UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
21 päivänä marraskuuta 2018 (*)
[Teksti oikaistu 7.6.2019 annetulla määräyksellä]
Oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus (EY) N:o 1049/2001 – Asiakirjat, jotka koskevat tehoaineen glyfosaatti ensimmäistä markkinoille saattamista koskevaa lupaa – Tutustumisoikeuden osittainen epääminen – Kolmannen taloudellisten etujen suojaa koskeva poikkeus – Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohta – Ylivoimainen yleinen etu – Asetus (EY) N:o 1367/2006 – Asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohta – Direktiivi 91/414/ETY
Asiassa T‑545/11 RENV,
Stichting Greenpeace Nederland, kotipaikka Amsterdam (Alankomaat) ja
Pesticide Action Network Europe (PAN Europe), kotipaikka Bryssel (Belgia),
edustajinaan asianajajat B. Kloostra ja A. van den Biesen,
kantajina,
joita tukee
Ruotsin kuningaskunta, asiamiehinään A. Falk, C. Meyer-Seitz ja H. Shev, L. Swedenborg ja F. Bergius,
väliintulijana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään A. Buchet, P. Ondrůšek ja L. Pignataro-Nolin,
vastaajana,
jota tukevat
Saksan liittotasavalta, asiamiehinään T. Henze ja D. Klebs,
European Chemical Industry Council (Cefic), kotipaikka Bryssel,
Association européenne pour la protection des cultures (ECPA), kotipaikka Bryssel,
edustajinaan asianajajat I. Antypas ja D. Waelbroeck,
CropLife International AISBL (CLI), kotipaikka Bryssel, edustajinaan asianajajat R. Cana ja E. Mullier ja barrister D. Abrahams,
CropLife America Inc., kotipaikka Washington, DC (Yhdysvallat),
National Association of Manufacturers of the United States of America (NAM), kotipaikka Washington, DC
ja
American Chemistry Council Inc. (ACC), kotipaikka Washington, DC
edustajinaan aluksi asianajajat M. Abenhaïm ja K. Nordlander, sitten Nordlander ja solicitor M. Zdzieborska ja lopuksi Nordlander, Zdzieborska ja asianajaja Y.‑A. Benizri,
ja
European Crop Care Association (ECCA), kotipaikka Bryssel, edustajanaan asianajaja S. Pappas,
väliintulijoina,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta, jolla vaaditaan kumottavaksi komission 10.8.2011 antama päätös evätä oikeus tutustua Saksan liittotasavallan esittelevänä jäsenvaltiona kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15.7.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (EYVL 1991, L 230, s. 1) mukaisesti tehoaineesta glyfosaatti laatiman arviointikertomusluonnoksen niteeseen 4,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit J. Schwarcz (esittelevä tuomari) ja C. Iliopoulos,
kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 23.3.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantajat eli Stichting Greenpeace Nederland ja Pesticide Action Network Europe (PAN Europe) pyysivät 20.12.2010 saada tutustua useisiin asiakirjoihin, jotka koskivat kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15.7.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (EYVL 1991, L 230, s. 1) mukaisesti glyfosaatille tehoaineena annettua ensimmäistä markkinoille saattamista koskevaa lupaa. Pyyntö perustui Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) sekä tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1367/2006 (EUVL 2006, L 264, s. 13).
2 Pyyntö käsitti seuraavat asiakirjat:
– jäljennös esittelevän jäsenvaltion eli Saksan liittotasavallan arviointikertomusluonnoksesta, joka laadittiin ennen glyfosaatin sisällyttämistä ensimmäistä kertaa direktiivin 91/414 liitteeseen I (jäljempänä kertomusluonnos)
– täydellinen luettelo kaikista testeistä, jotka glyfosaatin sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I, mistä päätettiin direktiivin 91/414 liitteen I muuttamisesta muun muassa glyfosaatin sisällyttämiseksi siihen 20.11.2001 annetulla komission direktiivillä 2001/99/EY (EYVL 2001, L 304, s. 14), hakeneet toimijat olivat esittäneet
– täydelliset, kokonaiset ja alkuperäiset testiasiakirjat, jotka glyfosaatin sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I hakeneet toimijat olivat esittäneet vuonna 2001, siltä osin kuin ne koskevat pitkäaikaista myrkyllisyyttä koskevia testejä, mutageenisyystestejä, karsinogeenisyystestejä, neurotoksisuustestejä sekä lisääntymistutkimuksia.
3 Euroopan komissio kehotti 20.1.2011 päivätyllä kirjeellä kantajia ottamaan yhteyttä Saksan viranomaisiin edellä 2 kohdassa mainittuihin pyydettyihin asiakirjoihin tutustumiseksi.
4 Kantajat esittivät 7.2.2011 päivätyllä kirjeellä asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 2 kohdan perusteella uudistetun hakemuksen saada tutustua asiakirjoihin.
5 Pyydettyään Saksan viranomaisten etukäteen antamaa suostumusta asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti komission pääsihteeri myönsi 6.5.2011 päivätyllä kirjeellä oikeuden tutustua kertomusluonnokseen lukuun ottamatta sen nidettä 4 (jäljempänä riidanalainen asiakirja), johon tutustuttavaksi antamisen kyseiset viranomaiset epäsivät ja joka sisältää täydellisen luettelon kaikista testeistä, jotka glyfosaatin ensimmäistä sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I hakeneet toimijat olivat esittäneet. Hän ilmoitti kantajille, että komission hallussa ei ollut täydellisiä, kokonaisia ja alkuperäisiä testiasiakirjoja, koska niitä ei ollut komissiolle milloinkaan toimitettu. Pääsihteeri selitti myös, että neuvottelut Saksan viranomaisten kanssa riidanalaisen asiakirjan tutustuttavaksi antamisesta jatkuivat edelleen ja että asiassa annettaisiin päätös myöhemmin.
6 Komission pääsihteeri epäsi 10.8.2011 antamallaan päätöksellä oikeuden tutustua riidanalaiseen asiakirjaan ja tukeutui Saksan liittotasavallan tutustuttavaksi antamisesta kieltäytymiseen (jäljempänä riidanalainen päätös).
7 Riidanalaisessa päätöksessä komission pääsihteeri esitti syyn, jonka vuoksi Saksan liittotasavalta vastusti riidanalaisen asiakirjan tutustuttavaksi antamista asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan perusteella ja joka oli tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suoja. Saksan liittotasavalta nimittäin katsoi, että riidanalainen asiakirja sisälsi luottamuksellisia tietoja glyfosaatin sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I hakeneiden toimijoiden teollis- ja tekijänoikeuksista eli niiden kunkin valmistaman tehoaineen yksityiskohtaisen kemiallisen koostumuksen, yksityiskohtaisia tietoja kunkin toimijan kyseisen aineen valmistustavasta, tietoja epäpuhtauksista, lopputuotteiden koostumuksesta sekä edellä mainittujen eri toimijoiden välisistä sopimussuhteista.
8 Todettuaan, että Saksan viranomaiset olivat ilmoittaneet, että niiden mielestä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sellaista ylivoimaista yleistä etua ei ollut, jonka vuoksi riidanalaisen asiakirjan tutustuttavaksi antaminen olisi perusteltua, komission pääsihteeri tarkasteli sitä, voitaisiinko tällaiseen ylivoimaiseen yleiseen etuun vedota asetuksen N:o 1367/2006 perusteella. Hän totesi, että kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohta ei ollut sovellettavissa riidanalaiseen asiakirjaan, koska se ei sisällä tietoja, joiden voitaisiin katsoa liittyvän ympäristöpäästöihin.
9 Komission pääsihteerin mukaan komissio katsoi, että asianomaiset tiedot koskivat glyfosaatin sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I hakeneiden toimijoiden glyfosaatin valmistustapaa ja että toteutettavassa intressivertailussa tarve suojata näiden teollis- ja tekijänoikeuksia ylitti yleisen edun, joka liittyi tietojen tutustuttavaksi antamiseen. Riidanalaisessa asiakirjassa olevien tietojen tutustuttavaksi antaminen mahdollistaisi komission mukaan nimittäin sen, että kilpailevat yritykset voisivat kopioida glyfosaatin sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I hakeneiden toimijoiden kyseisen aineen valmistustavan, mikä aiheuttaisi kyseisille toimijoille huomattavia tappioita niiden taloudellisten etujen sekä teollis- ja tekijänoikeuksien vastaisesti. Yleinen etu tietojen tutustuttavaksi antamiseen on komission mukaan jo otettu huomioon, koska glyfosaattipäästöjen mahdolliset vaikutukset ilmenevät kertomusluonnoksen muista osista, jotka ovat julkisia, muun muassa merkityksellisten epäpuhtauksien ja metaboliittien osalta. Riidanalaiseen asiakirjaan sisältyvät muut kuin merkitykselliset epäpuhtauksia koskevat tiedot koskevat komission mukaan seikkoja, jotka eivät aiheuta vaaraa terveydelle tai ympäristölle mutta jotka johtavat kunkin tuotteen valmistustavan paljastamiseen.
10 Komission pääsihteeri totesi seuraavaksi, että menettelystä, jolla glyfosaatti oli sisällytetty direktiivin 91/414 liitteeseen I, ilmenee, että asetuksella N:o 1367/2006 asetetut vaatimukset, jotka koskevat kyseisen aineen ympäristövaikutuksia koskevien tietojen antamista yleisön tutustuttavaksi, oli otettu huomioon. Tässä tilanteessa kyseisen aineen valmistajien etujen suojalla oli oltava etusija.
11 Komission pääsihteeri päätteli tästä, että pyydetyt tiedot eivät koskeneet direktiivin 1367/2006 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ympäristöpäästöjä ja että ei ollut olemassa todisteita asetuksessa N:o 1049/2001 tarkoitetusta ylivoimaisesta yleisestä edusta, joka puoltaisi tietojen tutustuttavaksi antamista, vaan kyseessä oleva etu oli hänen mukaansa glyfosaatin valmistajien taloudellisten etujen sekä teollis- ja tekijänoikeuksien suoja.
Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa
12 Kantajat nostivat kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi 14.10.2011 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jätetyllä kannekirjelmällä.
13 Prosessinjohtotoimena unionin yleinen tuomioistuin esitti kantajille kaksi kysymystä, joihin nämä vastasivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.1.2013 jätetyllä kirjeellä.
14 Unionin yleisen tuomioistuimen 9.1.2013 antamalla määräyksellä komissiota pyydettiin esittämään unionin yleisessä tuomioistuimessa riidanalainen asiakirja ja yksilöimään osat, jotka koskevat glyfosaatin puhtautta, kaikkien sen sisältämien epäpuhtauksien ”tunnistetietoja” ja määrää sekä valvonnassa käytettyjen valmistuserien analyyttistä profiilia, ja siinä todettiin, ettei riidanalaista asiakirjaa toimitettaisi kantajille. Komissio esitti riidanalaisen asiakirjan 25.1.2013 toimittamallaan kirjeellä.
15 Riidanalainen asiakirja muodostuu kolmesta osasta. Ensimmäisen osan otsikko on ”Monografia – 11.12.1998 – Nide 4 – A osa – Glyfosaatti” ja se sisältää kahdeksan kohtaa, joiden otsikot ovat ”C.1 Luottamukselliset tiedot”, ”C.1.1 Yksityiskohtaiset tiedot tehoaineen valmistustavoista (liite II A 1.8)”, ”C.1.2 Tehoaineen yksityiskohtainen erittely (liite II A 1.9–1.11)”, ”C.1.3 Valmisteiden yksityiskohtainen erittely (liite II A 1.4)”, ”C.2 Yhteisten asiakirjojen esittämistä koskevien tietojen yhteenveto ja arviointi”, ”C.2.1 Esitettyjen tietojen ja esitetyn aineiston yhteenveto (aineistoasiakirja B)”, ”C.2.2 Esitettyjen tietojen ja esitetyn aineiston arviointi” ja ”C.2.3 Ilmoituksen tehneiden yritysten toteuttamien toimenpiteiden kohtuullisuutta tai kohtuuttomuutta koskevat päätelmät”. Asiakirjan toisen osan otsikko on ”Lisäys monografiaan – Nide 4, 11.12.1998 – Glyfosaatti – Glyfosaatti-trimesium – A osa – Glyfosaatti”, se on päivätty 14.1.2000 ja se sisältää yhden ainoan kohdan, jonka otsikko on ”C.1.2.1 Isomeerien, epäpuhtauksien ja lisäaineiden tunnistetiedot (liite II A 1.10)”. Asiakirjan kolmannen osan otsikko on ”Lisäys 2 monografiaan – Nide 4, 11.12.1998 – Glyfosaatti – Glyfosaatti-trimesium”, se on päivätty 12.5.2001 ja se sisältää kolme kohtaa, joiden otsikot ovat ”C.1.1 Yksityiskohtaiset tiedot tehoaineen valmistustavoista (liite II A 1.8)”, ”C.1.2 Tehoaineen puhtauden yksityiskohtainen erittely” ja ”C.1.2.1 Isomeerien, epäpuhtauksien ja lisäaineiden tunnistetiedot (liite II A 1.10)”.
16 Komissio yksilöi 25.1.2013 päivätyllä kirjeellä myös riidanalaisen asiakirjan kolmen osan kohdat, jotka koskevat glyfosaatin puhtautta, kaikkien sen sisältämien epäpuhtauksien ”tunnistetietoja” ja määrää sekä valvonnassa käytettyjen valmistuserien analyyttistä profiilia.
17 Osapuolet esittivät suulliset lausumansa 26.2.2013 pidetyssä istunnossa (jäljempänä 26.2.2013 pidetty istunto).
18 Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 8.10.2013 annetulla tuomiolla Stichting Greenpeace Nederland ja PAN Europe v. komissio (T-545/11, jäljempänä alkuperäinen tuomio, EU:T:2013:523) riidanalaisen päätöksen sikäli kuin siinä evättiin oikeus tutustua riidanalaisen asiakirjan osiin, jotka sisältävät ympäristöpäästöihin liittyviä tietoja, eli ensinnäkin kunkin toimijan ilmoittamassa tehoaineessa olevien epäpuhtauksien tunnistetietoja ja tietoja niiden määrästä, toiseksi tietoja eri valmistuserissä esiintyvistä epäpuhtauksista ja niiden vähimmäis-, keskiarvo- ja enimmäismääristä sekä kolmanneksi asianomaisten eri toimijoiden kehittämien kasvinsuojeluaineiden koostumusta koskevia tietoja.
19 Komissio valitti alkuperäisestä tuomiosta unionin tuomioistuimen kirjaamoon 17.12.2013 jättämällään valituskirjelmällä.
20 Asiaa koskevien pyyntöjen johdosta Saksan liittotasavalta, American Chemistry Council Inc. (ACC), CropLife America Inc., CropLife International AISBL (CLI), European Chemical Industry Council (Cefic), European Crop Care Association (ECCA), Association européenne pour la protection des cultures (ECPA) ja National Association of Manufacturers of the United States of America (NAM) hyväksyttiin väliintulijoiksi tukemaan komission vaatimuksia.
21 Komissio esitti valituksensa tueksi yhden ainoan valitusperusteen, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua käsitettä ”ympäristöpäästöihin liittyvät tiedot”.
22 Kantajat, joita Ruotsin kuningaskunta tukee, vaativat, että valitus hylätään.
23 Unionin tuomioistuin kumosi 23.11.2016 antamallaan tuomiolla komissio v. Stichting Greenpeace Nederland ja PAN Europe (C‑673/13 P, jäljempänä valituksen johdosta annettu tuomio, EU:C:2016:889) alkuperäisen tuomion ja palautti asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Menettely ja osapuolten vaatimukset asian palauttamisen jälkeen
24 Asia annettiin unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston käsiteltäväksi.
25 Kantajat ja komissio esittivät kirjalliset huomautuksensa palauttamisesta 30.1. ja 2.2.2017 unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 217 artiklan 1 kohdan nojalla.
26 Pyydettyään ja saatuaan tutustumisoikeuden asiakirjoihin asiassa, jossa annettiin 8.10.2013 tuomio Stichting Greenpeace Nederland ja PAN Europe v. komissio (T-545/11, EU:T:2013:523) (jäljempänä alkuperäinen asia), Ruotsin kuningaskunta sekä CropLife America, NAM, ACC, CLI, Cefic ja ECPA jättivät 23.1. ja 2.2.2017 kirjalliset huomautuksensa palauttamisesta työjärjestyksen 217 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
27 Komissio, CLI, Cefic, ECPA, ECCA, Saksan liittotasavalta ja Ruotsin kuningaskunta jättivät 3. ja 4.5.2017 täydentävät kirjalliset huomautuksensa työjärjestyksen 217 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
28 Kantajat, joita Ruotsin kuningaskunta tukee, vaativat huomautuksissaan, että unionin yleinen tuomioistuin
– toteaa, että komissio ei noudattanut tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa 25.6.1998 allekirjoitettua Århusin yleissopimusta, joka on hyväksytty Euroopan yhteisön puolesta 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY (EUVL 2005, L 124, s. 1; jäljempänä Århusin yleissopimus), eikä asetuksia N:o 1049/2001 ja N:o 1367/2006
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
29 Komissio, jota CropLife America, NAM, ACC, CLI, Cefic, ECPA, ECCA ja Saksan liittotasavalta tukevat, vaatii huomautuksissaan, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeusriidan laajuus
30 Kantajien esittämien täsmennysten valossa – kuten alkuperäisen tuomion 22–24 kohdassa jo todettiin ja mitä ei asetettu kyseenalaiseksi valituksen johdosta annetussa tuomiossa – riita-asia on rajattava riidanalaisen asiakirjan osaan, joka sisältää tietoja tehoaineen puhtausasteesta, teknisessä materiaalissa esiintyvien epäpuhtauksien ”tunnistetiedoista” ja määrästä, valmistuserien analyyttisestä profiilista sekä kehitetyn tuotteen täsmällisestä koostumuksesta, sellaisina kuin kantajat täsmensivät ne 26.2.2013 pidetyssä istunnossa. Epäpuhtauksista ne totesivat pyrkivänsä saamaan tietoonsa muut glyfosaatin valmistusprosessissa tuotettavat kemialliset aineet sekä niiden määrän. Yritysten testejä varten esittämien valmistuserien analyyttisestä profiilista ne totesivat haluavansa saada tietoonsa erien sisällön ja koostumuksen ja erityisesti muut lisätyt kemialliset aineet sekä kuvauksen testeistä ja niiden tosiasialliset vaikutukset.
Oikeudellinen arviointi
31 Kantajat vetoavat kanteessaan kolmeen kanneperusteeseen. Ne katsovat ensiksi, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa ei anneta jäsenvaltioille veto-oikeutta ja että komissio ei voi mukautua jäsenvaltion mielipiteeseen, kun on kyse kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisesta. Ne väittävät toiseksi, että sellaista poikkeusta tutustumisoikeuteen, jolla pyritään suojaamaan tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisia etuja, ei voida hyväksyä, koska on olemassa ylivoimainen yleinen etu, jonka vuoksi pyydetyt tiedot voidaan antaa tutustuttavaksi ja joka liittyy ympäristöpäästöihin. Ne väittävät kolmanneksi, että riidanalainen päätös ei ole asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan eikä Århusin yleissopimuksen 4 artiklan mukainen, koska komissio ei arvioinut todellista vaaraa siitä, että mainittuja taloudellisia etuja loukataan.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan ulottuvuutta ei ole otettu huomioon
32 Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantajat väittävät, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohta ei voi olla perustana tietojen tutustuttavaksi antamisen epäämiselle eikä rajoittaa komission toimivaltaa pelkästään sen arviointiin, voidaanko poikkeuksia, joihin jäsenvaltio vetoaa, soveltaa ensi arviolta. Tämä johtuu niiden mukaan yhtäältä 18.12.2007 annetusta tuomiosta Ruotsi v. komissio (C‑64/05 P, EU:C:2007:802) ja toisaalta asetuksen N:o 1367/2006 soveltamisesta sekä Euroopan unionin lainsäädännön Århusin yleissopimuksen mukaisesta tulkinnasta.
33 Komissio väittää, että kantajien argumentit on hylättävä.
34 Ensinnäkin on palautettava mieliin, että kuten asetuksen N:o 1049/2001 johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta ja 1 artiklasta ilmenee, asetuksen tarkoituksena on antaa yleisön oikeudelle tutustua toimielimen hallussa oleviin asiakirjoihin mahdollisimman täysimääräinen vaikutus. Mainitun asetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaan kyseinen oikeus ei kata ainoastaan toimielimen laatimia asiakirjoja vaan myös kolmansilta, joihin jäsenvaltiot kuuluvat, saadut asiakirjat, kuten kyseisen asetuksen 3 artiklan b alakohdassa nimenomaisesti säädetään.
35 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetään kuitenkin poikkeuksista oikeuteen tutustua asiakirjaan. Mainitun artiklan 5 kohdassa säädetään erityisesti, että jäsenvaltio voi pyytää toimielintä olemaan antamatta tutustuttavaksi kyseisestä jäsenvaltiosta peräisin olevaa asiakirjaa ilman sen etukäteen antamaa suostumusta.
36 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohta on luonteeltaan menettelysääntö, koska siinä säädetään ainoastaan vaatimuksesta saada kyseessä olevan jäsenvaltion etukäteen antama suostumus, jos viimeksi mainittu on esittänyt tällaisen erityisen pyynnön, ja että se on säännös, joka koskee unionin päätöksentekomenettelyä (tuomio 18.12.2007, Ruotsi v. komissio, C‑64/05 P, EU:C:2007:802, 78 ja 81 kohta).
37 Toisin kuin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohdassa, jossa kolmansille tahoille annetaan niiltä peräisin olevien asiakirjojen ollessa kyseessä vain oikeus, että kyseinen toimielin kuulee niitä saman asetuksen 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen poikkeusten soveltamisen osalta, mainitun asetuksen 4 artiklan 5 kohdassa säädetään, että jäsenvaltio voi pyytää toimielintä olemaan antamatta tutustuttavaksi kyseisestä valtiosta peräisin olevaa asiakirjaa ilman sen etukäteen antamaa suostumusta.
38 On katsottu, että kun jäsenvaltio on käyttänyt sille asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa annettua mahdollisuutta pyytää, että tältä valtiolta saatua tiettyä asiakirjaa ei annettaisi tutustuttavaksi ilman sen etukäteen antamaa suostumusta, se, että toimielin mahdollisesti antaa tutustuttavaksi tämän asiakirjan, edellyttää, että kyseessä olevalta jäsenvaltiolta saadaan suostumus etukäteen (tuomio 18.12.2007, Ruotsi v. komissio, C‑64/05 P, EU:C:2007:802, 50 kohta).
39 Tästä seuraa käänteisesti, että toimielimellä, jolla ei ole kyseisen jäsenvaltion etukäteen antamaa suostumusta, ei ole oikeutta antaa tutustuttavaksi kyseessä olevaa asiakirjaa (tuomio 18.12.2007, Ruotsi v. komissio, C‑64/05 P, EU:C:2007:802, 44 kohta). Käsiteltävässä asiassa komission päätös, joka koskee riidanalaiseen asiakirjaan tutustumista koskevaa pyyntöä, riippui siis Saksan viranomaisten riidanalaisen päätöksen tekomenettelyssä tekemästä päätöksestä.
40 Oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa ei anneta kyseiselle jäsenvaltiolle yleistä ja ehdotonta veto-oikeutta, jonka nojalla jäsenvaltio voi estää täysin vapaan harkintansa mukaan ja ilman perusteluvelvollisuutta toimielimen hallussa olevien asiakirjojen luovuttamisen ainoastaan siitä syystä, että kyseessä oleva asiakirja on peräisin tältä jäsenvaltiolta (tuomio 18.12.2007, Ruotsi v. komissio, C‑64/05 P, EU:C:2007:802, 58 kohta). Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa kyseiselle jäsenvaltiolle annetun toimivallan käyttöä rajoittavat nimittäin tämän saman asetuksen 4 artiklan 1–3 kohdassa luetellut aineelliset poikkeukset niin, että kyseiselle jäsenvaltiolle tältä osin myönnetään vain toimivalta osallistua toimielimen päätöksentekoon. Jäsenvaltion etukäteen antama suostumus, johon tämän 4 artiklan 5 kohdassa viitataan, ei siten ole vapaaharkintainen veto-oikeus vaan eräänlainen vahvistus siitä, että kyseessä ei ole kyseisen asetuksen 4 artiklan 1–3 kohdassa mainittu poikkeus (tuomio 18.12.2007, Ruotsi v. komissio, C‑64/05 P, EU:C:2007:802, 76 kohta). Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa käyttöön otettu päätöksentekomenettely edellyttää, että kyseinen toimielin ja jäsenvaltio pitäytyvät mainitun 4 artiklan 1–3 kohdassa säädetyissä aineellisissa poikkeuksissa (tuomio 18.12.2007, Ruotsi v. komissio, C‑64/05 P, EU:C:2007:802, 83 kohta).
41 Tästä seuraa, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdassa annetaan kyseiselle jäsenvaltiolle lupa vastustaa siltä peräisin olevien asiakirjojen tutustuttavaksi antamista vain tämän artiklan 1–3 kohdassa säädettyjen aineellisten poikkeusten perusteella ja perustelemalla asianmukaisesti kantansa (tuomio 18.12.2007, Ruotsi v. komissio, C‑64/05 P, EU:C:2007:802, 99 kohta).
42 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että – kuten komissio korostaa – vaikka käsiteltävässä asiassa sovellettiin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohtaa, riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että riidanalaisen asiakirjan tutustuttavaksi antamisen epääminen perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyyn poikkeukseen, eli tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaan, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeuksien suoja, johon Saksan viranomaiset vetosivat.
43 Toiseksi on myös katsottu, että ennen jäsenvaltiosta peräisin olevan asiakirjan tutustuttavaksi antamisen epäämistä asianomaisen toimielimen on tutkittava, onko viimeksi mainittu perustanut vastustuksensa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa säädettyihin aineellisiin poikkeuksiin ja onko se perustellut asianmukaisesti kantansa tältä osin. Näin ollen tutustuttavaksi antamisen epäämistä koskevan päätöksentekomenettelyn yhteydessä komission on varmistuttava tällaisen perustelun olemassaolosta ja todettava se menettelyn päätteeksi tekemässään päätöksessä (tuomio 18.12.2007, Ruotsi v. komissio, C‑64/05 P, EU:C:2007:802, 99 kohta).
44 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan yhteydessä annetun oikeuskäytännön mukaan sen toimielimen tehtävänä, jolle on esitetty asiakirjaan tutustumista koskeva pyyntö, ei sitä vastoin ole arvioida tyhjentävästi kyseisen jäsenvaltion päätöstä, jolla se vastustaa asiakirjojen luovuttamista, eikä suorittaa valvontaa, jolla mentäisiin pidemmälle kuin pelkästään selvitettäisiin, onko jäsenvaltio esittänyt perustelut, joissa viitataan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa säädettyihin poikkeuksiin (tuomio 21.6.2012, IFAW Internationaler Tierschutz-Fonds v. komissio, C‑135/11 P, EU:C:2012:376, 63 kohta; määräys 27.3.2014, Ecologistas en Acción v. komissio, T-603/11, ei julkaistu, EU:T:2014:182, 44 kohta ja tuomio 25.9.2014, Spirlea v. komissio, T-669/11, EU:T:2014:814, 54 kohta). Toimielimen, jolle pyyntö on esitetty, on kuitenkin tarkistettava, vaikuttavatko jäsenvaltion selitykset ensi näkemältä perustelluilta (tuomio 5.4.2017, Ranska v. komissio, T-344/15, EU:T:2017:250, 54 kohta).
45 Komissio on kuitenkin tarkistanut, että riidanalaisen asiakirjan tutustuttavaksi antamista vastustavassa Saksan liittotasavallan päätöksessä oli perustelu, jossa viitataan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyyn taloudellisten etujen suojaa koskevaan poikkeukseen, ja että tämä perustelu ensi arviolta perusteltu (ks. 7–11 kohta edellä).
46 Lisäksi on hylättävä kantajien väitteet, joiden mukaan komissio ei voinut nojautua asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan säännöksissä säädettyyn poikkeukseen estääkseen ympäristötietojen tutustuttavaksi antamisen, koska kyseistä asetusta on tulkittava asetuksen N:o 1367/2006 ja Århusin yleissopimuksen mukaisesti.
47 On nimittäin riittävää todeta, että edellä 42 kohdassa jo todetun perusteella esitetty argumentti ei voi menestyä, koska asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohta ei ole peruste, jonka vuoksi komissio epäsi kyseisen asiakirjan tutustuttavaksi antamisen.
48 Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Toinen kanneperuste, jonka mukaan on olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka oikeuttaa ympäristöpäästöihin liittyvien tietojen tutustuttavaksi antamisen
Asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan ensimmäiseen virkkeeseen perustuvan tutustumisoikeuden laajuus
49 Asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä velvoitetaan asiakirjan tutustuttavaksi antamiseen, kun pyydetyt tiedot liittyvät ympäristöpäästöihin, vaikka asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisellä luetelmakohdalla suojattuja etuja voitaisiin vahingoittaa. Tätä tulkintaa ei voida asettaa kyseenalaiseksi vetoamalla Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 ja 17 artiklan, maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 3) liitteen 1 C muodostavan, teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista 15.4.1994 tehdyn sopimuksen (TRIPS) 39 artiklan 2 ja 3 kohdan (EYVL 1994, L 336, s. 214; jäljempänä TRIPS-sopimus), direktiivin 91/414 eikä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414 kumoamisesta 21.10.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (EUVL 2009, L 309, s. 1) ja erityisesti sen 63 artiklan määräysten ja säännösten johdonmukaiseen, sopusointuiseen tai niiden mukaiseen tulkintaan (ks. vastaavasti alkuperäinen tuomio, 27–46 kohta; ks. myös analogisesti tuomio 23.11.2016, Bayer CropScience ja Stichting De Bijenstichting, C-442/14, EU:C:2016:890, 96–102 kohta).
Ympäristöpäästöihin liittyvien tietojen käsite
50 Kantajat, joita Ruotsin kuningaskunta tukee, väittävät, että komissio jätti huomiotta asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohtaan perustuvan olettaman, koska pyydetyt tiedot olivat ympäristöpäästöihin liittyviä ympäristötietoja. Nämä tiedot koskevat niiden mukaan kaikkia aineita, jotka päästetään ympäristöön, kun ainetta glyfosaatti, jolle on annettu lupa, käytetään ja levitetään glyfosaattipohjaisissa kasvinsuojeluaineissa. Lisäksi kertomusluonnokseen sisältyvät tiedot antaisivat yleisölle mahdollisuuden tarkistaa, antavatko suoritetut testit yleiskatsauksen näiden testien perusteella hyväksytyn aineen eli tehoaineen glyfosaatti päästöistä ja vaikutuksista.
51 Komissio, jota CropLife America, NAM, ACC, CLI, Cefic, ECPA ja Saksan liittotasavalta tukevat, katsoo, että päästön käsitettä on tulkittava suppeasti ja että Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) vuonna 2000 julkaiseman Århusin yleissopimuksen soveltamista koskevan täytäntöönpano-oppaan mukaan päästö on suora tai epäsuora siirtymä laitoksista. Se väittää, että pyydetyt tiedot eivät liity ympäristöpäästöihin, koska riidanalaisessa asiakirjassa olevat tiedot koskevat yksityiskohtaisesti glyfosaatin valmistustapoja, jotka aineen sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I hakeneet toimijat ovat toimittaneet ja joita suojataan teollis- ja tekijänoikeuksin, sillä kantajia kiinnostavia tietoluokkia ei voida erottaa ja eristää tiedoista, jotka koskevat tehoaineen valmistustapoja, jotka ovat riidanalaisen asiakirjan varsinainen kohde. Riidanalaiset tiedot ovat lisäksi liian ”etäällä markkinoista” voidakseen olla tietoja, jotka liittyvät ympäristöpäästöihin, eivätkä ne ole merkityksellisiä ympäristön kannalta siltä osin kuin kaikkiin toksikologisesti, ekotoksikologisesti tai ympäristön kannalta merkittävinä pidettyihin epäpuhtauksiin on annettu mahdollisuus tutustua.
52 Ensiksi komission väite, jonka mukaan ympäristöpäästöjä koskevaa säännöstä on tulkittava suppeasti, on hylättävä. On nimittäin riittävää todeta, että unionin tuomioistuin on katsonut tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä, kun se jätti alkuperäisen tuomion 49 ja 53 kohdassa hyväksymättä asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen ja käsitteen ”ympäristöpäästöihin liittyvät tiedot” suppean tulkinnan (valituksen johdosta annetun tuomion 55 kohta).
53 Toiseksi komission viittauksesta edellä 51 kohdassa mainittuun täytäntöönpano-oppaaseen sen väitteen tukemiseksi, että päästön käsite viittaa teollisuuslaitoksista peräisin oleviin päästöihin, on riittävää todeta, että unionin tuomioistuin on katsonut, että unionin yleinen tuomioistuin saattoi oikeudellista virhettä tekemättä katsoa alkuperäisen tuomion 54–56 kohdassa, että asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu ympäristöpäästöihin liittyvien tietojen käsite ei rajoitu tietyistä teollisuuslaitoksista peräisin oleviin päästöihin (valituksen johdosta annetun tuomion 70 kohta).
54 Kolmanneksi on korostettava, että unionin tuomioistuin on katsonut, että vaikka asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun käsitteen ”ympäristöpäästöihin liittyvät tiedot” soveltamisalaan eivät kuulu täysin hypoteettisiin päästöihin liittyvät tiedot, tätä käsitettä ei kuitenkaan voida rajata yksinomaan tietoihin, jotka koskevat todella ympäristöön vapautettuja päästöjä kyseessä olevaa kasvinsuojeluainetta tai tehoainetta kasveille tai maahan levitettäessä, kun kyseiset päästöt riippuvat muun muassa siitä, millaisia määriä tuotetta maanviljelijät tosiasiassa ovat käyttäneet, sekä kaupan pidetyn lopputuotteen täsmällisestä koostumuksesta (valituksen johdosta annetun tuomion 73 kohta). Näin ollen unionin tuomioistuin on katsonut, että kyseisen käsitteen soveltamisalaan kuuluvat kyseessä olevan kasvinsuojeluaineen tai tehoaineen ennakoitavissa olevat päästöt ympäristöön sen tavanomaisissa tai realistisissa käyttöolosuhteissa, jotka vastaavat olosuhteita, joita varten kyseiselle tuotteelle tai aineelle on myönnetty markkinoille saattamista koskeva lupa ja jotka vallitsevat alueella, jossa sitä on tarkoitus käyttää (valituksen johdosta annetun tuomion 74 kohta). Se on lisäksi täsmentänyt, että vaikka tuotteen tai tehoaineen markkinoille saattaminen ei yleisesti ottaen riitä siihen, että katsottaisiin, että kyseinen tuote tai aine väistämättä päästetään ympäristöön ja että sitä koskevat tiedot liittyvät ”ympäristöpäästöihin”, tilanne on toinen, kun on kyse kasvinsuojeluaineen kaltaisesta tuotteesta ja tämän tuotteen sisältämistä tehoaineista, jotka on varsinaisen käyttötarkoituksensa vuoksi tarkoitettu vapautettavaksi ympäristöön tavanomaisessa käytössä. Tässä tilanteessa ennakoitavissa olevat päästöt ympäristöön – kyseessä olevan tuotteen tai sen sisältämän aineen tavanomaisissa tai realistisissa käyttöolosuhteissa – eivät ole hypoteettisia ja ne kuuluvat asetuksen 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun käsitteen ”ympäristöpäästöt” soveltamisalaan (valituksen johdosta annetun tuomion 75 kohta).
55 Neljänneksi on muistutettava, että unionin tuomioistuin on todennut valituksen johdosta annetussa tuomiossa, että kun unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että on riittävää, että tieto liittyy riittävän suoraan ympäristöpäästöihin, jotta se voi kuulua asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun käsitteen ”ympäristöpäästöihin liittyvät tiedot” soveltamisalaan, se teki oikeudellisen virheen.
56 Se korosti yhtäältä, että asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen sanamuodosta ilmenee, että kyseinen säännös koskee tietoja, jotka ”liittyvät ympäristöpäästöihin”, eli tietoja, jotka koskevat tällaisia päästöjä tai liittyvät niihin, eivätkä tietoja, joilla on suora tai epäsuora yhteys ympäristöpäästöihin. Tätä tulkintaa tukee Århusin yleissopimuksen 4 artiklan 4 kappaleen ensimmäisen kohdan d alakohta, jossa mainitaan ”päästöjä koskevat tiedot” (valituksen johdosta annetun tuomion 78 kohta). Toisaalta unionin tuomioistuin katsoi, että kyseinen käsite on ymmärrettävä siten, että sen soveltamisalaan kuuluvat muun muassa tiedot, joiden perusteella yleisö voi saada selville, mitä ympäristöön todella päästetään tai mikä on ennakoitavissa tavanomaisissa tai realistisissa kyseessä olevan tuotteen tai aineen käyttöolosuhteissa, jotka vastaavat olosuhteita, joita varten kyseiselle tuotteelle tai aineelle on myönnetty markkinoille saattamista koskeva lupa ja jotka vallitsevat alueella, jossa kyseistä tuotetta tai ainetta on tarkoitus käyttää. Käsitettä on näin ollen tulkittava siten, että sen soveltamisalaan kuuluvat muun muassa tiedot, jotka koskevat kyseisen tuotteen tai aineen todellisten tai ennakoitavissa olevien päästöjen luonnetta, koostumusta, määrää, ajankohtaa ja paikkaa tällaisissa olosuhteissa (valituksen johdosta annetun tuomion 79 kohta).
57 Ympäristöpäästöihin liittyvien tietojen käsitteeseen on myös luettava tiedot, joiden perusteella yleisö voi valvoa sen arvioinnin asianmukaisuutta, joka koskee todellisia tai ennakoitavissa olevia päästöjä ja jonka perusteella toimivaltainen viranomainen on antanut luvan kyseessä olevalle tuotteelle tai aineelle, samoin kuin näiden ympäristöpäästöjen vaikutuksia koskevat tiedot. Asetuksen N:o 1367/2006 johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta nimittäin ilmenee lähinnä, että oikeudella tutustua ympäristöä koskeviin tietoihin, joka kyseisellä asetuksella taataan, pyritään lähinnä edistämään yleisön tehokkaampaa osallistumista päätöksentekoprosessiin vahvistamalla toimivaltaisten tahojen velvoitetta kantaa vastuunsa päätöksenteossa yleisön tietoisuuden lisäämiseksi ja tämän tuen saamiseksi tehdyille päätöksille. Voidakseen varmistua siitä, että ympäristöasioissa toimivaltaisten viranomaisten tekemät päätökset ovat perusteltuja, ja voidakseen osallistua tehokkaasti ympäristön alan päätöksentekoprosessiin yleisöllä on oltava oikeus tutustua tietoihin, joiden perusteella se voi selvittää, onko päästöt arvioitu asianmukaisesti, ja sen on kyettävä ymmärtämään kohtuudella, millä tavalla kyseiset päästöt voivat vaikuttaa ympäristöön (valituksen johdosta annetun tuomion 80 kohta).
58 Vaikka ei ole syytä hyväksyä käsitteen ”ympäristöpäästöihin liittyvät tiedot” suppeaa tulkintaa, kyseisen käsitteen soveltamisalaan ei kuitenkaan puolestaan voi kuulua kaikki tieto, jolla on jonkinlainen – suorakin – yhteys ympäristöpäästöihin. Jos kyseinen käsite tulkittaisiin niin, että sen soveltamisalaan kuuluvat tällaiset tiedot, asetuksen N:o 1367/2006 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu käsite ”ympäristötiedot” ammennettaisiin suurelta osin tyhjiin. Tällaisella tulkinnalla poistettaisiin näin ollen kokonaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa toimielimille annetun sen mahdollisuuden tehokas vaikutus, jonka mukaan ne voivat kieltäytyä ympäristötietojen ilmaisemisesta muun muassa siksi, että tällainen ilmaiseminen loukkaisi tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaa ja vaarannettaisiin tasapaino, jonka unionin lainsäätäjä on halunnut varmistaa avoimuuden ja kyseisten etujen suojelun välillä. Sillä laiminlyötäisiin myös suhteettomalla tavalla SEUT 339 artiklassa taattua salassapitovelvollisuutta (valituksen johdosta annetun tuomion 81 kohta).
Ympäristöpäästöihin liittyvien tietojen käsitteen soveltaminen riidanalaiseen asiakirjaan
59 Ensiksi on korostettava, että kantajat eivät pyydä saada tutustua glyfosaatin ilmoittaneiden eri toimijoiden välisiä sopimussuhteita tai sen valmistustapaa koskeviin tietoihin, jotka muodostavat komission unionin yleiselle tuomioistuimelle toimittaman asiakirjan ensimmäisen osan kohdat ”C.1.1 Yksityiskohtaiset tiedot tehoaineen valmistustavoista (liite II A 1.8)” (s. 1–11) ja ”C.2 Yhteisten asiakirjojen esittämistä koskevien tietojen yhteenveto ja arviointi” (s. 88 ja 89) ja komission toimittaman asiakirjan kolmannen osan kohdan ”C.1.1 Yksityiskohtaiset tiedot tehoaineen valmistustavoista (liite II A 1.8)” (s. 1–3).
60 Toiseksi kantajat selvensivät 26.2.2013 pidetyssä istunnossa tiettyjä kohtia tutustumispyynnössään. Ne haluavat tietoja, jotka koskevat glyfosaatissa olevien epäpuhtauksien ”tunnistetietoja” ja määrää sekä testattujen valmistuserien analyyttistä profiilia ja muun muassa niiden koostumusta, testien aikana lisättyjen kemiallisten aineiden ”tunnistetietoja” ja määrää, testien kestoa sekä tehoaineen todellisia vaikutuksia.
61 On näin ollen todettava yksinomaan siltä osin kuin riidanalaisen asiakirjan muut kuin tämän tuomion 59 kohdassa mainitut osat sisältävät tämän tuomion 60 kohdassa mainittuja tietoja tai glyfosaattia sisältävän kasvinsuojeluaineen koostumusta koskevia tietoja ja edellyttäen, että kyseisten tietojen voidaan katsoa liittyvän ympäristöpäästöihin, että komissio teki arviointivirheen, kun se kieltäytyi niiden tutustuttavaksi antamisesta.
62 Kantajat täsmensivät kolmanneksi alkuperäisen asian yhteydessä tapaa, jolla tiedoilla, jotka koskivat glyfosaatissa olevien epäpuhtauksien ”tunnistetietoja” ja määrää, testattujen valmistuserien analyyttistä profiilia sekä tätä ainetta sisältävän tuotteen koostumusta, voitiin määrittää kyseisten epäpuhtauksien ympäristöpäästöjen taso.
63 Kantajat väittävät kannekirjelmässä, että tehoaineen jäämät ympäristössä sekä niiden vaikutus ihmisten terveyteen liittyvät suoraan aineen puhtauteen – ja erityisesti glyfosaatissa esiintyvien epäpuhtauksien ”tunnistetietoihin” ja määrään – eivätkä yksinomaan komission merkityksellisinä pitämien epäpuhtauksien ”tunnistetietoihin” ja määrään. Niiden mukaan on myös tärkeää tuntea valvonnassa käytettyjen valmistuserien analyyttinen profiili, jotta niitä voidaan tulkita, sekä tutkimukset, joihin glyfosaatin sisällyttäminen direktiivin 91/414 liitteeseen I perustui. Tämän vuoksi kehitettyjen ja valvottujen tuotteiden täsmällinen koostumus on niiden mukaan ilmaistava, koska tämä mahdollistaa sen määrittämisen, mitä myrkyllisiä aineita päästetään ympäristöön, missä ne ovat vaarassa pysyä tietyn ajan.
64 Vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin alkuperäisessä asiassa kantajat täsmensivät myös, miten niiden pyytämät tiedot liittyivät ympäristöpäästön käsitteeseen. Ne toteavat, että glyfosaatin sisältämät epäpuhtaudet vapautetaan ympäristöön samanaikaisesti glyfosaatin kanssa. Kyseisillä epäpuhtauksilla on lisäksi niiden määrästä riippuen voinut olla vaikutus tuloksiin, jotka on saatu testeistä, joita edellytetään glyfosaatin haitallisten vaikutusten tutkimiseksi sen sisällyttämiseksi direktiivin 91/414 liitteeseen I. Sen määrittämiseksi, ovatko sisällyttämistarkoituksessa suoritetut testit edustavia, kun on kyse ympäristöpäästöistä, jotka tapahtuvat glyfosaattia sisältäviä kasvinsuojeluaineita käytettäessä, tarvitaan näin ollen tietoja, jotka koskevat valmistuserien analyyttistä profiilia. Vastauksensa liitteenä kantajat esittivät asiakirjan, jossa esitetään muun muassa glyfosaatin valmistusprosessi sekä kyseisen tehoaineen valmistamiseksi lisättävät aineet ja jossa korostetaan sitä, että tuotetussa tehoaineessa esiintyvät epäpuhtaudet päästetään ympäristöön. Samassa asiakirjassa korostetaan lisäksi testattujen valmistuserien analyyttistä profiilia koskevien tietojen saamisen tärkeyttä sen selvittämiseksi, vastaako tämä profiili markkinoille saatettujen tuotteiden profiilia, koska pientuotanto voi johtaa glyfosaatin erilaiseen analyyttiseen profiiliin kuin suurtuotanto, jonka tarkoituksena on kyseisen aineen kaupan pitäminen. Kun nämä tiedot saadaan, on kantajien mukaan mahdollista selvittää mahdolliset erot glyfosaatin sisällyttämiseksi direktiivin 91/414 liitteeseen I testattujen valmistuserien ja markkinoille saatettujen tuotteiden analyyttisissä profiileissa ja määrittää, oliko suoritetuilla testeillä merkitystä, kun tarkastellaan glyfosaatin todellisia ympäristöpäästöjä. Kyseisessä asiakirjassa korostetaan lopuksi, että pyydettyjen tietojen avulla voidaan saada selville metaboliittitaso, jolle glyfosaatti, joka päästetään ympäristöön ja joka on luonteeltaan pysyvä ja saastuttaa pohjavesiä, muuntuu.
65 Vaikka komissio myöntää, että kaikki aineet päästetään väistämättä ympäristöön jossain vaiheessa niiden elinkaarta, se katsoo, että riidanalaisessa asiakirjassa ei ole tietoja, joiden voitaisiin katsoa liittyvän ympäristöpäästöihin, vaan tietoja, jotka koskevat valmistustapoja, joita glyfosaatin sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I hakeneet eri toimijat käyttävät. Se vastustaa epäpuhtauksia ja valmistuserien analyyttistä profiilia koskevien tietojen tutustuttavaksi antamista, sillä tämä mahdollistaisi sen mukaan tehoaineen valmistustavan ja siihen liittyvien liikesalaisuuksien selvittämisen, koska näitä eri tietoluokkia ei ole mahdollista erottaa ja eristää. Komissio väittää lopuksi, että kaikki toksikologisesti merkitykselliset ja tehoaineen terveysvaikutuksia koskevat tiedot analysoitiin huolellisesti ja ilmoitettiin sen 6.5.2011 antamassa päätöksessä, ja se toteaa myös, että kantajat eivät mainitse syitä, joiden vuoksi jo tutustuttavaksi annetut asiakirjat eivät riitä sen arvioimiseksi, oliko glyfosaatin sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I koskeva prosessi asianmukainen.
66 Neljänneksi on muistutettava, että unionin yleinen tuomioistuin perehtyi alkuperäisessä asiassa suoritettujen asian selvittämistoimien yhteydessä riidanalaiseen asiakirjaan, joka jakautuu osiin, kuten komissio totesi riidanalaisen asiakirjan liitteenä olevassa kirjeessään.
67 Asiakirjan ensimmäisessä osassa on muun muassa kohta ”C.1.2 Tehoaineen yksityiskohtainen erittely (liite II A 1.9–1.11)”, jossa esitetään yhtäältä toimijoiden, jotka hakivat glyfosaatin sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I, esittelevälle jäsenvaltiolle toimittamat ilmoitukset ja yksilöidään eri epäpuhtaudet, jotka sisältyvät tuotettuun glyfosaattiin, sekä kunkin epäpuhtauden täsmällinen määrä tai enimmäismäärä (kohta ”C.1.2.1 Isomeerien, epäpuhtauksien ja lisäaineiden tunnistetiedot (liite II A 1.10)”, s. 11–61), ja toisaalta testattujen valmistuserien analyyttinen profiili, ja siitä ilmenee taulukkojen muodossa eri erissä olevien kaikkien epäpuhtauksien määrä sekä kunkin epäpuhtauden vähimmäis-, keskiarvo- ja enimmäismäärä, ja useimmat asianomaisista toimijoista esittivät myös tietojen analysointi- ja validointitavat (kohta ”C.1.2.2 Valmistuserien analyyttinen profiili (liite II A 1.11)”, s. 61–84). Asiakirjan ensimmäisessä osassa on niin ikään kohta ”C.1.3 Valmisteiden yksityiskohtainen erittely (liite II A 1.4)”, jossa kuvaillaan kunkin glyfosaatin ilmoittaneen toimijan valmistaman kyseistä tehoainetta sisältävän kasvinsuojeluaineen sisältö (s. 84–88).
68 Asiakirjan toisen osan ainoa kohta (ks. edellä 15 kohta) muodostuu taulukosta, jossa yksilöidään glyfosaatin ilmoittaneet eri toimijat, kunkin kyseisen toimijan tehoaineessa esiintyvän epäpuhtauden rakennekaava sekä kunkin epäpuhtauden täsmällinen määrä tai enimmäismäärä (s. 1–6).
69 Asiakirjan kolmannessa osassa on muun muassa kaksi kohtaa, joiden otsikot ovat ”C.1.2 Tehoaineen puhtauden yksityiskohtainen erittely” ja ”C.1.2.1 Isomeerien, epäpuhtauksien ja lisäaineiden tunnistetiedot (liite II A 1.10)” (s. 4–13). Kyseisessä C.1.2 kohdassa esitetään eri epäpuhtaudet, jotka sisältyvät glyfosaatti-trimesiumiin, sekä kunkin epäpuhtauden täsmällinen määrä tai enimmäismäärä (s. 4) ja testattujen valmistuserien analyyttinen profiili, ja siitä ilmenee taulukoiden muodossa eri erissä olevien epäpuhtauksien määrä (s. 7). Kohta C.1.2.1 muodostuu taulukosta, joka muistuttaa asiakirjan toisessa osassa olevaa taulukkoa, ja siinä on samantyyppisiä tietoja (s. 8–13).
70 Näiden täsmennysten valossa on määritettävä, sisältääkö riidanalainen asiakirja ympäristöpäästöihin liittyviä tietoja.
71 Heti alkuun on korostettava, että osapuolten välillä on yhtäältä riidatonta, että glyfosaatin kaltaista tehoainetta päästetään väistämättä ympäristöön jossain vaiheessa sen elinkaarta ja että toisaalta riidanalainen asiakirja sisältää ympäristöön liittyviä tietoja. Osapuolet ovat sitä vastoin eri mieltä siitä, kuuluvatko kyseiset tiedot käsitteen ”ympäristöpäästöihin liittyvät tiedot” soveltamisalaan, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sen määritellyt valituksen johdosta annetussa tuomiossa.
72 Jotta tähän kysymykseen voidaan ottaa kantaa, on viitattava asetuksen N:o 1107/2009 merkityksellisiin säännöksiin. Tämän asetuksen tarkoituksena on antaa säännöt, jotka koskevat lupien myöntämistä kasvinsuojeluaineille kaupallisessa muodossa sekä niiden markkinoille saattamista, käyttöä ja valvontaa unionissa (asetuksen N:o 1107/2009 1 artikla), ja sitä sovelletaan käyttäjälle toimitettavassa muodossa oleviin tuotteisiin, jotka sisältävät tehoaineita, suoja-aineita tai tehosteaineita tai koostuvat niistä (asetuksen N:o 1107/2009 2 artikla).
73 Asetuksesta N:o 1107/2009 ilmenee, että aineita olisi sisällytettävä kasvinsuojeluaineisiin ainoastaan, kun on osoitettu, että niistä on selkeää hyötyä kasvintuotannossa ja ettei niillä odoteta olevan haitallisia vaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen tai kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristöön (johdanto-osan 10 perustelukappale). Ennustettavuuden, tehokkuuden ja yhdenmukaisuuden vuoksi olisi vahvistettava yksityiskohtainen menettely sen arvioimiseksi, voidaanko tehoaine hyväksyä (johdanto-osan 12 perustelukappale). Tehoaineiden lisäksi kasvinsuojeluaineet saattavat sisältää suoja-aineita tai tehosteaineita sekä apuaineita (johdanto-osan 21 ja 22 perustelukappale).
74 Tehoaineita sisältäviä kasvinsuojeluaineita voidaan valmistaa monilla eri tavoilla ja käyttää erilaisiin kasveihin ja kasvituotteisiin erilaisissa maatalouteen, kasvien terveyteen ja ympäristöön (myös ilmastoon) liittyvissä olosuhteissa. Siksi jäsenvaltioiden olisi myönnettävä kasvinsuojeluaineiden luvat (johdanto-osan 23 perustelukappale). Lupia koskevilla säännöksillä on taattava suojelun korkea taso. Varsinkin ihmisten ja eläinten terveyden ja ympäristön suojelu olisi asetettava kasvintuotannon parantamisen edelle kasvinsuojeluaineiden lupia myönnettäessä. Ennen kuin kasvinsuojeluaineita saatetaan markkinoille, olisi siksi osoitettava, että niistä on selkeästi hyötyä kasvintuotannolle ja ettei niillä ole haitallisia vaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen, herkät väestöryhmät mukaan lukien, eikä kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristöön (johdanto-osan 24 perustelukappale).
75 Kasvinsuojeluaineiden sisältämiä tehoaineita voidaan tuottaa erilaisin valmistusmenetelmin, jotka johtavat erilaisiin spesifikaatioihin. Tällaisilla eroilla voi olla vaikutuksia turvallisuuteen. Tehokkuussyistä olisi erojen arviointia varten säädettävä unionin tasolla yhdenmukaistetusta menettelystä (johdanto-osan 27 perustelukappale).
76 Lopuksi asetuksen N:o 1107/2009 johdanto-osan 29 perustelukappaleessa todetaan, että vastavuoroisen tunnustamisen periaate on eräs keino varmistaa tavaroiden vapaa liikkuvuus unionissa. Päällekkäisen työn välttämiseksi, yrityksille ja jäsenvaltioille koituvan hallinnollisen taakan keventämiseksi ja kasvinsuojeluaineiden entistä yhdenmukaisemman saatavuuden mahdollistamiseksi muiden jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä yhden jäsenvaltion myöntämät luvat, jos niiden maatalouteen, kasvien terveyteen ja ympäristöön (myös ilmastoon) liittyvät olosuhteet ovat vastaavat. Tällaisen vastavuoroisen tunnustamisen helpottamiseksi unioni olisi jaettava vyöhykkeisiin, joilla vallitsevat mainitut vastaavat olosuhteet. Yhden tai useamman jäsenvaltion alueelle ominaiset ympäristöön tai maatalouteen liittyvät olosuhteet voivat kuitenkin edellyttää, että jäsenvaltiot tunnustavat hakemuksesta toisen jäsenvaltion myöntämän luvan, muuttavat sitä tai kieltäytyvät antamasta lupaa kasvinsuojeluaineelle alueellaan, jos se on perusteltua ympäristöön tai maatalouteen liittyvien erityisten olosuhteiden vuoksi tai jos kyseisessä asetuksessa säädettyä sekä ihmisten ja eläinten terveyden että ympäristön korkeatasoista suojelua ei voida saavuttaa.
77 Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista varten unionissa asetuksessa N:o 1107/2009 säädetään järjestelmästä, jonka yhteydessä glyfosaatin kaltaisen tehoaineen hyväksymismenettelyt (asetuksen N:o 1107/2009 7–13 artikla) erotetaan lupamenettelyistä, jotka koskevat formuloitua kasvinsuojeluainetta, eli tehoainetta ja muita ainesosia sisältävää lopputuotetta, jota toimijat sen jälkeen käyttävät (asetuksen N:o 1107/2009 33–39 artikla).
78 Tehoaineiden hyväksymismenettely tapahtuu unionin tasolla ja päättyy komission päätökseen, jolla tehoaine hyväksytään tai jätetään hyväksymättä. Osapuolten välillä on riidatonta, että tehoaineen hyväksymiseksi arviointi suoritetaan ”vähintään yhden kyseistä tehoainetta sisältävän kasvinsuojeluaineen yhden tai useamman edustavan käyttötarkoituksen osalta” (asetuksen N:o 1107/2009 4 artiklan 5 kohta), ja se koostuu pääosin yhdestä tai useammasta kasvinsuojeluaineen ehdotetusta erityisestä käyttötarkoituksesta yhden tai useamman erityisen kasvin osalta ja käsittää tätä edustavaa käyttötarkoitusta varten ehdotetut merkitykselliset käyttöolosuhteet.
79 Koska kasvinsuojeluainetta ei saa saattaa markkinoille tai käyttää, ellei sille ole annettu kyseisessä jäsenvaltiossa lupaa asetuksen N:o 1107/2009 (asetuksen N:o 1107/2009 28 artikla) mukaisesti erityisesti sen 29 artiklassa säädettyjen lupavaatimusten mukaan, hakijan, joka haluaa saattaa kasvinsuojeluaineen markkinoille, on haettava lupaa tai luvan muutosta itse tai edustajan kautta jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa kasvinsuojeluaine aiotaan saattaa markkinoille (asetuksen N:o 1107/2009 33 artikla).
80 Lupamenettelyn yhteydessä hakemuksen käsittelevän jäsenvaltion on kulloisenkin tieteellisen ja teknisen tietämyksen perusteella suoritettava riippumaton, objektiivinen ja avoin arviointi käyttäen hakemusta tehtäessä saatavilla olevia ohjeasiakirjoja. Sen on annettava kaikille samalla vyöhykkeellä sijaitseville jäsenvaltioille mahdollisuus esittää arvioinnissa huomioon otettavia huomautuksia. Sen on sovellettava 29 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja kasvinsuojeluaineiden arvioimista ja sallimista koskevia yhdenmukaisia periaatteita määrittääkseen mahdollisuuksien mukaan, täyttääkö kasvinsuojeluaine 29 artiklassa säädetyt vaatimukset samalla vyöhykkeellä, kun sitä käytetään 55 artiklan mukaisesti ja todenmukaisissa käyttöolosuhteissa. Hakemuksen käsittelevän jäsenvaltion on asetettava arviointinsa muiden samalla vyöhykkeellä sijaitsevien jäsenvaltioiden saataville (asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 1 kohta).
81 Lopuksi, jos on tarpeen määrittää, täyttääkö tehoaineen, suoja-aineen tai tehosteaineen erilainen lähde tai saman lähteen valmistusprosessin ja/tai valmistuspaikan muutos asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklan 1 kohdan b alakohdan vaatimukset, tämän arvioi se jäsenvaltio, joka toimi tämän saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tehoaineen, suoja-aineen tai tehosteaineen esittelijänä, jollei mainitun asetuksen 35 artiklassa tarkoitettu hakemuksen käsittelevä jäsenvaltio suostu arvioimaan vastaavuutta. Hakijan on toimitettava kaikki tarvittavat tiedot vastaavuutta arvioivalle jäsenvaltiolle (asetuksen N:o 1107/2009 38 artikla).
82 Edellä 73–81 kohdassa mainituista säännöksistä seuraa, että glyfosaatin kaltainen tehoaine on hyväksyttävä unionin tasolla ennen sen sisällyttämistä kasvinsuojeluaineiden koostumukseen, joille on puolestaan välttämättä saatava jäsenvaltion lupa sen takaamiseksi, että mainittujen aineiden koostumus täyttää asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklassa säädetyt lupavaatimukset. Sitä paitsi, kuten Saksan liittotasavalta on pääasiallisesti korostanut, tehoaineen glyfosaatti arvioinnilla ja hyväksymisellä unionin tasolla ei ole vielä lähtökohtaisesti mitään yhteyttä tämän tehoaineen myöhempään konkreettiseen käyttöön. Tehoaineen glyfosaatti hyväksyminen ei nimittäin sisällä millään tavalla lupaa tämän aineen käyttöön erikseen. Kyseistä ainetta käytetään vasta silloin, kun tämä aine sisällytetään sellaisen kasvinsuojeluaineen koostumukseen, jonka markkinoille saattamiseen jäsenvaltio on antanut luvan. Vaikka näin ollen pitääkin paikkansa, että glyfosaatin kaltaista tehoainetta päästetään väistämättä ympäristöön jossain vaiheessa sen elinkaarta, näin tapahtuu vain lupamenettelyn alaisen kasvinsuojeluaineen välityksellä.
83 Edellä 73–81 kohdassa mainituista säännöksistä seuraa myös, että asetuksella N:o 1107/2009 perustetun järjestelmän seurauksena on, että kasvinsuojeluaine, jolle haetaan lupaa jäsenvaltiolta, voi erota monissa suhteissa tuotteesta, joka on esitetty ja arvioitu unionin tasolla tehoaineen hyväksymistä varten. Kuten komissio on perustellusti korostanut, yhtäältä kasvinsuojeluaineen käyttötarkoitukset ja ‑olosuhteet, joita tarkoitetaan jäsenvaltiossa myönnetyssä luvassa, voivat olla hyvin erilaiset kuin unionin tasolla teoreettisen arvioinnin kohteena olleet.
84 Toisaalta tehoaine ja sitä sisältävä tietty kasvinsuojeluaine, joille haetaan lupaa kansallisella tasolla, voivat tiettyjen teknisten näkökohtien osalta olla hyvin erilaisia kuin tehoaine ja kasvinsuojeluaineen edustava käyttötarkoitus, jota on tarkasteltu unionin tasolla hyväksymismenettelyvaiheessa. Tämä johtuu siitä seikasta, että kasvinsuojeluaine, jolle lupaa haetaan, voi olla ja usein on muun kuin tehoaineen hyväksymistä unionin tasolla hakeneen yrityksen valmistama.
85 Lisäksi on korostettava, että vaikka luvan saaneen tehoaineen ja tietyn kasvinsuojeluaineen olisi valmistanut sama yritys kuin tehoaineen hyväksymistä koskevan hakemuksen tehnyt yritys, kyseisen aineen valmistusmenetelmä ja näin ollen siinä kasvinsuojeluaineessa, jolle haetaan lupaa ja joka sitten päästetään ympäristöön, esiintyvät epäpuhtaudet voivat erota unionin tasolla analysoiduista. Kuten on erityisesti mainittu asetuksen N:o 1107/2009 johdanto-osan 23 ja 27 perustelukappaleessa, kasvinsuojeluaineita voidaan paitsi valmistaa monilla eri tavoilla ja käyttää erilaisiin kasveihin ja kasvituotteisiin erilaisissa maatalouteen, kasvien terveyteen ja ympäristöön (myös ilmastoon) liittyvissä olosuhteissa (ks. 74 kohta edellä) mutta lisäksi kasvinsuojeluaineiden sisältämiä tehoaineita voidaan tuottaa erilaisin valmistusmenetelmin, jotka johtavat erilaisiin spesifikaatioihin (ks. 75 kohta edellä).
86 Se on erityisesti syy, jonka vuoksi jäsenvaltion on asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti lupamenettelyn aikana arvioitava, onko tehoaine tuotettu eri lähteestä tai samasta lähteestä valmistusprosessia ja/tai valmistuspaikkaa muuttamalla. Tällaisessa tilanteessa jäsenvaltion on arvioitava, onko siinä kasvinsuojeluaineessa esiintyvä tehoaineen spesifikaatio, jolle lupaa haetaan (asetuksen N:o 1107/2009 38 artikla), kuitenkin vastaava kuin se, joka on arvioitu unionin tasolla ja jonka on katsottu täyttävän asetuksen N:o 1107/2009 4 artiklassa säädetyt hyväksymiskriteerit.
87 On sitä paitsi lisättävä, että asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklan 3 kohdassa säädetään, että asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn vastaavuusvaatimuksen täyttyminen ”on vahvistettava virallisilla tai virallisesti tunnustetuilla testeillä ja analyyseillä, jotka suoritetaan sellaisissa maatalouteen, kasvien terveyteen ja ympäristöön liittyvissä olosuhteissa, jotka ovat merkityksellisiä kyseisen kasvinsuojeluaineen käytön kannalta ja jotka edustavat sillä vyöhykkeellä vallitsevia olosuhteita, jolla tuotetta aiotaan käyttää”.
88 Tässä tilanteessa, kuten komissio ja Saksan liittotasavalta väittivät, on katsottava, että jäsenvaltio arvioi mahdollisia ympäristöpäästöjä vasta tietyn kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskevan kansallisen lupamenettelyn vaiheessa ja vasta silloin käy ilmi konkreettisia tietoja, jotka koskevat tehoaineen tai sitä sisältävän tietyn kasvinsuojeluaineen todellisten tai ennakoitavissa olevien päästöjen luonnetta, koostumusta, määrää, ajankohtaa ja paikkaa tällaisissa olosuhteissa valituksen johdosta annetun tuomion 79 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä (ks. 56 kohta edellä).
89 Käsiteltävässä asiassa tämä tarkoittaa sitä, että kertomusluonnos, joka on laadittu hyväksymismenettelyn yhteydessä unionin tasolla, koskee glyfosaattia sisältävien kasvinsuojeluaineiden yhtä tai useampaa edustavaa käyttötarkoitusta, joita tämän tehoaineen hyväksymistä hakeneet toimijat ovat ehdottaneet, ja näiden toimijoiden valmistusprosessin tuloksena olevien kasvinsuojeluaineiden erityistä koostumusta hyväksymishakemuksen esittämishetkellä.
90 Koska sellaisen kasvinsuojeluaineen käyttötarkoitus, käyttöolosuhteet ja koostumus, jolle jäsenvaltio on antanut luvan alueellaan, voivat olla hyvin erilaiset kuin niillä tuotteilla, jotka on arvioitu unionin tasolla tehoaineen hyväksymisvaiheessa, on katsottava, että riidanalaiseen asiakirjaan sisältyvät tiedot eivät koske päästöjä, joiden siirtyminen ympäristöön on ennakoitavissa, ja että niillä on enintään yhteys ympäristöpäästöihin. Näin ollen tällaiset tiedot jäävät käsitteen ”ympäristöpäästöihin liittyvät tiedot” ulkopuolelle valituksen johdosta annetun tuomion 78 kohdan mukaisesti.
91 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on näin ollen pääteltävä, että komissio ei tehnyt arviointivirhettä katsoessaan, että riidanalainen asiakirja ei sisällä ympäristöpäästöihin liittyviä tietoja, ja toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.
92 Tätä päätelmää ei voida saattaa kyseenalaiseksi kantajien istunnossa toistamalla argumentilla, jonka mukaan on välttämätöntä saada tutustua riidanalaiseen asiakirjaan, koska jäsenvaltiot eivät arvioi uudelleen unionin tasolla hyväksyttyä tehoainetta antaessaan luvan kasvinsuojeluaineelle. On korostettava komission, Ceficin ja ECPA:n tapaan, että lupamenettelyn aikana analysoidaan kasvinsuojeluaine kokonaisuudessaan kaikkine osatekijöineen. Kyseiselle tuotteelle annetaan lupa vain, jos kaikkien testien ja analyysien perusteella voidaan päätellä, että asetuksen N:o 1107/2009 29 artiklassa tarkoitetut lupavaatimukset täyttyvät ja että voidaan siis katsoa, ettei kyseisellä tuotteella ole haitallista vaikutusta ihmisten tai eläinten terveyteen tai kohtuutonta vaikutusta ympäristöön.
93 Joka tapauksessa on todettava, ettei kantajien argumentilla voida saattaa kyseenalaiseksi sitä tosiseikkaa, että koska tehoainetta glyfosaatti ei ole tarkoitettu päästettäväksi sellaisenaan ympäristöön vaan vasta sen jälkeen, kun se on sisällytetty kasvinsuojeluaineeseen, joka edellyttää lupaa, riidanalaiseen asiakirjaan sisältyvät tiedot eivät voi kuulua ympäristöpäästöihin liittyvien tietojen käsitteen soveltamisalaan, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on määritellyt sen valituksen johdosta annetussa tuomiossa.
94 Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Kolmas kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ja Århusin yleissopimuksen 4 artiklan noudattamatta jättämistä
95 Kantajat väittävät pääasiallisesti, että poikkeusta tutustumisoikeuteen olisi pitänyt tulkita suppeasti Århusin yleissopimuksen 4 artiklan 4 kappaleen d kohdan mukaisesti. Lisäksi ne väittävät, että kaupallisilla eduilla voi olla etusija ainoastaan, jos ne ovat oikeutetun taloudellisen edun suojelemiseksi lailla suojattuja etuja. Tällaisilla eduilla on sitä paitsi rajallinen ulottuvuus, koska direktiivin 91/414 13 artiklassa säädetään, että muut tehoaineen sisällyttämistä hakeneet toimijat voivat kymmenen vuoden ajanjakson jälkeen käyttää sisällyttämistä varten jätettyjä asiakirjoja. Lopuksi kantajat katsovat, että komissio ei ole esittänyt mitään konkreettista seikkaa sen päätelmän tukemiseksi, jonka mukaan teollis- ja tekijänoikeuksille on annettava etusija tutustumisoikeuteen nähden. Kantajien mukaan asianmukaisen intressien vertailun, joka perustuu Århusin yleissopimuksen 4 artiklan 4 kappaleeseen tai asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan Århusin yleissopimuksen mukaiseen tulkintaan, olisi pitänyt johtaa pyydettyjen tietojen tutustuttavaksi antamiseen.
96 Komissio kiistää kantajien väitteet.
97 Aluksi on muistutettava, että koska asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyillä poikkeuksilla poiketaan periaatteesta, jonka mukaan yleisöllä on oltava mahdollisimman laaja tutustumisoikeus asiakirjoihin, niitä on tulkittava ja sovellettava suppeasti (ks. vastaavasti tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C‑506/08 P, EU:C:2011:496, 75 kohta). On osoitettava, että kyseessä olevasta tutustumisesta voi aiheutua konkreettisesti ja tosiasiallisesti haittaa poikkeuksella suojatulle edulle ja että suojatun edun vaarantumisen riski on kohtuudella ennustettavissa eikä puhtaasti hypoteettinen. Tämän tutkimisen on käytävä ilmi riidanalaisen päätöksen perusteluista (ks. vastaavasti tuomio 13.4.2005, Verein für Konsumenteninformation v. komissio, T-2/03, EU:T:2005:125, 69 kohta ja tuomio 22.5.2012, Sviluppo Globale v. komissio, T-6/10, ei julkaistu, EU:T:2012:245, 64 kohta).
98 On myös huomattava, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa ja etenkin sen 2 kohdassa säädetty poikkeusjärjestelmä perustuu tietyssä tilanteessa vastakkaisten etujen eli yhtäältä etujen, joita edistetään antamalla tieto kyseisten asiakirjojen sisällöstä, ja toisaalta etujen, joita tämä tiedon antaminen uhkaa, punnintaan. Pyynnöstä tutustua asiakirjoihin tehtävä päätös riippuu siitä, mikä etu on käsiteltävässä asiassa ensisijainen (tuomio 14.11.2013, LPN ja Suomi v. komissio, C‑514/11 P ja C‑605/11 P, EU:C:2013:738, 42 kohta ja tuomio 23.9.2015, ClientEarth ja International Chemical Secretariat v. ECHA, T-245/11, EU:T:2015:675, 168 kohta).
99 Lisäksi on syytä todeta, että sen perustelemiseksi, että toimielin päättää olla antamatta tutustuttavaksi asiakirjaa, ei lähtökohtaisesti riitä, että tämä asiakirja kuuluu jonkin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa mainitun toiminnan tai intressin alaan, vaan asianomaisen toimielimen on myös selitettävä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti loukata etua, jota suojataan tässä säännöksessä säädetyllä poikkeuksella (tuomio 28.6.2012, komissio v. Éditions Odile Jacob, C‑404/10 P, EU:C:2012:393, 116 kohta; tuomio 28.6.2012, komissio v. Agrofert Holding, C‑477/10 P, EU:C:2012:394, 57 kohta ja tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C‑365/12 P, EU:C:2014:112, 64 kohta).
100 Taloudellisten etujen käsitteen osalta oikeuskäytännöstä ilmenee, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisen taloudellisten etujen suojan ei voida katsoa kattavan kaikkia yhtiötä ja sen liikesuhteita koskevia tietoja, sillä muutoin ei olisi mahdollista soveltaa pääperiaatetta, jonka mukaan yleisölle on annettava mahdollisimman laaja oikeus tutustua toimielinten hallussa oleviin asiakirjoihin (tuomio 15.12.2011, CDC Hydrogene Peroxide v. komissio, T-437/08, EU:T:2011:752, 44 kohta ja tuomio 9.9.2014, MasterCard ym. v. komissio, T-516/11, ei julkaistu, EU:T:2014:759, 81 kohta).
101 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamiseksi on siten tarpeen osoittaa, että riidanalaisiin asiakirjoihin sisältyy seikkoja, jotka ovat omiaan aiheuttamaan vahinkoa oikeushenkilön taloudellisille eduille, jos niistä annetaan tietoja. Näin on myös erityisesti silloin, kun pyydettyihin asiakirjoihin sisältyy arkaluontoisia kaupallisia tietoja, jotka koskevat erityisesti asianomaisten yritysten kaupallisia strategioita tai niiden kaupallisia suhteita, tai kun niihin sisältyy yrityksen omia tietoja, joilla tuodaan esiin sen asiantuntemus (tuomio 9.9.2014, MasterCard ym. v. komissio, T-516/11, ei julkaistu, EU:T:2014:759, 82–84 kohta).
102 Lopuksi on korostettava, että käsiteltävä asia koskee komission epäämispäätöstä, joka ei ole ristiriidassa Saksan liittotasavallan esittämien vastustamisperusteiden kanssa vaan perustuu näihin perusteisiin ja jonka seurauksena riidanalaista asiakirjaa ei siis annettu tutustuttavaksi.
103 Mainitunlaisen kielteisen päätöksen laillisuuden valvonnasta tuomioistuimissa 18.12.2007 annetun tuomion Ruotsi v. komissio (C‑64/05 P, EU:C:2007:802) 94 kohdasta ilmenee, että unionin tuomioistuinten toimivaltaan kuuluu valvoa sen aloitteesta, jonka oikeuden tutustua asiakirjaan toimielin on evännyt, voidaanko tämä epääminen perustella pätevästi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa mainituilla poikkeuksilla, riippumatta siitä, perustuuko tämä epääminen toimielimen vai kyseessä olevan jäsenvaltion suorittamaan poikkeusten arviointiin. Tästä seuraa, että unionin tuomioistuinten valvonta ei rajoitu alustavaan valvontaan sen vuoksi, että on sovellettu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohtaa. Mainitun säännöksen soveltaminen ei estä komission kielteisen päätöksen, jossa on noudatettava muun muassa perusteluvelvollisuutta ja joka perustuu sen aineelliseen arviointiin, onko kyseinen jäsenvaltio voinut soveltaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1–3 kohdassa säädettyjä poikkeuksia, kattavaa tutkimista.
104 Näiden seikkojen valossa on analysoitava kantajien argumentteja, joissa unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan pääasiallisesti yhtäältä soveltamaan Århusin yleissopimuksen 4 artiklan 4 kappaletta tai tulkitsemaan unionin lainsäädäntöä kyseisen määräyksen, jonka mukaan epäämisperusteita on tulkittava suppeasti, mukaisesti ja toisaalta toteamaan, että komissio on antanut kyseessä olevien intressien vertailussa liian suuren painoarvon kaupallisille eduille osoittamatta konkreettisesti ja täsmällisesti näiden etujen vahingoittamisen vaaraa.
105 Ensinnäkin Århusin yleissopimuksen 4 artiklan 4 kappaletta koskevien argumenttien osalta on muistutettava heti alkuun, että unionin tuomioistuimet ovat katsoneet, että velvollisuudella tulkita suppeasti tutustumisoikeuden epäämisperusteita ei voida katsoa asetettavan täsmällistä velvollisuutta (tuomio 16.7.2015, ClientEarth v. komissio, C‑612/13 P, EU:C:2015:486, 42 kohta ja tuomio 13.9.2013, ClientEarth v. komissio, T-111/11, EU:T:2013:482, 92–94 kohta). Tästä syystä kyseisellä määräyksellä ei voi olla unionin oikeudessa välittömiä oikeusvaikutuksia yksityisiin nähden (tuomio 23.1.2017, Justice & Environment v. komissio, T-727/15, ei julkaistu, EU:T:2017:18, 75 kohta).
106 Lisäksi on korostettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tekemien kansainvälisten sopimusten ensisijaisuus unionin johdetun oikeuden säännöksiin nähden edellyttää sitä, että viimeksi mainittuja on mahdollisuuksien mukaan tulkittava kyseisten sopimusten mukaisesti (ks. tuomio 7.6.2007, Řízení Letového Provozu, C-335/05, EU:C:2007:321, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). On sitä paitsi selvää, että Århusin yleissopimus sitoo unionia. Oikeuskäytännöstä seuraa lisäksi, että kansainvälisen sopimuksen määräyksen välittömän oikeusvaikutuksen puuttuminen ei estä siihen vetoamista unionin oikeuden tulkinnassa sen mukaisesti. Siten vaikka oikeuskäytännössä on esimerkiksi todettu, ettei Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleella ole välitöntä oikeusvaikutusta (ks. vastaavasti tuomio 8.3.2011, Lesoochranárske zoskupenie, C-240/09, EU:C:2011:125, 45 kohta ja tuomio 13.1.2015, neuvosto ym. v. Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht, C‑401/12 P–C‑403/12 P, EU:C:2015:4, 55 ja 61 kohta), siinä on kuitenkin tunnustettu välittömän oikeusvaikutuksen puuttumisesta huolimatta periaate johdetun oikeuden tulkinnasta kyseisen määräyksen valossa (ks. vastaavasti tuomio 8.3.2011, Lesoochranárske zoskupenie, C-240/09, EU:C:2011:125, 51 kohta).
107 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että kantajat eivät osoita, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohtaa olisi välttämättä tulkittava niiden haluamalla tavalla, jotta varmistettaisiin sen Århusin yleissopimuksen 4 artiklan 4 kappaleen mukaisuus. On muistutettava, että unionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä tunnustetaan jo, että poikkeuksia asiakirjoihin tutustumisoikeudesta on tulkittava ja sovellettava suppeasti (ks. 97 kohta edellä). Vaikka kantajien perustelematonta väitettä olisi tulkittava siten, että ne katsovat, että oikeuskäytännön pitäisi olla vieläkin rajoittavampaa, on todettava, että Århusin yleissopimuksen 4 artiklan 4 kappaleen mukainen tulkinta ei merkitse velvollisuutta päätyä niiden haluamaan lopputulokseen (ks. analogisesti tuomio 23.1.2017, Justice & Environment v. komissio, T-727/15, ei julkaistu, EU:T:2017:18, 78 kohta). Tämä väite on näin ollen hylättävä.
108 Samalla tavoin on hylättävä kantajien väitteet, joissa katsotaan yhtäältä, että Århusin yleissopimuksen 4 artiklan 4 kappaleen mukaan kaupallisille eduille voitiin antaa etusija ainoastaan, jos ne olivat oikeutetun taloudellisen edun suojelemiseksi lailla suojattuja etuja, ja toisaalta, että tällaisten etujen ulottuvuus oli direktiivin 91/414 13 artiklan mukaisesti rajallinen (ks. 95 kohta edellä). On nimittäin todettava, että kantajat eivät tuo esille yhtään sellaista seikkaa, joka olisi omiaan osoittamaan, ettei kaupallisia etuja, joihin käsiteltävässä asiassa vedotaan, olisi suojattu lailla oikeutetun taloudellisen edun suojelemiseksi. Joka tapauksessa on komission tapaan todettava, että glyfosaatin sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I hakeneiden toimijoiden kaupallisia etuja ja erityisesti niiden teollis- ja tekijänoikeuksia suojataan unionin lainsäädännössä, eli direktiivin 91/414 14 artiklassa, joka on korvattu asetuksen N:o 1107/2009 63 artiklan 2 kohdalla 14.6.2011 lukien, kuten tämän saman asetuksen 84 artiklasta ilmenee. Direktiivin 91/414 13 artiklaan, joka on korvattu asetuksen N:o 1107/2009 59 artiklalla, liittyvästä argumentista on todettava komission tapaan, että tämä säännös koskee tehoainetta koskevia testejä ja tutkimuksia eikä käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisia asiakirjoja, jotka koskevat muun muassa tällaisen tehoaineen valmistusmenetelmää. Tällaiset tiedot kuuluvat nimittäin luottamuksellisen käsittelyn piiriin, josta on säädetty direktiivin 91/414 14 artiklassa, joka on korvattu asetuksen N:o 1107/2009 63 artiklan 2 kohdalla.
109 Toiseksi kyseessä olevien intressien vertailun osalta komissio on – kuten se on perustellusti korostanut – ilmoittanut riidanalaisessa päätöksessä kantajille, että Saksan viranomaiset nojautuivat poikkeukseen eli asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen luetelmakohtaan kieltäytyäkseen antamasta riidanalaista asiakirjaa tutustuttavaksi, esittämällä yksityiskohtaisesti tiedot, jotka kyseisten viranomaisten mukaan liittyivät teollis- ja tekijänoikeuksiin. Siten vedottiin tehoaineen yksityiskohtaiseen kemialliseen koostumukseen, yksityiskohtaisiin tietoihin sen valmistusprosesseista, tietoihin tehoaineen kemiallisesta analyysistä ja kaikista sen epäpuhtauksista, lopputuotteiden koostumuksesta ja tehoaineen ilmoittaneiden eri yritysten välisistä sopimussuhteista.
110 Komissio epäsi riidanalaisen asiakirjan tutustuttavaksi antamisen sen poikkeuksen perusteella, johon Saksan liittotasavalta vetosi.
111 Komissio suoritti kuitenkin intressivertailun taloudellisten etujen ja riidanalaisen asiakirjan tutustuttavaksi antamiseen liittyvän yleisen edun välillä arvioimalla tarkasti sisällyttämistä hakeneiden toimijoiden teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaamisen riskiä. Se korosti, että riidanalainen asiakirja koski tehoainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden valmistusprosessia ja että tarpeella suojata teollis- ja tekijänoikeuksia oli etusija kyseisen asiakirjan tutustuttavaksi antamiseen liittyvään yleiseen etuun nähden. Se korosti sisällyttämistä hakeneille toimijoille aiheutuvia riskejä siitä, että kilpailijat voisivat kopioida niiden glyfosaatin valmistusmenetelmien yksityiskohdat ja tekniset eritelmät. Komission mukaan tällainen tilanne aiheuttaisi kyseessä oleville yrityksille huomattavia markkinaosuuksien menetyksiä ja jättäisi niiden teollis- ja tekijänoikeudet vaille suojaa.
112 Lisäksi komissio totesi, että yleinen etu tutustuttavaksi antamiseen oli otettu riittävästi huomioon, koska kertomusluonnoksen muiden osien, jotka oli kokonaisuudessaan annettu tutustuttavaksi, avulla oli mahdollista saada selville glyfosaatin ympäristöön päästämisen mahdolliset vaikutukset. Se luetteli tämän jälkeen erilaiset merkitykselliset seikat, jotka oli paljastettu. Se ilmoitti myös, että riidanalaiseen asiakirjaan sisältyviä muita kuin merkityksellisiä epäpuhtauksia koskevien tietojen tutustuttavaksi antaminen mahdollistaisi kunkin tuotteen valmistustavan selvittämisen, ja muistutti glyfosaatin sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I hakeneiden toimijoiden teollis- ja tekijänoikeuksille aiheutuvista vaaroista.
113 Komissio vetosi menettelyyn, jonka mukaan tehoaine oli arvioitu ja sisällytetty direktiivin 91/414 liitteeseen I, ja erityisesti sisällyttämisasiakirjoihin kohdistuviin tieteellisiin arviointeihin. Se katsoi, että glyfosaatin vaikutuksia koskevat tiedot, jotka olivat yleisesti saatavilla tehoaineen sisällyttämismenettelyn ja kantajien esittämän asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön johdosta, vastasivat asetuksen N:o 1367/2006 vaatimuksia.
114 Komissio katsoi kyseessä olevien intressien vertailun perusteella, että kun otetaan huomioon riskit, joita tietojen tutustuttavaksi antaminen merkitsi konkreettisten valmistusprosessien ja yritysten oikeuksien kannalta, viimeksi mainittujen etujen suojalla oli oltava etusija.
115 Näissä olosuhteissa on siis katsottava, että komissio on punninnut asianmukaisesti kyseessä olevia intressejä, kun se on esittänyt täsmällisesti ja konkreettisesti, miltä osin riidanalaisen asiakirjan tutustuttavaksi antaminen uhkasi glyfosaatin tai sitä sisältävien kasvinsuojeluaineiden tuottajien taloudellisia etuja.
116 Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella kolmas kanneperuste sekä kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
117 Alkuperäisessä tuomiossa komissio velvoitettiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Valituksen johdosta annetussa tuomiossa unionin tuomioistuin määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin. Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on siis tässä tuomiossa lausua kaikista eri menettelyihin liittyvistä kuluista työjärjestyksen 219 artiklan mukaisesti.
118 [Teksti oikaistu 7.6.2019 annetulla määräyksellä] Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission, CropLife American, NAM:n, ACC:n, CLI:n, Ceficin, ECPA:n ja ECCA:n vaatimusten mukaisesti.
119 Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. On päätettävä, että Ruotsin kuningaskunta sekä Saksan liittotasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Stichting Greenpeace Nederland ja Pesticide Action Network Europe (PAN Europe) velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
3) Ruotsin kuningaskunta ja Saksan liittotasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Kanninen | Schwarcz | Iliopoulos |
Julistettiin Luxemburgissa 21 päivänä marraskuuta 2018.
Allekirjoitukset