UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
21 päivänä joulukuuta 2022 (*)
Sosiaalipolitiikka – Yrityshallinnon alalla tehtävien aloitteiden edistämiseen tarkoitetut avustukset – Ehdotuspyyntö VP/2020/008 – Eurooppalaisten yritysneuvostojen, jotka eivät ole oikeushenkilöitä, sulkeminen ulkopuolelle – Asetuksen (EU) 2018/1046 197 artiklan 2 kohdan c alakohta
Asiassa T‑330/21,
EWC Academy GmbH, kotipaikka Hampuri (Saksa), edustajanaan asianajaja H. Däubler-Gmelin,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään R. Pethke ja B.-R. Killmann,
vastaajana,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien päätösneuvottelussa kokoonpanossa: puheenjohtaja M. J. Costeira sekä tuomarit T. Perišin ja P. Zilgalvis (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn,
ottaen huomioon, että jaoston yhden jäsenen esteen vuoksi hänen sijaansa on jaoston täydentämiseksi nimetty toinen tuomari,
ottaen huomioon 8.9.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Kantaja EWC Academy GmbH vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan yleistä tuomioistuinta kumoamaan Euroopan komission 14.4.2021 tekemän päätöksen, jolla komissio on hylännyt avustushakemuksen, jonka kantaja oli erään konsortion koordinaattorina tehnyt työntekijöiden osallistumista yrityshallintoon koskevan ehdotuspyynnön VP/2020/008 yhteydessä (jäljempänä kanteen kohteena oleva päätös).
Asian tausta
Ehdotuspyyntö
2 Ehdotuspyyntö VP/2020/008 (information, consultation and participation of representatives of undertakings) (jäljempänä ehdotuspyyntö), joka koski sellaisiin toimiin kohdistettavien avustusten myöntämistä, joilla pyritään edistämään yrityshallinnon alalla toteutettavia aloitteita, julkaistiin 2.6.2020.
3 Tämä julkaisu liittyi komission 16.9.2019 antamaan päätökseen C(2019) 6522 final, joka koski vuotta 2020 koskevan vuotuisen työohjelman hyväksymistä pääosaston ”Työllisyys, sosiaaliasiat ja osallisuus” tehtäviin ja erityisiin toimivaltuuksiin liittyvien avustusten ja hankintojen osalta ja joka toimi rahoituspäätöksenä.
4 Ehdotuspyynnön 2.1 kohdan mukaan käytettävissä olevat määrärahat on tarkoitettu pääasiassa sellaisten toimien rahoittamiseen, joiden tarkoituksena on antaa työmarkkinaosapuolille ja yhteiskunnallisille toimijoille mahdollisuus tutustua työntekijöiden osallistumista yritysten päätöksentekoon koskevaan Euroopan unionin lainsäädäntöön ja politiikkaan ja pyrkiä määrittämään ja toteuttamaan konkreettisia vastauksia tämän osallistumisen synnyttämiin haasteisiin. Varainhoitovuodelle 2020 asetetut painopisteet koskivat erityisesti työmarkkinaosapuolten välisen kansainvälisen yhteistyön edistämistä, tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtoa ja levittämistä sekä kansainvälisten tiedotus-, kuulemis- ja osallistumismekanismien ja ‑elinten, mukaan lukien eurooppalaiset yritysneuvostot, tukemiseen tähtäävien toimien kehittämistä.
5 Tässä yhteydessä ehdotuspyynnön 6.1 kohdan b alakohdassa täsmennetään, että yksittäisten hakijoiden, päähakijoiden ja hakijakumppaneiden, joilla on kelpoisuus osallistua kyseiseen ehdotukseen, on oltava esimerkiksi oikeushenkilöitä tai työntekijöiden edustajia, kuten yritysneuvostoja. Vastaavasti työmarkkinaosapuolten järjestöt, jotka eivät sovellettavan kansallisen oikeuden nojalla ole oikeushenkilöitä, voivat myös toimittaa hakemuksia unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18.7.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (EUVL 2018, L 193, s. 1; jäljempänä varainhoitoasetus) 197 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti ja sillä edellytyksellä, että kyseisessä asetuksessa vahvistetut edellytykset täyttyvät.
6 Ehdotuspyynnön 8.1 kohdassa todetaan, että yksittäisillä hakijoilla, päähakijoilla ja hakijakumppaneilla on oltava vahvat taloudelliset valmiudet, jotta ne kykenevät toimimaan koko toiminnan keston ajan ja osallistumaan tarvittaessa toiminnan rahoitukseen.
Hallinnollinen menettely
7 Kantaja on koulutus- ja konsulttiyritys, joka on erikoistunut kysymyksiin, jotka liittyvät työntekijöiden edustukseen rajatylittävissä yhteyksissä.
8 Kantaja ja yhtiöiden Mayr-Melnhof Packaging ja DS Smith plc eurooppalaiset yritysneuvostot muodostivat yhdessä konsortion vastatakseen ehdotuspyyntöön. Konsortiohanke koski pääasiallisesti pakkausteollisuuden työntekijöille tarkoitettujen työpajojen, konferenssien ja koulutustilaisuuksien kehittämistä.
9 Kantaja teki 30.7.2020 avustushakemuksen ja nimesi hakijakumppaneiksi Mayr-Melnhof Packagingin ja DS Smithin eurooppalaiset yritysneuvostot (jäljempänä hakijakumppaneina olevat neuvostot). Hakemuksen liitteenä oli muun muassa mainittujen neuvostojen puheenjohtajien kunnian ja omantunnon kautta antama vakuutus siitä, että neuvostoilla oli vaaditut taloudelliset ja toiminnalliset valmiudet ehdotuspyynnössä esitettyjen edellytysten mukaisesti.
10 Komissio pyysi 14.9.2020 kantajaa esittämään näyttöä siitä, että hakijakumppaneina olevat neuvostot olivat rekisteröityneet kansallisissa viranomaisissa.
11 Kantaja vastasi 15.9.2020, että hakijakumppanit olivat eurooppalaisia yritysneuvostoja, joiden perustaminen ei edellyttänyt rekisteröintiä, ja että niitä edustivat niiden puheenjohtajat.
12 Komissio ilmoitti 20.1.2021 päivätyllä kirjeellä kantajalle, että konsortion hakemus oli menestyksekkäästi läpäissyt aineellista arviointia koskevan vaiheen, ja se kehotti kantajaa toimittamaan täydentäviä asiakirjoja, muun muassa lomakkeen, jonka otsikko oli ”Oikeudellinen yhteisö”.
13 Kantaja ilmoitti 25.1.2021 komissiolle, etteivät hakijakumppaneina olevat neuvostot ole oikeushenkilöitä ja ettei näin ollen ollut mahdollista esittää minkäänlaista oikeushenkilöllisyyttä osoittavaa asiakirjaa.
14 Komissio kehotti varainhoitoasetuksen 197 artiklan 2 kohdan c alakohdan perusteella kantajaa esittämään näyttöä Mayr-Melnhof Packagingin eurooppalaisen yritysneuvoston taloudellisista ja toiminnallisista valmiuksista ja vaati 24.3.2021 päivätyssä sähköpostissa kyseisen neuvoston tasetta ja tuloslaskelmaa.
15 Kantaja ilmoitti 29.3.2021 päivätyssä kirjeessään olevansa kykenemätön esittämään näyttöä hakijakumppaneina olevien neuvostojen taloudellisista valmiuksista, koska muissa maissa kuin Ranskassa eurooppalaisilla yritysneuvostoilla ei ollut omia pankkitilejä eikä niiden osalta laadittu taseita.
16 Komissio teki 14.4.2021 päivätyllä kirjeellä Ares(2021) 2519314 kanteen kohteena olevan päätöksen, jolla se hylkäsi avustushakemuksen, jonka kantaja oli ehdotuspyynnön perusteella tehnyt konsortion koordinaattorin ominaisuudessa.
17 Komissio totesi kanteen kohteena olevassa päätöksessä, että huolimatta kunnian ja omantunnon kautta annetuista vakuutuksista, joilla hakijakumppaneina olevat neuvostot vakuuttivat, että niillä oli riittävät taloudelliset valmiudet ehdotuspyynnön kohteena olevan hankkeen toteuttamiseksi, kyseisillä neuvostoilla ei ollut vuotuisia tilinpäätöksiä (tase ja/tai tuloslaskelma) eikä pankkitiliä. Komissio katsoi näin ollen, etteivät kyseiset kaksi yritysneuvostoa täyttäneet varainhoitoasetuksen 197 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisia edellytyksiä tai ehdotuspyynnön 8.1 kohdan mukaisia edellytyksiä.
18 Todettuaan, etteivät hakijakumppaneina olevat neuvostot olleet avustuskelpoisia, komissio katsoi, ettei kantaja täyttänyt ehdotuspyynnön 6.1 kohdan b alakohdassa olevaa avustuskelpoisuutta koskevaa vähimmäisedellytystä, joten hakemus oli hylättävä kokonaisuudessaan.
Asianosaisten vaatimukset
19 Kantaja vaatii, että yleinen tuomioistuin
– kumoaa kanteen kohteena olevan päätöksen
– määrää komission tekemään lainmukaisen avustuspäätöksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
20 Komissio vaatii, että yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta siltä osin kuin on kyse komissiolle osoitettavasta määräyksestä tehdä lainmukainen avustuspäätös
– hylkää kanteen muilta osin perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Yleisen tuomioistuimen toimivalta
21 Komissio väittää, ettei yleisellä tuomioistuimella ole toimivaltaa lausua vaatimusten toisesta osasta, koska kantaja tosiasiassa vaatii yleistä tuomioistuinta esittämään toteamuksen, joka koskee mahdollisen kumoamistuomion vaikutuksia, mikä merkitsisi kyseisen tuomion täytäntöönpanon yksityiskohtia koskevaa määräystä.
22 On aiheellista todeta, että vaatimusten kyseisessä osassa yleistä tuomioistuinta todella vaaditaan määräämään komissio tekemään avustuksen myöntämistä koskeva lainmukainen päätös.
23 Tältä osin on riittävää palauttaa mieleen, ettei yleisellä tuomioistuimella ole SEUT 263 artiklaan perustuvan laillisuusvalvonnan yhteydessä toimivaltaa antaa unionin toimielimiä ja elimiä koskevia määräyksiä (määräys 22.9.2016, Gaki v. komissio, C‑130/16 P, ei julkaistu, EU:C:2016:731, 14 kohta), silloinkaan, kun ne koskevat sen tuomioiden täytäntöönpanon yksityiskohtia (määräys 19.7.2016, Trajektna luka Split v. komissio, T‑169/16, ei julkaistu, EU:T:2016:441, 13 kohta).
24 Tästä seuraa, että vaatimusten toinen osa on jätettävä tutkimatta, koska yleisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tutkia sitä.
Asiakysymys
25 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee varainhoitoasetuksen 197 artiklan 2 kohdan c alakohdan – luettuna yhdessä ehdotuspyynnön 8.1 kohdan kanssa – rikkomista, toinen varainhoitoasetuksen 197 artiklan 3 kohdan rikkomista ja kolmas luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista.
26 Ensimmäisen kanneperusteen osalta kantaja väittää, että komissio on rikkonut varainhoitoasetuksen 197 artiklan 2 kohdan c alakohtaa, luettuna yhdessä ehdotuspyynnön 8.1 kohdan kanssa. Kantaja katsoo, ettei komissio voi vaatia eurooppalaisia yritysneuvostoja, jotka eivät ole oikeushenkilöitä, osoittamaan, että niillä on omat pankkitilit tai vuotuiset taseet.
27 Kantaja väittää tältä osin, että konsortion jäsenet ovat kokonaisuutena tarkasteltuna esittäneet näyttöä riittävästä mahdollisuudesta saada rahoitusvaroja. Komissio ei arvioinnissaan ole ottanut huomioon sitä, että Itävallan ja Yhdistyneen kuningaskunnan oikeudessa, joista ensiksi mainittua sovelletaan Mayr-Melnhof Packagingin eurooppalaiseen yritysneuvostoon ja jälkimmäistä DS Smithin eurooppalaiseen yritysneuvostoon, säädettiin mainittujen neuvostojen mahdollisuudesta vedota yrityksen osalta oikeuteen saada korvausta niiden toiminnasta aiheutuneista menoista, mukaan lukien puheenjohtajien ja hankkeeseen osallistuvien jäsenten oikeus palkkaansa.
28 Kantaja toteaa myös, ettei varainhoitoasetuksen 197 artiklan 2 kohdan c alakohdassa edellytetä sellaisten yhteisöjen osalta, jotka eivät ole oikeushenkilöitä, samankaltaista näyttöä kuin oikeushenkilöiltä, vaan vastaavaa näyttöä.
29 Kantaja katsoo lopuksi, että tapa, jolla komissio on kanteen kohteena olevassa päätöksessä tulkinnut varainhoitoasetuksen 197 artiklan 2 kohdan c alakohtaa, johtaa siihen, että ehdotuspyynnön ulkopuolelle suljetaan paitsi hakijana oleva konsortio, myös enemmistö jäsenvaltioiden eurooppalaisista yritysneuvostoista, jotka eivät ole oikeushenkilöitä.
30 Komissio väittää, että näyttö varainhoitoasetuksen 198 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista taloudellisista valmiuksista vaaditaan kaikilta hakijoilta riippumatta siitä, ovatko ne oikeushenkilöitä tai eivät.
31 Komission mukaan taloudellisten valmiuksien tarkistaminen on tehtävä varainhoitoasetuksen 196 artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainittujen tietojen ja asiakirjatodisteiden perusteella. Tämän tarkistuksen tarkoituksena on saada tietoja asianomaisen hakijan vakaudesta ja taloudellisesta maksukyvystä.
32 Komission mukaan tältä osin esiintyy suurempaa epävarmuutta silloin kun on kyse sellaisten yhteisöjen taloudellisista valmiuksista, jotka eivät ole oikeushenkilöitä. Tämä seikka lisää rahoitusriskiä, joka tuen myöntämiseen liittyy unionin yleisen talousarvion ja unionin taloudellisten etujen osalta. Komissio esittää tässä yhteydessä, että kun varainhoitoasetuksen 197 artiklan 2 kohdan c alakohdassa edellytetään vastaavaa näyttöä kuin näyttö, joka mainitaan kyseisen asetuksen 196 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, kyseisellä säännöksellä pyritään ainoastaan kompensoimaan kyseisten yhteisöjen oikeudelliseen asemaan liittyvät epävarmuudet, millä voidaan oikeuttaa oikeushenkilöihin sovellettavaan vaatimukseen nähden tiukemman vaatimuksen asettaminen.
33 Komissio toteaa, että hakijakumppaneina olevien neuvostojen tehtävänä oli toimittaa paitsi sellaisia todisteita, jotka ovat verrattavissa varainhoitoasetuksen 196 artiklan 1 kohdan c alakohdassa lueteltuihin todisteisiin, myös näyttöä kyseisten todisteiden vastaavuudesta saman asetuksen 197 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti. Komission mukaan todiste on vastaava, jos se vastaa oikeushenkilöltä vaadittua todistetta ja sisältää tältä osin mainitun asetuksen 196 artiklan 1 kohdan c alakohdassa edellytetyt tiedot.
34 Komissio toteaa kuitenkin, ettei kanteen kohteena olevassa päätöksessä arvioida hakijakumppaneina olevien neuvostojen ja oikeushenkilön taloudellisten valmiuksien vastaavuutta, koska mainitut neuvostot eivät ole kyenneet näyttämään mainittuja valmiuksia toteen varainhoitoasetuksen 198 artiklan nojalla. Kyseiset neuvostot eivät tältä osin ole osoittaneet, että niillä on rahoitusvarat, joita ne saattoivat käyttää haluamallaan tavalla.
35 On muistettava, että varainhoitoasetuksen 198 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”hakijalla on oltava kestävät ja riittävät rahoituslähteet, jotta se kykenee harjoittamaan toimintaansa koko sen ajan, jolle avustusta myönnetään, ja osallistumaan toimintansa rahoitukseen, jäljempänä ’taloudelliset valmiudet’”. Kyseisen artiklan 4 kohdan mukaan hakijan taloudelliset valmiudet tarkistetaan etenkin avustushakemusten sisältöä koskevassa varainhoitoasetuksen 196 artiklassa tarkoitettujen tietojen tai asiakirjatodisteiden – joihin sisältyvät muun muassa tuloslaskelma ja tase enintään kolmelta viimeisimmältä tilikaudelta – tarkastelun perusteella.
36 Varainhoitoasetuksen 197 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään lisäksi, että yhteisöt, jotka eivät ole oikeushenkilöitä, voivat osallistua ehdotuspyyntöön edellyttäen, että ne tarjoavat unionin taloudellisille eduille oikeushenkilöiden tarjoamaa suojaa vastaavat vakuudet. Hakijalla on tältä osin oltava vastaavat taloudelliset valmiudet kuin oikeushenkilöillä, ja hakijan edustajien on todistettava, että kyseiset edellytykset täyttyvät.
37 Kun otetaan huomioon varainhoitoasetuksen 197 artiklan 2 kohdan c alakohdan – jolla pyritään mahdollistamaan se, että yhteisöt, jotka eivät ole oikeushenkilöitä, voivat osallistua unionin ehdotuspyyntöihin samoin edellytyksin kuin oikeushenkilöt – sisältö, kyseisen asetuksen 196 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja tietoja ja asiakirjatodisteita, jotka ovat tarpeen, jotta avustushakemuksen yhteydessä voidaan osoittaa taloudellisten valmiuksien olemassaolo, ja jotka koostuvat muun muassa tuloslaskelmasta ja taseesta enintään kolmelta viimeisimmältä tilikaudelta, ei voida tulkita siten, että ainoastaan näillä seikoilla voidaan osoittaa kyseisten valmiuksien olemassaolo.
38 Varainhoitoasetuksen 197 artiklan 2 kohdan c alakohdan tulkinta, joka johtaisi siihen, että yhteisöt, jotka eivät ole oikeushenkilöitä, velvoitettaisiin esittämään todisteita, jotka yleisesti liitetään oikeushenkilöllisyyteen, merkitsisi lisäksi kyseisen säännöksen tehokkaan vaikutuksen asettamista kyseenalaiseksi, koska sillä luotaisiin esteitä tällaisten yhteisöjen osallistumiselle avustushakemuksiin.
39 Vaikka todisteet oikeushenkilön taloudellisia valmiuksia vastaavista valmiuksista on näin ollen voitava esittää muilla keinoilla kuin ne, jotka mainitaan esimerkkinä varainhoitoasetuksen 196 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, on kuitenkin niin, että tällaisten valmiuksien olemassaolon osoittamiseksi esitettävien seikkojen perusteella on oltava mahdollista tarkistaa, että yhteisö, joka ei ole oikeushenkilö, kykenee tarjoamaan unionin taloudellisille eduille oikeushenkilöiden tarjoamaa suojaa vastaavat vakuudet, kuten varainhoitoasetuksen 197 artiklan 2 kohdan c alakohdasta ilmenee.
40 Nyt käsiteltävässä asiassa komissio on kanteen kohteena olevassa päätöksessä katsonut, että hakijakumppaneina olevat neuvostot eivät täyttäneet varainhoitoasetuksen 197 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisia edellytyksiä ja ehdotuspyynnön 8.1 kohdan – jonka mukaan yksittäisillä hakijoilla, päähakijoilla ja hakijakumppaneilla on oltava vahvat taloudelliset valmiudet, jotta ne kykenevät toimimaan koko hankkeen keston ajan ja osallistumaan tarvittaessa hankkeen rahoitukseen – mukaista edellytystä, pelkästään sillä perusteella, ettei mainituilla neuvostoilla ollut vuotuisia tilinpäätöksiä (tase ja/tai tuloslaskelma) eikä pankkitiliä (ks. edellä 17 kohta). Kanteen kohteena olevasta päätöksestä ilmenee näin ollen, että komission mukaan vahvojen taloudellisten valmiuksien olemassaolon osoittaminen edellyttää vuotuisten tilinpäätösten (tase ja/tai tuloslaskelma) tai pankkitilien olemassaoloon liittyvien todisteiden esittämistä.
41 Kuten edellä 36–39 kohdassa on todettu, varainhoitoasetuksen 197 artiklan 2 kohdan c alakohdassa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 196 artiklan 1 kohdan c alakohdan kanssa, ei kuitenkaan säädetä, että seikkoina, joilla voidaan osoittaa yhteisöjen, jotka eivät ole oikeushenkilöitä, taloudelliset valmiudet, voidaan pitää ainoastaan todisteita, jotka osoittavat, että kyseisillä yhteisöillä on omat vuotuiset tilinpäätökset (tase ja/tai tuloslaskelma) tai pankkitilit.
42 Kanteen kohteena oleva päätös on näin ollen tehty varainhoitoasetuksen 197 artiklan 2 kohdan c alakohdan vastaisesti.
43 Lisäksi ja huolimatta komission väitteistä muun muassa siitä, etteivät hakijakumppaneina olevat neuvostot ole kyenneet esittämään todisteita taloudellisista valmiuksistaan, on todettava, ettei kanteen kohteena oleva päätös perustu kyseiseen seikkaan, jota siinä ei mainita, ja ettei päätöksessä näin ollen myöskään selitetä syitä sille, miksi ne seikat, jotka kantaja on konsortion nimissä toimittanut, eivät olisi varainhoitoasetuksen 197 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja hyväksyttäviä todisteita taloudellisista valmiuksista.
44 Edellä esitetystä seuraa, että on aiheellista hyväksyä kanneperuste, joka koskee varainhoitoasetuksen 197 artiklan 2 kohdan c alakohdan, luettuna yhdessä ehdotuspyynnön 8.1 kohdan kanssa, rikkomista.
45 Kanteen kohteena oleva päätös on näin ollen kumottava ilman, että on tarpeen tarkastella toista ja kolmatta kanneperustetta ja istunnossa esille otettua kysymystä, joka liittyy väitteeseen siitä, että alun perin toimitetun avustushakemuksen mukaista määrää on muutettu.
Oikeudenkäyntikulut
46 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian ja kantaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, komissio velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan komission 14.4.2021 tekemä päätös, jolla hylätään avustushakemus, jonka EWC Academy GmbH on tehnyt ehdotuspyynnön VP/2020/008 perusteella, kumotaan.
2) Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan EWC Academylle aiheutuneet kulut.
Julistettiin Luxemburgissa 21 päivänä joulukuuta 2022.
Allekirjoitukset