UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (neljäs jaosto)
21 päivänä lokakuuta 2011 (*)
Kumoamiskanne – MEDA I -ohjelma – Erityinen rahoitussopimus – Euroopan unionille annettu valtuutus periä Marokon kuningaskunnan saatavia kolmannelta osapuolelta – Veloitusilmoitus – Muistutuskirje – Oikeustoimet, joita ei voida erottaa sopimuksesta – Toimi, joka ei voi olla kanteen kohteena – Tutkimatta jättäminen
Asiassa T‑335/09,
Groupement Adriano, Jaime Ribeiro, Conduril – Construção, ACE, kotipaikka Porto (Portugali), edustajinaan asianajajat A. Pinto Cardoso ja L. Fuzeta da Ponte,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään A.-M. Rouchaud-Joët ja S. Delaude, avustajanaan asianajaja R. Faria da Cunha,
vastaajana,
jossa vaaditaan kumoamaan yhtäältä komission 12.6.2009 antama veloitusilmoitus nro 3230905272 ja toisaalta komission 3.8.2009 päivätty kirje, jossa komissio on määrännyt maksettavaksi veloitusilmoituksella vaaditun summan ja siihen liittyvät viivästyskorot,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová sekä tuomarit K. Jürimäe (esittelevä tuomari) ja M. van der Woude,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asian tausta
1 Euroopan yhteisö, edustajanaan Euroopan yhteisöjen komissio, ja Marokon kuningaskunta ovat tehneet 22.9.2000 erityisen rahoitussopimuksen (jäljempänä erityinen rahoitussopimus) MEDA I -ohjelman puitteissa. Kyseinen ohjelma perustuu rahoituksellisista ja teknisistä toimenpiteistä (MEDA) taloudellisen ja yhteiskunnallisen rakenneuudistuksen tukemiseksi Euro−Välimeri-yhteistyökumppanuuden puitteissa 23.7.1996 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1488/96 (EYVL L 189, s. 1). Erityisellä rahoitussopimuksella on tarkoitus rahoittaa yhteisön toimesta Marokossa sijaitsevan rantatien (la rocade méditerranéenne) El Jebhan ja Ajdirin välisen tieosuuden – tieinfrastruktuurin – rakentaminen. Rahoitussopimuksessa on sovittu kyseisen tieosuuden rakennushankkeen toteuttamiseen ja rahoittamiseen liittyvistä yksityiskohtaisista säännöistä.
2 Marokon kuningaskunta ja kantaja, Groupement Adriano, Jaime Ribeiro, Conduril – Construção, ACE, ovat tehneet 21.5.2004 sopimuksen AH 04/2004 (jäljempänä sopimus) yhteisön rahoittamaa rantatieosuutta koskevan hankkeen puitteissa. Sopimus koskee erityisesti Beni Boufran (Marokko) ja Ajdirin välisen tieosuuden rakentamista.
3 Sopimuksen erityisten ehtojen 2 artiklan 1 kohdan mukaan sopimukseen sovelletaan Marokon oikeutta.
4 Marokon kuningaskunta on todennut 31.7.2006 päivätyllä kirjeellä, että sopimuksen täytäntöönpanon edellyttämien töiden suorittaminen on viivästynyt merkittävästi, ja vaatinut kantajaa korjaamaan tilanteen.
5 Marokon kuningaskunta on antanut 16.11.2006 päivätyllä kirjeellä kantajalle tiedoksi, että töiden suorittamisen määräaikaa oli pidennetty.
6 Marokon kuningaskunta on ilmoittanut kantajalle 12.8.2008 päivätyllä kirjeellä, että sopimus oli 1.8.2008 alkaen purettu sopimuksen toisen osan ”Yleiset ehdot” (jäljempänä sopimuksen yleiset ehdot) 61 artiklan ja kolmannen osan ”Erityiset ehdot” (jäljempänä sopimuksen erityiset ehdot) 61 artiklan perusteella.
7 Marokon kuningaskunta on 28.10.2008 laatinut suoritetuista töistä ja kuluista väliaikaisen laskelman nro 41 (jäljempänä väliaikainen laskelma nro 41), josta käy muun muassa ilmi, että sopimuksen erityisten ehtojen 34 artiklan perusteella kantajan on maksettava 3 745 444,76 euron suuruinen viivästymiseen perustuva sopimussakko. Mainitussa asiakirjassa tarkennetaan, että kantajan velkojen kokonaissumma Marokon kuningaskunnalle on yhteensä 3 948 424,99 euroa.
8 Komissio on 22.1.2009 päivätyllä kirjeellä todennut toimivansa Marokon kuningaskunnan lukuun ja ilmoittanut kantajalle ryhtyvänsä perimään 3 948 424,99 euron summaa väliaikaisen laskelman nro 41 perusteella sekä sopimuksen erityisten ehtojen 34 artiklan ja sopimuksen yleisten ehtojen 43.5 artiklan mukaisesti. Kyseisessä kirjeessä komissio on todennut kantajalle, että sillä on 30 päivää aikaa esittää huomautuksia, ja ellei huomautuksia esitetä, sille lähetetään veloitusilmoitus, jossa siltä vaaditaan tätä summaa.
9 Kantaja on 23.3.2009 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut komissiolle pitävänsä väliaikaista laskelmaa nro 41 virheellisenä ja toivovansa, että sopimusosapuolet voisivat sopia erimielisyytensä.
10 Marokon kuningaskunta on 23.4.2009 annetulla hallinnollisella määräyksellä antanut kantajalle tiedoksi, että 3 825 324,11 euron summa peritään väliaikaisen laskelman nro 40 jälkeen laadittavissa laskelmissa, jotka koskevat suoritettuja töitä ja kuluja.
11 Komissio on lähettänyt 12.6.2009 kantajalle veloitusilmoituksen nro 3230905272 (jäljempänä veloitusilmoitus), jossa vaaditaan kantajalta 3 949 869,02 euron summaa, josta viivästymiseen perustuvan sopimussakon osuus on 3 745 444,76 euroa ja takaisin perittävän ”väliaikaisen laskelman nro 40 ja sitä edeltäneiden väliaikaisten laskelmien perusteella selvittämättömän ennakkomaksun määrän” osuus on 204 424,26 euroa.
12 Kantaja on pyytänyt 22.6.2009 komissiolle osoitetulla kirjeellä veloitusilmoituksen kumoamista.
13 Komissio on 1.7.2009 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut kantajalle, että se ei voinut myöntyä kantajan 22.6.2009 esittämään pyyntöön. Lisäksi komissio on kyseisessä kirjeessä täsmentänyt, että 23.4.2009 annetussa hallinnollisessa määräyksessä mainitusta 3 825 324,11 euron summasta 204 424,26 euroa vastaa ”väliaikaisen laskelman nro 40 ja sitä edeltäneiden väliaikaisten laskelmien perusteella selvittämättömän ennakkomaksun määrää” ja 3 745 444,76 euroa vastaa viivästymiseen perustuvaa sopimussakkoa; näistä summista on vähennetty väliaikaisella laskelmalla nro 40 hyväksytty 124 544,91 euron summa.
14 Komissio on lähettänyt 3.8.2009 kantajalle kirjeen (jäljempänä muistutuskirje), jossa todettiin, että veloitusilmoituksessa vaadittua summaa ei ollut maksettu, ja pyydettiin kantajaa maksamaan kyseinen maksu viivästyskorkoineen 15 päivän kuluessa muistutuskirjeen saamisesta.
15 Marokon kuningaskunta on vahvistanut 26.3.2010 komission Marokon edustustolle osoitetulla kirjeellä, että se on antanut tälle valtuutuksen toimia sen puolesta ja lukuun kantajan velkojen perimiseksi.
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
16 Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.8.2009 toimittamallaan kannekirjelmällä.
17 Komissio esitti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan mukaisen oikeudenkäyntiväitteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.12.2009 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla.
18 Kantaja toimitti 12.2.2010 oikeudenkäyntiväitettä koskevat huomautuksensa.
19 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa veloitusilmoituksen ja muistutuskirjeen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut myös siinä tapauksessa, että kanne jätetään tutkimatta.
20 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
21 Työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi asianosaisen hakemuksesta ratkaista tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan kysymyksen käsittelemättä itse pääasiaa. Saman artiklan 3 kohdan mukaan jatkokäsittely on suullinen, jollei unionin yleinen tuomioistuin toisin päätä.
22 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta riittävästi tietoja ratkaistakseen komission esittämän pyynnön ilman suullista käsittelyä.
23 Komissio vaatii, että käsiteltävä kanne on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että yhtäältä unionin yleinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen, koska veloitusilmoitus on annettu sopimusoikeudellisessa asiayhteydessä, ja toisaalta, että veloitusilmoitus tai muistutuskirje eivät kumpikaan ole EY 230 artiklassa tarkoitettuja kannekelpoisia toimia.
24 Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että unionin tuomioistuimet tutkivat EY 230 artiklan nojalla toimielinten sellaisten toimien laillisuuden, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin muuttaen näiden oikeusasemaa selvästi (asia 60/81, IBM v. komissio, tuomio 11.11.1981, Kok., s. 2639, Kok. Ep. VI, s. 231, 9 kohta ja yhdistetyt asiat T-377/00, T-379/00, T-380/00, T-260/01 ja T-272/01, Philip Morris International v. komissio, tuomio 15.1.2003, Kok., s. II-1, 81 kohta).
25 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä toimivalta koskee vain EY 249 artiklassa tarkoitettuja toimia, joita toimielinten on tehtävä perustamissopimuksessa määrättyjen edellytysten täyttyessä (ks. yhdistetyt asiat T-314/03 ja T-378/03, Musée Grévin v. komissio, määräys 10.5.2004, Kok., s. II-1421, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Sitä vastoin toimielinten tekemät toimet, jotka liittyvät puhtaasti sopimusoikeudelliseen asiayhteyteen, josta niitä ei voida erottaa, eivät luonteensa puolesta kuulu niihin EY 249 artiklassa tarkoitettuihin toimiin, joiden kumoamista voidaan vaatia unionin tuomioistuimilta EY 230 artiklan nojalla (edellä 25 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Musée Grévin v. komissio, määräyksen 64 kohta).
27 Nyt käsiteltävän asian asiakirjoista käy ilmi, että komissio on lähettänyt veloitusilmoituksen ja muistutuskirjeen, joiden tarkoituksena on sen viivästymiseen perustuvan sopimussakon periminen, joka kantajan on suoritettava Marokon kuningaskunnalle sopimuksen täyttämättä jättämisen ja selvittämättömän ennakkomaksun vuoksi, ja näin toiminut omankin ilmoituksensa mukaan Marokon kuningaskunnan puolesta ja lukuun sopimusoikeudellisessa asiayhteydessä.
28 Ensinnäkin Marokon kuningaskunnan 31.7.2006 ja 12.8.2008 päivätyistä kirjeistä kantajalle käy ilmi, että Marokon kuningaskunta on ollut tietoinen sopimuksen täyttämättä jättämisestä vuodesta 2006 lähtien, mikä on saanut sen purkamaan kyseisen sopimuksen vuonna 2008. Marokon kuningaskunta on ilmoittanut kantajalle 28.10.2008 päivätyllä väliaikaisella laskelmalla nro 41, että tämän oli maksettava viivästymiseen perustuvaa sopimussakkoa sopimuksen yleisten ehtojen 34 artiklan ja sopimuksen erityisten ehtojen 34 artiklan perusteella. Sopimuksen yleisten ehtojen 34 artiklassa määrätään, että Marokon kuningaskunnalla on oikeus kertakorvaukseen, jos sopimuksen täytäntöönpano viivästyy, ja sopimuksen erityisten ehtojen 34 artiklassa määrätään kyseisen kertakorvauksen laskemiseen liittyvistä yksityiskohtaisista säännöistä.
29 Seuraavaksi on todettava, että siitä 22.1.2009 päivätystä kirjeestä, jolla komissio ilmoitti kantajalle, että sille tullaan lähettämään veloitusilmoitus, käy selkeästi ilmi, että kyseinen veloitusilmoitus perustuu sopimuksen erityisten ehtojen 34 artiklaan sekä sopimuksen yleisten ehtojen 43.5 artiklaan. Sopimuksen yleisten ehtojen 43.5 artiklassa määrätään sopimuksen toimeksisaajan velvollisuudesta palauttaa Marokon kuningaskunnalle ne maksetut summat, jotka ylittävät lopullisesti maksettavaksi kuuluvan summan. Lisäksi on korostettava, että yhtäältä komissio on ilmoittanut 22.1.2009 päivätyssä kirjeessä toimivansa Marokon kuningaskunnan lukuun, ja toisaalta Marokon kuningaskunta on vahvistanut 26.3.2010 komission Marokon edustustolle osoitetulla kirjeellä antaneensa tälle valtuutuksen toimia sen puolesta ja lukuun kantajan velkojen perimiseksi.
30 Lopulta komission 1.7.2009 päivätystä kirjeestä kantajalle käy ilmi, että veloitusilmoitus on annettu sopimuksen yleisten ehtojen 34.1 artiklan perusteella. Samassa kirjeessä komissio selittää, että veloitusilmoitus on ollut seurausta 23.4.2009 annetusta hallinnollisesta määräyksestä, jolla Marokon kuningaskunta oli ilmoittanut kantajalle sen 3 825 324,11 euron suuruisen summan perinnästä, joka koostuu viivästymiseen perustuvasta sopimussakosta ja selvittämättömästä ennakkomaksusta.
31 Kun otetaan huomioon edellä esitetty, on katsottava, että komission antama veloitusilmoitus liittyy kantajan ja Marokon kuningaskunnan väliseen sopimussuhteeseen. Koska lisäksi muistutuskirjeen ainoa tarkoitus on määrätä kantaja maksamaan veloitusilmoituksessa tarkoitetut summat, myös kyseinen kirje liittyy sopimussuhteeseen.
32 Toimielimen sopimusoikeudellisessa asiayhteydessä tekemä toimi voidaan kuitenkin erottaa kyseisestä asiayhteydestä yhtäältä, kun toimielin on tehnyt sen omaa toimivaltaansa käyttäessään, ja toisaalta, kun toimella on sellaisenaan sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa sen kohteen etuihin, eli se voi siten olla kumoamiskanteen kohteena. Tällaisissa olosuhteissa kantajan nostama kumoamiskanne on otettava tutkittavaksi (ks. vastaavasti ja analogisesti asia C-395/95 P, Geotronics v. komissio, tuomio 22.4.1997, Kok., s. I-2271, 14 ja 15 kohta ja asia T-481/08, Alisei v. komissio, määräys 8.2.2010, Kok., s. II-117, 63 ja 64 kohta).
33 Tässä yhteydessä ”toimielimen oma toimivalta” pitää ymmärtää sellaiseksi joko perustamissopimuksiin tai johdettuun oikeuteen perustuvaksi toimivallaksi, joka liittyy julkisen vallan käyttöön ja joka mahdollistaa siten kolmanteen osapuoleen kohdistuvien oikeuksien ja velvollisuuksien luomisen tai muuttamisen yksipuolisesti. Mikäli toimielin sitä vastoin käyttää sopimussuhteeseen perustuvia oikeuksia sellaisessa tilanteessa, jossa unionille on annettu valtuutus toimia yhden sopimusosapuolen puolesta ja lukuun, ei kyse ole toimielimen oman toimivallan käyttämisestä edellisessä kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.
34 Kuten edellä 27–31 kohdassa on todettu, nyt käsiteltävässä asiassa sekä veloitusilmoitus että muistutuskirje on kuitenkin annettu sellaisen valtuutuksen nojalla, jonka Marokon kuningaskunta on antanut unionille kantajan niiden velkojen perimiseksi, jotka johtuvat sopimuksen erityisistä ja yleisistä ehdoista. Näin ollen komissio ei ole tehnyt kyseisiä toimenpiteitä sellaista julkista valtaa käyttäen, joka sillä on unionin oikeuden nojalla.
35 Näin ollen komission oman toimivallan käyttämistä koskeva edellytys ei täyty.
36 Tämän vuoksi nyt käsiteltävä kanne on jätettävä tutkimatta ilman, että on tarpeen tutkia, onko veloitusilmoituksella tai muistutuskirjeellä ollut sellaisenaan sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin.
Oikeudenkäyntikulut
37 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaan on niin, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi tai jos siihen on muutoin erityisiä syitä, unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan.
38 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että vaikka kantajan vaatimukset on hylätty, komission laatiman veloitusilmoituksen sanamuodot eivät ole selviä ja yksiselitteisiä. Tietyt ilmoituksen piirteet ja erityisesti viittaus EY 256 artiklan nojalla täytäntöönpanokelpoisen päätöksen mahdolliseen tekemiseen saattoivat nimittäin antaa kantajalle vaikutelman, että kyseessä olisi ollut komission omaa toimivaltaa käyttäen tehty toimi. Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin katsoo nyt käsiteltävässä asiassa esille tulleiden seikkojen perusteella oikeaksi määrätä, että komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja että se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanne jätetään tutkimatta.
2) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Groupement Adriano, Jaime Ribeiro, Conduril – Construção, ACE:n oikeudenkäyntikulut.
Annettiin Luxemburgissa 21 päivänä lokakuuta 2011.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |