UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
14 päivänä helmikuuta 2019 (*)
EU-tavaramerkki – Hakemus sydäntä esittävän kuviomerkin rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Ehdoton hylkäysperuste – Erottamiskyvyn puuttuminen – Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta
Asiassa T‑123/18,
Bayer Intellectual Property GmbH, kotipaikka Monheim am Rhein (Saksa), edustajinaan asianajajat V. von Bomhard ja J. Fuhrmann,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehinään A. Graul, S. Hanne ja D. Walicka,
vastaajana,
jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 7.12.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 145/2017-1), joka koskee hakemusta sydäntä esittävän kuviomerkin rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Gervasoni sekä tuomarit K. Kowalik-Bańczyk (esittelevä tuomari) ja C. Mac Eochaidh,
kirjaaja: E. Coulon,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.2.2018 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.5.2018 jätetyn EUIPO:n vastineen,
ottaen huomioon, etteivät asianosaiset ole esittäneet istunnon järjestämistä koskevaa pyyntöä kolmen viikon kuluessa siitä, kun asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättymisestä ilmoitettiin, ja päätettyään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan mukaisesti ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Bayer Intellectual Property GmbH jätti 27.7.2016 EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksen Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (korvattu Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1)), nojalla.
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on seuraava kuviomerkki:
3 Palvelut, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 42 ja 44, ja vastaavat kunkin luokan osalta seuraavaa kuvausta:
– luokka 42: ”Tieteellisten tutkimusten suorittaminen sydän- ja verisuonitautien alalla”
– luokka 44: ”Lääketieteelliset palvelut sydän- ja verisuonitautien alalla”.
4 Tutkija epäsi 24.11.2016 tekemällään päätöksellä haetun tavaramerkin rekisteröinnin edellä 3 kohdassa tarkoitetuille palveluille asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta) perusteella.
5 Kantaja valitti 20.1.2017 tutkijan päätöksestä EUIPO:ssa asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan (joista on tullut asetuksen 2017/1001 66–71 artikla) nojalla.
6 EUIPO:n ensimmäinen valituslautakunta hylkäsi 7.12.2017 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) kantajan valituksen asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla sillä perusteella, että kohdeyleisö mieltää haetun tavaramerkin sydämen kuvaksi ja näin ollen viittaukseksi siihen, että kyseiset palvelut koskevat kardiologian erikoisalaa.
Asianosaisten vaatimukset
7 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– muuttaa riidanalaista päätöstä hyväksymällä tutkijan päätöksestä tehdyn valituksen
– velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
8 EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
9 Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista ja toinen yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista
10 Kantaja esittää ensimmäisen kanneperusteensa tueksi pääasiallisesti kaksi väitettä. Ensimmäisessä väitteessään kantaja väittää, että valituslautakunta ei ole ottanut analyysissään huomioon kohdeyleisön korkeaa tarkkaavaisuustasoa. Toisessa väitteessään kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, että se katsoi, ettei haettu tavaramerkki ole erottamiskykyinen.
11 EUIPO riitauttaa kantajan väitteet.
Alustavat huomautukset
12 Asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan tavaramerkkejä, joilta puuttuu erottamiskyky, ei rekisteröidä. Saman asetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaan mainitun asetuksen 7 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, vaikka rekisteröinnin esteet olisivat olemassa ainoastaan osassa Euroopan unionia.
13 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tavaramerkin erottamiskyky merkitsee sitä, että tavaramerkki pystyy yksilöimään rekisteröintihakemuksessa tarkoitetun tavaran tai palvelun tietyn yrityksen tavaraksi tai palveluksi ja erottamaan ne näin muiden yritysten tavaroista tai palveluista (ks. tuomio 12.7.2012, Smart Technologies v. SMHV, C‑311/11 P, EU:C:2012:460, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
14 Tavaramerkin erottamiskykyä on arvioitava yhtäältä suhteessa niihin tavaroihin tai palveluihin, joille tavaramerkin rekisteröintiä on haettu, ja toisaalta suhteessa siihen, miten kohdeyleisö, joka koostuu näiden tavaroiden tai palvelujen keskivertokuluttajista, mieltää tavaramerkin (ks. tuomio 12.7.2012, Smart Technologies v. SMHV, C‑311/11 P, EU:C:2012:460, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
15 Kahta väitettä, jotka kantaja on esittänyt ensimmäisen kanneperusteensa tueksi, on tutkittava peräkkäin näiden seikkojen valossa.
Ensimmäinen väite, jonka mukaan valituslautakunta ei ottanut huomioon kohdeyleisön korkeaa tarkkaavaisuustasoa
16 Ensimmäisessä väitteessään kantaja väittää, että vaikka valituslautakunta totesi perustellusti, että kohdeyleisön tarkkaavaisuustaso on korkea, se ei ottanut tätä tarkkaavaisuustasoa huomioon haetun tavaramerkin erottamiskyvyn arvioinnissa.
17 Tältä osin on muistettava, että kohdeyleisön on tavaramerkin avulla voitava erottaa sillä varustetut tavarat muiden yritysten tavaroista ilman, että sen täytyisi olla erityisen tarkkaavainen (ks. vastaavasti tuomio 7.10.2004, Mag Instrument v. SMHV, C‑136/02 P, EU:C:2004:592, 32 kohta), minkä vuoksi tavaramerkin rekisteröimisen edellyttämä erottamiskyvyn kynnys ei voi riippua mainitun yleisön tarkkaavaisuustasosta (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 12.7.2012, Smart Technologies vs. SMHV, C‑311/11 P, EU:C:2012:460, 48–50 kohta).
18 Tätä kohdeyleisön tarkkaavaisuustason vaikutuksettomuutta haetun tavaramerkin erottamiskyvyn arvioinnissa tukee lisäksi se, että kantaja ei täsmennä kannekirjelmässään niitä johtopäätöksiä, jotka valituslautakunnan olisi pitänyt tehdä kohdeyleisön korkeasta tarkkaavaisuustasosta käsiteltävässä asiassa.
19 Näin ollen ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen väite on hylättävä tehottomana.
Toinen väite, joka koskee haetun tavaramerkin erottamiskyvyn puuttumista
20 Toisessa väitteessään kantaja väittää, että valituslautakunta katsoi virheellisesti, että haetulta tavaramerkiltä puuttuu erottamiskyky. Se väittää erityisesti, ettei kohdeyleisö miellä haettua tavaramerkkiä sydämeksi vaan kirjaimeksi ”v” sanasta ”vericiguat”. Se lisää, että jos riidanalainen tavaramerkki oletettavasti mielletään sydämeksi, valituslautakunta jätti joka tapauksessa ottamatta huomioon sen epätavanomaisuuden erityisesti kyseisen palvelualan käytäntöön nähden.
21 Yhtäältä on huomattava, että kantaja ei riitauta valituslautakunnan kohdeyleisöstä tekemää määritelmää, jonka mukaan yleisö, jota haetun tavaramerkin erottamiskykyiseksi mieltäminen koskee, muodostuu erityisesti unionin yleisöstä, joka on erikoistunut sydän- ja verisuonitautien alaan.
22 Toisaalta on ensiksi todettava, että kyseiset palvelut liittyvät sydän- ja verisuonitauteihin.
23 Toiseksi on todettava, että toisin kuin kantaja väittää, haettua tavaramerkkiä ei todennäköisesti voida mieltää kirjaimeksi ”v” sanasta ”vericiguat”. Itse asiassa haetun tavaramerkin mustan osan molempien sakaroiden kaareutuminen merkissä sisäänpäin yhtäältä poikkeaa v-kirjaimen tavallisesta kirjoitustavasta ja toisaalta muistuttaa sydäntä. Kun otetaan huomioon, että kyseiset palvelut koskevat sydäntä, on näin ollen todettava, että kohdeyleisö mieltää haetun tavaramerkin sydämeksi siinäkin tapauksessa, että kohdeyleisön todettaisiin olevan tietoinen vaikuttavasta aineesta vericiguat.
24 On siis valituslautakunnan tavoin todettava, että kohdeyleisö mieltää haetun tavaramerkin osoitukseksi siitä, että kyseiset palvelut liittyvät sydämeen siitä huolimatta, että tavaramerkki ei esitä fysiologista sydäntä.
25 Tästä seuraa, että valituslautakunta totesi perustellusti, että haettu tavaramerkki ei voi osoittaa kyseisten palvelujen kaupallista alkuperää ja että kyseinen tavaramerkki ei näin ollen ole erottamiskykyinen asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
26 Tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa kantajan väitteillä.
27 Ensin on todettava, ettei valituslautakuntaa voida moittia siitä, ettei se ole nojautunut kannekirjelmän 20 kohdassa mainittuun oikeuskäytäntöön, jonka mukaan tavaramerkki, joka poikkeaa merkittävästi alan yleisestä käytännöstä tai tavoista, voi olla erottamiskykyinen, sellaisena kuin tätä oikeuskäytäntöä sovelletaan 15.12.2016 annetussa tuomiossa Novartis v. EUIPO (harmaa kaari ja vihreä kaari) (T‑678/15 ja T‑679/15, ei julkaistu, EU:T:2016:749, 23 ja 24 kohta). Tämä oikeuskäytäntö koskee nimittäin tilannetta, jossa haettu tavaramerkki on kolmiulotteinen tavaramerkki, joka muodostuu kattamansa tavaran ulkoasusta, tai kuviomerkki, joka muodostuu mainitun tavaran kaksiulotteisesta kuvasta. Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että koska palvelut eivät sellaisinaan ole koostumukseltaan käsin kosketeltavia, haettu tavaramerkki ei voi muodostua kyseisten palvelujen ulkoasusta tai niiden kaksiulotteisesta kuvasta.
28 Lisäksi on huomattava, että haetun tavaramerkin sydämen tyylitelty luonne ei missään tapauksessa voi yksinään tehdä tästä tavaramerkistä erottamiskykyistä asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
29 Tältä osin kantaja väittää lähinnä, että haetun tavaramerkin sydämen tyylitelty luonne johtuu ensiksi sydämen ääriviivan vasemman alaosan paksuudesta, toiseksi siitä, että tämä sydän on vähemmän symmetrinen kuin 306 sydämen kuvaa, jotka se on esittänyt valituslautakunnassa, ja kolmanneksi siitä, että mainitun sydämen vasen yläosa ei käänny alaspäin.
30 On kuitenkin huomattava, etteivät tällaiset piirteet voi välittää viestiä, jonka kohdeyleisö voisi muistaa, joten haettu tavaramerkki osoittaa kohdeyleisölle pelkästään sen, että kyseiset palvelut liittyvät sydämeen. Kuten edellä 24 ja 25 kohdasta ilmenee, on todettava, että haettu tavaramerkki ei voi osoittaa kyseisten palvelujen kaupallista alkuperää tavaramerkin esittämän sydämen tyylitellystä luonteesta huolimatta.
31 Lisäksi on hylättävä myös se kantajan väite, jonka mukaan haetussa tavaramerkissä esitetty sydän on tyylittelemättömästä sydämestä poiketen erottamiskykyinen sillä perusteella, ettei se voi tuoda mieleen ”parantumista”. Tällainen väite, jota ei ole tuettu, ei voi horjuttaa sitä tosiseikkaa, että haettu tavaramerkki osoittaa kohdeyleisölle pelkästään sen, että sillä varustetut palvelut koskevat sydäntä.
32 Edellä esitetystä johtuu näin ollen, että ensimmäisen kanneperusteen toinen väite on perusteeton. Tästä seuraa, että tämä väite ja näin ollen ensimmäinen kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaamista
33 Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää lähinnä, että EUIPO on loukannut yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteita evätessään haetun tavaramerkin rekisteröinnin, vaikka se oli aikaisemmin hyväksynyt saman tavaramerkin rekisteröinnin luokkaan 5 kuuluville farmaseuttisille tuotteille.
34 Tältä osin on huomattava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EUIPO:n on käytettävä toimivaltaansa noudattaen unionin oikeuden yleisiä periaatteita. Vaikka EUIPO:n on yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteiden vuoksi otettava huomioon jo tehdyt samanlaisia hakemuksia koskevat päätökset ja pohdittava erityisen huolellisesti, onko tehtävä samanlainen päätös vai ei, näiden periaatteiden soveltaminen on kuitenkin sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa. Lisäksi oikeusvarmuuden ja nimenomaan hyvän hallintotavan vuoksi jokaisen rekisteröintihakemuksen tutkimisen on oltava tiukkaa ja kattavaa, jotta vältettäisiin tavaramerkkien perusteeton rekisteröinti tai kumoaminen. Tällainen tutkiminen on siis tehtävä jokaisessa konkreettisessa tapauksessa. Merkin rekisteröinti tavaramerkiksi riippuu nimittäin erityisistä arviointiperusteista, joita sovelletaan kunkin tapauksen tosiasiallisissa olosuhteissa ja joiden mukaisesti tarkastetaan, että merkki ei kuulu jonkin hylkäysperusteen alaisuuteen (ks. vastaavasti tuomio 10.3.2011, Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, C‑51/10 P, EU:C:2011:139, 73–77 kohta ja määräys 26.5.2016, Hewlett Packard Development Company v. EUIPO, C‑77/16 P, ei julkaistu, EU:C:2016:373, 4 kohta).
35 Näistä periaatteista johtuu, että yhtäältä valituslautakuntien on, kun ne päättävät tehdä arvion, joka poikkeaa niille esitettyihin samankaltaisiin vaatimuksiin liittyvissä aikaisemmissa päätöksissä tehdystä arviosta, perusteltava nimenomaisesti tämä mainituista päätöksistä poikkeaminen (ks. vastaavasti tuomio 28.6.2018, EUIPO v. Puma, C‑564/16 P, EU:C:2018:509, 66 kohta). Tällainen perusteluvelvollisuus, joka koskee aikaisemmista päätöksistä poikkeamista, on vähemmän tärkeä sellaisen tutkimuksen osalta, joka riippuu täysin haetusta tavaramerkistä, kuin sellaisten tosiseikkoja koskevien toteamusten osalta, jotka eivät riipu tästä samasta tavaramerkistä (ks. vastaavasti tuomio 28.6.2018, EUIPO v. Puma, C‑564/16 P, EU:C:2018:509, 77 ja 81 kohta).
36 Toisaalta edellä 34 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä johtuu myös, että päätökset, jotka EUIPO:n valituslautakuntien on tehtävä asetuksen N:o 2017/1001 perusteella ja jotka koskevat merkin rekisteröintiä EU-tavaramerkiksi, kuuluvat sidotun harkinnan eivätkä vapaan harkinnan piiriin, joten valituslautakuntien päätösten laillisuutta on arvioitava yksinomaan tämän asetuksen perusteella, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet (ks. tuomio 6.9.2018, Bundesverband Souvenir – Geschenke – Ehrenpreise v. EUIPO, C‑488/16 P, EU:C:2018:673, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen EUIPO:n aikaisemmat päätökset eivät sido valituslautakuntia.
37 Nyt käsiteltävässä asiassa on yhtäältä todettava, että haetun tavaramerkin erottamiskyvyn tutkiminen riippuu tiukasti merkistä itsestään eikä tosiseikkoja koskevista toteamuksista, joihin kantaja vetoaa. Näin ollen valituslautakunta on voinut yksinkertaisesti todeta, ettei kantaja voi pätevästi vedota EUIPO:n aikaisempiin päätöksiin kumotakseen päätelmän, jonka mukaan haettua tavaramerkkiä koskee asetuksen N:o 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen hylkäysperuste. Lisäksi on kiistatonta, että valituslautakunta on joka tapauksessa nimenomaisesti perustellut syyn, jonka vuoksi se poikkesi aikaisemmassa päätöksessä tehdystä ratkaisusta, johon kantaja vetosi. Se nimittäin totesi, että tuolloin kyseessä olevat tavarat eivät varsinaisesti liittyneet kardiologiaan, joten noilla tavaroilla ei ollut, toisin kuin nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevilla palveluilla, ”suoraa ja välittömästi havaittavaa yhteyttä ihmissydämeen”.
38 Toisaalta kantaja ei voi riitauttaa tämän perustelun hyväksyttävyyttä kyseenalaistamatta haetun tavaramerkin rekisteröinnin hylkäämisen hyväksyttävyyttä. On kuitenkin todettava – kuten edellä 21–32 kohdasta ilmenee –, että valituslautakunta totesi perustellusti, että haettua tavaramerkkiä koskee asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen hylkäysperuste.
39 Edellä esitetyillä perusteilla toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana ja näin ollen kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
40 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja EUIPO on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan EUIPO:n oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Bayer Intellectual Property GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Gervasoni | Kowalik-Bańczyk | Mac Eochaidh |
Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä helmikuuta 2019.
Allekirjoitukset