Yhdistetyt asiat T-217/03 ja T-245/03
Fédération nationale de la coopération bétail et viande (FNCBV) ym.
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Kilpailu – EY 81 artiklan 1 kohta – Naudanliha – Tuontien keskeytys – Etujärjestöjen oman hinta-asteikon vahvistaminen – Asetus N:o 26 – Yritysten yhteenliittymät – Kilpailun rajoittaminen – Etujärjestötoiminta – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – Perusteluvelvollisuus – Sakkojen määrän laskennasta annetut suuntaviivat – Suhteellisuusperiaate – Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus ja kesto – Raskauttavat ja lieventävät seikat – Seuraamusten kasautumisen kielto – Puolustautumisoikeudet
Tuomion tiivistelmä
1. Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Yritysten yhteenliittymien käsite
(EY 81 artiklan 1 kohta)
2. Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Yritysten yhteenliittymien käsite
(EY 81 artiklan 1 kohta)
3. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan
(EY 81 artiklan 1 kohta)
4. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Hintojen vahvistaminen
(EY 81 artiklan 1 kohta)
5. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Kansallinen oikeudellinen asiayhteys, jossa kartelli tai muu yhteistoimintajärjestely tehdään
(EY 81 artikla)
6. Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Asiallinen soveltamisala
(EY 81 artikla)
7. Maatalous – Kilpailusäännöt – Asetus N:o 26
(EY 33 artikla, EY 36 artikla ja EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 26 2 artiklan 1 kohta)
8. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Välttämätön sisältö
(Neuvoston asetus N:o 17; komission asetuksen N:o 99/63 4 artikla)
9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen
(EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)
10. Lainvastaisuusväite – Lainvastaisuusväitteen ulottuvuus – Säädökset, päätökset ja muut toimet, joiden lainvastaisuuteen voidaan vedota
(EY 241 artikla; komission tiedonanto 98/C 9/03)
11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)
12. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Enimmäismäärä
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)
13. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Kilpailusääntöjen rikkomisen kesto
(EY 81 artiklan 1 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)
14. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Raskauttavat seikat
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)
15. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Enimmäismäärä
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)
16. Kilpailu – Sakot – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, joka on tehty sellaisen lainvoimaiseksi tulleen päätöksen jälkeen, jolla yritykselle on määrätty seuraamus tai se on todettu syyttömäksi
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)
17. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Täysi harkintavalta
1. EY 81 artiklan 1 kohtaa sovelletaan yhteenliittymiin siltä osin kuin yhteenliittymien omassa tai niihin liittyvien yritysten toiminnassa pyritään tuottamaan niitä vaikutuksia, joita kyseisellä määräyksellä pyritään poistamaan. Kun otetaan huomioon tämän määräyksen tarkoitus, yritysten yhteenliittymän käsitettä on tulkittava siten, että sillä voidaan tarkoittaa myös yritysten yhteenliittymistä muodostuvia yhteenliittymiä.
Jotta yhteenliittymien väliseen sopimukseen sovelletaan tätä määräystä, ei edellytetä, että kyseessä olevat yhteenliittymät voivat pakottaa jäsenensä täyttämään sopimuksessa asetetut velvollisuudet.
(ks. 49 ja 89 kohta)
2. Yrityksen käsitteeseen kilpailuoikeuden yhteydessä kuuluvat kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta. Taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla.
Maataloustuottajien eli maanviljelijöiden tai karjankasvattajien toiminta on selvästi luonteeltaan taloudellista. Maataloustuottajat tuottavat hyödykkeitä, joita ne tarjoavat ostettavaksi korvausta vastaan. Maataloustuottajat ovat siis EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä.
Näin ollen yhdistykset, joihin maataloustuottajat liittyvät ja jotka edustavat niitä, ja järjestöt, joihin nämä yhdistykset kuuluvat, voidaan luokitella yritysten yhteenliittymiksi tämän määräyksen soveltamista varten.
Se seikka, että paikallisiin yhdistyksiin voivat kuulua myös maataloustuottajien puolisot, ei voi kumota tätä päätelmää. Ensinnäkin on todennäköistä, että maanviljelijöiden tai karjankasvattajien puolisot, jotka itse ovat maatalousalan etujärjestön paikallisen yhdistyksen jäseniä, osallistuvat myös perheen maatilan tehtäviin. Toiseksi on joka tapauksessa siten, että vain se seikka, että yritysten yhteenliittymään voi kuulua myös henkilöitä tai yksiköitä, joita ei voida luokitella yrityksiksi, ei ole riittävä poistamaan EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulta yhteenliittymältä tällaista ominaisuutta. Samalla tavoin ei voida hyväksyä väitettä, jonka mukaan yhtiön muodossa toimivan maatilan tapauksessa etujärjestön jäsenenä ei ole tämä yhtiö edustajansa kautta, vaan jokainen yhtiökumppani. Yrityksen määritelmän kannalta nimittäin kyseessä olevan maatilan oikeudellisella asemalla tai muodolla ei ole merkitystä, vaan merkitystä on tämän viimeksi mainitun ja siihen osallistuvien henkilöiden toiminnalla.
(ks. 52–55 kohta)
3. EY 81 artiklan 1 kohtaa sovelletaan vain sopimuksiin, jotka voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Jotta yritysten välinen sopimus voisi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, on oltava nähtävissä riittävän todennäköisesti ja objektiivisten oikeudellisten seikkojen tai tosiseikkojen perusteella, että se voi tosiasiallisesti tai mahdollisesti vaikuttaa välillisesti tai välittömästi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tavalla, joka voisi haitata jäsenvaltioiden välisten yhtenäismarkkinoiden tavoitteiden toteutumista.
Kun kilpailusääntöjen rikkominen, johon yritys tai yritysten yhteenliittymä osallistui, voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, komissio ei ole velvollinen osoittamaan, että tämän yrityksen tai yritysten yhteenliittymän yksittäisellä osallistumisella on ollut vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
Lisäksi yhden jäsenvaltion koko alueen kattava kilpailua rajoittava toiminta edistää jo sinänsä kansallista eristymistä, mikä estää perustamissopimuksen tavoitteena olevaa taloudellista vuorovaikutusta. Lopuksi tuonneille avoimien markkinoiden osalta kansallisen hintasopimuksen tehneet osapuolet voivat säilyttää markkinaosuutensa ainoastaan suojautumalla ulkomaiselta kilpailulta.
(ks. 63, 66 ja 67 kohta)
4. EY 81 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrätään nimenomaisesti, että sellaisilla toimenpiteillä rajoitetaan kilpailua, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja. Hintojen vahvistaminen on nimittäin ilmeistä kilpailun rajoittamista.
Sopimuksen, joka on tehty maataloustuottajia ja teurastamoyrityksiä edustavien etujärjestöjen välillä, jossa vahvistetaan vähimmäishinnat tiettyjä nautojen luokkia varten ja jonka tarkoituksena on näiden hintojen tekeminen pakollisiksi kaikille kyseisten markkinoiden taloudellisille toimijoille, tavoite on vapaan kilpailun rajoittaminen näillä markkinoilla muun muassa rajoittamalla keinotekoisesti karjankasvattajien ja teurastamoyritysten kaupallista neuvottelumarginaalia ja vääristämällä hintojen muodostumista kyseessä olevilla markkinoilla.
Väite, jonka mukaan maatalousmarkkinat ovat säänneltyjä markkinoita, joilla kilpailusääntöjä ei sovelleta täysin sellaisenaan ja joilla hintojen muodostuminen ei aina vastaa vapaaseen tarjontaan ja kysyntään, ei voi tehdä tyhjäksi tätä päätelmää. Maatalousalaan liittyy toki tiettyjä erityispiirteitä, ja sitä säännellään hyvin yksityiskohtaisesti ja usein sen toimintaan melko vakavasti puuttuen. Yhteisön kilpailusääntöjä sovelletaan kuitenkin maataloustuotteiden markkinoihin, vaikka tietyistä poikkeuksista on säädetty näiden markkinoiden erityistilanteen huomioon ottamiseksi.
Lisäksi vain se seikka, että vähimmäishinnat vahvistettiin julkisen interventiohinnan mukaan, ei ole riittävä poistamaan kyseessä olevan sopimuksen rajoittavaa luonnetta. Tämä viittaus julkiseen interventiohintaan ei tee tyhjäksi vähimmäishinta-asteikon kilpailunvastaista tarkoitusta, joka on määrätyn markkinahinnan vahvistaminen suoraan ja keinotekoisesti, eikä se mahdollista tämän asteikon rinnastamista erilaisiin maatalousalan yhteisten markkinajärjestelyiden julkisiin tuki- ja interventiomekanismeihin, joiden tarkoitus on yhden tuotannon osan poistamisen avulla tervehdyttää markkinoita, joille on ominaista tietynasteinen ylitarjonta.
(ks. 83 ja 85–87 kohta)
5. Oikeudellisella asiayhteydellä, jossa EY 81 artiklassa kielletyt yritysten väliset sopimukset tehdään, ja oikeudellisilla luonnehdinnoilla, joita kansallisissa oikeusjärjestyksissä on tästä oikeudellisesta asiayhteydestä tehty, ei ole vaikutusta yhteisön kilpailusääntöjen soveltamiseen. Lisäksi julkisten toimenpiteiden väitetyllä riittämättömyydellä tietyn toimialan ongelmien ratkaisemiseksi ei voida perustella yksityisten toimijoiden, joita nämä ongelmat koskettavat, kilpailusääntöjen vastaisia käytäntöjä tai sitä, että nämä toimijat vaativat itselleen oikeuksia, jotka kuuluvat kansallisille tai yhteisön viranomaisille, korvatakseen viranomaisten toiminnan omalla toiminnallaan.
Samalla tavoin sillä, että kansalliset viranomaiset ovat tienneet yritysten toiminnasta, sallineet sen tai jopa rohkaisseet siihen, ei missään tapauksessa ole vaikutusta EY 81 artiklan soveltamiseen. Lopuksi tietyllä alalla vallinnut kriisi ei sellaisenaan voi sulkea pois EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamista.
(ks. 90–92 kohta)
6. Työmarkkinaosapuolten kollektiivisten neuvottelujensa yhteydessä tekemät sopimukset, joiden tarkoitus on pyrkiä yhdessä löytämään keinoja työehtojen ja työolojen parantamiseksi, eivät luonteensa ja kohteensa vuoksi kuulu EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Maataloustuottajien etujärjestöiden ja teurastamoyritysten etujärjestöiden väliseen sopimukseen, jonka tarkoitus on vahvistaa teurastamoille naudanlihan vähimmäisostohinnat ja keskeyttää naudanlihan tuonnit, sovelletaan kuitenkin EY 81 artiklassa määrättyjä kieltoja.
(ks. 98–100 kohta)
7. Toimivan kilpailun ylläpito maataloustuotteiden markkinoilla kuuluu yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteisiin. Vaikka EY 36 artiklassa onkin jätetty neuvoston tehtäväksi sen määrittäminen, missä määrin maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan sovelletaan yhteisön kilpailusääntöjä, jotta otettaisiin huomioon näiden tuotemarkkinoiden erityinen tilanne, on kuitenkin siten, että tässä määräyksessä vahvistetaan periaate, jonka mukaan yhteisön kilpailusääntöjä sovelletaan maatalousalalla.
Koska asetuksen N:o 26 2 artiklan 1 kohdassa, jossa säädetään muun muassa, että EY 81 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sopimuksiin, päätöksiin ja menettelyihin, jotka ovat tarpeen EY 33 artiklassa esitettyjen yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi, on kyse poikkeuksesta, sitä on tulkittava suppeasti. Lisäksi tätä säännöstä sovelletaan ainoastaan, jos kyseisellä sopimuksella edistetään kaikkien EY 33 artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamista, koska kun otetaan huomioon, että nämä tavoitteet ovat välillä ristiriidassa keskenään, komissio voi yrittää sovittaa ne yhteen. Lopuksi tämän poikkeuksen soveltamiseksi toimenpiteiden voidaan katsoa olevan tarpeelliset yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamista varten vain, jos ne ovat oikeasuhteiset.
(ks. 197–199 ja 208 kohta)
8. Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikissa sellaisissa menettelyissä, joissa voidaan määrätä seuraamuksia – erityisesti sakkoja – on yhteisön oikeuden perusperiaate, jota on noudatettava myös luonteeltaan hallinnollisessa menettelyssä. Tämän periaatteen mukaisesti väitetiedoksianto on olennainen menettelyyn liittyvä tae. Väitetiedoksiannossa on selkeästi mainittava kaikki ne oleelliset seikat, joihin komissio tässä menettelyvaiheessa nojautuu.
Silloin, kun komissio väitetiedoksiannossaan nimenomaisesti ilmoittaa aikovansa tutkia, onko yrityksille määrättävä sakkoja, ja kun se myös ilmoittaa ne tärkeimmät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka voivat johtaa sakon määräämiseen, kuten oletetun rikkomisen vakavuuden ja keston sekä sen, että rikkomukseen on syyllistytty tahallaan tai tuottamuksesta, se täyttää velvollisuutensa kunnioittaa yritysten oikeutta tulla kuulluiksi. Tällöin se antaa yrityksille tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta ne voivat puolustautua paitsi sitä vastaan, että niiden vahvistetaan rikkoneen kilpailusääntöjä, myös sakkojen määräämistä vastaan.
Se, että määrättäväksi aiottujen sakkojen suuruudesta ilmoitettaisiin väitetiedoksiannossa, ennen kuin yritykset ovat voineet esittää huomautuksensa niitä vastaan esitetyistä väitteistä, merkitsisi sitä, että komission päätöstä ennakoitaisiin epäasianmukaisella tavalla. Sitä suuremmalla syyllä se, että väitetiedoksiannossa viitataan siihen, noudattaako lopullisessa päätöksessä mahdollisesti määrättävä sakko 10 prosentin enimmäismäärää, merkitsisi myös tämän päätöksen ennakoimista epäasianmukaisella tavalla.
(ks. 217, 218 ja 222 kohta)
9. Kun komissio määrää sakon kilpailusääntöjä rikkoneelle yksittäiselle yritykselle, se ei välttämättä ole erityisten olosuhteiden puuttuessa velvollinen perustelemaan nimenomaisesti sitä, onko enimmäismäärää, joka on 10 prosenttia kyseessä olevan yrityksen liikevaihdosta, noudatettu. Tämän yrityksen on tiedettävä tämän lakisääteisen rajan olemassaolo ja tunnettava liikevaihtonsa määrä, ja se voi täten arvioida, ylittikö sille määrätty sakko 10 prosentin enimmäismäärän vai ei, myös silloin kun päätöksessä ei ole minkäänlaisia perusteluita.
Kun komissio sen sijaan määrää seuraamuksia yritysten yhteenliittymälle ja tarkastaa, että sitä lainmukaista enimmäismäärää on noudatettu, joka on 10 prosenttia tämän yhteenliittymän kaikkien tai joidenkin jäsenten yhteenlasketusta liikevaihdosta, sen on nimenomaisesti mainittava tämä päätöksessään ja ilmoitettava syyt, joiden vuoksi jäsenten liikevaihtojen huomioon ottaminen on perusteltua. Näiden perusteluiden puuttuessa asianomaisilla yrityksillä ei ole mahdollisuutta tietää tällaisen päätöksen syitä, eivätkä ne voi tarkastaa asianmukaisesti sitä, onko asiassa noudatettu lakisääteistä enimmäismäärää.
(ks. 238 ja 239 kohta)
10. Vaikka asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavat suuntaviivat eivät ole sakkojen määräämisestä taloudelliselle toimijalle tehdyn päätöksen oikeudellinen perusta, koska kyseinen päätös perustuu asetukseen N:o 17, niissä määritetään yleisesti ja abstraktisti menetelmä, jota komissio on sitoutunut noudattamaan sakkojen määrän määrittämisessä. Näin ollen tämän päätöksen ja suuntaviivojen välillä on suora yhteys siten, että niistä voidaan esittää lainvastaisuusväite.
(ks. 250 kohta)
11. Hintoja tai markkinoiden eristämistä koskevat yhteistoimintajärjestelyt ovat luonteeltaan erittäin vakavia kilpailusääntöjen rikkomisia. Näin ollen komissio ei loukannut suhteellisuusperiaatetta todetessaan asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavien suuntaviivojen 1 kohdan A alakohdassa, että tämäntyyppisiä kilpailusääntöjen rikkomisia, joita varten on säädetty 20 miljoonan euron suuruinen lähtösumma, on pidettävä erittäin vakavina.
Koska suuntaviivoissa asetetut kiinteät määrät ovat vain viitteellisiä, ne eivät missään tapauksessa sinänsä voi merkitä suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.
(ks. 252 ja 253 kohta)
12. Kun asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa säädetään, että komissio voi määrätä sakon, joka on enintään 10 prosenttia kunkin kilpailusääntöjen rikkomiseen osallisen yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta, säännöksessä edellytetään vain, että tietylle yritykselle lopulta määrättävää sakkoa pienennetään, jos se on enemmän kuin 10 prosenttia yrityksen liikevaihdosta, riippumatta siitä, millaisia välivaiheen laskutoimituksia on suoritettu kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja keston huomioon ottamiseksi. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa ei näin ollen kielletä komissiota käyttämästä laskutoimitusten aikana väliaikaista lukua, joka on suurempi kuin 10 prosenttia kyseisen yrityksen liikevaihdosta, kunhan yritykselle lopulta määrättävä sakko ei ole tätä enimmäismäärää suurempi. Tämä toteamus pitää paikkansa myös tässä samassa säännöksessä olevan miljoonan euron enimmäismäärän osalta.
(ks. 255 kohta)
13. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavien suuntaviivojen sen 1 kohdan B alakohdan valossa, jossa todetaan, että kilpailusääntöjen rikkomisen kesto voi johtaa sakon mahdollisen lisämäärän vahvistamiseen sen määrän lisäksi, joka on vahvistettu kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden perusteella, käy ilmi, että kilpailusääntöjen rikkomisen lyhytaikainen eli alle vuoden kesto on perusteena ainoastaan sille, ettei rikkomisen vakavuuden perusteella määrättyyn määrään tehdä mitään lisäystä. Se seikka, että kilpailusääntöjen rikkominen oli hyvin lyhytkestoinen, ei missään tapauksessa voi asettaa kyseenalaiseksi EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisen olemassaoloa.
(ks. 134, 257 ja 258 kohta)
14. Sopimuksen jatkaminen salassa sen jälkeen, kun komissio ilmoitti siihen osallistuville yrityksille ja yritysten yhteenliittymille, että sopimus oli saatettava päätökseen, ja väkivallan käyttäminen sopimusosapuolen pakottamiseksi hyväksymään sopimuksen tai sopimuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi ovat raskauttavia seikkoja, jotka komissio voi ottaa huomioon EY 81 artiklan nojalla määrätyn sakon määrän korottamiseksi.
(ks. 271 ja 278–289 kohta)
15. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa ei aseteta komissiolle kieltoa määrätä yli miljoonan euron suuruisia sakkoja sellaisille yhteenliittymille, jotka eivät väitetysti tuota liikevaihtoa. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa käytetty yleisluonteinen ilmaus ”rikkomus” koskee erotuksetta sopimuksia, yritysten välisiä yhdenmukaistettuja menettelytapoja sekä yritysten yhteenliittymien päätöksiä, ja sen käyttö osoittaa, että tässä säännöksessä säädetyt enimmäismäärät soveltuvat samalla tavalla sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin sekä yritysten yhteenliittymien päätöksiin. Kun yritysten yhteenliittymällä ei ole omaa taloudellista toimintaa tai kun sen liikevaihto ei kerro vaikutuksesta, joka tällä yhteenliittymällä voi olla markkinoihin, komissio voi tietyin edellytyksin ottaa huomioon yhteenliittymän jäsenten liikevaihdon sille määrättävän sakon enimmäismäärän laskemista varten.
Vaikka ainoa tässä säännöksessä oleva nimenomainen viittaus yrityksen liikevaihtoon koskee sellaisen sakon ylärajaa, joka on suurempi kuin miljoona euroa, asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavien suuntaviivojen, joita komissio on sitoutunut noudattamaan, 5 kohdan a alakohdassa todetaan, että lopullinen laskettu sakkosumma ei saa missään tapauksessa ylittää 10:tä prosenttia yrityksen koko maailmasta kertyvästä liikevaihdosta asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tätä 10 prosentin suuruista liikevaihdosta laskettavaa enimmäismäärää on siis noudatettava myös siltä osin kuin on kyse alle miljoonan euron suuruisista sakoista.
Lisäksi 10 prosentin suuruinen liikevaihdosta laskettava enimmäismäärä on laskettava kunkin kyseisen sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan osapuolena olevan yrityksen liikevaihdosta tai yhteenliittymään kuuluvien yritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta ainakin silloin, kun yhteenliittymä sisäisten sääntöjensä mukaan pystyy tekemään jäseniään sitovia päätöksiä. Tätä mahdollisuutta ottaa tältä osin huomioon jokaisen yhteenliittymän jäsenyrityksen liikevaihto voidaan perustella sillä, että vahvistettaessa sakkojen määrää voidaan ottaa huomioon muun muassa vaikutus, joka yrityksellä on voinut olla markkinoihin esimerkiksi sen koon ja taloudellisen vallan vuoksi, joiden osalta yrityksen liikevaihto antaa viitteitä, sekä ehkäisevä vaikutus, joka näillä sakoilla on oltava. Vaikutus, joka yritysten yhteenliittymällä voi olla markkinoihin, ei riipu sen omasta liikevaihdosta, joka ei paljasta sen kokoa eikä sen taloudellista valtaa, vaan sen jäsenten liikevaihdosta, joka on osoitus yhteenliittymän koosta ja taloudellisesta vallasta.
Sitä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole suljettu pois, että erityistapauksissa yhteenliittymän jäsenen liikevaihto otetaan huomioon, vaikka yhteenliittymällä ei ole muodollista toimivaltaa tehdä jäseniään sitovia päätöksiä, koska sille ei myönnetä tällaista toimivaltaa sen sisäisissä säännöissä. Komissiolla oleva mahdollisuus määrätä asianmukaisia sakkoja kyseessä olevista kilpailusääntöjen rikkomisista voisi muuten joutua kyseenalaiseksi, koska yhteenliittymille, joiden liikevaihto on hyvin pieni mutta joihin kuuluu suuri määrä yrityksiä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on merkittävä, ja joilla ei ole toimivaltaa tehdä jäseniään muodollisesti sitovia päätöksiä, voitaisiin määrätä vain hyvin pieniä sakkoja, vaikka niiden toteuttamilla kilpailusääntöjen rikkomisilla voi olla huomattava vaikutus kyseessä olevilla markkinoilla. Tämä seikka olisi lisäksi ristiriidassa sen kanssa, että on varmistettava yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisista määrättävien seuraamusten ehkäisevä vaikutus.
Näin ollen paitsi sisäisillä säännöillä, joiden nojalla yhteenliittymä voi tehdä jäseniään sitovia päätöksiä, myös muilla erityisillä olosuhteilla voidaan perustella kyseessä olevan yhteenliittymän jäsenten yhteenlaskettujen liikevaihtojen huomioon ottaminen. Kyseessä ovat erityisesti tapaukset, joissa yhteenliittymän kilpailusääntöjen rikkominen koskee sen jäsenten toimintaa ja joissa yhteenliittymä toteuttaa kyseessä olevan kilpailunvastaisen toiminnan suoraan jäsentensä hyväksi ja niiden kanssa yhteistyössä, koska yhteenliittymällä ei ole objektiivista ja sen jäsenten eduista riippumatonta intressiä. Vaikka komissio voi joissakin tällaisissa tapauksissa määrätä yksilöllisiä sakkoja jokaiselle kyseessä olevan yhteenliittymän jäsenyritykselle sen lisäksi, että se määrää sakkoja yhteenliittymälle, tämä voi olla erityisen vaikeaa tai jopa mahdotonta, jos jäsenyrityksiä on erittäin paljon.
Näissä tapauksissa mahdollisuus ottaa huomioon yritysten yhteenliittymien perusjäsenten liikevaihdot on kuitenkin joka tapauksessa rajattava pääsääntöisesti niihin jäseniin, jotka toimivat aktiivisesti markkinoilla, joihin vaikutettiin kilpailusääntöjen rikkomisilla, joista riidanalaisessa päätöksessä määrätään seuraamuksia.
Yritysten yhteenliittymän jäsenten liikevaihdon huomioon ottaminen 10 prosentin enimmäismäärän määrittämisessä ei merkitse, että niille on määrätty sakko tai edes että kyseessä olevalla järjestöllä on velvollisuus vyöryttää sakon kustannukset jäsenilleen.
(ks. 313, 314, 317–319, 325 ja 343 kohta)
16. Ne bis in idem -periaate on yhteisön oikeuden yleinen periaate, jonka noudattamisen tuomioistuimet varmistavat. Yhteisön kilpailuoikeuteen liittyvissä asioissa tämä periaate estää komissiota toteamasta yritystä uudelleen syylliseksi tai ryhtymästä sitä vastaan uudelleen toimenpiteisiin sellaisen kilpailua rajoittavan käyttäytymisen johdosta, josta yritykselle on jo määrätty seuraamus tai jonka osalta yritys on todettu syyttömäksi sellaisella aiemmalla komission päätöksellä, johon ei enää voida hakea muutosta. Ne bis in idem -periaatteen soveltaminen edellyttää kolmen edellytyksen täyttymistä: tosiseikkojen, sääntöjen rikkojan ja suojellun oikeudellisen intressin on oltava samat. Tämän periaatteen mukaan seuraamusten määrääminen samalle henkilölle useamman kuin yhden kerran samasta lainvastaisesta käyttäytymisestä saman oikeushyvän suojelemiseksi on siten kiellettyä. Tällä periaatteella ei sen sijaan kielletä sitä, että samasta tosiseikasta määrätään seuraamuksia sen toteuttamiseen osallistuneille eri yritysten yhteenliittymille jokaisen yhteenliittymän osallistumisen vuoksi ja sen mukaan, mikä on kullekin niistä kuuluva osavastuu rikkomisesta, vaikka jotkut osallistujat ovat toisten osallistujien jäseniä.
(ks. 340–344 kohta)
17. Vaikka komissiolla on harkintavaltaa yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen määrän vahvistamisessa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on kuitenkin asetuksen N:o 17 17 artiklan mukaan EY 229 artiklassa tarkoitettu täysi harkintavalta tutkiessaan kanteet päätöksistä, joilla komissio on määrännyt sakon, joten se voi poistaa määrätyn sakon taikka alentaa tai korottaa sitä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi tämän täyden harkintavallan nojalla muun muassa muuttaa sen sakon alennuksen määrää, jonka komissio on myöntänyt yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavien suuntaviivojen 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen olosuhteiden nojalla.
(ks. 352 ja 355–361 kohta)