Language of document :

Kanne 26.10.2020 – Puolan tasavalta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

(asia C-553/20)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Puolan tasavalta (asiamies: B. Majczyna)

Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse vuorokautista ja viikoittaista enimmäisajoaikaa, vähimmäistaukoja sekä vuorokautisia ja viikoittaisia lepoaikoja koskevista vähimmäisvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 165/2014 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse ajopiirtureilla tapahtuvasta paikannuksesta1 15.7.2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/1054 1 artiklan 6 kohdan d alakohta on kumottava.

Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Toissijaisesti siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoisi, että asetuksen 2020/1054 riidanalaista säännöstä ei voida erottaa muusta kyseisestä asetuksesta ilman, että sen sisältö muuttuu, Puolan tasavalta vaatii asetuksen 2020/1054 kumoamista kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Puolan tasavalta esittää seuraavat väitteet asetuksen 2020/1054 riidanalaisten säännösten osalta.

1) Väitteen, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen (SEU 5 artiklan 4 kohta) loukkaamiseen siltä osin kuin paikat, joissa kuljettajien on pidettävä lepotaukonsa, on määritetty mielivaltaisesti.

2) Väitteen, joka perustuu SEUT 91 artiklan 2 kohdan rikkomiseen siltä osin kuin kyseessä olevat toimenpiteet on hyväksytty ottamatta huomioon niiden vaikutuksia elintasoon ja työpaikkoihin tietyillä alueilla sekä kuljetusvälineistön käyttöön.

3) Väitteen, joka perustuu SEUT 94 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin kyseessä olevat toimenpiteet on hyväksytty ottamatta huomioon liikenteen harjoittajien taloudellista tilannetta.

4) Väitteen, joka perustuu oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin kyseessä oleva säännös on muotoiltu epätäsmällisesti, eikä sen avulla voida määritellä siitä johtuvia velvollisuuksia.

5) Väitteen, joka perustuu SEUT 11 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin ympäristön suojelua koskevia vaatimuksia ei ole otettu huomioon.

Puolan tasavalta tuo esiin erityisesti, että riidanalainen säännös loukkaa suhteellisuusperiaatetta. Koska kriteerit, joiden avulla määritetään paikka, jossa kuljettajien on pidettävä lepotaukonsa, ovat epäasianmukaisia, periaatetta, jonka mukaan kuljettaja voi vapaasti päättää lepoajastaan ja joka on mainittu asetuksessa N:o 561/2006, ei ole noudatettu. Lisäksi maantieliikenteen harjoittajille on asetettu liiallinen taakka, millä on negatiivinen vaikutus sekä elinkeinonharjoittajien, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, tilanteeseen kuljetuspalveluiden markkinoilla, että ympäristöön. Riidanalaisen säännöksen soveltamisen negatiiviset vaikutukset koskettavat erityisesti sellaisten maiden yrityksiä, jotka eivät sijaitse Euroopan unionin keskustassa. Riidanalainen säännös ei myöskään ole objektiivisesti perusteltu kuljettajien tilanteeseen nähden. Se ei myöskään heijasta säänneltyjen palvelujen erityisluonnetta.

____________

1 EUVL 2020, L 249, s. 1.