Language of document : ECLI:EU:C:2019:573

Asia C-543/17

Euroopan komissio

vastaan

Belgian kuningaskunta

 Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 8.7.2019

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – SEUT 258 artikla – Toimenpiteet nopeiden sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi – Direktiivi 2014/61/EU – Täytäntöönpanon laiminlyönti ja/tai täytäntöönpanotoimenpiteiden ilmoittamatta jättäminen – SEUT 260 artiklan 3 kohta – Päiväkohtaista uhkasakkoa koskeva vaatimus – Uhkasakon määrän laskeminen

1.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen arviointi siitä, onko kanne perusteltu – Huomioon otettava tilanne – Tilanne perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä

(SEUT 258 artikla)

(ks. 23 ja 24 kohta)

2.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Direktiivistä johtuvien velvoitteiden noudattamatta jättäminen – Velvollisuus ilmoittaa täytäntöönpanotoimenpiteistä – Ulottuvuus

(SEUT 260 artiklan 3 kohta)

(ks. 48–59 kohta)

3.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen tuomio, jossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan – Direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteistä ilmoittamista koskevan velvollisuuden noudattamatta jättäminen – Rahamääräiset seuraamukset – Uhkasakko – Noudattamatta jättämisen jatkuminen siihen asti, kun unionin tuomioistuin tutkii asian tosiseikat – Maksuvelvollisuuden määrääminen – Edellytys – Noudattamatta jättämisen jatkuminen tuomion antamiseen asti

(SEUT 260 artiklan 3 kohta)

(ks. 60, 61, 78–82 ja 91-93 kohta)

4.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen tuomio, jossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan – Direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteistä ilmoittamista koskevan velvollisuuden noudattamatta jättäminen – Rahamääräiset seuraamukset – Uhkasakko – Muodon ja suuruuden määrittäminen – Unionin tuomioistuimen harkintavalta – Perusteet

(SEUT 260 artiklan 3 kohta)

(ks. 83 ja 84 kohta)

5.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen tuomio, jossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan – Direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteistä ilmoittamista koskevan velvollisuuden noudattamatta jättäminen – Rahamääräiset seuraamukset – Uhkasakko – Suuruuden määrittäminen – Perusteet

(SEUT 260 artiklan 3 kohta)

(ks. 85–89 kohta)

Tiivistelmä

Unionin tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi ensimmäistä kertaa SEUT 260 artiklan 3 kohtaa, jonka nojalla voidaan määrätä taloudellinen seuraamus, jos velvollisuutta ilmoittaa toimenpiteistä, joilla unionin direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ei noudateta

Tuomiossa komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat verkot) (C-543/17), joka annettiin 8.7.2019 suuren jaoston kokoonpanossa, unionin tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi SEUT 260 artiklan 3 kohtaa(1) ensimmäistä kertaa. Unionin tuomioistuin hyväksyi komission Belgiaa vastaan nostaman jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen ja velvoitti kyseisen jäsenvaltion maksamaan 5 000 euron suuruista päiväkohtaista uhkasakkoa tuomion julistamispäivästä alkaen, koska tämä oli laiminlyönyt osittain nopeista sähköisistä viestintäverkoista annetun direktiivin 2014/61(2) täytäntöönpanon ja siten myös jättänyt ilmoittamatta komissiolle kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistä.

Jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivi 2014/61 osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään 1.1.2016 ja ilmoitettava komissiolle toteutetuista kansallisista toimenpiteistä.

Komissio nosti 15.9.2017 jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen, koska se katsoi, ettei Belgia ollut tälle asetetussa määräajassa pannut direktiiviä täysimääräisesti täytäntöön eikä ilmoittanut vastaavista kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistä. Lisäksi komissio vaati, että Belgia velvoitetaan maksamaan päiväkohtaista uhkasakkoa tuomion julistamisesta alkaen, koska tämä oli laiminlyönyt kyseisen direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteistä ilmoittamisen. Uhkasakon vaadittu määrä oli aluksi 54 639 euroa ja lopulta 6 071 euroa, kun otettiin huomioon Belgian edistys direktiivin täytäntöönpanossa kanteen nostamisen jälkeen. Komissio totesi, että puutteita oli enää ainoastaan Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoalueen tasolla.

Unionin tuomioistuin totesi ensiksi, että koska Belgialle perustellussa lausunnossa asetetun määräajan, sellaisena kuin se oli komission pidennettyä määräaikaa Belgian pyynnöstä, päättymispäivänä Belgia ei ollut toteuttanut direktiivin 2014/61 kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä eikä myöskään ilmoittanut tällaisista toimenpiteistä komissiolle, se ei ole noudattanut kyseisen direktiivin mukaisia velvoitteitaan.

Unionin tuomioistuin tarkasteli toiseksi SEUT 260 artiklan 3 kohdan ulottuvuutta ja muistutti sanamuodosta ja tavoitteesta kyseisessä määräyksessä, joka otettiin käyttöön Lissabonin sopimuksella, jotta jäsenvaltioita kannustettaisiin entistä voimakkaammin panemaan direktiivit täytäntöön asetetussa määräajassa mutta myös kevennettäisiin ja nopeutettaisiin menettelyä niihin tapauksiin liittyvien rahamääräisten seuraamusten määräämiseksi, joissa jäsenvaltiot jättävät täyttämättä velvollisuutensa ilmoittaa kansallisista toimenpiteistä, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Unionin tuomioistuin tulkitsi kyseistä määräystä siten, että sillä on kaksi tavoitetta. Määräyksellä pyritään yhtäältä takaamaan komissiolle unionin oikeuden tehokkaan soveltamisen turvaamista varten annetut toimintamahdollisuudet ja turvaamaan puolustautumisoikeudet sekä jäsenvaltioilla SEUT 258 artiklan(3) ja SEUT 260 artiklan 2 kohdan(4) yhdessä soveltamisen nojalla oleva prosessuaalinen asema. Toisaalta sillä pyritään siihen, että unionin tuomioistuin voi hoitaa lainkäyttötehtävänsä, jona on arvioida yhdessä ainoassa menettelyssä sitä, onko asianomainen jäsenvaltio täyttänyt ilmoittamisvelvollisuuteensa, ja mahdollisesti arvioida tässä yhteydessä todetun jäsenyysvelvoitteiden rikkomisen vakavuutta ja määrätä sellainen rahamääräinen seuraamus, jota se pitää asian olosuhteisiin nähden soveliaimpana.

Näin ollen unionin tuomioistuin totesi, että velvollisuudella ilmoittaa toimenpiteistä, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, tarkoitetaan SEUT 260 artiklan 3 kohdassa jäsenvaltioilla olevaa velvollisuutta toimittaa riittävän selvät ja täsmälliset tiedot direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteistä. Täyttääkseen oikeusvarmuuden edellytyksen ja varmistaakseen kyseisen direktiivin kaikkien säännösten täytäntöönpanon koko asianomaisella alueella jäsenvaltioiden on ilmoitettava direktiivin kunkin säännöksen osalta, millä kansallisilla säännöksillä tai määräyksillä kyseinen säännös on pantu täytäntöön. Kun tällainen ilmoitus on tehty, on komission tehtävänä osoittaa, jotta asianomaiselle jäsenvaltiolle voidaan määrätä kyseisessä määräyksessä tarkoitettu rahamääräinen seuraamus, että on ilmeistä, ettei tiettyjä täytäntöönpanotoimenpiteitä ole toteutettu tai että ne eivät kata asianomaisen jäsenvaltion koko aluetta. Sitä vastoin unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole tutkia SEUT 260 artiklan 3 kohdan perusteella aloitetussa menettelyssä sitä, toteutuuko kyseisen direktiivin täytäntöönpano asianmukaisesti komissiolle ilmoitetuilla kansallisilla toimenpiteillä.

Unionin tuomioistuin katsoi, että kyseistä määräystä sovelletaan nyt käsiteltävässä asiassa, koska Belgia on osittain jättänyt täyttämättä velvollisuutensa ilmoittaa toimenpiteistä. Koska Belgia ei ollut siihen päivään mennessä, jona unionin tuomioistuin tutki tosiseikat, edelleenkään toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä direktiivin 2014/61 usean säännöksen(5) täytäntöön panemiseksi kansallisessa oikeusjärjestyksessään Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoalueen osalta eikä siten myöskään ilmoittanut tällaisista täytäntöönpanotoimenpiteistä komissiolle, Belgia on osittain jatkanut jäsenyysvelvoitteidensa rikkomista.

Todettuaan, että Belgian velvoittaminen maksamaan uhkasakkoa on asianmukainen taloudellinen keino sen varmistamiseksi, että kyseinen jäsenvaltio noudattaa direktiivin 2014/61 ja perussopimusten mukaisia velvoitteitaan, unionin tuomioistuin arvioi harkintavaltansa puitteissa kyseessä olevan rikkomisen vakavuutta ja kestoa määrittääkseen uhkasakon määrän. Tämän tarkastelun päätteeksi unionin tuomioistuin velvoitti Belgian maksamaan komissiolle 5 000 euron suuruista päiväkohtaista uhkasakkoa tuomion julistamispäivästä alkaen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen päättymispäivään saakka.


1      Unionin tuomioistuin voi SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla määrätä asianomaiselle jäsenvaltiolle taloudellisen seuraamuksen (kiinteämääräinen hyvitys tai päiväkohtainen uhkasakko), jos velvollisuutta ilmoittaa komissiolle toimenpiteistä, joilla unionin direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ei noudateta.


2      Toimenpiteistä nopeiden sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/61/EU (EUVL 2014, L 155, s. 1).


3      SEUT 258 artiklassa säädetään komission nostamasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta.


4      SEUT 260 artiklan 2 kohdassa säädetään menettelystä, joka aloitetaan, jos jäsenvaltio ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä annetun tuomion täytäntöönpanemiseksi. Unionin tuomioistuin voi määrätä rahamääräisen seuraamuksen (kiinteämääräinen hyvitys tai uhkasakko).


5      Toisin sanoen direktiivin 2 artiklan 7–9 ja 11 kohdan, 4 artiklan 5 kohdan sekä 8 artiklan.