Valitus, jonka Ioannis Ntouvas on tehnyt 17.2.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-94/13, Ntouvas v. ECDC, 11.12.2012 antamasta tuomiosta

(Asia T-94/13 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Ioannis Ntouvas (Agios Stefanos, Kreikka) (edustaja: asianajaja V. Kolias)

Muu osapuoli: Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus (Tukholma, Ruotsi)

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan virkamiestuomioistuimen asiassa F-107/11, Ntouvas vastaan ECDC, 11.12.2012 antaman tuomion, jolla hylättiin kanne valittajasta vuoden 2010 osalta laaditun arviointikertomuksen kumoamiseksi ja jolla valittaja velvoitettiin korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut

kumoamaan ensimmäisessä oikeusasteessa riitautetun päätöksen ja

velvoittamaan vastapuolen korvaamaan kaikki asian käsittelystä ensimmäisessä oikeusasteessa ja valitusmenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa neljääntoista valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu todistustaakkaa ja todistelua koskevan oikeussäännön rikkomiseen siltä osin kuin virkamiestuomioistuin hyväksyi vastaajan pyynnön vastineen jättämiselle ensimmäiseen oikeusasteeseen varatun määräajan pidentämisestä, vaikka vastaaja ei ollut esittänyt näyttöä niistä olosuhteista, joiden se väitti oikeuttavan tällaisen määräajan pidentämisen.

Toinen valitusperuste, joka perustuu tosiseikkoja koskevaan toteamukseen liittyvään olennaiseen virheeseen siltä osin kuin virkamiestuomioistuin totesi, että vastaaja sai ensimmäiseen oikeusasteeseen jätetyn kannekirjelmän tiedoksi 7.11.2011 eikä 4.11.2011.

Kolmas valitusperuste, joka perustuu tosiseikkojen virheelliseen arviointiin siltä osin kuin virkamiestuomioistuin tulkitsi ja arvioi virheellisesti asiakirja-aineistoon sisältyviä asiakirjoja, joilla osoitetaan vääräksi vastaajan esittämät väitteet sen pyyntönsä tueksi, joka koski vastineen jättämiselle ensimmäiseen oikeusasteeseen varatun määräajan pidentämistä.

Neljäs valitusperuste, joka perustuu tosiseikkojen virheelliseen oikeudelliseen luonnehtimiseen siltä osin kuin virkamiestuomioistuin piti virheellisesti "poikkeuksellisina" niitä olosuhteita, joihin vastaaja vetosi pyytäessään vastineensa jättämiselle ensimmäiseen oikeusasteeseen varatun määräajan pidentämistä.

Viides valitusperuste, joka perustuu tosiseikkojen virheelliseen toteamiseen tai toissijaisesti niiden virheelliseen oikeudelliseen luonnehtimiseen siltä osin kuin virkamiestuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei kantaja ollut vaatinut yksipuolista tuomiota ja toissijaisesti, etteivät kantajan väitteet merkinneet vaatimusta yksipuoliseksi tuomioksi.

Kuudes valitusperuste, joka perustuu asiakirjavihkoon sisältyvien asiakirjojen virheelliseen arviointiin siltä osin kuin virkamiestuomioistuin katsoi, että kaksi toimea vastaajan palveluksessa erosivat toisistaan huomattavasti.

Seitsemäs valitusperuste, joka perustuu todistustaakan vahvistamisessa tehtyyn virheeseen siltä osin kuin virkamiestuomioistuin hylkäsi näytön puuttuessa kantajan kanneperusteen, jonka mukaan ainakin yksi arviointeja käsittelevän vastaajan sekakomitean jäsenistä oli eturistiriitatilanteessa, vaikka mainittu näyttö sisältyi ensimmäiseen oikeusasteeseen jätetyssä kanteessa yksilöityihin asiakirjoihin, jotka olivat helposti vastaajan saatavilla. Virkamiestuomioistuin jätti toissijaisesti noudattamatta velvollisuuttaan määrätä työsuhderiidan ratkaisevana hallintotuomioistuimena tarvittavista prosessinjohtotoimista mainittujen asiakirjojen hankkimiseksi. Virkamiestuomioistuin ymmärsi lisäksi väärin kantajan väitteen oikeudellisen perustan ja tulkitsi virheellisesti arvioinneista annetun täytäntöönpanosäännön nro 20 (jäljempänä täytäntöönpanosääntö), jonka ECDC:n pääjohtaja antoi 17.4.2009, 9 artiklan 6 kohtaa.

Kahdeksas valitusperuste, joka perustuu sen kanneperusteen virheelliseen tulkintaan ja tutkimatta jättämiseen, jonka mukaan arviointeja käsittelevälle ECDC:n sekakomitealle ei ole vahvistettu menettelysääntöjä.

Yhdeksäs valitusperuste, joka perustuu näytön huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla ja toissijaisesti tosiseikkojen virheelliseen oikeudelliseen luonnehtimiseen siltä osin kuin virkamiestuomioistuin piti perustelemattomana sitä kantajan kanneperustetta, jonka mukaan ECDC:n sekakomitea oli jättänyt tarkastamatta seikat, jotka se oli velvollinen tarkastamaan täytäntöönpanosäännön 9 artiklan 4 kohdan nojalla.

Kymmenes valitusperuste, joka perustuu tosiseikkojen virheelliseen arviointiin ja toissijaisesti niiden virheelliseen luonnehtimiseen siltä osin kuin virkamiestuomioistuin piti arviointeja käsittelevän ECDC:n sekakomitean omaksuman näkemyksen perusteluja riittävinä.

Yhdestoista valitusperuste, joka perustuu kanneperusteen virheelliseen tulkintaan ja tosiseikkojen oikeudellisessa luonnehtimisessa tapahtuneeseen virheeseen siltä osin kuin virkamiestuomioistuin tulkitsi kantajan kanneperustetta, joka koski arviointeja käsittelevän vastaajan sekakomitean näkemyksen perustelujen puutteellisuutta, väärin siten, että se koski olennaista arviointivirhettä, ja katsoi, että mainitut perustelut olivat riittävät.

Kahdestoista valitusperuste, joka perustuu tosiseikkojen virheelliseen arviointiin siltä osin kuin virkamiestuomioistuin katsoi, ettei riidanalaisessa arviointikertomuksessa ollut tehty ilmeistä arviointivirhettä kantajan tehokkuudesta työmäärässä mitattuna.

Kolmastoista valitusperuste, joka perustuu tosiseikkojen virheelliseen oikeudelliseen luonnehtimiseen siltä osin kuin virkamiestuomioistuin katsoi riidanalaisessa arviointikertomuksessa esitetyn arvostelun oikeasuhteiseksi, vaikka vastaaja ei arviointiajanjakson kuluessa ollut tuonut kantajan tietoon oletettuja ongelmia hänen käyttäytymisessään.

Neljästoista valitusperuste, joka perustuu tosiseikkojen virheelliseen arviointiin siltä osin kuin virkamiestuomioistuin piti valittajan työmäärää vähäisempänä kuin mikä se todellisuudessa oli.

____________