Kanne 2.8.2013 – APRAM v. Euroopan komissio

(Asia T-403/13)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: APRAM – Administração dos Portos da Região Autónoma da Madeira, SA (Funchal, Portugali) (edustaja: asianajaja M. Gorjão-Henriques)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan 27.3.2013 tehdyn Euroopan komission päätöksen C(2013) 1870 final, jolla pienennetään koheesiorahastosta saatua tukea ”Madeiran autonominen alue – Porto do Caniçalin satamainfrastruktuurin kehittäminen” -nimiselle hankkeelle Madeiralle Portugalissa, 1 ja 2 artiklan

toteamaan, että nyt esillä olevassa asiassa ei voida soveltaa asetusta (EY) N:o 16/2003¹ eikä erityisesti sen 7 artiklaa, koska olennaisia menettelymääräyksiä ja asetusta (EY) N:o 1164/94² on rikottu ja joka tapauksessa unionin oikeusjärjestyksen voimassa olevia yleisiä oikeusperiaatteita on loukattu

julistamaan, että komission on maksettava tuen loppuosa

toissijaisesti:

a) toteamaan jo maksettujen summien palauttamismenettelyn vanhentumisen ja vielä maksatonta summaa koskevan retentio-oikeuden

b) toteamaan Euroopan komission velvollisuuden pienentää sitä oikaisua, jonka se on tehnyt niiden sääntöjenvastaisuuksien suhteen, jotka voivat johtaa jäljellä olevan tukisumman maksamatta jättämiseen kokonaisuudessaan ja kaikkien 3.6.2003 jälkeen maksettujen, mutta kesäkuun 2002 ja helmikuun 2003 välisenä aikana laskutettujen menojen palauttamiseen kokonaisuudessaan

joka tapauksessa veloittamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu menojen tukikelpoisuutta koskevien normien rikkomiseen

Riidanalaisella päätöksellä rikotaan perustamissopimuksen soveltamista koskevia oikeussääntöjä, erityisesti niitä, jotka liittyvät eurooppalaisista rahastoista rahoitettujen menojen tukikelpoisuuteen, eli asetuksen (EY) N:o 1164/94 11 artiklaa ja asetuksen (EY) N:o 16/2003 7 artiklaa. Tältä osin osapuolet ovat eri mieltä siitä, ovatko tukikelpoisuuskauden alkamisen jälkeen ja sen aikana maksetut menot eurooppalaisen rahoituksen kannalta tukikelpoisia menoja, jos ne ovat aikaisemman laskun kohteena.

Toinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EY) N:o 16/20037 artiklan lainvastaisuuteen olennaisten menettelymääräysten rikkomisen ja hierarkkisesti ylemmäntasoisen normin rikkomisen vuoksi

Päätös on myös lainvastainen, koska se perustuu asetukseen N:o 16/2003, joka on lainvastainen, koska komissaarien kollegio ei ole antanut sitä valtuutusmenettelyssä, kirjallisessa menettelyssä eikä missään muussakaan komission työjärjestykseen³ perustuvassa yksinkertaistetussa menettelyssä, koska tämän työjärjestyksen 18 artiklaa ei ole noudatettu ja koska komissio tulkitsee asetuksen N:o 16/2003 7 artiklaa ristiriitaisesti asetuksen (EY) N:o 1164/94 kanssa.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu subsidiariteettiperiaatteen loukkaamiseen

Subsidiariteettiperiaate edellyttää kulujen korvauskelpoisuuteen sovellettavien kansallisten sääntöjen vahvistamista, koska taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhtenäisyys on ala, jolla toimivalta on jaettu unionin ja jäsenvaltioiden kesken ja jonka puitteissa tätä periaatetta on noudatettava. Asetuksella N:o 16/2003 sitä kuitenkin loukataan siltä osin kuin siinä paitsi jätetään tuomatta esiin tämä periaate, siinä ei myöskään perustella sillä käyttöön otetun järjestelmän tarvetta tähän periaatteeseen nähden.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen ja siihen, että hallinto laiminlyö velvollisuuttaan noudattaa omia toimiaan

Euroopan komission vakiintunut hallinnollinen käytäntö on tulkita kyseessä olevaa normia siten kuin APRAM sitä nyt käsiteltävässä asiassa puoltaa.

Tämä tulkinta on peräisin komission hyväksymistä lähteistä ja se on annettu tiedoksi Portugalin tasavallalle muiden jäsenvaltioiden tavoin; sen sisällön mukaan Portugalin valtio voi legitiimisti luottaa sellaisten laskujen tukikelpoisuuteen, jotka on saatu ennen komissiolle tehtyä täydellistä hakemusta ja maksettu tämän jälkeen. Tämä oli myös toimivaltaisten kansallisten viranomaisten näkemys. APRAMilla oli näin ollen perusteltu luottamus siihen, että kyseiset kulut olivat tukikelpoisia.

Komission sittemmin puoltama tulkinta loukkaa selvästi oikeusvarmuuden periaatetta, koska se johtaa huomattaviin taloudellisiin rasitteisiin APRAMille ilman, että se olisi oikein tai ennalta arvattavaa.

5)    Viides kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen

Vaikka pitääkin paikkansa, että asetuksen N:o 1164/94 liitteessä II olevan H artiklan mukaan komissio voi tehdä tarpeelliseksi katsomiaan taloudellisia oikaisuja, jotka voivat merkitä myönnetyn tuen peruuttamista kokonaan tai osittain, sen täytyy myös noudattaa suhteellisuusperiaatetta ja ottaa huomioon kunkin asian olosuhteet, kuten sääntöjenvastaisuuden laji, ja sen taloudellisen vaikutuksen ulottuvuus, joita hallinto- tai valvontajärjestelmien mahdollisilla puutteilla voi olla niin, ettei se toteuta suhteettomia toimenpiteitä. Näin ollen ei voida ymmärtää, että myönnetty tuki saatetaan kokonaan peruuttaa, koska 100 prosentin oikaisua sovelletaan ainoastaan silloin, kun hallinto- ja valvontajärjestelmän puutteet tai todettu sääntöjenvastaisuus merkitsevät yhteisön sääntöjen täydellistä noudattamatta jättämistä, joka koskee kaikkia sääntöjenvastaisia maksuja. Koska näin ei ole, viranomaiset ehdottavat suuruudeltaan 5 %:n, 2 %:n tai 0 %:n oikaisuja.

Kyseessä olevan normin tulkintaan liittyvät vaikeudet ovat ratkaiseva lieventävä tekijä, joka komission on aina otettava huomioon. Olosuhteiden mukaan on olemassa vähemmän rajoittavia toimenpiteitä – pienennetyn kannan tai nollakannan mukainen oikaisu – tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Vaikka komissio näin ollen päättäisikin oikaista myönnettyjä tukia – minkä kantaja riitauttaa – tämä oikaisu ei missään nimessä saisi olla 5 prosenttia suurempi, ja sen olisi itse asiassa oltava pienempi tai nolla.

6)    Kuudes kanneperuste, joka perustuu vanhentumiseen

Mahdollisuus vaatia 3.6.2003 edeltäneiden kulujen palauttamista on joka tapauksessa jo vanhentunut, koska viimeisin lasku on päivätty 28.2.2003 eli kolme kuukautta ja kaksi päivää ennen kyseistä päivämäärää. Asetuksen N:o 2988/95⁴ mukaan seuraamusmenettelyn vanhentumisaika on neljä vuotta väärinkäytöksestä.

____________

¹ Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1164/94 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista erityissäännöistä koheesiorahastosta osarahoitettavista toimista aiheutuvien menojen tukikelpoisuuden osalta 6.1.2003 annettu komission asetus (EY) N:o 16/2003 (EYVL L 2, s. 7).

² Koheesiorahastosta 16.5.1994 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1164/94 (EYVL L 130, s. 1).

³ EYVL L 308, 8.12.2000, s. 26.

⁴ Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95 (EYVL L 312, s. 1).