Valitus, jonka BP on tehnyt 10.12.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-38/12, BP v. FRA, 30.9.2013 antamasta tuomiosta

(Asia T-658/13 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: BP (Barcelona, Espanja) (edustajat: asianajajat L. Levi ja M. Vandenbussche)

Muu osapuoli: Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA)

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan virkamiestuomioistuimen asiassa F-38/12 30.9.2013 antaman tuomion

tämän seurauksena kumoamaan 27.2.2012 päivätyn päätöksen jättää valittajan sopimus uusimatta ja päätöksen siirtää hänet toiselle osastolle; velvoittamaan vastapuolen maksamaan valittajan aineellisesta vahingosta korvausta 1320 euroa kuukaudelta syyskuusta 2012 alkaen, mihin on lisättävä Euroopan keskuspankin ohjauskoron mukaan määräytyvät viivästyskorot korotettuina kahdella prosenttiyksiköllä, ja velvoittamaan vastapuolen maksamaan valittajan henkisestä kärsimyksestä korvausta kohtuuden mukaan arvioituna 50 000 euroa, ja

velvoittamaan vastapuolen korvaamaan ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet ja valitusasteessa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa seuraaviin valitusperusteisiin.

Päätös jättää valittajan sopimus uusimatta

Ensinnäkin valittaja väittää, että virkamiestuomioistuin on soveltanut virheellisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaan sisältyvää puolustautumisoikeuksien periaatetta ja oikeutta tulla kuulluksi sekä oikeutta tutustua asian kannalta merkityksellisiin tietoihin ja ottanut selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla.

Toiseksi valittaja katsoo, että kieltäytyessään sallimasta toista kirjelmien vaihtoa ja asian kannalta merkityksellisen selvitysaineiston esittämistä istunnossa ja vastauksena vastapuolen huomautuksiin virkamiestuomioistuin on soveltanut virheellisesti valittajan puolustautumisoikeuksia, tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja evännyt valittajalta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin.

Kolmanneksi valittajan mielestä virkamiestuomioistuin on tehnyt ilmeisen virheen arvioidessaan ensimmäistä kanneperustetta, jossa vedottiin ilmeiseen virheeseen vastapuolen päätöksen arvioinnissa, ja ottanut tosiseikat ja selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla.

Neljänneksi valittaja väittää, että vastatoimenpiteitä ja harkintavallan väärinkäyttöä koskevien kanneperusteiden arvioinnissa on tehty ilmeinen virhe, ja tosiseikat ja selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

Päätös siirtää valittaja toiselle osastolle

Ensinnäkin valittaja väittää, että virkamiestuomioistuin on arvioinut lainvastaisesti toista kanneperustetta, jonka mukaan työsopimuksen olennaista seikkaa on muutettu sääntöjenvastaisesti ja yksipuolisesti eivätkä työtehtävät ja palkkaluokka vastaa toisiaan, ja että selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

Toiseksi valittaja katsoo virkamiestuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen arvioidessaan valittajan argumenttia, jossa tämä katsoo, ettei vastapuoli kuullut valittajaa ennen siirtopäätöksen tekemistä ja että puolustautumisoikeuksia on loukattu.

Valittaja vetoaa virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan ja 88 artiklan virheelliseen soveltamiseen oikeudenkäyntikulujen osalta ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin.