Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 26.2.2013 (Haparanda tingsrättin (Ruotsi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) - Åklagaren v. Hans Åkerberg Fransson
(Asia C-617/10)
(Euroopan unionin perusoikeuskirja - Soveltamisala - 51 artikla - Unionin oikeuden soveltaminen - Seuraamusten määrääminen unionin omille varoille vahingollisten toimien vuoksi - 50 artikla - Ne bis in idem -periaate - Kansallinen järjestelmä, jonka mukaan seuraamusten määräämiseksi samasta kielletystä teosta sovelletaan kahta erillistä menettelyä eli hallinnollista menettelyä ja rikosoikeudellista menettelyä - Yhteensoveltuvuus)
Oikeudenkäyntikieli: ruotsi
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Haparanda tingsrätt
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Åklagaren
Vastaaja: Hans Åkerberg Fransson
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö - Haparanda tingsrätt - SEU 6 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklan tulkinta - Kansallinen oikeuskäytäntö, jonka mukaan mahdollisesti ne bis in idem -periaatteen vastaisten kansallisten oikeussääntöjen soveltamatta jättämisen on perustuttava selvästi Euroopan ihmisoikeussopimukseen tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön - Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan samasta verolainsäädännön vastaisesta teosta voidaan määrätä sekä hallinnollinen veronkorotus että rikosoikeudellinen vankeusrangaistus - Kansallisen järjestelmän, jonka mukaan seuraamusten määräämiseksi samasta kielletystä teosta sovelletaan kahta erillistä menettelyä, yhteensoveltuvuus ne bis in idem -periaatteen kanssa
Tuomiolauselma
Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklassa mainittu ne bis in idem -periaate ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio määrää saman teon eli arvonlisäveron ilmoitusvelvollisuuden noudattamatta jättämisen perusteella ensin verotuksellisen seuraamuksen ja sitten rikosoikeudellisen seuraamuksen, jos ensimmäinen seuraamus ei ole luonteeltaan rikosoikeudellinen, mikä on kansallisen tuomioistuimen tutkittava.
Unionin oikeudessa ei säännellä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten välistä suhdetta eikä määrätä myöskään siitä, millä tavoin kansallisen tuomioistuimen on toimittava silloin, kun on kyse ristiriidasta tässä yleissopimuksessa taattujen oikeuksien ja kansallisen oikeussäännön välillä.
Unionin oikeus on esteenä oikeuskäytännölle, jonka mukaan kansallisen tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta Euroopan unionin perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien vastaisia säännöksiä vain, jos kyseinen ristiriita käy selvästi ilmi perusoikeuskirjan sanamuodosta tai siihen liittyvästä oikeuskäytännöstä, koska kyseisen oikeuskäytännön nojalla kansallisella tuomioistuimella ei ole mahdollisuutta tarvittaessa unionin tuomioistuimen kanssa yhteistyössä toimien täysimääräisesti arvioida mainitun säännöksen yhteensopivuutta perusoikeuskirjan kanssa.
____________1 - EUVL C 72, 5.3.2011.