Kanne 2.4.2013 - Jannatian v. neuvosto

(Asia T-187/13)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Mahmoud Jannatian (Teheran, Iran) (edustajat: asianajajat E. Rosenfeld ja S. Monnerville)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan kantajaa koskevilta osin seuraavat toimet: i) Irania koskevista rajoittavista toimenpiteistä hyväksytyn yhteisen kannan 2007/140/YUTP muuttamisesta 23.6.2008 hyväksytty neuvoston yhteinen kanta 2008/479/YUTP²; ii) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 23.6.2008 tehty neuvoston päätös 2008/475/EY⁴; iii) Irania koskevista rajoittavista toimenpiteistä hyväksytyn yhteisen kannan 2007/140/YUTP muuttamisesta 7.8.2008 hyväksytty yhteinen kanta 2008/652/YUTP⁶; iv) Irania koskevista rajoittavista toimenpiteistä hyväksytyn yhteisen kannan 2007/140/YUTP täytäntöönpanosta 17.11.2009 tehty neuvoston päätös 2009/840/YUTP⁸; v) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annettu neuvoston päätös 2010/413/YUTP; vi) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta tehdyn päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston päätös 2010/644/YUTP; vii) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2008/475/EY kumoamisesta 17.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1100/2009; viii) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 961/2010 ja ix) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 267/2012

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu neuvoston toimivallan puuttumiseen

Kantaja toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan mukaisesti rajoittavia toimenpiteitä voidaan toteuttaa ainoastaan komission ja korkean edustajan yhteisestä aloitteesta. Neuvosto toimi yksin antaessaan kanteen kohteena olevat päätökset ja asetukset. Niiden tekemiseen tarvittava toimivalta on näin ollen puuttunut.

Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin.

Kantaja toteaa, että ilmoitettu syy sille, että Jannatian on sisällytetty liitteeseen II, on liian epätäsmällinen täyttääkseen perusteluvelvollisuutta koskevassa oikeuskäytännössä asetetut vaatimukset. Perusteluvelvollisuuden täyttämiseksi neuvoston olisi pitänyt näyttää toteen sellaiset konkreettiset ja nimenomaiset seikat, joilla olisi voitu osoittaa, että kantaja tosiasiallisesti tuki Iranin hallitusta tai Iranin sellaista ydinvoimaan liittyvää toimintaa, johon liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu kantajan perusoikeuksien loukkaamiseen.

Kantaja väittää tältä osin seuraavaa: koska kanteen kohteena olevissa päätöksissä ja asetuksissa ei esitetä perusteluja, niillä loukataan kantajan puolustautumisoikeuksia; toiseksi kanteen kohteena olevien päätösten ja asetusten lainvastaisuus haittaa tätä oikeudenkäyntiä, koska yhtäältä se estää kantajaa puolustautumasta ja toisaalta unionin tuomioistuinten kykyä tutkia kyseisten päätösten ja asetusten laillisuus heikennetään. Tästä seuraa, että kantajan oikeuksia tehokkaaseen oikeussuojaan loukataan. Lopuksi, koska kantajalta on evätty puolustautumisoikeudet ja koska unionin tuomioistuinten kykyä tutkia kyseisten varojen jäädyttämistä koskeviin toimenpiteisiin - jotka jo luonteeltaan ovat "erityisen rajoittavia" - liittyvien päätösten ja asetusten laillisuus, kantajan omaisuudensuojaa on rajoitettu perusteettomasti.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei kantajaa vastaan ole olemassa näyttöä

Kantaja väittää, ettei neuvosto ole esittänyt sellaisia todisteita ja tietoja, joihin se tukeutui antaessaan kanteen kohteena olevat päätökset ja asetukset.

Viides kanneperuste, joka perustuu tosiseikkojen virheellisyyteen

Kantaja väittää, että toisin kuin kanteen kohteena olevissa päätöksissä ja asetuksissa esitetään, kantaja ei enää ollut atomienergiajärjestön varajohtaja niinä ajankohtina, kun hänen nimensä sisällytettiin luetteloon henkilöistä ja yhteisöistä, joihin rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan. Neuvosto teki näin ollen tosiseikkoja koskevan virheen, kun se sisällytti kantajan luetteloon yksinomaan sillä perusteella, että hän kanteen kohteena olevien eri päätösten ja asetusten antamisajankohtana olisi ollut atomienergiajärjestön varajohtaja.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen

Kantaja väittää, ettei 20 artiklan b alakohtaa ole sellaisenaan tarkoitettu sovellettavaksi henkilöihin, jotka ovat johtavassa asemassa liitteessä VIII luetellussa yhteisössä. Mainitussa 20 artiklan b alakohdassa säädetään sellaisten henkilöiden sisällyttämisestä luetteloon, "jotka osallistuvat Iranin ydinalan toimintaan, johon liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara, tai joilla on välitön yhteys tällaiseen toimintaan tai jotka antavat tukea tällaiselle toiminnalle". Neuvosto teki oikeudellisen virheen sisällyttämällä kantajan liitteeseen II esittämättä kuitenkaan mitään todisteita siitä, että kantaja tosiasiallisesti aktiivisesti tuki Iranin ydinasejärjestelmien kehittämistä ajankohtana, jona hänet sisällytettiin kyseiseen liitteeseen.

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu tosiseikkojen koskevaan ilmeiseen arviointivirheeseen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen

Kantaja toteaa, ettei nyt käsiteltävässä asiassa ole olemassa mitään objektiivista yleiseen etuun liittyvää syytä, minkä takia niin tiukkoja toimenpiteitä olisi kohdistettava henkilöihin, jotka ovat, vaikka vain lyhyenkin ajan, olleet johtavassa asemassa Iranin atomienergiajärjestössä. Vaikka katsottaisiinkin, että kyseiset toimenpiteet voidaan perustella yleistä etua koskevalla objektiivisella syyllä, niitä voitaisiin silti arvostella sillä perusteella, etteivät ne täytä oikeasuhteisuutta koskevaa edellytystä, joka liittyy käytettyjen toimenpiteiden ja niillä tavoitellun päämäärään väliseen suhteeseen.

____________

¹ - EUVL L 163, s. 43.

² - EUVL L 163, s. 29.

³ - EUVL L 213, s. 58.

⁴ - EUVL L 303, s. 64.

⁵ - EUVL L 195, s. 39.

⁶ - EUVL L 281, s. 81.

⁷ - EUVL L 303, s. 31.

⁸ - EUVL L 281, s. 1.

⁹ - EUVL L 88, s. 1.