ja osaan kolmannesta kysymyksestä

35.     Koska toinen kysymys ja kolmannen kysymyksen vielä tutkimaton osa liittyvät toisiinsa, ne on muotoiltava uudelleen. Tässä yhteydessä on ratkaistava, onko direktiivin 98/8/EY 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että käsite yleiskemikaalit käsittää tuotteen sisällön (tässä tapauksessa punaseetripalat), jota myydään sellaisena kuin se on luonnollisessa muodossa, ilman että siihen olisi lisätty mitään siinä tarkoituksessa, että sillä olisi biosidinen vaikutus, vaan sillä on biosidinen vaikutus tuotteen normaalin vaikutuksen ohella.

36.     Schreiberin mielestä yleiskemikaalille on ominaista se, että sillä on toissijainen biosidinen vaikutus sellaisenaan tai yhdisteenä, vaikka sen lisääminen lopputuotteeseen ei merkitse sitä, että sitä voitaisiin käyttää haitallisten eliöiden hävittämiseen. Tästä syystä ei ole tarpeellista kohdistaa siihen rajoittavia toimenpiteitä kuten lupa- tai rekisteröintimenettelyä, joita biosidituotteet tai vähäriskiset biosidituotteet edellyttävät. Kun kyseessä on punaseetri, jota teollisuudessa käytetään pääasiallisesti huonekalujen valmistamiseen, sen sivuvaikutus ilmenee yksinomaan tuoteselosteesta. Kun otetaan huomioon se, että puuta ei ole käsitelty, että se sisältää luontaisesti hyönteisiä karkottavaa ainetta ja että se myydään sellaisena kuin se esiintyy luonnollisessa muodossa, se täyttää hänen mielestään edellytykset, jotka asetetaan direktiivin 98/8/EY 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa olevassa yleiskemikaaleja koskevassa yhteisön käsitteessä.

37.     Belgian hallitus arvioi, että yleiskemikaalien käsitteessä poissuljetaan se, että tuotetta myytäisiin biosidisiin tarkoituksiin. Kun seetripuuta myydään koikarkotteena, on ilmeistä, että se ei täytä tätä viimeistä edellytystä. Komissio tekee saman päätelmän samankaltaisin perusteluin.

38.     Direktiivin 98/8/EY 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa luetellaan yleiskemikaaleille asetetut edellytykset: niiden on ensinnäkin oltava liitteessä I B mainittuja; toiseksi ne eivät saa olla sellaisia, että niitä käytetään pääasiassa torjunta-aineena, vaikka niillä olisi myös vähäistä biosidikäyttöä joko sellaisenaan tai tuotteessa, joka koostuu tästä aineesta ja pelkästä laimentimesta; ja kolmanneksi sitä ei saa varsinaisesti markkinoida biosidikäyttöön.

39.     Ensimmäisen edellytyksen osalta komissio on ilmoittanut kirjallisissa huomautuksissaan, että yleiskemikaalien käsitettä ei ole vielä täysin yhdenmukaistettu. Joka tapauksessa asetuksen N:o 2032/2003 julkaisemisen jälkeen on ilmeistä, että punaseetrin tehoainetta ei sisällytetä liitteeseen I B.

40.     Toisen edellytyksen osalta on todettava, että ei voida väittää, että seetripuuta käytetään lähinnä huonekalujen valmistamiseen, sillä tämä väite on kaukana tämänhetkisestä puusepänteollisuuden todellisuudesta; (11) sen jälkeen kun puu on leikattu paloiksi, se ei myöskään enää palvele tätä tarkoitusta. Vaikka oletettaisiin, että se, joka hankkii seetrikaapin, tietää tämän raaka-aineen koita karkottavan ominaisuuden, sen vaikutukset eivät myöskään kestä loputtomiin, koska tehoaine haihtuu ajan myötä. Tästä syystä ei voida väittää, että riidanalaisia paloja käytetään vain vähemmässä määrin biosidituotteina, koska niillä on ensisijaisesti toinen käyttötarkoitus.

41.     Kyseiset palat eivät täytä myöskään kolmatta edellytystä. Ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvän tosiseikaston kuvauksen mukaan niitä myytiin nimenomaan koikarkotteina, ja tämä käyttötarkoitus sisältyy direktiivin 98/8/EY liitteessä V olevaan tuotetyyppiin 19.

42.     Näin ollen sillä varauksella, että tähän mennessä ei ole täsmennetty, mitä aineita sisällytetään liitteeseen I B, aine, joka sisältyy punaseetripalaan, jonka ensisijainen käyttötarkoitus on käyttö biosidituotteena, kun otetaan huomioon se, missä tarkoituksessa se saatetaan markkinoille, ja se, että sitä markkinoidaan sellaisena, ei kuulu 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun yleiskemikaalin käsitteen soveltamisalaan, vaikka tehoaine sisältyy luontaisesti puuhun ja se myydään käsittelemättömänä sellaisena kuin se esiintyy luonnollisessa muodossa.

D  Neljäs kysymys

43.     Tällä kysymyksellä pyritään selventämään, onko yleiskemikaaleina, joiden markkinoille saattaminen jäsenvaltioissa ei edellytä lupaa eikä rekisteröimistä, pidettävä direktiivin 98/8/EY 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella ainoastaan aineita, jotka mainitaan liitteessä I B.

44.     Schreiber arvioi, että kyseisessä säännöksessä annetaan tästä käsitteestä laaja ja itsenäinen kuvaus, joka ei riipu aineen sisällyttämisestä johonkin liitteeseen. Kyseessä on tyhjentävä määritelmä, joka antaa kaikki tarvittavat tiedot sen kirjaamiseksi vastaavaan liitteeseen, millä ei ole oikeutta luovaa vaikutusta.

45.     Belgian hallitus ja komissio puoltavat sitä vastoin myöntävää vastausta.

46.     Direktiivissä 98/8/EY säädetään eri järjestelystä sääntelyn kohteena olevien tuotteiden markkinoille saattamisen ja käyttämisen osalta: 3 artiklan 1 kohdassa säädetään siitä, että biosidituotteille on saatava lupa; 2 kohdan i alakohdassa edellytetään, että vähäriskiset biosidituotteet on ainoastaan rekisteröitävä; lopuksi ii alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on sallittava yleiskemikaalien markkinoille saattaminen ja käyttö biosiditarkoitukseen pelkästään sillä perusteella, jos ne on mainitaan liitteessä I B.

47.     Kuten toista kysymystä käsiteltäessä ilmeni, 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määritellään toisaalta yleiskemikaalit sillä perusteella, että ne on luokiteltu liitteeseen I B. Koska tätä liitettä ei ole kuitenkaan täydennetty, ei voida tietää, minkä aineiden markkinoille saattaminen jäsenvaltioissa on vapautettu luvan hankkimista ja rekisteröintiä koskevasta vaatimuksesta.

48.     Komissio on myöntänyt, että aineiden kirjaaminen liitteisiin on mahdotonta ennen arviointivaiheen päättymistä vuosien 2006 ja 2010 välisenä aikana. Niin kauan kuin liitettä ei ole täydennetty, jäsenvaltiot soveltavat omaa näiden aineiden myyntiä ja käyttöä koskevaa lainsäädäntöään; ainoastaan siinä tapauksessa, että jotain niistä ei voida sisällyttää mihinkään liitteeseen, komissio esittää 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti ehdotuksia sen markkinoille saattamisen ja käytön rajoittamiseksi.

49.     Näin ollen on todettava, että direktiivin 98/8/EY 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja yleiskemikaaleja, joiden markkinoille saattaminen jäsenvaltioissa ei edellytä lupaa tai rekisteröimistä, ovat ainoastaan liitteeseen I B sisältyvät yleiskemikaalit.

E  Viides kysymys

50.     Tribunale di Pordenone pyytää lopuksi yhteisöjen tuomioistuinta tulkitsemaan direktiivin 98/8/EY 4 artiklaa EY 28 ja EY 30 artiklan valossa sen selvittämiseksi, voidaanko punaseetripalojen kaltaisen tuotteen osalta, kun se on laillisesti saatettu markkinoille yhdessä jäsenvaltiossa ilman velvollisuutta hankkia lupaa tai rekisteröidä tuotetta tuossa jäsenvaltiossa, edellyttää jompaakumpaa menettelyä toisessa unionin jäsenvaltiossa, jotta sitä voitaisiin myydä ja käyttää, sillä perusteella, että sitä ei mainita liitteessä I B.

51.     Schreiber katsoo, että koska riidanalaista tuotetta myydään yhdessä jäsenvaltiossa ilman tällaisia muodollisuuksia, kansalliset viranomaiset eivät ole luokitelleet sitä biosidituotteeksi eikä vähäriskiseksi biosidituotteeksi vaan yleiskemikaaliksi. Koska kyseessä on Saksasta peräisin oleva tuote, vastavuoroisen tunnustamisen periaate edellyttää sitä, että se liikkuu vapaasti yhteisön alueella ilman muiden valtioiden asettamia rajoituksia. Tässä tapauksessa kansallisten viranomaisten päätös, jossa asetetaan tuotteen markkinoille saattamisen edellytykseksi luvan saaminen, on määrällistä rajoitusta vaikutuksiltaan vastaava toimenpide, ja lisäksi se on tavoiteltuun päämäärään nähden suhteeton.

52.     Sekä Belgian hallitus että komissio puoltavat myöntävää vastausta; vaikka komissio myöntää, että kyseinen kansallinen toimenpide on rajoittava, se pitää sitä perusteltuna siinäkin tapauksessa, että tuote on saatettu laillisesti markkinoille toisessa jäsenvaltiossa.

53.     Kysymyksen sanamuodosta voitaisiin päätellä, että punaseetripalat ovat liitteeseen I B luokiteltava yleiskemikaali. Ensimmäistä kysymystä tutkittaessa on kuitenkin ilmennyt, että tämän puun tehoaine on biosidituote tai vähäriskinen biosidituote, ja nämä ryhmät kuuluvat puolestaan liitteisiin I ja I A.

Tässä tilanteessa ei olisi hyötyä siitä, että yhteisöjen tuomioistuin tulkitsisi lupien vastavuoroista tunnustamista koskevaa direktiivin 98/8/EY 4 artiklaa, koska kyseistä säännöstä sovelletaan ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa hyväksyttyihin tai rekisteröityihin biosidituotteisiin, edellyttäen että biosidituotteen tehoaine sisältyy liitteeseen I tai I A. (12)

54.     Olen komission kanssa samaa mieltä siitä, että vaikka näillä kummallakaan liitteellä ei ole sisältöä, 4 artiklassa ei velvoiteta Italiaa jättämään soveltamatta kansallista lainsäädäntöään, jolla säännellään hyönteiskarkotteiden myyntiä, pelkästään sen vuoksi, että jossain toisessa jäsenvaltiossa eli tässä tapauksessa Saksassa niiden markkinoille saattaminen ei edellytä lupaa eikä rekisteröintiä.

Vaikka nyt käsiteltävässä asiassa vedottaisiin 4 artiklaan, yhdessä jäsenvaltiossa luvan saanut tai rekisteröity biosidituote pitäisi hyväksyä muissa jäsenvaltioissa ennen sen saattamista markkinoille.

55.     Vaikka 4 artiklaa ei siten voida soveltaa, on vielä tutkittava, onko sellainen kansallinen lainsäädäntö yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa, jossa edellytetään ennakkolupaa sellaisten punaseetripalojen markkinoille saattamiseen, joilla on biosidisiä ominaisuuksia, kun niitä myydään jo laillisesti toisessa jäsenvaltiossa.

56.     Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion oikeussääntö, jolla kielletään sellaisten biosidituotteiden, joita ei ole ennakolta hyväksytty, markkinoille saattaminen, hankkiminen, tarjoaminen, näytteille asettaminen tai myyntiin saattaminen, hallussapito, valmistus, kuljettaminen, myynti, luovuttaminen vastiketta vastaan tai vastikkeetta, maahantuonti tai käyttö, on EY 28 artiklassa tarkoitettu määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide. (13)

57.     Niihin EY 30 artiklassa lueteltuihin yleiseen etuun liittyviin syihin, joiden perusteella voidaan poiketa määrällisiä rajoituksia ja vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä koskevasta yleisestä kiellosta, kuuluu ihmisten terveyden suojeleminen. Yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut tilannetta tältä osin siten, että yhdenmukaistettujen yhteisön oikeussääntöjen puuttuessa jäsenvaltiot ovat edelleen toimivaltaisia päättämään siitä, millä tasolla ne haluavat turvata kansanterveyden ja ihmisten elämän suojelun, sekä tällaisten tuotteiden markkinoille saattamisen hyväksymisestä ennakolta.

58.     Biosidituotteiden osalta direktiivin 98/8/EY johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan, että ne voivat aiheuttaa ominaisuuksiensa tai niihin liittyvien käyttötapojen vuoksi monin eri tavoin riskejä ihmiselle, eläimille ja ympäristölle. Yhteisöjen tuomioistuinkin on äskettäin todennut, että biosidituotteet ja aineet, jotka voivat vahingoittaa luonnontuotteita tai tehdastuotteita, sisältävät väistämättä vaarallisia aineita. (14)

59.     Suhteellisuusperiaate edellyttää kuitenkin, että kun turvaudutaan johonkin niistä yleiseen etuun liittyvistä syistä, joilla voidaan perustella yhteisön sisäisen kaupan rajoitus, jäsenvaltioiden on rajoituttava siihen, mikä on välttämätöntä tavoiteltujen suojelupäämäärien saavuttamiseksi. (15)

Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että vaikka jäsenvaltiolla on vapaus vaatia uuden tutkimus- ja hyväksymismenettelyn soveltamista toisessa jäsenvaltiossa jo hyväksyttyyn hyönteiskarkotteeseen, jäsenvaltioiden viranomaisten on kuitenkin pyrittävä osaltaan keventämään yhteisön sisäisessä kaupassa suoritettavia tarkastuksia. Tästä seuraa, etteivät ne saa tarpeettomasti vaatia teknisiä tai kemiallisia analyysejä tai laboratoriokokeita, jos ne on jo suoritettu toisessa jäsenvaltiossa ja niiden tulokset ovat kyseisten viranomaisten käytettävissä. (16)

60.     Seetripaloja myydään ilmeisesti Saksassa ilman luvan hankkimista tai rekisteröintiä koskevaa vaatimusta. Ensimmäiseen kysymykseen liittyvistä selityksistä ilmenee kuitenkin, että kun kyseessä on biosidituote tai vähäriskinen biosidituote, ei ole mitään estettä sille, että toinen jäsenvaltio asettaa jommankumman toimenpiteen edellytykseksi sille, että tuote voidaan saattaa markkinoille sen alueella.

On erityisesti huomattava, että asetuksen N:o 2032/2003 4 artiklan 2 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan se, että 1 päivästä syyskuuta 2006 alkaen niiden alueella ei myydä biosidivalmisteita, joiden tehoaineena on seetriöljy tai seetripuun öljy. Siihen saakka niillä on kuitenkin direktiivin 98/8/EY 16 artiklan nojalla, kun sitä luetaan yhdessä kyseisen asetuksen 4 artiklan 3 kohdan kanssa, mahdollisuus sallia niiden valmisteiden markkinoille saattaminen, jotka ovat markkinoilla ja jotka on jo hyväksytty, mutta ne eivät saa rekisteröidä uusia valmisteita.

61.     Näin ollen Italian lainsäädännön kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jossa edellytetään luvan hankkimista sellaisten punaseetripalojen markkinoille saattamiselle, joilla on biosidisia ominaisuuksia, on EY 28 artiklassa tarkoitettu määrällistä rajoitusta vaikutuksiltaan vastaava toimenpide, joka on perusteltavissa EY 30 artiklalla, vaikka kyseisiä tuotteita myytäisiin laillisesti toisessa jäsenvaltiossa.

VII  Ratkaisuehdotus

62.     Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaisi Tribunale di Pordenonen esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

1)

Punaseetripala, joka myydään sellaisena kuin se esiintyy luonnollisessa muodossa, ilman että sitä olisi millään tavoin käsitelty kemiallisesti tai biologisesti, koska sen koita karkottavat vaikutukset johtuvat tämän puun ominaisuuksista, on biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu biosidituote tai vähäriskinen biosidituote.

2)

Sillä varauksella, että tähän mennessä ei ole täsmennetty, mitä aineita sisällytetään direktiivin 98/8/EY liitteeseen I B, aine, joka sisältyy punaseetripalaan, jonka ensisijainen käyttötarkoitus on käyttö biosidituotteena, kun otetaan huomioon se, missä tarkoituksessa se saatetaan markkinoille, ja se, että sitä markkinoidaan sellaisena, ei kuulu kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun yleiskemikaalin käsitteen soveltamisalaan, vaikka tehoaine sisältyy luontaisesti puuhun ja se myydään käsittelemättömänä sellaisena kuin se esiintyy luonnollisessa muodossa.

3)

Direktiivin 98/8/EY 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja yleiskemikaaleja, joiden markkinoille saattaminen jäsenvaltioissa ei edellytä lupaa tai rekisteröimistä, ovat ainoastaan liitteeseen I B sisältyvät yleiskemikaalit.

4)

Italian lainsäädännön kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jossa edellytetään luvan hankkimista sellaisten punaseetripalojen markkinoille saattamiselle, joilla on biosidisia ominaisuuksia, on EY 28 artiklassa tarkoitettu määrällistä rajoitusta vaikutuksiltaan vastaava toimenpide, joka on perusteltavissa EY 30 artiklalla, vaikka kyseisiä tuotteita myytäisiin laillisesti toisessa jäsenvaltiossa.

1 –

Alkuperäinen kieli: espanja.

2 –

EYVL L 123, s. 1.

3 –

GURI nro 149, 28.6.2000, suplemento ordinario nro 101.

4 –

GURI nro 266, 13.11.1998. Kyseisessä asetuksessa säädetään lupamenettelyjen yksinkertaistamisesta lääkinnällis-kirurgisten aineiden valmistuksen ja markkinoille saattamisen osalta.

5 –

Yhteisön lainsäätäjä viittaa direktiivin 98/8/EY 34 artiklan 1 kohtaan sen päivämäärän vahvistamiseksi, josta 10 vuoden määräaika lasketaan ja jona tehoaineiden on täytynyt jo olla markkinoilla. Kyseiseen säännökseen ei kuitenkaan sisälly minkäänlaista päivämäärää, vaan siinä ainoastaan asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus mukauttaa kansallinen lainsäädäntönsä 24 kuukauden kuluessa direktiivin voimaantulosta, joka tapahtui 35 artiklan mukaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun direktiivi julkaistiin. Tämän lainsäädäntöteknisen erikoisuuden vuoksi ei ole selvää, onko jäsenvaltioilla vuoden 2008 vai vuoden 2010 toukokuuhun saakka mahdollisuus jatkaa oman biosidituotteiden markkinoille saattamista koskevan järjestelmänsä soveltamista ja onko tehoaineiden täytynyt olla markkinoilla ennen toukokuuta 1998, jolloin direktiivi tuli voimaan, vai ennen toukokuuta 2000, johon mennessä jäsenvaltioiden oli pantava direktiivi täytäntöön. Tätä seikkaa selvennetään biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ohjelman ensimmäisestä vaiheesta 7 päivänä syyskuuta 2000 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1896/2000 (EYVL L 228, s. 6), sillä siinä määritellään ”vanhalla tehoaineella” tarkoitettavan tehoainetta, joka on markkinoilla ennen 14 päivää toukokuuta 2000.

6 –

Lisäajasta tiettyjen biosidikäyttöä varten jo markkinoille saatettujen tehoaineiden asetuksen (EY) N:o 1896/2000 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle ilmoittamiselle 25 päivänä syyskuuta 2002 annettu komission asetus (EY) N:o 1687/2002 (EYVL L 258, s. 15).

7 –

Biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kymmenvuotisen työohjelman toisesta vaiheesta ja asetuksen (EY) N:o 1896/2000 muuttamisesta 4 päivänä marraskuuta 2003 annettu komission asetus EY N:o 2032/2003 (EYVL L 307, s. 1).

8 –

Nämä tiedot ovat tutkittavissa osoitteessa http://ecb.jrc.it/biocides.

9 –

Asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa säädetään, että asetuksen voimaantulosta alkaen kaikki tehoaineet, joita ei ole mainittu liitteessä I, on katsottava aineiksi, joita ei ollut saatettu markkinoille biosiditarkoituksiin ennen 14 päivää toukokuuta 2000.

10 –

Vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annettu neuvoston direktiivi 67/548/ETY (EYVL 196, s. 1).

11 –

Raamatun (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos) ensimmäisen kuninkaiden kirjan 5, 6 ja 7 luvun mukaan Salomo antoi Tyroksen ja Siidonin kuninkaan Hiramin tehtäväksi määrätä Libanonin setrit kaadettaviksi, jotta hän voisi rakentaa temppelin Jerusalemiin, kuten hänen isänsä oli luvannut Jumalalle, ja otti kolmekymmentätuhatta miestä verotöihin joka puolelta Israelia seitsemänkymmenentuhannen kantajan lisäksi. Arvokas puu käytettiin palkkeihin, jotka yhdistivät temppelisalin kylkirakennukseen, sisäseiniin, seinien verhoiluun ja sisäkammion koristeluun. ”Setripuu oli temppelin sisällä kauttaaltaan koristeltu kurpitsanlehtiä ja kukkia esittävin leikkauksin. Kaikki oli setriä, kiveä ei näkynyt”. Sitä käytettiin myös sisäkammioon ja esipihaan yhdessä muiden puulajien eli oliivipuun ja sypressin kanssa. Salomon omassa palatsissa, joka rakennettiin myöhemmin, oli myös runsaasti setripuuta, ja rakennus tunnettiin nimellä ”Setripalatsi”, koska siinä oli neljä riviä setripylväitä, ja myös valtaistuinsali, jonka hän rakennutti ”jakaakseen siellä oikeutta”, oli lattiasta kattoon asti päällystetty setripuulla.

12 –

Kursivointi tässä.

13 –

Asia C-400/96, Harpegnies, tuomio 17.9.1998 (Kok. 1998, s. I-5121, 30 kohta) ja asia C-293/94, Brandsma, tuomio 27.6.1996 (Kok. 1996, s. I-3159, 6 kohta).

14 –

Em. asiassa Harpegnies annetun tuomion 32 kohta ja asiassa Brandsma annetun tuomion 10 kohta.

15 –

Asia C-388/95, Belgia v. Espanja, tuomio 16.5.2000 (Kok. 2000, s. I-3123, 59 kohta); asia C-469/99, Ravil, tuomio 20.5.2003 (Kok. 2003, s. I-5053, 51 kohta) ja asia C-108/01, Consorzio del Prosciuto di Parma, tuomio 20.5.2003 (Kok. 2003, s. I-5121, 66 kohta).

16 –

Asia 272/80, Frans-Nederlandse Maatschappij voor biologische Producten, tuomio 17.12.1981 (Kok. 1981, s. 3277, Kok. Ep. VI, s. 267, 14 kohta).