Valitus, jonka Bavaria NV on tehnyt 31.8.2011 unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-235/07, Bavaria NV v. Euroopan komissio, 16.6.2011 antamasta tuomiosta

(Asia C-445/11 P)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Valittaja: Bavaria NV (edustajat: advocaat O. W. Brouwer, advocaat P. W- Schepens ja advocaat N. Al-Ani)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

unionin yleisen tuomioistuimen 16.6.2011 antaman tuomion 202-212, 252-255, 288, 289, 292-295, 306, 307 ja 335 kohta on kumottava

asia on palautettava unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tai riidanalainen päätös¹ on kumottava (kokonaan tai osittain)

komissio on velvoitettava korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensinnäkin valittaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti unionin oikeutta ja erityisesti SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, että se on loukannut oikeusvarmuuden periaatetta ja että sen esittämät perustelut rikkomisen alkamisajankohdan määrittämiseksi ovat epäjohdonmukaisia. Kokous, joka pidettiin 27.2.1996, ei liity rikkomiseen eikä sitä voida pitää sellaisten kokousten lähtöpisteenä, joissa sovittiin kilpailunvastaisista menettelyistä. Siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että pelkästään se seikka, että 27.2.1996 pidetty kokous luokiteltiin "Catherijne-kokoukseksi", osoittaa, että kokouksella oli kilpailunvastainen tarkoitus, unionin yleinen tuomioistuin jättää ottamatta huomioon riidanalaisen päätöksen ja ylittää toimivaltansa. Sitä menetelmää, jota unionin tuomioistuin on käyttänyt todetakseen, että lukuisia kokouksia järjestettiin kilpailunvastaisessa tarkoituksessa, ei voida käyttää rikkomisen alkamisajankohdan määrittämiseksi. Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi osoittanut perusteluissaan epäjohdonmukaisuutta, kun se on katsonut, että yksi ainoa Inbevin ilmoitus voi riittää rikkomisen olemassaolon toteamiseksi.

Toiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti yhdenvertaisuusperiaatetta (eikä ole esittänyt riittäviä perusteluja), kun se on katsonut, ettei riidanalaista päätöstä voinut verrata aikaisempiin saman alan päätöksiin ja erityisesti päätökseen, jonka komissio teki asiassa 2003/569 - Interbrew/Alken-Maes.² Valittaja toteaa myös, ettei ollut objektiivisesti perusteltua kohdella eri tavalla niitä yrityksiä, joista oli kyse edellä mainituissa asioissa.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin on loukannut yhdenvertaisuusperiaatetta, rangaistusten taannehtivuuskiellon periaatetta, laillisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta, koska se ei ole alentanut valittajalle määrätyn sakon määrää vaan soveltanut vuonna 2005 luotua (hyväksymäänsä) sakkoja koskevaa politiikkaa hallinnollisen menettelyn kestettyä unionin yleisen tuomioistuimenkin toteamalla tavalla liian pitkään yksinomaan komission passiivisuuden takia.

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti suhteellisuusperiaatetta, kun se on sallinut komission vahvistaa sakon laskentapohjan valittajan liikevaihdon perusteella siten, että se on laskenut mukaan valmisteverot, mikä on aiheuttanut sen, että valittajan merkitys kilpailun kannalta on yliarvioitu ja että valittajalle määrätyn sakon laskentapohja on vahvistettu liian suureksi.

Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti puolustautumisoikeuksia ja oikeutta hyvään hallintoon, kun se on katsonut, ettei valittajalle ollut tarpeen antaa mahdollisuutta tutustua siihen vastaukseen, jonka Inbev antoi väitetiedoksiantoon. Valittaja oli ilmoittanut riittävän selvästi, että kyseinen asiakirja sisälsi seikkoja, jotka olivat sille vastaisia.

____________

¹ - Komission 18.4.2007 tekemä päätös K (2007) 1697, joka koskee [EY] 81 artiklan soveltamista koskevaa menettelyä (asia COMP/B-2/37.766 - Alankomaiden olutmarkkinat).

² - Komission 5.12.2001 tekemä päätös 2003/569/EY, joka koskee EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamista koskevaa menettelyä (asia nro IV/37.614/F3 PO/Interbrew ja Alken-Maes) (EYVL L 200, s. 1).