Language of document : ECLI:EU:C:2022:50

Asia C638/19 P

Euroopan komissio

vastaan

European Food SA ym.

 Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 25.1.2022

Muutoksenhaku – Valtiontuki – SEUT 107 ja 108 artikla – Kahdenvälinen investointisuojasopimus – Välityslauseke – Romania – Liittyminen Euroopan unioniin – Taloudellisten kannustinten järjestelmän kumoaminen ennen liittymistä – Välitystuomio, jossa määrätään vahingonkorvauksen maksamisesta liittymisen jälkeen – Euroopan komission päätös, jossa todetaan, että korvauksen maksaminen on sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea, ja määrätään se perittäväksi takaisin – Komission toimivalta – Unionin oikeuden ajallinen soveltaminen – Sen ajankohdan määrittäminen, jolloin tuensaajalle on myönnetty oikeus tukeen – SEU 19 artikla – SEUT 267 ja SEUT 344 artikla – Unionin oikeuden itsenäisyys

1.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen ja selvitysaineiston virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Unionin tuomioistuimen harjoittama tosiseikkojen ja selvitysaineiston arvioinnin valvonta – Tutkimatta jättäminen selvitysaineiston vääristämistä lukuun ottamatta – Unionin tuomioistuimen harjoittama asian tosiseikkojen oikeudellisen luonnehdinnan valvonta – Hyväksyttävyys

(SEUT 256 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

(ks. 71–74 kohta)

2.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Velvollisuus ilmoittaa täsmällisesti, miltä osin unionin yleisen tuomioistuimen päättelyä arvostellaan – Valitusperuste, joka perustuu itse valituksenalaiseen tuomioon ja jolla pyritään riitauttamaan sen perusteltavuus – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 256 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohta)

(ks. 75–79 ja 81 kohta)

3.        Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Uusien jäsenvaltioiden liittyminen Euroopan unioniin – Valtiontukisäännöstön soveltaminen liittymisajankohdasta lähtien – Komission toimivalta – Kyseisestä ajankohdasta lähtien myönnettyjen tukitoimenpiteiden valvonta – Jäsenvaltio maksaa unioniin liittymisensä jälkeen julistetulla välitystuomiolla myönnetyn korvauksen ennen liittymistä aiheutetusta vahingosta – Toimenpide, jota komissio pitää valtiontukena – Tuen myöntämisajankohdan määrittäminen – Peruste – Edunsaajat saavat varman oikeuden tuen saamiseen – Korvauksensaajien välitystuomion julistamispäivänä saama varma oikeus – Komission toimivalta valvoa toimenpidettä SEUT 108 artiklan nojalla

(SEUT 107 ja SEUT 108 artikla)

(ks. 109–127 kohta)

4.        Kansainväliset sopimukset – Jäsenvaltioiden sopimukset – Jäsenvaltion ennen unioniin liittymistään tekemät sopimukset – Ruotsin kuningaskunnan ja Romanian välinen kahdenvälinen investointisuojasopimus – Kyseisen sopimuksen vaikutukset unioniin liittymisen jälkeen – Määräys, jonka nojalla jäsenvaltion investoija voi saattaa välimiesoikeuden ratkaistavaksi oikeusriidan, jossa toisena osapuolena on muu jäsenvaltio – Unionin oikeuden vastaista välityslauseketta ei voida hyväksyä – Seuraus – Jäsenvaltion antama suostumus välimiesjärjestelmään, joka on menettänyt tarkoituksensa

(SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta; SEUT 267 ja SEUT 344 artikla)

(ks. 137–144 kohta)

Tiivistelmä

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen päätellessään, ettei komissiolla ollut valtiontukia koskevan oikeuden perusteella toimivaltaa tutkia korvausta, jonka Romania maksoi ruotsalaisille investoijille välitystuomion täytäntöön panemiseksi

Vaikka välitystuomiossa hyväksyttiin investoijien väitteet, joiden mukaan Romania oli sääntöjenvastaisesti kumonnut erään verokannustinjärjestelmän ennen liittymistään unioniin, komission tarkastelema tukitoimenpide myönnettiin kuitenkin vasta liittymisen jälkeen

Ruotsin kuningaskunta ja Romania tekivät 29.5.2002 investointien edistämistä ja molemminpuolista suojelua koskevan kahdenvälisen investointisuojasopimuksen (jäljempänä kahdenvälinen investointisuojasopimus), jonka 2 artiklan 3 kohdassa määrättiin, että kumpikin sopimuspuoli takaa toisen sopimuspuolen investoijien investoinneille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun. Kahdenvälisessä investointisuojasopimuksessa määrätään lisäksi, että investoijien ja allekirjoittajavaltioiden väliset erimielisyydet ratkaisee välitystuomioistuin.

Romanian Euroopan unioniin liittymistä koskevien neuvottelujen yhteydessä vuonna 2005 Romanian hallitus kumosi tietyillä epäsuotuisilla alueilla toimivien investoijien hyväksi käyttöön otetun kansallisen verokannustinjärjestelmän (jäljempänä verokannustinjärjestelmä).

Useat ruotsalaiset investoijat katsoivat, että kumoamalla verokannustinjärjestelmän Romania oli laiminlyönyt velvollisuutensa varmistaa niiden investointien oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu kahdenvälisen investointisuojasopimuksen mukaisesti, ja vaativat välitystuomioistuimen perustamista saadakseen korvauksen aiheutuneista vahingoista. Välitystuomioistuin velvoitti 11.12.2013 antamallaan välitystuomiolla Romanian maksamaan mainituille investoijille 178 miljoonan euron vahingonkorvauksen.

Huolimatta siitä, että Euroopan komissio oli korostanut eri tavoin tarvetta noudattaa kyseisessä asiassa valtiontukiasioissa sovellettavia sääntöjä ja menettelyjä, Romanian viranomaiset maksoivat välitystuomioistuimen määräämän korvauksen ruotsalaisille investoijille.

Komissio totesi 30.3.2015 antamallaan päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös)(1) korvauksen maksamisen sisämarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi, kielsi sen täytäntöönpanon ja määräsi jo maksetut määrät perittäviksi takaisin.

Unionin yleinen tuomioistuin, jossa oli saatettu vireille useita kanteita, kumosi kyseisen päätöksen(2) lähinnä sillä perusteella, että komissio oli soveltanut toimivaltaansa taannehtivasti tosiseikkoihin, jotka olivat edeltäneet Romanian liittymistä unioniin 1.1.2007. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin lähti siitä oletuksesta, että Romania oli myöntänyt kyseessä olevan tuen verokannustinjärjestelmän kumoamisajankohtana eli vuonna 2005.

Asian suuressa jaostossa tutkinut unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion, vahvistaa komission toimivallan antaa riidanalainen päätös ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuu sille esitetyistä kanneperusteista ja perusteluista, jotka koskevat kyseisen päätöksen asiasisältöä.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Koska komissio on saanut SEUT 108 artiklan nojalla toimivallan valvoa Romanian toteuttamia tukitoimenpiteitä tämän unioniin liittymisestä alkaen, unionin tuomioistuin muistuttaa, että ajankohta, jolloin valtiontuki on katsottava SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla myönnetyksi, on se ajankohta, jona oikeus sen saamiseen annetaan tuensaajalle sovellettavan kansallisen säännöstön nojalla. Ratkaiseva seikka kyseisen ajankohdan määrittämiseksi on edunsaajan saama varma oikeus kyseiseen tukeen ja valtion vastaava sitoutuminen kyseisen tuen myöntämiseen. Tällainen toimenpide voi nimittäin juuri kyseisenä ajankohtana johtaa kilpailun vääristymiseen, joka on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin toteaa, että vaikka oikeus korvaukseen ruotsalaisten investoijien väitetysti kärsimästä vahingosta perustuu siihen, että Romania kumosi verokannustinjärjestelmän väitetysti kahdenvälisen investointisuojasopimuksen vastaisesti, se myönnettiin vasta 11.12.2013 annetulla välitystuomiolla, jossa sekä todettiin kyseisen oikeuden olemassaolo että määritettiin sen määrä. Vaikka korvauksella pyritään osittain korvaamaan vahinko, jonka ruotsalaiset investoijat väittävät kärsineensä Romanian unioniin liittymistä edeltäneenä aikana, ne saivat kyseisen korvauksen tosiasiallisesti vasta välimiesmenettelyn päätteeksi.

Kun otetaan huomioon, että kyseessä oleva tukitoimenpide myönnettiin Romanian unioniin liittymisen jälkeen, unionin yleinen tuomioistuin teki siten oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei komissiolla ollut ajallista toimivaltaa antaa riidanalaista päätöstä SEUT 108 artiklan nojalla.

Unionin tuomioistuin täsmentää, että kysymys siitä, voiko välitystuomiolla myönnetty korvaus olla SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, ei kuulu sen toimivaltaan muutoksenhaun yhteydessä, koska unionin yleinen tuomioistuin ei tutkinut sitä. Komission SEUT 108 artiklaan perustuva toimivalta ei kuitenkaan voi missään tapauksessa riippua tämän kysymyksen tarkastelun lopputuloksesta, koska komission kyseisen määräyksen nojalla harjoittaman ennakkovalvonnan tarkoituksena on muun muassa selvittää, onko kyseessä oleva korvaus valtiontukea vai ei.

Lopuksi unionin tuomioistuin toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen myös katsoessaan, ettei unionin tuomioistuimen tuomiolla Achmea(3) ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa.

Tuomiossa Achmea unionin tuomioistuin katsoi, että SEUT 267 ja SEUT 344 artikla ovat esteenä jäsenvaltioiden välisen kansainvälisen sopimuksen määräykselle, jonka mukaan jommankumman jäsenvaltion investoija voi toiseen jäsenvaltioon tehtyjä investointeja koskevan riidan yhteydessä käynnistää viimeksi mainittua jäsenvaltiota vastaan menettelyn välimiesoikeudessa, jonka toimivalta tämän jäsenvaltion on hyväksyttävä. Tekemällä tällaisen sopimuksen jäsenvaltiot suostuvat poistamaan tietyt riidat, jotka voivat koskea unionin oikeuden soveltamista tai tulkitsemista, omien tuomioistuintensa tuomiovallasta ja näin ollen siitä oikeussuojakeinojen järjestelmästä, jonka ne ovat SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla velvollisia luomaan unionin oikeuden kattamilla aloilla.

Nyt käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että ruotsalaisten investoijien vaatima korvaus koski myös vahinkoja, jotka nämä väitetysti kärsivät sen jälkeen, kun Romania oli liittynyt unioniin, mistä lähtien unionin oikeutta ja muun muassa SEUT 107 ja SEUT 108 artiklaa on voitu soveltaa kyseiseen jäsenvaltioon. Tältä osin välitystuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun oikeusriidan ei voitu katsoa rajoittuvan kaikilta osiltaan ajanjaksoon, jolloin tuomiosta Achmea johdettavat säännöt ja periaatteet eivät vielä sitoneet Romaniaa siitä syystä, ettei se ollut vielä liittynyt unioniin. Lisäksi on selvää, että välitystuomioistuin ei kuulu unionin tuomioistuinjärjestelmään, koska kyseinen tuomioistuin ei kuulu sellaiseen oikeussuojakeinojen järjestelmään, joka jäsenvaltiot velvoitetaan SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa perustamaan unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla.

Romanian antama suostumus kahdenvälisen investointisuojasopimuksen mukaiseen välimiesjärjestelmään on siten jäänyt vaille kohdetta kyseisen jäsenvaltion liityttyä unioniin.

Kaiken edellä esitetyn perusteella unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuu sille esitetyistä kanneperusteista ja perusteluista, jotka koskevat riidanalaisen päätöksen asiasisältöä ja erityisesti sitä, täyttääkö siinä tarkasteltu toimenpide aineellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohdassa asetetut edellytykset.


1      Valtiontuesta SA.38517 (2014/C) (ex 2014/NN), jonka Romania on pannut täytäntöön – Välitysoikeuden asiassa Micula v. Romania 11 päivänä joulukuuta 2013 antama tuomio, 30.3.2015 annettu komission päätös (EU) 2015/1470 (EU 2015, L 232, s. 43).


2      Unionin yleisen tuomioistuimen 18.6.2019 antama tuomio European Food SA ym. vastaan komissio (T-624/15, T-694/15 ja T-704/15, EU:T:2019:423).


3      Tuomio 6.3.2018, Achmea (C-284/16, EU:C:2018:158).