Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
ATHANASIOS RANTOS
15 päivänä kesäkuuta 2023 (1)
Asia C‑755/21 P
Marián Kočner
vastaan
Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto
Muutoksenhaku – Asetus (EU) 2016/794 – Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol) – Henkilötietojen suoja – 49 ja 50 artikla – Europolin vastuu laittomasta henkilötietojen käsittelystä – Johdanto-osan 57 perustelukappale – Vastuun luonne – Rikosoikeudellinen menettely, joka on pantu valittajaa vastaan vireille Slovakiassa – Europolin tutkinnan tarpeisiin toteuttama asiantuntija-arvio – Valittajan matkapuhelimiin ja USB-laitteeseen sisältyvien tietojen haku – Näiden tietojen väitetty luvaton luovuttaminen Europolin toimesta – Henkinen kärsimys – Vahingonkorvauskanne – Syy-yhteys
I Johdanto
1. Marián Kočner (jäljempänä valittaja) vaatii valituksellaan kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 29.9.2021 antaman tuomion Kočner v. Europol (T‑528/20, ei julkaistu, EU:T:2021:631; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla kyseinen tuomioistuin hylkäsi hänen kanteensa, jolla vaadittiin korvausta henkisestä kärsimyksestä, joka väitetysti aiheutui lähinnä siitä, että hänen oikeuttaan yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen loukattiin tietojenkäsittelyssä Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastossa (Europol) häntä koskevan rikostutkinnan yhteydessä, jonka Slovakian viranomaiset olivat aloittaneet toimittajan ja tämän kihlatun murhan johdosta.
2. Tässä valitusasiassa unionin tuomioistuimella on ensimmäisen kerran tilaisuus lausua muun muassa asetuksen (EU) 2016/794(2) 49 ja 50 artiklassa, tulkittuna tämän asetuksen johdanto-osan 57 perustelukappaleen valossa, tarkoitetun Europolin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun luonteesta sekä erityisesti Europolin ja jäsenvaltion, jossa vahinko on aiheutunut Europolin tai kyseisen jäsenvaltion laittoman tietojenkäsittelyn seurauksena, erityisen yhteisvastuujärjestelmän olemassaolosta.
II Oikeussäännöt
3. Europol-asetuksen johdanto-osan 56, 57 ja 65 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(56) Europoliin olisi sovellettava unionin toimielimiin, virastoihin ja muihin elimiin sovellettavia, sopimusperusteista vastuuta ja sopimukseen perustumatonta vastuuta koskevia yleisiä sääntöjä, laitonta tietojenkäsittelyä koskevaa vastuuta koskevia sääntöjä lukuun ottamatta.
(57) Asianomaiselle yksilölle saattaa olla epäselvää, johtuuko hänelle laittoman tietojenkäsittelyn seurauksena aiheutunut vahinko Europolin vai jäsenvaltion toiminnasta. Sen vuoksi Europolin ja sen jäsenvaltion, jossa vahinko on aiheutunut, olisi vastattava siitä yhteisvastuullisesti.
– –
(65) Europol käsittelee tietoja, jotka edellyttävät erityistä suojelua, koska niihin kuuluu arkaluonteisia turvallisuusluokittelemattomia ja EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja. Europolin olisi sen vuoksi laadittava tällaisten tietojen salassapitovelvollisuutta ja käsittelyä koskevat säännöt. EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevissa säännöissä olisi noudatettava neuvoston päätöstä 2013/488/EU[(3)].”
4. Tämän asetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan Europol käsittelee ainoastaan tietoja, joita sille ovat toimittaneet muun muassa jäsenvaltiot kansallisen lainsäädäntönsä ja tämän asetuksen 7 artiklan mukaisesti. Tämän 17 artiklan 2 kohdan mukaan Europol voi suoraan hakea ja käsitellä tietoja, myös henkilötietoja, jotka ovat peräisin julkisista lähteistä, internet ja julkiset tiedot mukaan lukien.
5. Tämän asetuksen 32 artiklan, jonka otsikkona on ”Käsittelyn turvallisuus”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Europolin on toteutettava tarpeelliset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi vahingossa tapahtuvalta tai laittomalta tuhoamiselta, vahingossa tapahtuvalta häviämiseltä, luvattomalta luovuttamiselta, luvattomalta muuttamiselta tai tietoihin pääsyltä ja kaikelta muulta luvattomalta käsittelyltä.”
6. Europol-asetuksen 49 artiklan, jonka otsikkona on ”Yleiset säännökset vastuusta ja oikeudesta korvaukseen”, 3 kohdassa todetaan seuraavaa:
”Jos kyseessä on sopimukseen perustumaton vastuu, Europol korvaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti vahingon, jonka sen yksiköt tai henkilöstön jäsenet ovat tehtäviään suorittaessaan aiheuttaneet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 49 artiklan[(4)] soveltamista.”
7. Tämän asetuksen 50 artiklassa, jonka otsikkona on ”Vastuu laittomasta henkilötietojen käsittelystä ja oikeus korvaukseen”, säädetään seuraavaa:
”1. Jokaisella yksilöllä, jolle on aiheutunut vahinkoa laittoman tietojenkäsittelytoimen vuoksi, on oikeus saada korvausta kärsimästään vahingosta joko Europolilta [SEUT] 340 artiklan mukaisesti tai siltä jäsenvaltiolta, jossa vahinko on aiheutunut, sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Yksilön on nostettava kanne Europolia vastaan Euroopan unionin tuomioistuimessa tai jäsenvaltiota vastaan kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa.
2. Europolin ja jäsenvaltioiden väliset riidat siitä, kuka viime kädessä on vastuussa yksilölle 1 kohdan mukaisesti myönnettävästä korvauksesta, käsittelee hallintoneuvosto, joka tekee päätöksensä jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeutta hakea muutosta tähän päätökseen [SEUT] 263 artiklan mukaisesti.”
III Asian tausta
8. Slovakian rikosasioissa toimivaltaisten viranomaisten Slovakiassa 21.2.2018 tapahtuneen toimittajan ja hänen kihlattunsa murhan johdosta suorittamassa tutkinnassa Europol otti Národná kriminálna agentúran (rikollisuuden torjunnasta vastaava kansallinen virasto, Slovakia; jäljempänä NAKA) pyynnöstä haltuunsa 10.10.2018 kaksi valittajalle kuuluvaa matkapuhelinta ja 17.10.2018 USB-tallennusvälineen.
9. Europol toimitti 21.6.2019 NAKAlle näiden matkapuhelinten osalta tieteelliset loppuraportit, jotka koskivat niillä tehtyjä toimia. Tätä toimittamista edelsi Europolin mukaan aluksi kovalevyn, joka sisälsi näistä puhelimista haetut salatut tiedot, luovuttaminen NAKAlle, mikä ilmenee 23.10.2018 päivätystä pöytäkirjasta (jäljempänä 23.10.2018 päivätty pöytäkirja), ja sen jälkeen kyseisten puhelinten luovuttaminen NAKAlle, mikä ilmenee 13.2.2019 päivätystä todisteiden vastaanotto/luovutuslomakkeesta.(5)
10. Valittajaa koskevia tietoja, jotka oli saatu näistä puhelimista, mukaan luettuina hänen yksityistä viestintäänsä koskevat sanatarkat selostukset, saatettiin yleisesti saataville lehtiartikkeleissa ja internetsivustolla julkaisemalla toukokuussa 2019.
11. Europol totesi USB-tallennusvälineen osalta 13.1.2019 päivätyssä raportissaan, joka toimitettiin NAKAlle 14.2.2019, että valittaja oli määrätty tutkintavankeuteen epäiltynä talousrikoksesta 20.6.2018 alkaen ja että hänen nimensä liittyi muun muassa suoraan ”luetteloihin mafiaan kuuluvista henkilöistä” ja ”Panaman papereihin”.(6)
12. Valittaja vaati Europolilta 4.5.2020 päivätyllä kirjeellään Europol-asetuksen 50 artiklan 1 kohdan nojalla 100 000 euron korvausta henkisestä kärsimyksestä, joka väitetysti aiheutui yhtäältä hänen henkilötietojensa sekä erityisesti yksityis- ja seksuaalisluonteista viestintäänsä koskevien sanatarkkojen selostusten julkaisemisesta lehdistössä ja internetissä sekä toisaalta hänen nimensä sisällyttämisestä luetteloihin mafiaan kuuluvista henkilöistä, mistä lehdistössä kerrottiin laajasti edellä tämän ratkaisuehdotuksen 8 kohdassa mainittua murhaa koskevan kansallisen rikosoikeudellisen menettelyn asiakirja-aineistoon liittyvien tietovuotojen takia.
13. Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 8 kohdassa mainitun Slovakian rikosasioissa toimivaltaisten viranomaisten tutkinnan johdosta valittaja, jota syytettiin osallisuudesta palkkamurhaan, vapautettiin ensimmäisessä oikeusasteessa tuomiolla, joka kumottiin Najvyšší súd Slovenskej republikyssä (ylin tuomioistuin, Slovakia), joka palautti asian ensimmäiseen oikeusasteeseen.
IV Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
14. Valittaja nosti unionin yleiseen tuomioistuimen kirjaamoon 18.8.2020 toimitetulla kannekirjelmällä SEUT 268 ja SEUT 340 artiklan sekä Europol-asetuksen 50 artiklan 1 kohdan nojalla kanteen, jolla vaadittiin korvausta henkisestä kärsimyksestä, joka oli väitetysti aiheutunut Europolin toiminnasta. Hän vaati 50 000 euron korvausta henkisestä kärsimyksestä, joka väitetysti aiheutui hänen henkilötietojensa luovuttamisesta (kannevaatimuksen ensimmäinen osa), ja saman määrän korvausta henkisestä kärsimyksestä, joka väitetysti aiheutui hänen nimensä sisällyttämisestä luetteloihin mafiaan kuuluvista henkilöistä (kannevaatimuksen toinen osa).
15. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tämän kanteen. Se katsoi kannevaatimuksen ensimmäisen osan osalta, ettei valittaja ollut esittänyt todisteita syy-yhteydestä väitetyn vahingon ja Europolin toiminnan välillä,(7) ja kannevaatimuksen toisen osan osalta, ettei valittaja ollut esittänyt mitään todisteita, jotka olisivat osoittaneet, että unionin toimielin ja erityisesti Europol olisivat laatineet luettelot mafiaan kuuluvista henkilöistä ja pitäneet niitä yllä.(8) Se täsmensi myös kannevaatimuksen kahden osan osalta, ettei näitä päätelmiä voitu kyseenalaistaa Europol-asetuksen johdanto-osan 57 perustelukappaleen eikä tämän asetuksen 49 tai 50 artiklan nojalla.(9)
V Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset
16. Valittaja teki 8.12.2021 valituksen valituksenalaisesta tuomiosta. Hän vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen sekä antaa ratkaisun oikeuskäyntikuluista.
17. Europol vaatii väliintulijana olevan Slovakian tasavallan tukemana, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.
VI Asian arviointi
A Valitus
18. Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kuuteen valitusperusteeseen, joista ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs koskevat henkistä kärsimystä, joka aiheutui henkilötietojen julkistamisesta (kannevaatimuksen ensimmäinen osa), sekä viides ja kuudes henkistä kärsimystä, joka aiheutui hänen nimensä sisällyttämisestä luetteloihin mafiaan kuuluvista henkilöistä (kannevaatimuksen toinen osa).(10)
19. Europol esittää ensin, että ensimmäinen ja viides valitusperuste on jätettävä tutkimatta, mitä on tarkasteltava aluksi.
1. Ensimmäisen ja viidennen valitusperusteen, jotka koskevat Europolin vastuun luonteeseen liittyviä virheitä, tutkittavaksi ottaminen
20. Europol väittää olennaisilta osin, että ensimmäinen ja viides valitusperuste, jotka koskevat sitä, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei Europolilla ja kyseisellä jäsenvaltiolla ole yhteisvastuuta vahingoista, jotka ovat aiheutuneet Europolin tai kyseisen jäsenvaltion toiminnasta johtuvasta laittomasta tietojenkäsittelystä, esitettiin ensimmäisen kerran valittajan vastauksessa ensimmäisessä oikeusasteessa. Ne ovat siten asian käsittelyn kuluessa esitettyjä uusia perusteita, jotka on näin ollen jätettävä tutkimatta.(11)
21. Valittaja puolestaan väittää, että hän vetosi näihin väitteisiin kanteessaan mainitessaan Europol-asetuksen johdanto-osan 57 perustelukappaleen sekä asetuksen 50 artiklan 1 ja 2 kohdan.
22. Huomautan tältä osin, että valittaja väitti kanteessaan Europolin olevan vastuussa Europol-asetuksen 49 artiklan 3 kohdan ja 50 artiklan sekä tämän asetuksen johdanto-osan 57 perustelukappaleen viittauksen nojalla, joita valittaja lainaa kokonaisuudessaan. Valittaja perusteli myöhemmin vastauksessaan tätä väitettä täsmentämällä, että vaikka ei osoitettaisi, että Europol oli vastuussa riidanalaisesta toiminnasta, se oli kuitenkin yhteisvastuussa aiheutuneesta vahingosta kyseisen jäsenvaltion kanssa.
23. Katson näin ollen, että valittaja vetosi perusteeseen, joka lähinnä koskee Europolin yhteisvastuuta, kanteessaan ensimmäisessä oikeusasteessa, ja että näin ollen ensimmäinen ja viides valitusperuste on otettava tutkittavaksi.
2. Valitusperusteet, jotka koskevat henkistä kärsimystä, joka aiheutui henkilötietojen julkistamisesta (kannevaatimuksen ensimmäinen osa)
a) Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä Europolin laitonta henkilötietojen käsittelyä koskevan vastuun määrittämisessä
24. Valittaja moittii ensimmäisellä valitusperusteellaan unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä siitä, että se katsoi, etteivät Europol ja kyseinen jäsenvaltio olleet yhteisvastuussa laittomasta henkilötietojen käsittelystä aiheutuneista vahingoista, todetessaan, ettei Europol-asetuksen johdanto-osan 57 perustelukappale ollut luonteeltaan sitova.
25. Valittaja katsoo, että vaikka Europol-asetuksen 50 artiklan 1 ja 2 kohdan sanamuodossa ei ole nimenomaista säännöstä Europolin ja kyseisen jäsenvaltion yhteisvastuusta, tällainen vastuu kuitenkin käy ilmi tästä säännöksestä, kun sitä tulkitaan saman asetuksen johdanto-osan 57 perustelukappaleen valossa.
26. Valittajan mukaan asetuksen 50 artiklan 2 kohtaa, jossa säädetään Europolin ja kyseisen jäsenvaltion välisten riitojen ratkaisusta Europolin hallintoneuvostossa, ei voida ensinnäkään tulkita muulla tavalla ilman, että tämä säännös menettää kokonaan merkityksensä.
27. Toiseksi käsiteltävässä asiassa Europolin yhteisvastuun olemassaolo perustuu myös kyseisen säännöstön tavoitteeseen, joka ilmenee erityisesti Europol-asetuksen johdanto-osan 57 perustelukappaleesta ja joka merkitsee vahingonkärsijän suojan parantamista.(12)
28. Kolmanneksi yhteisvastuu voitaisiin joka tapauksessa johtaa unionin oikeuden yleisistä periaatteista ilman nimenomaista säännöstöäkin, kun otetaan huomioon SEUT 340 artikla.
29. Europol, jota Slovakian tasavalta tukee, korostaa aluksi, ettei SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa lähtökohtaisesti tunnusteta unionin ja kyseisen jäsenvaltion yhteisvastuuta silloin, kun ne toimivat yhdessä, vaan tämä edellyttää unionin lainsäätäjän tätä koskevaa nimenomaista mainintaa.
30. Europol-asetuksen 50 artiklaa ei voida ensinnäkään soveltaa käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaan henkilötietojen käsittelyyn, koska sitä sovelletaan ainoastaan tietojenkäsittelyyn, joka tapahtuu Europolin operaatioiden ja tehtävien yhteydessä.
31. Toiseksi tätä säännöstä sovelletaan ainoastaan vahinkoihin, jotka unioni ja jäsenvaltio ovat aiheuttaneet yhdessä, eikä sitä voida soveltaa, ellei Europol ole toiminut miltään osin lainvastaisesti ja ellei syy-yhteyttä voida osoittaa.
32. Kolmanneksi tämän asetuksen johdanto-osan 57 perustelukappaleella, jossa viitataan yhteisvastuuseen, ei ole sitovaa vaikutusta eikä sitä voida soveltaa käsiteltävässä asiassa. Yhteisvastuun käsite edellyttää lisäksi, että useampi kuin yksi taho on vastuussa samasta vahingosta, sen sijaan, että korvausta joutuisi maksamaan sellainen taho, jonka vastuuta ei ole vahvistettu. Valittaja ei ole myöskään nostanut vahingonkorvauskannetta kyseistä jäsenvaltiota vastaan.(13)
33. Muistutan, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa tuomiossa, että Europol-asetuksen 49 artiklan 3 kohdassa ja 50 artiklan 1 kohdassa ainoastaan täsmennetään, että Europolin on korvattava vahinko, jonka sen yksiköt tai henkilöstön jäsenet ovat tehtäviään suorittaessaan aiheuttaneet, SEUT 340 artiklassa asetettujen edellytysten mukaisesti, ja ettei syy-yhteyttä koskeva edellytys täyttynyt.(14) Vaikka saman asetuksen johdanto-osan 57 perustelukappaleessa säädetään tältä osin yhteisvastuujärjestelmästä, tällaista järjestelmää ei unionin yleisen tuomioistuimen mukaan ilmene eikä sille löydy perusteita kyseisen asetuksen säännöksistä.(15)
34. Sopimussuhteen ulkopuolisesta unionin vastuusta on todettava, että SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaan ”sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella unioni korvaa toimielintensä ja henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti”.(16) Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tässä määräyksessä tarkoitetun sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntyminen edellyttää tiettyjen edellytysten täyttymistä, joita ovat toimielinten moititun toiminnan lainvastaisuus, syntynyt vahinko sekä syy-yhteys toiminnan ja väitetyn vahingon välillä.(17) Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, mikä tarkoittaa sitä, että jos jokin niistä ei täyty, unionin ei voida katsoa olevan sopimussuhteen ulkopuolisessa korvausvastuussa.(18)
35. Huomautan erityisesti Europolin mahdollisesta Europol-asetuksen 50 artiklaan perustuvasta yhteisvastuusta, että sopimussuhteen ulkopuolinen yhteisvastuu merkitsee lähtökohtaisesti sitä, että jos useammat henkilöt ovat aiheuttaneet vahingon, niiden on korvattava vahinko solidaarisesti.(19)
36. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeussäännön tulkinta edellyttää, että huomioon otetaan paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys, johon se kuuluu, sekä sen toimen tavoitteet ja päämäärät, jonka osa se on. Unionin oikeussäännön syntyhistoriasta voi myös ilmetä sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja.(20)
37. Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse Europol-asetuksen 50 artiklan 1 kohdan sanamuodosta, tässä säännöksessä säädetään lähinnä, että jokaisella yksilöllä, jolle on aiheutunut vahinkoa laittoman tietojenkäsittelytoimen vuoksi, on oikeus saada korvausta kärsimästään vahingosta joko Europolilta SEUT 340 artiklan mukaisesti (unionin tuomioistuimessa) tai siltä jäsenvaltiolta, jossa vahinko on aiheutunut, sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti (kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa).
38. Yksin tämän säännöksen sanamuodon perusteella ei kuitenkaan voida mielestäni katsoa, että tätä säännöstä voitaisiin tulkita vain yhdellä tavalla kyseisen vastuun luonteen osalta.
39. Ensinnäkään ilmaisun ”joko – – tai” käyttäminen ei nimittäin ole tässä yhteydessä ratkaisevaa.(21) Tämä ilmaisu voi merkitä sekä sitä, että Europolin vastuu on vaihtoehtona kyseisen jäsenvaltion vastuulle, että sitä, että vahinkoa kärsinyt henkilö voi vaatia korvausta kokonaisuudessaan yhtä hyvin kyseiseltä toimielimeltä kuin kyseiseltä jäsenvaltiolta.
40. Toiseksi tässä säännöksessä oleva viittaus SEUT 340 artiklaan ei myöskään ole ratkaiseva ja – kun otetaan huomioon, että tässä jälkimmäisessä määräyksessä viitataan ”jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisiin yleisiin periaatteisiin” – edellyttää vertailevaa tulkintaa, jonka esitän jäljempänä kyseisen säännöksen teleologisen tulkinnan yhteydessä.(22)
41. Huomautan toiseksi asiayhteyden osalta, johon Europol-asetuksen 50 artiklan 1 kohta kuuluu, että ensinnäkin Europol-asetuksen johdanto-osan 56 perustelukappaleessa täsmennetään, että Europoliin sovelletaan unionin toimielimiin, virastoihin ja muihin elimiin sovellettavia, sopimusperusteista vastuuta ja sopimukseen perustumatonta vastuuta koskevia yleisiä sääntöjä, ”laitonta tietojenkäsittelyä koskevaa vastuuta koskevia sääntöjä lukuun ottamatta”. Mainitun laittoman tietojenkäsittelyn osalta tämän asetuksen johdanto-osan 57 perustelukappaleessa todetaan yksiselitteisesti, että ”Europolin ja sen jäsenvaltion, jossa vahinko on aiheutunut, olisi vastattava siitä yhteisvastuullisesti”, koska ”asianomaiselle yksilölle saattaa olla epäselvää, johtuuko hänelle laittoman tietojenkäsittelyn seurauksena aiheutunut vahinko Europolin vai jäsenvaltion toiminnasta”.
42. On tosin niin, että, kuten Europol muistuttaa, että unionin säädöksen johdanto‑osalla ei ole sitovaa oikeusvaikutusta eikä johdanto‑osaan voida vedota kyseisen säädöksen varsinaisista säännöksistä poikkeamiseksi eikä näiden säännösten tulkitsemiseksi tavalla, joka on selvästi niiden sanamuodon vastainen.(23) Näissä puitteissa johdanto-osan perustelukappaleet ovat kuitenkin tärkeitä tulkinnan osatekijöitä, jotka voivat selventää tämän säädöksen laatijan tahtoa.(24)
43. Siltä osin kuin unionin lainsäätäjän tarkoituksena, joka on ilmaistu yksiselitteisesti Europol-asetuksen johdanto-osan 57 perustelukappaleessa, oli parantaa vahinkoa kärsineen henkilön asemaa ottamalla käyttöön Europolin ja kyseisen jäsenvaltion yhteisvastuu, eikä tämä tarkoitus ole tämän asetuksen 50 artiklan sanamuodon vastainen, katson näin ollen, että tätä artiklaa voidaan (ja täytyy) tulkita tämän perustelukappaleen valossa.
44. Tätä päätelmää vahvistaa Europol-asetuksen 50 artiklan 2 kohta, jonka mukaan Europolin ja jäsenvaltioiden väliset riidat siitä, kuka viime kädessä on vastuussa yksilölle tämän asetuksen 50 artiklan 1 kohdan mukaisesti myönnettävästä korvauksesta, käsittelee Europolin hallintoneuvosto.
45. Siltä osin kuin on toiseksi kyse Europolin väitteestä, jonka mukaan valittajan matkapuhelinten haltuunottoon ja niiden salauksen purkamiseen liittyvät toimet eivät kuulu Europol-asetuksen 50 artiklassa tarkoitetun henkilötietojen käsittelyn käsitteen alaan, en näe mitään syytä katsoa – eikä Europol selitä –, miksi Europolin käsiteltävässä asiassa suorittamat salauksen purkamiseen liittyvät toimet eivät kuuluisi SEUT 88 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun määritelmän alaan, jonka mukaan Europolin tehtäviin voi sisältyä ”erityisesti jäsenvaltioiden sekä kolmansien maiden tai elinten viranomaisten välittämien tietojen kerääminen, tallentaminen, käsittely, analysointi ja vaihto”.(25)
46. Minusta on kolmanneksi ilmeistä, että Europol-asetuksen yhtenä tavoitteena on, kuten sen johdanto-osan 57 perustelukappaleesta ilmenee, se, että laittoman tietojenkäsittelyn seurauksena vahinkoa kärsinyt henkilö voisi helpommin nostaa vahingonkorvauskanteen Europolin ja kyseisen jäsenvaltion yhteisvastuun avulla. Kyseisen säännöksen syntyhistoria ja sen vertaileva tulkinta jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien yhteisten yleisten periaatteiden valossa vahvistavat tätä näkemystä.
47. Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse Europol-asetuksen 50 artiklan syntyhistoriasta, huomautan, että tämän artiklan ja johdanto-osan 57 perustelukappaleen sanamuoto ilmenevät sellaisinaan komission alkuperäisestä ehdotuksesta,(26) mikä tukee tulkintaa, jonka mukaan kyseinen artikla vastaa tästä perustelukappaleesta ilmenevää unionin lainsäätäjän tarkoitusta, joka on Europolin ja kyseisen jäsenvaltion eräänlaisen yhteisvastuun käyttöön ottaminen.(27)
48. Toisin kuin Europol on väittänyt, tämän säännöksen soveltamista ei voida myöskään rajoittaa tilanteeseen, jossa unioni ja jäsenvaltio ovat yhdessä aiheuttaneet vahingon, koska tällaisessa tilanteessa on mielestäni toimivaltaisen tuomioistuimen tehtävänä antaa ratkaisu kunkin vahingon aiheuttaneen tahon tai henkilön vastuun osalta.(28)
49. Siltä osin kuin on toiseksi kyse Europol-asetuksen 50 artiklan 1 kohdan vertailevasta tulkinnasta, muistutan, että tämän säännöksen mukaan vahinkoa kärsinyt henkilö voi vedota Europolin vastuuseen ”SEUT 340 artiklan mukaisesti” ja tämän artiklan toisessa kohdassa viitataan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisiin yleisiin periaatteisiin.(29)
50. Mielestäni tältä osin jäsenvaltioiden oikeusjärjestykset ovat jossain määrin lähentyneet toisiaan yhteisvastuun osalta tilanteissa, joissa useat henkilöt ovat aiheuttaneet saman vahingon.(30) Myös yksityisoikeudellista vahingonkorvausvastuuta koskevat yleiset eurooppalaiset oikeusperiaatteet ovat samansuuntaiset.(31)
51. Huomautan lisäksi, että yhteisvastuujärjestelmä kuuluu myös henkilötietojen käsittelyä koskevaan unionin oikeuteen, koska muun muassa asetuksen 2016/679 82 artiklan 4 kohdassa asetetaan tällainen vastuu, kun samaan tietojenkäsittelyyn osallistuu useampi käsittelijä.(32)
52. Tätä päätelmää ei horjuta oikeuskäytäntöön perustuva periaate, jonka mukaan silloin, kun unioni ja jäsenvaltio ovat jaetussa vastuussa, väitettyä vahinkoa kärsineiden yksityisten on ensin nostettava kanne kansallisessa tuomioistuimessa.(33) Vaikka tätä periaatetta sovelletaan jaetun vastuun tilanteessa, sen soveltaminen yhteisvastuutilanteessa nimittäin johtaisi siihen, että yhteisvastuu menettäisi tehokkaan vaikutuksensa.
53. Katson näin ollen, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei Europol-asetuksen 50 artiklan 1 kohdassa, tulkittuna tämän asetuksen johdanto-osan 57 perustelukappaleen valossa, oteta käyttöön Europolin ja kyseisen jäsenvaltion yhteisvastuujärjestelmää vahinkojen osalta, jotka ovat aiheutuneet Europolin tai kyseisen jäsenvaltion toiminnasta johtuvasta laittomasta tietojenkäsittelystä.
54. Ehdotan näin ollen, että ensimmäinen valitusperuste on hyväksyttävä.
55. Valituksenalainen päätös on näin ollen kumottava siltä osin kuin siinä katsotaan, ettei valittajan väittämän vahingon ja Europolin mahdollisen toiminnan välillä ole syy-yhteyttä pelkästään sillä perusteella, että tiettynä ajanjaksona sekä Europolilla että Slovakian viranomaisilla oli kyseisiin matkapuhelimiin sisältyneet tiedot hallussaan.
56. Huomautan kuitenkin, että jotta Europolin voitaisiin katsoa olevan yhteisvastuussa väitetystä vahingosta, on edelleen osoitettava muun muassa, että väitetyn toiminnan ja tämän vahingon välillä on syy-yhteys.(34) Yhteisvastuun olemassaolo edellyttää nimittäin, että eri vahingon aiheuttaneet teot ovat omiaan johtamaan väitetyn vahingon syntymiseen, riippumatta siitä, mikä näistä rikkomisista on ollut tapahtuman välittömänä ja ratkaisevana syynä.(35)
57. On tosin totta, että käsiteltävässä asiassa tämän syy-yhteyden olemassaolo on toisen, kolmannen, neljännen ja kuudennen valitusperusteen yhteydessä esitettyjen väitteiden yhdistävänä tekijänä.
58. Koska valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin lausui kuitenkin pelkästään lähinnä ”yksinomaisen” syy-yhteyden puuttumisesta Europolin toiminnan ja väitetyn vahingon välillä ja koska tämän analyysin perusteella ei voida arvioida syy-yhteyden olemassaoloa, jota edellytetään yhteisvastuutilanteessa, katson, että mikäli unionin tuomioistuin hyväksyy ensimmäisen valitusperusteen hyväksymistä koskevan ehdotukseni, valituksenalainen tuomio on kumottava ja asia palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen siltä osin kuin on kyse kannevaatimuksen ensimmäisestä osasta, jotta unionin yleinen tuomioistuin lausuisi syy-yhteydestä yhteisvastuun alalla ja tarvittaessa muista unionin ja sen toimielinten tai elinten sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun edellytyksistä.(36)
59. Siltä varalta, ettei unionin tuomioistuin hyväksyisi ehdotustani, tarkastelen kuitenkin jäljempänä myös muita valitusperusteita.(37)
b) Toinen valitusperuste, joka koskee virhettä tutkinta-aineiston sisältöä koskevan kansallisen oikeuden tulkinnassa
60. Valittaja väittää toisella valitusperusteellaan, että vastoin tutkinta-aineiston sisältöä koskevia kansallisia sääntöjä(38) 23.10.2018 tehty pöytäkirja ei sisältynyt häntä koskevaan tutkinta-aineistoon, mikä vaikutti näin ollen sen luotettavuuteen.
61. Unionin yleinen tuomioistuin nojautui valituksenalaisessa tuomiossa 23.10.2018 tehtyyn pöytäkirjaan katsoessaan, ettei Europol ollut tästä ajankohdasta lukien ainoa yksikkö, jolla oli kyseisiin matkapuhelimiin sisältyvät tiedot hallussaan, koska Slovakian viranomaisilla oli myös nämä tiedot.(39)
62. Unionin yleinen tuomioistuin totesi vastauksena pöytäkirjan aitoutta koskevaan valittajan väitteeseen, ettei se, että tämä pöytäkirja oli mahdollisesti jätetty sisällyttämättä rikosoikeudellisen menettelyn aineistoon, sinänsä voinut vaikuttaa sen aitouteen ja ettei valittaja ollut esittänyt mitään väitteitä siitä, että tätä pöytäkirjaa olisi muutettu.(40)
63. Tältä osin vaikuttaa siltä, että valittajan väite, siltä osin kuin se koskee asiakirja-aineiston sisältöä koskevien kansallisten sääntöjen – jotka eivät kuitenkaan koske tähän aineistoon sisältyvien asiakirjojen aitoutta – mahdollista rikkomista, on tehoton, koska se ei riitä osoittamaan, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt virheen 23.10.2018 tehdyn pöytäkirjan pätevyyden arvioinnissa, eikä etenkään, että se olisi ottanut tämän todisteen huomioon vääristyneellä tavalla jättäessään huomiotta kansallisen säännöstön, johon valittaja oli vedonnut ensimmäisessä oikeusasteessa. On nimittäin erotettava yhtäältä se, ettei tämä pöytäkirja mahdollisesti ole asiakirja-aineiston sisältöä koskevien kansallisten sääntöjen mukainen, mikä vaikuttaisi mahdollisesti tämän pöytäkirjan pätevyyteen osana tätä aineistoa,(41) ja toisaalta se, onko tämä pöytäkirja olemassa (ja siten aito) ja mikä on sen mahdollinen todistusvoima käsiteltävässä asiassa.
64. Koska kansallisella säännöstöllä, johon valittaja on vedonnut kyseisen pöytäkirjan todistusvoiman heikentämiseksi, ei selvästikään ole merkitystä, valittajan väite, joka koskee tältä osin valituksenalaisen tuomion perustelujen puutteellisuutta, ei myöskään voi menestyä.
65. Ehdotan näin ollen, että toinen valitusperuste on hylättävä.
c) Kolmas valitusperuste, joka koskee tosiseikkoja koskevia virheitä syy-yhteyden arvioinnissa siltä osin kuin on kyse kannevaatimuksen ensimmäisestä osasta
66. Valittaja väittää kolmannella valitusperusteellaan ensinnäkin, että 23.10.2018 tehdystä pöytäkirjasta (jonka aitous on lisäksi riitautettu) ilmenee ainoastaan talteen otetun ja haetun tiedon muodossa olevien ”väliaikaisten tulosten” siirtäminen, mikä ei osoita, että myös käsiteltävän asian kohteena olevat ”viestit” olisi luovutettu.(42)
67. Huomautan tässä yhteydessä, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 68 kohdassa, että silloin, kun edellä mainittu pöytäkirja tehtiin, Europol ei enää ollut ainoa yksikkö, jolla oli riidanalaiset tiedot hallussaan, ja että nämä tiedot olivat tästä ajankohdasta lähtien Slovakian viranomaisten saatavilla.(43)
68. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että epäilykset, jotka valittaja on esittänyt Europolin Slovakian viranomaisille siirtämien tietojen täsmällisen sisällön osalta, ja se, ettei valittaja hyväksy unionin yleisen tuomioistuimen tulkintaa 23.10.2018 tehtyyn pöytäkirjaan sisältyvän ilmaisun ”väliaikaiset tulokset” osalta, eivät riitä osoittamaan tosiseikkoja tai arviointia koskevia virheitä, jotka olisivat johtaneet siihen, että unionin yleinen tuomioistuin otti todisteet huomioon vääristyneellä tavalla.
69. Valittaja väittää toiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin ei todennut, ettei Europolilla olisi koskaan ollut riidanalaisia viestejä käytössään luettavassa muodossa,(44) että myös salatussa muodossa olevien tietojen vuotaminen olisi saattanut aiheuttaa väitetyn vahingon, kun kolmas osapuoli, jolla ei ollut näihin tietoihin oikeutta, olisi purkanut salauksen,(45) ja että käsiteltävässä asiassa salauksen purkaminen olisi ollut erityisen helppoa, koska Europol oli jo hakenut tiedostot niihin liittyvien salasanojen avulla.
70. Vaikkei voidakaan sulkea pois sitä, kuten valittaja väittää, että riidanalaiset tiedot olisivat voineet olla vuodon kohteena myös salatussa muodossa, valittaja ei ole esittänyt mitään seikkoja tai todisteita, joiden nojalla voitaisiin olettaa, että tällainen tietovuoto tapahtui silloin, kun kyseiset matkapuhelimet olivat Europolin hallussa,(46) saati, että unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut arvioinnissaan, jonka mukaan salatut tiedot eivät olleet riidanalaisten tietojen vuodon taustalla, todisteet huomioon vääristyneellä tavalla.(47)
71. Valittaja toistaa kolmanneksi väitteen, jonka mukaan 23.10.2018 tehdyn pöytäkirjan tekopäiväksi merkittiin todellista aikaisempi ajankohta ja jonka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi, koska tästä ei ollut esitetty edes alustavaa näyttöä,(48) esittämättä muita seikkoja, joiden nojalla voitaisiin päätellä, että unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla.(49)
72. Valittaja lisää neljänneksi, että kyseiset matkapuhelimet oli luovutettu tietojen talteenottoa ja hakua varten ilman tuomioistuimen tai riippumattoman hallinnollisen yksikön ennakkolupaa ja että tämä osoittaa syy-yhteyden olemassaolon.
73. Minun on vaikea ymmärtää tässä yhteydessä, miten riidanalaisten tietojen talteenottoa ja hakua koskevien sääntöjen mahdollinen rikkominen voisi sellaisenaan osoittaa tämän talteenoton tai haun ja näiden tietojen julkisuuteen vuotamisen välisen yhteyden.(50)
74. Se, että Europol siirsi riidanalaiset tiedot Slovakian viranomaisille, riittää nimittäin mielestäni katkaisemaan ”yksinomaisen” syy-yhteyden näiden tietojen vuotamisen ja Europolin toiminnan välillä, riippumatta siitä, oliko Europolilla nämä tiedot myös hallussaan salatussa tai luettavassa muodossa, ja riippumatta salauksen mahdollisen purkamisen tasosta.(51)
75. Ehdotan näin ollen, että kolmas valitusperuste on hylättävä.
d) Neljäs valitusperuste, joka koskee perustelujen puutteellisuutta, oikeudellisia virheitä todisteiden tutkimisessa, todisteiden ottamista huomioon vääristyneellä tavalla ja puolustautumisoikeuksien loukkaamista
76. Valittaja moittii neljännen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se perustellut toteamustaan, jonka mukaan Europol-asetuksen 50 artiklan 1 ja 2 kohdan ei voida katsoa olevan perusteena yhteisvastuulle, ja että se rikkoi todistustaakkaa koskevia sääntöjä.
77. Tämän ratkaisuehdotuksen 24–53 kohdassa esitetystä arvioinnista kuitenkin ilmenee, että valittaja on voinut unionin yleisen tuomioistuimen perustelujen nojalla ymmärtää syyt, joiden vuoksi tämä tuomioistuin katsoi, ettei Europol-asetuksen 50 artikla ollut perusteena yhteisvastuulle, ja esittää niitä koskevat argumenttinsa. Myös unionin tuomioistuin voi mielestäni näiden perustelujen nojalla harjoittaa tuomioistuinvalvontaansa.
78. Valittaja väittää neljännen valitusperusteensa toisessa osassa lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin käänsi todistustaakan asettamalle valittajalle ensimmäisessä oikeusasteessa todistustaakan siitä, että tietovuoto oli peräisin Europolin yksiköistä.
79. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa, ettei valittaja ollut esittänyt todisteita syy-yhteydestä väitetyn vahingon ja Europolin mahdollisen toiminnan välillä ja että tämä oli riittävä peruste kaiken Europolin SEUT 340 artiklassa tarkoitetun vastuun poissulkemiselle.
80. Mielestäni unionin yleisen tuomioistuimen arviointia voidaan lähtökohtaisesti pitää perusteltuna vakiintuneen oikeuskäytännön valossa, jonka mukaan sen asianosaisen tehtävänä, joka vetoaa sopimussuhteen ulkopuoliseen unionin vastuuseen, on esittää riittävät todisteet kyseisen toimielimen menettelyn ja väitetyn vahingon välillä olevasta riittävän suorasta syy-yhteydestä.(52)
81. Valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta neljännen valitusperusteensa kolmannessa osassa siitä, ettei se ottanut todisteena huomioon häntä koskevan kansallisen rikostutkinnan aineistoa eikä Slovakian oikeusministeriön asetusta,(53) jossa säädetään tämän aineiston sisällöstä. Valittaja lähinnä toistaa toisen valitusperusteen yhteydessä esittämänsä väitteen, jonka mukaan 23.10.2018 päivätyn pöytäkirjan olisi pitänyt sisältyä häntä koskevan rikostutkinnan aineistoon tämän asetuksen säännösten mukaisesti.
82. On riittävää muistuttaa tässä, kuten olen huomauttanut toisen valitusperusteen arvioinnin yhteydessä, että valittajan väite, joka koskee aineiston sisältöä koskevien kansallisten sääntöjen mahdollista rikkomista, ei ole merkityksellinen, koska se, ettei tämä pöytäkirja mahdollisesti ole aineiston sisältöä koskevien kansallisten sääntöjen mukainen, ei vaikuttaisi tämän pöytäkirjan todistusvoimaan käsiteltävässä asiassa.(54)
83. Siltä osin kuin on kyse väitteestä, jonka mukaan Europol olisi väittänyt 23.10.2018 päivätyn pöytäkirjan valokuvan osoittavan, ettei sillä ollut tätä pöytäkirjaa hallussaan ja että se oli saanut sen Slovakian viranomaisilta oikeudenkäynnin yhteydessä, on todettava, että kyse on valittajan toteamuksen mukaisesti hänen asianajajansa näkemyksestä, jonka tueksi ei ole esitetty mitään välillisiä tai välittömiä todisteita.(55)
84. Valittaja moittii neljännen valitusperusteensa neljännessä osassa unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se loukkasi hänen puolustautumisoikeuksiaan, koska hän ei voinut lausua 30.6.2021 pidetyssä istunnossa siitä, että 23.10.2018 päivätyn pöytäkirjan tekopäiväksi oli merkitty todellista aikaisempi ajankohta. Valittaja vaikuttaisi vetoavan kontradiktorisen periaatteen noudattamatta jättämiseen täsmentämättä sitä nimenomaisesti.
85. Valittaja ei kuitenkaan selitä sitä, mitkä argumentit ja todisteet hän olisi voinut esittää, jos hänen puolustautumisoikeuksiaan olisi noudatettu, eikä sitä, miten hänen argumenttinsa olisivat voineet muuttaa asian ratkaisua, jollei kontradiktorista periaatetta olisi väitetysti jätetty noudattamatta.(56)
86. Unionin yleinen tuomioistuin lausui lisäksi valituksenalaisen tuomion 74–78 kohdassa valittajan väitteistä, jotka koskevat tätä väitettyä todellista aikaisempaa päiväystä, ja huomautti erityisesti, ettei näiden väitteiden tueksi ollut esitetty mitään alustavaa näyttöä ja ettei valittaja ollut väittänyt vastauskirjelmässään, että 23.10.2018 päivättyä pöytäkirjaa tai sen jäljennöstä olisi muutettu.
87. Valittaja nimittäin huomauttaa ainoastaan, ettei toistaiseksi ole tietoa siitä, missä 23.10.2018 päivätyn pöytäkirjan alkuperäinen kappale on, ettei se sisälly sen asian oikeudenkäyntiasiakirjoihin, josta sen pitäisi olla peräisin, ja että toisen rikosasian asiakirjoista väitetysti ilmenee, että tästä pöytäkirjasta on olemassa vähintään kaksi erillistä kappaletta.
88. On huomattava tässä yhteydessä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetun näytön vapaata arviointia koskevan periaatteen mukaan todisteiden todistusarvon määrittäminen kuuluu unionin yleisen tuomioistuimen harkintavaltaan,(57) paitsi jos nämä todisteet on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, minkä tulee unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ilmetä asiakirja-aineistosta selvästi ilman, että tosiseikastoa ja selvitystä on tarpeen ryhtyä arvioimaan uudelleen,(58) ja mistä ei nähdäkseni ole kyse käsiteltävässä asiassa.
89. Ehdotan näin ollen, että neljäs valitusperuste on hylättävä.
3. Valitusperusteet, jotka koskevat henkistä kärsimystä, joka aiheutui valittajan nimen sisällyttämisestä luetteloihin mafiaan kuuluvista henkilöistä (kannevaatimuksen toinen osa)
a) Viides valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä Europolin laitonta henkilötietojen käsittelyä koskevan vastuun määrittämisessä
90. Valittaja moittii viidennellä valitusperusteellaan, jolla viitataan kokonaisuudessaan ensimmäiseen valitusperusteeseen, unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä siitä, että se katsoi, etteivät Europol ja kyseinen jäsenvaltio olleet yhteisvastuussa laittomasta henkilötietojen käsittelystä aiheutuneista vahingoista, todetessaan, ettei Europol-asetuksen johdanto-osan 57 perustelukappale ole luonteeltaan pakottava.
91. Kuten ensimmäisen valitusperusteen arvioinnista ilmenee,(59) unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei Europol-asetuksen 50 artiklan 1 kohdalla, tulkittuna tämän asetuksen johdanto-osan 57 perustelukappaleen valossa, oteta käyttöön Europolin ja kyseisen jäsenvaltion yhteisvastuujärjestelmää sellaisten vahinkojen osalta, jotka ovat aiheutuneet Europolin tai kyseisen jäsenvaltion laittomasta henkilötietojen käsittelystä.
92. Huomautan kuitenkin kannevaatimuksen toisen osan osalta, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 102 kohdassa, ettei valittaja ollut esittänyt mitään todisteita, jotka olisivat osoittaneet, että unionin toimielin ja erityisesti Europol olisivat laatineet luettelot mafiaan kuuluvista henkilöistä ja pitäneet näitä luetteloita yllä ja että hänen nimensä olisi ollut tällaisessa luettelossa.
93. Mielestäni unionin yleisen tuomioistuimen tekemä oikeudellinen virhe ei voi asettaa kyseenalaiseksi tätä toteamusta siltä osin kuin sitä ei kyseenalaisteta kuudennen valitusperusteen yhteydessä esitetyillä argumenteilla, kuten esitän jäljempänä.
94. Tässä tilanteessa ehdotan, että viides valitusperuste on hylättävä tehottomana.
b) Kuudes valitusperuste, joka koskee tosiseikkoja koskevia virheitä syy-yhteyden arvioimisessa siltä osin kuin on kyse kannevaatimuksen toisesta osasta
95. Valittaja väittää kuudennessa valitusperusteessaan lähinnä, ettei Europolilla ollut mitään perusteita katsoa, että hänen ja mafiaan kuuluvista henkilöistä laadittujen luetteloiden välillä oli yhteys.
96. Kuten unionin yleinen tuomioistuin huomautti, Europol totesi kuitenkin ainoastaan 13.1.2019 päivätyssä raportissaan,(60) että valittajan nimi muun muassa ”liittyi suoraan luetteloihin mafiaan kuuluvista henkilöistä ja Panaman papereihin”, ilman, että se olisi merkinnyt hänen nimeään mihinkään luetteloon, ja katsonut, että tätä raporttia aiemmissa lehtiartikkeleissa valittajan mahdolliset yhteydet mafiaan oli jo tuotu esiin.(61)
97. Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa valittajan väitteillä, joilla ainoastaan esitetään, ettei Europol ole selittänyt, miksi se oli todennut, että valittajalla ja luetteloilla mafiaan kuuluvista henkilöistä oli yhteys, ja että Europol on tällä toiminnallaan loukannut suhteellisuusperiaatetta, koska ”oikeudella pitää luetteloita mafiaan kuuluvista henkilöistä” ei ole mitään perustaa kansallisessa tai unionin oikeudessa.
98. Valittaja nimittäin lähtee näissä väitteissään oletuksesta – jota ei ole näytetty toteen –, jonka mukaan Europol on tosiasiallisesti merkinnyt hänen nimensä näihin luetteloihin mafiaan kuuluvista henkilöistä, kyseenalaistamatta unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 102 kohdassa tekemää päätelmää, jonka mukaan valittaja ei ollut esittänyt mitään todisteita, jotka olisivat osoittaneet, että unionin toimielin ja erityisesti Europol olisivat laatineet luettelot mafiaan kuuluvista henkilöistä ja ylläpitäneet niitä ja että hänen nimensä oli merkitty niihin.
99. Ehdotan näin ollen, että kuudes valitusperuste ja siten valitus – siltä osin kuin on kyse valitusperusteista, jotka liittyvät kannevaatimuksen toiseen osaan – on hylättävä.
B Kanne ensimmäisessä oikeusasteessa
100. Kuten edellä esitetystä arvioinnista ilmenee, ehdotan, että valituksenalainen tuomio on kumottava siltä osin kuin on kyse kannevaatimuksen ensimmäisestä osasta ja että valitus on hylättävä siltä osin kuin on kyse kannevaatimuksen toisesta osasta.
101. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan mukaan unionin tuomioistuin voi unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun kumotessaan itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.
102. Mielestäni käsiteltävässä asiassa tilanne ei ole tämä.
103. Mielestäni oikeudellinen virhe, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki katsoessaan, etteivät Europol ja kyseinen jäsenvaltio ole yhteisvastuussa vahingoista, jotka ovat aiheutuneet Europolin tai kyseisen jäsenvaltion toiminnasta johtuvasta laittomasta henkilötietojen käsittelystä, näet edellyttää unionin yleisen tuomioistuimen uutta tosiseikkojen arviointia Europolin toiminnan ja valittajan väittämän vahingon välisen syy-yhteyden olemassaolosta(62) ja tarvittaessa muista unionin ja sen toimielinten tai elinten sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun edellytyksistä.(63)
C Oikeudenkäyntikulut
104. Koska ehdotan, että asia palautetaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, ratkaisu asianosaisten muutoksenhakumenettelyyn liittyvistä oikeudenkäyntikuluista olisi annettava myöhemmin unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 137 artiklan mukaisesti, jota sen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn unionin tuomioistuimessa.
VII Ratkaisuehdotus
105. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin
– kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 29.9.2021 antaman tuomion Kočner vastaan Europol (T‑528/20, ei julkaistu, EU:T:2021:631) siltä osin kuin on kyse kannevaatimuksen ensimmäisestä osasta
– palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se ratkaisee kannevaatimuksen ensimmäisen osan
– hylkää valituksen muilta osin
– toteaa, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.