Asia T-262/10

Microban International Ltd ja

Microban (Europe) Ltd

vastaan

Euroopan komissio

Kansanterveys – Luettelo lisäaineista, joita voidaan käyttää elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistukseen – Alkuperäinen hakija peruu hakemuksen lisäaineen sisällyttämisestä luetteloon – Komission päätös jättää 2,4,4’-trikloori-2’-hydroksidifenyylieetteri sisällyttämättä luetteloon – Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen – Sääntelytoimi – Yksityistä suoraan koskeva toimi – Täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttuminen – Oikeudellinen perusta

Tuomion tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu sääntelytoimen käsite – Kaikki yleisesti sovellettavat toimet lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä toimia lukuun ottamatta

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Yksityistä suoraan koskeva toimi – Arviointiperusteet

(EY 230 artiklan neljäs kohta; SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

3.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Komission päätös, jolla lisäaine jätetään sisällyttämättä direktiivissä 2002/72 vahvistettuun luetteloon sallituista lisäaineista – Yritysten, jotka käyttävät kyseistä lisäainetta tuotteidensa valmistuksessa, nostama kanne – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

4.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvat materiaalit ja tarvikkeet – Komission päätös, jolla lisäaine jätetään sisällyttämättä direktiivissä 2002/72 vahvistettuun luetteloon sallituista lisäaineista – Oikeudellinen perusta – Asetuksen N:o 1935/2004 11 artiklan 3 kohtaa ei voida hyväksyä oikeudelliseksi perustaksi

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1935/2004 11 artiklan 3 kohta; komission direktiivi 2002/72)

5.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvat materiaalit ja tarvikkeet – Komission päätös, jolla lisäaine jätetään sisällyttämättä direktiivissä 2002/72 vahvistettuun luetteloon sallituista lisäaineista – Päätöksen tekeminen sen seurauksena, että alkuperäinen hakija peruu hakemuksen lisäaineen sisällyttämisestä luetteloon

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1935/2004; komission direktiivi 2002/72)

1.      SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu sääntelytoimen käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia yleisesti sovellettavia toimia, lukuun ottamatta lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä.

Tässä yhteydessä lisäaineen jättämisestä sisällyttämättä elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista muovisista materiaaleista ja tarvikkeista annetussa direktiivissä 2002/72 vahvistettuun luetteloon lisäaineista, joita voidaan käyttää tällaisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistukseen, tehty komission päätös, joka on tehty elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista ja direktiivien 80/590 ja 89/109 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 1935/2004 11 artiklan 3 kohdan nojalla, on SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu sääntelytoimi. Komissio nimittäin tekee tällaisen päätöksen käyttäessään täytäntöönpanovaltaansa eikä lainsäädäntövaltaansa. Kun kyseinen päätös koskee kaikkia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka tuottavat ja/tai pitävät markkinoilla kyseistä lisäainetta sekä sitä sisältäviä tarvikkeita ja materiaaleja, se on lisäksi yleisesti sovellettava, koska se koskee objektiivisesti määriteltyjä tilanteita ja sen oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyyn henkilöryhmään.

(ks. 21–25 kohta)

2.      SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen hänelle osoitetusta toimesta tai toimesta, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

Henkilöä suoraan koskevan toimen käsitteestä on todettava, että ilmaisu ”joka koskee häntä suoraan” on SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa kahdesti. Tässä määräyksessä toistetaan yhtäältä EY 230 artiklan neljännen kohdan sanamuoto ja viitataan ”säädökse[en], joka koskee häntä suoraan”. Toisaalta SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa otetaan käyttöön käsite ”sääntelytoim[i], joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä”.

Vaatimus, jonka mukaan toimen on koskettava henkilöä suoraan, sellaisena kuin tämä vaatimus ilmeni EY 230 artiklan neljännestä kohdasta, edellyttää ensinnäkin, että riitautetulla toimella on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan, ja toiseksi, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on täysin automaattista ja perustuu yksinomaan riitautettuun lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista. Sillä, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa mahdollistetaan se, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, pyritään väljentämään suorien kanteiden nostamista koskevia edellytyksiä. Henkilöä suoraan koskevan toimen käsitettä, sellaisena kuin siitä on uudelleen määrätty tässä määräyksessä, ei näin ollen voida missään tapauksessa tulkita suppeammin kuin henkilöä suoraan koskevan toimen käsitettä, sellaisena kuin se ilmeni EY 230 artiklan neljännestä kohdasta. Kun on todettu, että komission päätös koskee kantajaa suoraan EY 230 artiklan neljännestä kohdasta ilmenevässä henkilöä suoraan koskevan toimen käsitteessä tarkoitetuin tavoin, on näin ollen katsottava, että kyseinen päätös koskee kantajaa suoraan myös SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa uudelleen määrätyssä henkilöä suoraan koskevan toimen käsitteessä tarkoitetuin tavoin.

(ks. 18, 26, 27 ja 32 kohta)

3.      Lisäaineen jättämisestä sisällyttämättä elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista muovisista materiaaleista ja tarvikkeista annetussa direktiivissä 2002/72 vahvistettuun luetteloon lisäaineista, joita voidaan käyttää tällaisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistukseen, tehdyllä komission päätöksellä, josta seuraa, että kyseistä lisäainetta sisältävien materiaalien ja tarvikkeiden markkinoilla pitäminen on kiellettyä, on katsottava olevan välittömiä vaikutuksia sellaisten yritysten oikeusasemaan, jotka ostavat kyseistä lisäainetta ja käyttävät sitä valmistaakseen tuotetta, jolla on antibakteerisia ja antimikrobisia ominaisuuksia ja jota myydään edelleen käytettäväksi elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistuksessa.

(ks. 28 ja 30 kohta)

4.      Lisäaineen jättämisestä sisällyttämättä elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista muovisista materiaaleista ja tarvikkeista annetussa direktiivissä 2002/72 vahvistettuun luetteloon lisäaineista, joita voidaan käyttää tällaisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistukseen, tehty komission päätös, jossa komissio on kieltänyt pitämästä tiettyä lisäainetta markkinoilla lisäaineena, jota käytetään elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien materiaalien ja tarvikkeiden valmistuksessa, ja tässä tarkoituksessa kieltäytynyt sisällyttämästä kyseistä lisäainetta positiiviluetteloon ja poistanut sen väliaikaisesta luettelosta, ei voi perustua elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista ja direktiivien 80/590 ja 89/109 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 1935/2004 11 artiklan 3 kohtaan. Asetuksen N:o 1935/2004 11 artiklan 3 kohta koskee nimittäin vain tapauksia, joissa komissio aikoo hyväksyä elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuviin materiaaleihin ja tarvikkeisiin sisältyvän aineen käytön ja markkinoilla pitämisen unionissa.

(ks. 46–48 kohta)

5.      Komissio ei noudata elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista ja direktiivien 80/590 ja 89/109 kumoamisesta annetussa asetuksessa N:o 1935/2004 ja elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista muovisista materiaaleista ja tarvikkeista annetussa direktiivissä 2002/72 säädettyä menettelyä, kun se tekee sen seurauksena, että alkuperäinen hakija peruu hakemuksensa lisäaineen sisällyttämisestä sallittujen lisäaineiden luetteloon, päätöksen kyseisen lisäaineen jättämisestä sisällyttämättä direktiivissä 2002/72 vahvistettuun luetteloon lisäaineista, joita voidaan käyttää elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistukseen, koska ei ole olemassa asetuksen N:o 1935/2004 14 perustelukappaleessa tarkoitettua riskinhallintaa koskevaa päätöstä.

(ks. 67 ja 69 kohta)