Kanne 14.2.2013 - LG Electronics v. komissio
(Asia T-91/13)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: LG Electronics (Soul, Korea) (edustajat: asianajajat G. van Gerven ja T. Franchoo)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
kumoamaan kokonaan tai osittain asiassa COMP/39.437 - Televisioiden ja tietokoneiden näytöissä käytettävät kuvaputket 5.12.2012 annetun komission päätöksen C(2012) 8839 final 1 artiklan 1 kohdan d alakohdan ja 2 kohdan g alakohdan sekä 2 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdan ja 2 kohdan d ja e alakohdan kantajaa koskevilta osin, ja/tai
alentamaan kantajalle riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa ja 2 kohdan d ja e alakohdassa määrättyjä sakkoja
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahdeksaan kanneperusteeseen.
SEUT 263 artiklaan perustuva kanneperuste, joka koskee riidanalaisen päätöksen 1 ja 2 artiklan kumoamista kantajaa koskevilta osin:
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantajan puolustautumisoikeuksia loukattiin (olennaista menettelymääräystä rikottiin), kun LG Philips Displays (jäljempänä LPD) jätettiin vastaajana oikeudenkäyntimenettelyn ulkopuolelle.
Kanneperusteet, jotka koskevat riidanalaisen päätöksen 1 ja 2 artiklan (osittaista) kumoamista SEUT 263 artiklan nojalla sekä kantajalle määrättyjen sakkojen vastaavaa alentamista SEUT 261 artiklan nojalla:
Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että SEUT 101 artiklaa ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa rikottiin, yksilöllisen vastuun periaatetta loukattiin ja asiassa tehtiin ilmeinen arviointivirhe, kun kantajan katsottiin olevan vastuussa rikkomuksista, jotka LPD oli tehnyt.
Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 25 artiklaa rikottiin, kun riidanalaisessa päätöksessä katsottiin kantajan olevan vastuussa mistään 1.7.2001 edeltävästä toiminnasta.
Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että SEUT 101 artiklaa, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa ja SEUT 296 artiklaa rikottiin ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukattiin, kun riidanalaisessa päätöksessä otettiin kantajalle määrättyjen sakkojen laskennassa huomioon välitön myynti Euroopan talousalueella muutettujen tuotteiden muodossa.
Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että SEUT 101 artiklaa ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa rikottiin, yksilöllisen vastuun periaatetta loukattiin, asiassa tehtiin ilmeinen arviointivirhe ja kantajan puolustautumisoikeuksia loukattiin, kun riidanalaisessa päätöksessä kantajan katsottiin olevan vastuussa sakosta, joka perustui Philipsin Euroopan talousalueella muutettujen tuotteiden muodossa toteuttamaan välittömään myyntiin.
Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että SEUT 296 artiklaa rikottiin, asiassa tehtiin ilmeinen arviointivirhe ja yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteita loukattiin, kun riidanalaisessa päätöksessä (i) ei esitetty riittäviä perusteluja sille, että Euroopan talousalueella muutettujen tuotteiden muodossa toteutettua välitöntä myyntiä ei otettu huomioon Samsungin osalta, ja/tai (ii) mielivaltaisesti joko otettiin tai ei otettu huomioon välitöntä myyntiä Euroopan talousalueella muutettujen tuotteiden muodossa ja siten kohdeltiin kantajaa ja Samsungia epäyhdenvertaisesti.
Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että SEUT 101 artiklaa ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa rikottiin ja yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteita loukattiin, kun (i) riidanalainen päätös ei koskenut kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneita LPD:tä ja sen tytäryhtiöitä, vaikka se koski toista yhteisyritystä tämän emoyhtiöiden ohella, ja (ii) kun riidanalainen päätös ei koskenut muita yhtiöitä, jotka olivat samassa tilanteessa kuin kantaja.
Kanneperuste, joka perustuu unionin yleisellä tuomioistuimella SEUT 261 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 31 artiklan nojalla olevaan täyteen harkintavaltaan:
Kahdeksas kanneperuste, jolla pyydetään unionin yleistä tuomioistuinta käyttämään sille kuuluvaa täyttä harkintavaltaa kantajalle määrätyn sakon määrän alentamiseksi, koska se on liiallinen ja suhteeton.
____________1 - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003 L 1, s. 1).