UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
15 päivänä tammikuuta 2013 (*)
EAKR – Taloudellisen tuen alentaminen – Tuki tavoitteeseen nro 1 (2000–2006) kuuluvalle toimintaohjelmalle Andalusian alueella (Espanja) – Asetuksen (EY) N:o 1260/1999 39 artiklan 3 kohdan b alakohta – Kolmen kuukauden määräaika – Direktiivi 93/36/ETY – Neuvottelumenettely julkaisematta ennalta hankintailmoitusta
Asiassa T‑54/11,
Espanjan kuningaskunta, asiamiehinään aluksi abogado del Estado M. Muñoz Pérez, sittemmin abogado del Estado S. Martínez-Lage Sobredo ja lopuksi abogado del Estado A. Rubio González ja abogado del Estado N. Díaz Abad,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään A. Steiblytė ja J. Baquero Cruz,
vastaajana,
jossa vaaditaan unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan komission 16.11.2010 tekemä päätös K (2010) 7700 lopullinen, jolla alennettiin Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) tavoitteeseen nro 1 (2000–2006) kuuluvalle Andalusian yhdennetylle toimenpideohjelmalle myönnettyä tukea, siltä osin kuin siinä määrättiin, että EAKR:n sopimusten nrot 2075/2003 ja 2120/2005 osalta rahoittamiin menoihin tehdään 100 prosentin suuruinen varainhoitoa koskeva oikaisu,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja O. Czúcz sekä tuomarit I. Labucka (esittelevä tuomari) ja D. Gratsias,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 26.6.2012 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21.6.1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1260/1999 (EYVL L 161, s. 1), joka annettiin Euroopan unionin taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevan politiikan puitteissa, pyritään vähentämään unionin eri alueiden välisiä kehityseroja ja edistämään taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Yhteisön rakenteellisten tukitoimien tehokkuuden parantamiseksi siinä yksinkertaistetaan rahastojen toimintaa muun muassa vähentämällä ensisijaisten tukitoimien määrä seitsemään kaudella 1994–1999 ja kolmeen kaudella 2000–2006 ja määritellään tarkemmin jäsenvaltioiden ja unionin velvollisuudet ohjelmatyön, täytäntöönpanon, seurannan, arvioinnin ja valvonnan osalta.
2 Euroopan yhteisöjen komissio hyväksyi 29.12.2000 tekemällään päätöksellä K (2000) 3965 tavoitteeseen nro 1 (2000–2006) kuuluvan Andalusian (Espanja) yhdennetyn toimenpideohjelman ja vahvisti rakennerahastojen enimmäistueksi 6 152 700 000 euroa. Tätä päätöstä on muutettu useasti, viimeksi komission 16.2.2007 tekemässä päätöksessä K (2007) 1782, jossa vahvistettiin Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) enimmäistueksi 6 427 411 070 euroa.
3 Yksi hankkeista, joka sai tätä tukea, oli Andalusian terveyskortin kehittäminen (hanke Tarjeta sanitaria del Servicio Andaluz de Salud), jonka päämääränä oli toteuttaa ja ottaa käyttöön Andalusian autonomisen alueen kaikkia asukkaita koskeva verkossa oleva potilastiedosto, jota alueen julkisen terveydenhoitojärjestelmän ammattilaiset voisivat käyttää.
4 Hanke perustuu valtion yleishallinnon (työministeriö) ja aluehallinnon (Junta de Andalucia) 24.7.1995 tekemään yhteistyösopimukseen, jonka tarkoituksena on ottaa käyttöön yleinen henkilökohtainen terveyskortti terveydenhoitopalveluja – joita hallinnoi Andalusian aluehallinto – ja sosiaaliturvaa – jota hallinnoi valtion yleishallinto –, varten. Tämän sopimuksen täytäntöönpano sisälsi terveyskeskusten (Centros de Salud) (ensiapu) tietojärjestelmän käyttöönoton Andalusian eri maakunnissa (Almería, Córdoba, Jaén, Málaga, Cádiz).
5 Myöhemmin Servicio Andaluz de Salud (Andalusian terveysvirasto, jäljempänä SAS) tietokoneisti muut maakunnat toteuttamalla Diraya-nimisen hankkeen, joka laadittiin sähköisen lääketieteellisen asiakirjavihkon ”Historia de Salud Digital del Ciudadano” (kansalaisen digitaalinen terveyshistoria) perustamiseksi. Tätä varten SAS toteutti ja asensi peräkkäisissä vaiheissa alkuperäisestä terveyskorttihankkeesta kehitetyn tietojärjestelmän.
6 Koska hankkeen III vaiheessa ilmeni puutteita ja riskejä, SAS joutui toteuttamaan vaiheet IV-I, IV-II ja V. Vaihe IV-I, jota varten allekirjoitettiin hankintasopimus nro 2075/2003, koostui sellaisen pilottihankkeen toteuttamisesta Córdoban (Espanja) ja Sevillan (Espanja) sairaaloissa, joka koski paikallisten hoitotietojen siirtämistä keskustietokantaan (ainoa käyttäjätietokanta) tietojen keskittämiseksi tietojenkäsittelykeskukseen, mikä mahdollistaa terveyskeskusten välisen tietojenvaihdon. SAS kehitti avaimet käteen -hankkeen, jossa hankittaisiin tarpeelliset laitteet tietokantojen keskittämiseksi ja varmistettaisiin käyttöönotto. Toimitussopimuksen nro 2120/2005 tarkoituksena oli osaltaan täydentää aiempaa sopimusta ja hankkia terveyskeskuksiin paikallisia tietoteknisiä palvelimia hankkeessa todettujen kapasiteettiongelmien ratkaisemiseksi. Se osoittautui välttämättömäksi hankkeen IV-I vaiheessa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Nämä kaksi hankintasopimusta tehtiin tarjouksen tehneen yrityksen kanssa neuvottelumenettelyssä julkaisematta ennalta hankintailmoitusta.
7 EAKR:n hallinto- ja valvontajärjestelmien toimivuuden tarkastamiseksi kaudella 2000–2006 kaikissa jäsenvaltioissa tehdyssä tilintarkastuksessa komissio analysoi välittäjänä toimivan elimen, Junta de Andalucían, käyttämiä tarkastusmenetelmiä asetuksen N:o 1260/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä rakennerahastoista myönnettävän tuen hallinto- ja valvontajärjestelmien osalta 2.3.2001 annetun komission asetuksen N:o 438/2001 (EYVL L 63, s. 21) 4 artiklan mukaisesti.
8 Tämän tutkinnan jälkeen tilintarkastuksen ensimmäiset tulokset toimitettiin 25.4.2007 kertomuksen muodossa Espanjan viranomaisille, jotka antoivat lisätietoja 30.10.2009.
9 Asetuksen N:o 1260/1999 39 artiklan 2 kohdan mukaisesti järjestettiin Brysselissä (Belgia) 25.2.2010 tapaaminen, jossa Espanjan viranomaiset sitoutuivat toimittamaan täydentäviä tietoja, minkä ne tekivät 17.3.2010.
10 Komissio toimitti 15.4.2010 päivätyssä kirjeessä tapaamisen pöytäkirjan luonnoksen Espanjan viranomaisille, jotka tekivät siitä huomautuksia 29.4.2010 päivätyssä kirjeessä.
11 Komissio lähetti tapaamisen pöytäkirjan lopullisen version Espanjan viranomaisille 30.6.2010 päivätyssä kirjeessä.
12 Komissio alensi EAKR:sta tavoitteeseen I (2000–2006) kuuluvalle Andalusian yhdennetylle toimenpideohjelmalle myönnetyn tuen alentamisesta 16.11.2010 tekemällään päätöksellä K (2010) 7700 lopullinen (jäljempänä riidanalainen päätös) mainitulle ohjelmalle myönnetyn tuen määrän 3 836 360,40 euroon. Se teki tämän rahoitusta koskevan korjauksen, joka annettiin tiedoksi Espanjan viranomaisille 17.1.2010, sillä perusteella, että yhteisrahoitusta koskevat sopimukset nro 2075/2003 ja nro 2120/2005 (jäljempänä yhdessä riidanalaiset sopimukset) oli tehty noudattamalla neuvottelumenettelyä julkaisematta ennalta tarjouspyyntöilmoitusta ja näin ollen rikkoen julkisia hankintoja koskevaa unionin oikeutta.
13 Espanjan viranomaiset lähettivät loppumaksun suorittamisesta 25.1.2011 vaatimuksen komissiolle.
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
14 Espanjan kuningaskunta nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.1.2011 toimittamallaan kannekirjelmällä.
15 Espanjan kuningaskunta vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
– kumoamaan riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä tehdään 100 prosentin varainhoitoa koskeva oikaisu EAKR:n riidanalaisten sopimusten osalta rahoittamiin menoihin
– velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
16 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen kokonaisuudessaan
– velvoittaa Espanjan kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
17 Espanjan kuningaskunta vetoaa kumoamiskanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, jotka liittyvät asetuksen N:o 1260/1999 39 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetyn kolmen kuukauden määräajan noudattamatta jättämiseen sekä saman asetuksen 39 artiklan 3 kohdan b alakohdan ja julkisista hankinnoista annetun unionin lainsäädännön virheelliseen soveltamiseen.
Ensimmäinen kanneperuste, joka liittyy asetuksen N:o 1260/1999 39 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetyn kolmen kuukauden määräajan noudattamatta jättämiseen
18 Espanjan kuningaskunta väittää, että riidanalainen päätös tehtiin asetuksen N:o 1260/1999 39 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetyn määräajan päätyttyä ja että se on näin ollen lainvastainen.
19 Asianosaisten välillä on riitaa etenkin siitä, onko asetuksen N:o 1260/1999 39 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetty määräaika pakottava vai pelkästään ohjeellinen. Tällä kysymyksellä kyseenalaistetaan itse asiassa riidanalaisen päätöksen pätevyys.
20 Espanjan kuningaskunta katsoo, että jos asetuksen N:o 1260/1999 39 artiklan 2 kohdassa säädetyn kahdenkeskisen tapaamisen aikana ei ole päästy minkäänlaiseen sopimukseen, komissio voi kolmen kuukauden kuluessa päättää ennakkomaksun vähentämisestä tai tehdä varainhoitoa koskevia oikaisuja. Kun tämä määräaika on päättynyt, komissio ei enää voi tehdä tällaista päätöstä. Espanjan kuningaskunta väittää, että tällainen asetuksen N:o 1260/1999 39 artiklan 3 kohdan tulkinta on ainoa, joka tekee siitä tehokkaan. Se lisää, että tämä määräaika on preklusiivinen, ja sen tarkoituksena on taata oikeusvarmuuden periaate, jolla suojataan jäsenvaltioita. On nimittäin kyse jäsenvaltioiden kannalta kohtuullisesta määräajasta, jonka kuluessa ne saavat tietää, rahoittaako unioni esitetyt menot EAKR:sta vai ei.
21 Komissio katsoo sitä vastoin, että tämä määräaika on täysin ohjeellinen, eikä sen noudattamatta jättäminen aiheuta prekluusiota. Se tukeutuu tältä osin unionin tuomioistuimen Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastoa (EMOTR) koskevaan oikeuskäytäntöön, josta ilmenee, että asetuksen N:o 1260/1999 39 artiklan 3 kohdassa säädetyn määräajan kaltaiset määräajat ovat ohjeellisia, koska ei ole säädetty minkäänlaisesta seuraamuksesta, mikäli komissio ei noudata niitä. Määräaika on siis ohjeellinen. Komissio perustelee tätä ohjeellisuutta sillä, että varainhoitoa koskevien oikaisujen varsinainen tarkoitus on varmistaa, että kansallisten viranomaisten menositoumukset ovat yhteensoveltuvia unionin oikeuden kanssa.
22 Asetuksen N:o 1260/1999 39 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetään, että ”jos sopimukseen ei ole päästy ja jos jäsenvaltio ei ole tehnyt oikaisuja komission asettamassa määräajassa, komissio voi, ottaen huomioon jäsenvaltion esittämät kommentit, päättää kolmen kuukauden kuluessa tehdä vaadittavat varainhoitoa koskevat oikaisut peruuttamalla kyseiselle tukitoimelle tulevan rahaston osuuden kokonaisuudessaan tai osittain”.
23 Asetuksen N:o 1260/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä rakennerahastoista myönnettävään tukeen liittyvän varainhoitoa koskevan oikaisumenettelyn osalta 2.3.2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 448/2001 (EYVL L 64, s. 13) 5 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”jos jäsenvaltio ei hyväksy komission huomioita ja asetuksen – – N:o 1260/1999 39 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukainen tapaaminen toteutuu, kolmen kuukauden määräaika, jonka kuluessa komissio voi tehdä päätöksen 39 artiklan 3 kohdan mukaisesti, alkaa tapaamisen päivästä”.
24 Näiden artiklojen sanamuodosta ei ilmene, että tämä kolmen kuukauden määräaika estää sen, että komissio tekee mainitun määräajan päätyttyä päätöksen tehdä varainhoitoa koskevia oikaisuja tai luopua niistä. Näin ollen tällaisen määräajan noudattamatta jättäminen ei tarkoita implisiittistä päätöstä siitä, että EAKR vastaa kansallisten viranomaisten menositoumuksista.
25 Tätä päätelmää tukee täysin ensinnäkin asetuksen N:o 1260/1999 39 artiklan teleologinen tulkinta. Tässä yhteydessä on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan menettelyn olennainen tavoite on sen varmistaminen, että kansallisten viranomaisten menositoumukset ovat unionin sääntöjen mukaisia (asia 349/85, Tanska v. komissio, tuomio 27.1.1988, Kok., s. 169, 19 kohta).
26 Asetuksen N:o 1260/1999 38 ja 39 artiklassa säädetään tältä osin jäsenvaltioiden ja komission välisestä yhteistyömenettelystä, jossa kyseisille jäsenvaltioille annetaan kaikki edellytetyt menettelylliset takeet kantansa esittämiseksi (ks. vastaavasti asia C‑61/95, Kreikka v. komissio, tuomio 29.1.1998, Kok., s. I‑207, 39 kohta). Tämän menettelyn mukaan komissio ja jäsenvaltiot pyrkivät erittelemään ja analysoimaan kumppanuuteen perustuvan yhteistyön hengessä kaikkia merkityksellisiä tietoja sen välttämiseksi, että EAKR vastaisi sääntöjenvastaisista menoista, ja tarpeellisten varainhoitoa koskevien oikaisujen soveltamiseksi.
27 Tämän jälkeen on todettava, että komission on kieltäydyttävä ottamasta EAKR:n vastattavaksi kuluja, jotka eivät ole unionin sääntöjen mukaisia. Tämä velvollisuus ei poistu vain sen vuoksi, että komission päätös tehdään asetuksen N:o 1260/1999 39 artiklan 3 kohdassa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 488/2001 5 artiklan 3 kohdan kanssa, säädetyn tapaamisesta alkavan kolmen kuukauden määräajan päättymisen jälkeen. Koska komission tuon määräajan noudattamatta jättämiseen ei liity minkäänlaista seuraamusta ja kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1260/1999 38 ja 39 artiklassa säädetyn menettelyn luonne eli se, että menettelyn olennaisena tavoitteena on varmistaa, että kansalliset viranomaiset ovat menetelleet unionin sääntöjen mukaisesti menoja hyväksyessään, tuota määräaikaa on pidettävä vain ohjeellisena määräaikana, jos muuta ei johdu jäsenvaltion etujen loukkaamisesta (ks. analogisesti asia T-345/10, Portugali v. komissio, 32 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Komission on pyrittävä noudattamaan tätä määräaikaa, mutta mainittujen menojen valvonnan mahdollisen monitahoisuuden vuoksi se saattaa tarvita enemmän aikaa analysoidakseen tilannetta tarkemmin, jotta vältyttäisiin sääntöjenvastaisten menojen vastattavaksi ottamiselta.
28 Näin ollen on todettava, että kun asetuksen N:o 1260/1999 39 artiklan 3 kohdan b alakohdasta ja asetuksen N:o 448/2001 5 artiklan 3 kohdasta ei ilmene selkeää lainsäätäjän vastakkaista tarkoitusta, mainittu määräaika on lähtökohtaisesti vain ohjeellinen, eikä sen noudattamatta jättäminen vaikuta komission päätöksen lainmukaisuuteen. Tämä tulkinta ei poista asetuksen N:o 1260/1999 39 artiklan 3 kohdalta sen tehokasta vaikutusta, kuten Espanjan kuningaskunta väittää käsiteltävässä asiassa, koska mainitun artiklan 3 kohdan viimeisestä alakohdasta ilmenee selvästi, että ”jos päätöstä a tai b alakohdan mukaisista toimista ei ole tehty, välimaksujen maksatuksen keskeyttäminen lakkaa välittömästi”. Lisäksi on todettava, ettei Espanjan kuningaskunta ole vedonnut mainitun määräajan ylittämisestä sen eduille aiheutuvaan haittaan tai osoittanut sellaista.
29 Vaikka asetuksesta N:o 1260/1999 puuttuu maininta määräajan pakottavuudesta, oikeusvarmuuden perusperiaate estää kuitenkin sen, että komissio voisi lykätä loputtomasti toimivaltansa käyttämistä (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C‑74/00 P ja C‑75/00 P, Falck ja Acciaierie di Bolzano v. komissio, tuomio 24.9.2002, Kok., s. I‑7869, 140 kohta).
30 Sikäli kuin Espanjan kuningaskunnan väite voidaan tulkita myös siten, että sen tarkoituksena on moittia komissiota siitä, että riidanalaisen päätöksen tekemiseen on kulunut kohtuuttoman pitkä aika, on todettava, että menettelyn kulun tarkastelu ei osoita viivästymistä, joka aiheuttaisi haittaa oikeusvarmuuden perusperiaatteen ja kohtuullisen käsittelyajan vaatimuksille. Erityisesti on mainittava, että komission ja Espanjan kuningaskunnan välillä järjestettiin asetuksen N:o 1260/1999 39 artiklan 2 kohdan mukaisesti 25.2.2010 kokous Brysselissä sopimukseen pääsemiseksi komission esittämistä huomautuksista, jotka liittyvät siihen, ettei EAKR:n osallistumiselle kahteen riidanalaiseen sopimukseen ole perustetta terveyskorttihankkeen yhteydessä. Asianosaiset myöntävät, että tapaamisessa Espanjan kuningaskunta sitoutui toimittamaan komissiolle lisätietoja, minkä se teki 17.3.2010. Komissio lähetti tapaamisen lopullisen pöytäkirjan Espanjan viranomaisille 30.6.2010 päivätyssä kirjeessä. Käsiteltävässä asiassa on selvää, että toimitetut tiedot sisälsivät sellaisia uusia seikkoja, joihin komissio tukeutui tehdessään riidanalaisen päätöksen 16.11.2010.
31 Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Toinen kanneperuste, joka liittyy asetuksen N:o 1260/1999 39 artiklan 3 kohdan b alakohdan ja julkisia hankintoja koskevan unionin lainsäädännön virheelliseen soveltamiseen
32 Espanjan kuningaskunta moittii komissiota siitä, että se on oikaissut EAKR:n rahoitusosuuden hankkeelle sillä perusteella, ettei riidanalaisia sopimuksia ole tehty noudattamalla julkisia hankintoja koskevaa unionin lainsäädäntöä. Se katsoo sitä vastoin, että sopimukset on tehty säännösten mukaisesti.
33 Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan, joista molemmat ovat Espanjan kuningaskunnan mukaan peruste noudattaa neuvottelumenettelyä julkaisematta ennalta tarjouspyyntöilmoitusta. Ensimmäinen osa perustuu väitteeseen, jonka mukaan riidanalaisten sopimusten tarkoitus, joka on toimittaa valmistettu tuote tutkimusta, kokeilua, kehittämistä tai tieteellistä tarkoitusta varten, on peruste neuvottelumenettelylle julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY (EYVL L 199, s. 1) 6 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla. Toinen osa perustuu väitteeseen, jonka mukaan riidanalaiset tavarat ovat teknisesti omaleimaisia, mikä on peruste tälle poikkeusmenettelylle tämän saman direktiivin 6 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.
34 Aluksi on muistutettava, että neuvottelumenettely on poikkeus ja että direktiivin 93/36 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa luetellaan tyhjentävästi ja nimenomaisesti ainoat poikkeukset, joiden nojalla neuvottelumenettelyä voidaan noudattaa (ks. asia C‑337/05, komissio v. Italia, tuomio 8.4.2008, Kok., s. I‑2173, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 On myös muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan näitä säännöksiä, jotka ovat poikkeuksia säännöistä, joiden tarkoituksena on taata unionin oikeudella julkisten hankintojen alalla annettujen oikeuksien tehokkuus, on tulkittava suppeasti (ks. vastaavasti asia C‑275/08, komissio v. Saksa, tuomio 15.10.2009, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
36 Lisäksi on huomautettava, että sillä, joka vetoaa mainittuihin poikkeuksiin, on todistustaakka siitä, että poikkeukselliset olosuhteet, joiden johdosta kyseiset poikkeukset ovat perusteltuja, ovat todella olemassa (ks. vastaavasti edellä 34 kohdassa mainittu asia komissio v. Italia, tuomion 58 kohta ja edellä 35 kohdassa mainittu asia komissio v. Saksa, tuomion 56 kohta).
37 Käsiteltävässä asiassa on näin ollen tarkasteltava, onko Espanjan kuningaskunta toimittanut näytön siitä, että riidanalaiset sopimukset voidaan direktiivin 93/36 6 artiklan 3 kohdan b tai c alakohtaa soveltamalla tehdä neuvottelumenettelyssä julkaisematta ennalta hankintailmoitusta.
Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka liittyy direktiivin 93/36 6 artiklan 3 kohdan b alakohtaan
38 Espanjan kuningaskunta väittää, että hankkeen III vaiheessa oli puutteita ja riskejä, jotka johtuivat hankkeen paikallisuudesta ja joiden vuoksi keskittäminen ja tietojen vaihto SAS:n eri terveyskeskusten välillä oli mahdotonta. Komission Euroopan terveydenhoitoalan verkkoa koskevan hankkeen ja toimintasuunnitelman puitteissa SAS oli ehdottanut uutta tavoitetta, joka mahdollistaisi terveyskeskusten yhteistoiminnan ja takaisi potilaiden maantieteellisen liikkuvuuden. Espanjan kuningaskunta esittää, että tämä uusi tavoite on luonteeltaan hyvin hankala ja että sen mukaan on järkevää toteuttaa se ensiksi pilottihankkeen avulla, joka koskee yhtä maaseudulla sijaitsevaa terveydenhoitoaluetta ja yhtä kaupungissa sijaitsevaa yleissairaalaa.
39 Espanjan kuningaskunta väittää, että tämä pilottihanke koostuu niiden menetelmien tutkimuksesta ja kokeilemisesta, joilla paikalliset tiedot siirrettäisiin käyttäjien tietokantaan, ja tältä osin on kyse sellaisen uuden tietoteknisen tuotteen toteuttamisesta, joka on tarkoitettu tämän siirron turvalliseen toteuttamiseen, jotta olisi mahdollista, kun järjestelmän luotettavuus on tarkistettu, toteuttaa tietojen siirto muista pilottihankkeeseen kuulumattomista SAS:n keskuksiin. Tämän hankkeen tarkoituksena on jatkaa yrityksiä löytää tähän siirtoon sopiva menetelmä. Tämä täyttää Espanjan kuningaskunnan mukaan edellytyksen ”tavarasta, joka valmistetaan vain tutkimusta, kokeilua, kehittämistä tai tieteellistä tarkoitusta varten”.
40 On muistutettava, että direktiivin 93/36 6 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla hankintaviranomaiset voivat tehdä tavaranhankintoja koskevia sopimuksia noudattamalla neuvottelumenettelyä julkaisematta ennalta hankintailmoitusta, jos kyseiset tavarat on valmistettu vain tutkimusta, kokeilua, kehittämistä tai tieteellistä tarkoitusta varten. Tätä säännöstä ei sovelleta massatuotantoon, jonka tarkoituksena on tuotteen taloudellisen kannattavuuden varmistaminen tai tutkimus- ja kehittämiskustannusten takaisinsaaminen.
41 Asiakirjoista ilmenee, että Espanjan viranomaiset olivat täysin tietoisia tavoitteensa saavuttamiseksi tarvittavasta materiaalista. Mikään seikka kummankaan sopimuksen teknisissä eritelmissä ei anna aihetta olettaa, että tarjouksen tehneen yrityksen pitäisi luoda uusi tuote, joka on tarkoitettu tutkimusta, kokeilua, kehittämistä tai tieteellistä tarkoitusta varten. Kyse on nimittäin Espanjan viranomaisten tarkasti määrittelemän ja yksityiskohtaisesti kuvaileman tietoteknisen ja muun kuin tietoteknisen materiaalin, joka on jo markkinoilla, asentamisesta, jonka alan keskimääräinen toimittaja olisi voinut tehdä.
42 Sopimuksen nro 2075/2003 teknisistä eritelmistä on todettava, että sopimuksen otsikon ja tavoitteen mukaan on kyse ”sellaisten kaapelien, viestintävälineiden, palvelinten ja oheislaitteistojen hankintasopimuksesta, joita tarvitaan kansalaisen digitaalisen lääketieteellisen asiakirjavihkon luomiseksi terveydenhoidon, kotikäyntipalvelujen ja sairaaloiden ensiapupalvelujen alalla Tarjeta Sanitaria (Diraya) du Servicio Andaluz de Salud -hankkeen IV-I vaiheessa”. Tämä teksti toistettiin asiakirjan sivulla 2 sen tavoitteen kuvauksessa. Lisäksi teknisten eritelmien 3–6 luvussa esitetään yksityiskohtaisesti kaikki tietotekninen ja muu kuin tietotekninen sopimuksen kohteena oleva materiaali. Tilanne on sama talousarvion osalta, jossa esitetään toimitettavat tavarat ja myös niiden tavaramerkit.
43 Materiaalin asentamisesta teknisten eritelmien 3.7.1 ja 4.8.1 luvussa esitetään sarja yksinkertaisia asennuspalveluja, jotka alan keskivertotoimittaja kykenisi suorittamaan hankintaviranomaiselle.
44 Teknisten eritelmien 5.1 ja 5.2 luvussa noudatetaan samaa kaavaa tietojenkäsittelykeskuksen osalta.
45 Edellä esitetystä ilmenee, että kaikki yksityiskohdat, jotka koskevat materiaalia, valvontaa, palvelun laatua, turvallisuutta ja palveluja, kuvailtiin tarkasti sopimusasiakirjoissa. Tässä tilanteessa on todettava, ettei sopimus nro 2075/2003 ole sellaisten tavaroiden toimittamiseen tarkoitettu sopimus, jotka on direktiivin 93/36 6 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla valmistettu vain tutkimusta, kokeilua, kehittämistä tai tieteellistä tarkoitusta varten.
46 Sopimuksen nro 2120/2005 teknisistä eritelmistä on todettava, että sen otsikon ja tavoitteen mukaan on kyse ”Servicio Andaluz de Saludin Tarjeta Sanitaria (Diraya) -hankkeen IV-1 -vaiheen laitteiden toimittamista ja täydentävää tukea koskevasta sopimuksesta”.
47 Teknisten eritelmien 1 kohdassa todetaan, että asiakirja CC‑2075/03 (eli sopimus nro 2075/2003) on perusta Diraya-hankkeen kokeilemiseen Andalusiassa Pohjois-Córdoban terveydenhoitoalueella ja eräässä Sevillassa sijaitsevassa sairaalassa. Dirayan toteuttamiseksi terveysjärjestelmän muissa osissa ryhdyttäisiin toimiin sen koekäytön, tarkastamisen ja arvioinnin jälkeen.
48 Teknisten eritelmien 3–12 luvussa osoitetaan selvästi ja tarkasti edellytetty tietotekninen materiaali ja muu kuin tietotekninen materiaali sekä tavaramerkit ja mallit. Talousarvio on yhtä yksityiskohtainen. Lopuksi teknisten eritelmien 13 luvussa kuvataan tilattavia palveluja eli asennusta ja eritelmän edeltävissä luvuissa kuvattujen toimitusten toteuttamista. Myös tämän sopimuksen osalta hankintaviranomainen tuntee täysin hankkeen tarpeet ja siihen tarvittavat laitteet ja palvelut.
49 Edellä esitetyn perusteella myöskään sopimusta nro 2120/2005 ei voida katsoa sopimukseksi, jonka tarkoituksena on toimittaa tutkimusta, kokeilua, kehittämistä tai tieteellistä tarkoitusta varten valmistettuja tavaroita direktiivin 93/36 6 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
50 Edellä esitetyillä perusteilla toisen kanneperusteen tämän osan, jonka komissio on riitauttanut, tutkittavaksi ottamista ei ole tarpeen tutkia ja mainittu osa on hylättävä perusteettomana, koska Espanjan viranomaiset eivät ole osoittaneet, että riidanalaiset sopimukset voitaisiin direktiivin 93/36 6 artiklan 3 kohdan b alakohtaa soveltamalla tehdä neuvottelumenettelyssä ilman hankintailmoituksen julkaisemista.
Toisen kanneperusteen toinen osa, joka liittyy direktiivin 93/36 6 artiklan 3 kohdan c alakohtaan
51 Espanjan kuningaskunta väittää, että pilottihanke on teknisesti omaleimainen tietojensiirtojärjestelmän toteuttamisen ja tietojen siirron vuoksi. Se väittää, että on välttämätöntä käyttää tiettyjä perusteellisia ja varmoja siirtomenetelmiä, joiden on perustuttava tietomallien, kaavioiden ja taulukoiden sekä hankkeen III vaiheessa olemassa olevien paikallisten tietokantojen välisten suhteiden syvälliseen tuntemukseen. Kyseinen yritys on Espanjan kuningaskunnan mukaan ainoa yritys, jolla oli tällaiset tiedot, koska se hallinnoi ja ylläpiti näitä paikallisia laitteistoja hankintamenettelyn hetkellä terveyskorttihankkeen aikaisempien vaiheiden tarjouskilpailut voittaneena yrityksenä.
52 On muistutettava, että direktiivin 93/36 6 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan hankintaviranomaiset voivat tavaranhankintoja koskevia sopimuksia tehdessään noudattaa neuvottelumenettelyä julkaisematta ennalta hankintailmoitusta, kun tekniseen tai taiteelliseen omaleimaisuuteen taikka yksinoikeuden suojaamiseen liittyvistä syistä vain tietty tavarantoimittaja voi valmistaa tai toimittaa tuotteet.
53 On todettava, ettei asianosaisten toimittamista asiakirjoista ilmene, että Espanjan kuningaskunta olisi tutkinut, onko olemassa yrityksiä, jotka voisivat vastata tarjouskilpailuun samoilla ehdoilla tai paremmilla ehdoilla kuin valittu yritys. Espanjan kuningaskunta ei osoita mitään tähän viittaavaa menettelyä Espanjan alueella tai laajemmin unionin alueella. Se tyytyy väittämään, että kyseinen yritys oli erityisen hyvässä asemassa vastaamaan tarjouskilpailuun tietojärjestelmää ja tietojen siirtämisen täytäntöönpanoa koskevien riidanalaisten sopimusten teknisen omaleimaisuuden vuoksi, koska sen kanssa oli tehty sopimukset IV-I vaihetta aikaisemmissa vaiheissa, ja että se näin ollen jo tunsi kattavasti olemassa olevat paikalliset tietokannat.
54 Tästä väitteestä on todettava, ettei tällä perusteella voida katsoa, että kyseinen yritys oli ainoa, jolla oli tämä tuntemus, eikä ettei mikään muu yritys voisi hankkia tällaista tuntemusta. Ei nimittäin voida sulkea pois sitä, että jos unionissa olisi todella tutkittu asiaa, olisi voitu löytää yrityksiä, jotka voisivat toimittaa kyseisen palvelun (ks. vastaavasti edellä 35 kohdassa mainittu asia komissio v. Saksa, tuomion 62 ja 63 kohta). Lisäksi Espanjan kuningaskunta ei myöskään osoita, millä tavalla riidanalaiset sopimuksen koskivat teknistä omaleimaisuutta, joka olisi peruste noudattaa neuvottelumenettelyä julkaisematta ennalta tarjouskilpailuilmoitusta. Käsiteltävässä asiassa on kyse standardituotteiden toimitussopimuksista (ks. edellä 45–47, 50 ja 51 kohta).
55 Tästä seuraa, ettei Espanjan kuningaskunta voi tehokkaasti vedota direktiivin 93/36 6 artiklan 3 kohdan c alakohtaan sen perustelemiseksi, että riidanalaisten sopimusten tekemisessä noudatettiin neuvottelumenettelyä julkaisematta ennalta hankintailmoitusta.
56 Edellä esitetyillä perusteilla toisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.
57 Näin ollen toinen kanneperuste ja kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
58 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Espanjan kuningaskunta on hävinnyt asian, se velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä tammikuuta 2013.
Allekirjoitukset