Valitus, jonka Bart Nijs on tehnyt 28.3.2011 virkamiestuomioistuimen asiassa F-77/09, Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, 13.1.2011 antamasta tuomiosta

(Asia T-184/11 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Bart Nijs (Bereldange, Luxemburg) (edustaja: asianajaja F. Rollinger)

Muu osapuoli: Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen 13.1.2011 antaman tuomion

ensisijaisesti kumoamaan Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuimen ad hoc -komitean 15.1.2009 tekemän päätöksen, joka koskee kantajan viraltapanoa eläkeoikeuksia vähentämättä 1.2.2009 alkaen

kumoamaan tilintarkastustuomioistuimen 20.9.2007 tekemän päätöksen 81-2007, jolla tilintarkastustuomioistuin on luovuttanut nimittävän viranomaisen toimivaltaa ad hoc -komitealle

kumoamaan kyseisen ad hoc -komitean kaikki ja erityisesti 22. ja 29.10.2007, 23.11.2007 ja 12.6.2008 tekemät valmistelevat päätökset, joilla on käynnistetty hallinnollinen tutkinta

toissijaisesti, mikäli unionin yleinen tuomioistuin ei hyväksy ensisijaisia vaatimuksia päätösten kumoamisesta, toteamaan, että Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuimen ad hoc -komitean 15.1.2009 määräämä seuraamus on henkilöstösääntöjen 10 artiklan perusteella edellä mainituista syistä aivan liian ankara

palauttamaan asian Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimen nimittävälle viranomaiselle eri kokoonpanossa käsiteltäväksi tai, mikäli seuraamus katsotaan tarpeelliseksi, määräämään seuraamuksen, jossa otetaan laajemmin huomioon asian tosiseikat

toteamaan vaihtoehtoisesti nimenomaisesti, että oikeudenkäynnin kohtuullisen keston periaatetta ei ole noudatettu esillä olevassa asiassa, kuten edellä on esitetty, ja ottamaan tämän huomioon, kun määrätään mahdollisen seuraamuksen suuruutta

ratkaisemaan asian kannekirjelmän mukaisesti

velvoittamaan Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimen korvaamaan valitusmenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

varaamaan kantajalle mahdollisuuden vedota kaikkiin muihin oikeuksiin ja erityisesti oikeuteen ottaa kantaa Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimen kirjelmään

velvoittamaan vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut kummassakin oikeusasteessa

varaamaan kantajalle mahdollisuuden turvautua kaikkiin muihin oikeuksiin ja oikeussuojakeinoihin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa yhdeksään valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin on muuttanut oikeusriidan kohdetta, kun se on tulkinnut valittajan istunnossa esittämiä toteamuksia siten, että valittaja on luopunut päätöksen 81-2007 kumoamista koskevasta vaatimuksestaan.

Toinen valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin on vääristellyt tosiseikkoja riidanalaisen tuomion 40, 58 ja 94 kohdassa.

Kolmas valitusperuste, joka perustuu siihen, että valittajan ensimmäistä kanneperustetta on vääristelty, koska virkamiestuomioistuin ei ole ottanut huomioon Euroopan unionin henkilöstösääntöjen 22 a ja 22 b artiklaa, johon on vedottu.

Neljäs valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin ei ole soveltanut käännetyn todistustaakan periaatetta.

Viides valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin on tehnyt väärän oikeudellisen päätöksen valittajan toiseen kanneperusteeseen osalta ja siihen, että pääsihteerin henkilöstösääntöjen 11 a artiklaan liittyvästä menettelystä ei ole aiheutunut seurauksia.

Kuudes valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin on jättänyt ottamatta huomioon yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisen.

Seitsemäs valitusperuste, joka perustuu siihen, että kurinpitomenettelyyn liittyvän tutkimuksen suorittanut virkamies on ollut valittajan kannalta vahingollisesti puolueellinen.

Kahdeksas valitusperuste, joka perustuu siihen, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklaa ei ole käytännössä sovellettu, kun on kieltäydytty valvomasta tosiseikkojen ja niiden seurauksena määrätyn seuraamuksen välistä oikeasuhtaisuutta.

Yhdeksäs valitusperuste, joka perustuu siihen, että oikeudenkäynnin kohtuullisen keston periaatetta on sovellettu virheellisesti.

____________