UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)
7 päivänä heinäkuuta 2014 (*)
Kumoamiskanne – Ympäristö – Direktiivi 94/62/EY – Pakkaukset ja pakkausjätteet – Direktiivi 2013/2/EU – Rullat ja putkilot, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia – Toimialajärjestö – Toimi ei koske kantajaa suoraan – Tutkimatta jättäminen
Asiassa T-202/13,
Group’Hygiène, kotipaikka Pariisi (Ranska), edustajinaan asianajajat J.‑M. Leprêtre ja N. Chahid-Nouraï,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään A. Alcover San Pedro ja J.‑ F. Brakeland,
vastaajana,
joka koskee vaatimusta kumota pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY liitteen I muuttamisesta 7.2.2013 annettu komission direktiivi 2013/2/EU (EUVL L 37, s. 10), siltä osin kuin komissio sisällytti rullat ja putkilot, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia, lukuun ottamatta rullia ja putkiloita, jotka on tarkoitettu tuotantolaitteiston osiksi ja joita ei käytetä tuotteen esittämiseen myytävänä yksikkönä, pakkauksen käsitettä täsmentävien perusteiden soveltamista ilmentävien esimerkkituotteiden luetteloon,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit I. Pelikánová ja E. Buttigieg (esittelevä tuomari),
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asian tausta
1 Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto antoivat 20.12.1994 pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY (EYVL L 365, s. 10), jonka tarkoituksena on sen 1 artiklan mukaan pakkauksista ja pakkausjätteistä huolehtimista koskevien kansallisten toimenpiteiden yhdenmukaistaminen, jotta voitaisiin yhtäältä ehkäistä ja lieventää niiden vaikutuksia jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden ympäristöön ja varmistaa näin ympäristönsuojelun korkea taso ja toisaalta taata sisämarkkinoiden toiminta ja ehkäistä kaupan esteiden syntyminen sekä kilpailun vääristyminen ja rajoittuminen Euroopan unionissa. Tätä varten siinä velvoitetaan jäsenvaltiot ryhtymään toimenpiteisiin pakkausjätteiden syntymisen ehkäisemiseksi sekä jätteiden loppusijoituksen vähentämiseksi muun muassa ottamalla käyttöön järjestelmiä yhtäältä käytettyjen pakkausten tai pakkausjätteen palauttamiseksi ja keräämiseksi sekä toisaalta kerättyjen pakkausten tai pakkausjätteiden uudelleenkäyttämiseksi tai hyödyntämiseksi.
2 Direktiivin 94/62 tavoitteena on sen viidennen perustelukappaleen ja 2 artiklan mukaan kattaa laajasti kaikki unionin markkinoille saatetut pakkaukset.
3 Direktiivin 94/62 3 artiklan 1 kohdassa täsmennetään pakkauksen käsitettä.
4 Tässä yhteydessä on todettava, että direktiiviä 94/62 on muutettu 11.2.2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/12/EY (EUVL L 47, s. 26), jolla pyritään muun muassa selventämään pakkauksen määritelmää lisäämällä direktiiviin tiettyjä määrittelyperusteita ja kuvaavia esimerkkejä kyseisten määrittelyperusteiden soveltamisesta sisältävä liite I, jossa luetellaan sekä tuotteita, joita voidaan, että tuotteita, joita ei voida pitää pakkauksina (direktiivin 2004/12 johdanto-osan toinen perustelukappale). Direktiivillä 2004/12 muutettiin direktiivin 94/62 3 artiklan 1 kohtaa siten, että siihen lisättiin kaksi alakohtaa, joista sittemmin neljännen alakohdan muodostavassa alakohdassa säädetään, että Euroopan komissio tarkastelee kyseisen direktiivin 21 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen liitteessä I tarkoitettuja pakkauksen määritelmän kuvaavia esimerkkejä ja muuttaa niitä tarpeen mukaan. Putkilot ja rullat, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia, on mainittu nimenomaisesti niiden tuotteiden joukossa, joita komission on tarkastelussaan ensisijaisesti tutkittava.
5 Komissio antoi direktiivin 94/62 3 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan nojalla ja sen 21 artiklan mukaista menettelyä noudattaen 7.2.2013 pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY liitteen I muuttamisesta annetun direktiivin 2013/2/EU (EUVL L 37, s. 10; jäljempänä riidanalainen direktiivi). Komissio sisällytti riidanalaisella direktiivillä direktiivin 94/62 liitteeseen I sisältyvään pakkauksina pidettäviä tuotteita koskevaan esimerkkiluetteloon muun muassa rullat ja putkilot, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia (esim. muovikelmua, alumiinifoliota tai paperia), lukuun ottamatta rullia ja putkiloita, jotka on tarkoitettu tuotantolaitteiston osiksi ja joita ei käytetä tuotteen esittämiseen myytävänä yksikkönä (jäljempänä rullat ja putkilot, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia).
6 Direktiivi 94/62 on saatettu osaksi Ranskan oikeutta muun muassa ympäristönsuojelulain L 541-10 §:llä ja sitä seuraavilla pykälillä sekä R 543-42 §:llä ja sitä seuraavilla pykälillä, joita on muutettu direktiivin 2004/12 täytäntöönpanon yhteydessä ympäristönsuojelulain R 543-43 §:n mukaista pakkauksen käsitettä koskevien perusteiden soveltamisesimerkeistä 7.2.2012 annetulla ministeriön asetuksella (JORF, 23.2.2012, s. 3070). Ympäristönsuojelulain L 541-10 II §:stä ja R 543‑56 §:stä ilmenee, että kotitalouksien kuluttamien tai käyttämien ja pakattuina myytyjen tuotteiden valmistajien, maahantuojien tai ne Ranskassa ensimmäistä kertaa markkinoille saattavien yritysten on osallistuttava tällaisista tuotteista aiheutuvasta pakkausjätteestä huolehtimiseen tai huolehdittava siitä. Tässä tarkoituksessa niiden on yksilöitävä pakkaukset, jotka ne antavat hyväksytyn laitoksen tai yrityksen huolehdittaviksi, ja otettava talteen muut pakkaukset. R 543-43 I §:ssä säädetään pakkauksen käsitteen määrittelemisessä noudatettavista perusteista ja siitä, että kyseisten perusteiden soveltamista kuvaavista esimerkeistä säädetään ympäristöministerin asetuksella.
7 Riidanalainen direktiivi on saatettu osaksi Ranskan oikeutta ympäristönsuojelulain R 543-43 §:n mukaista pakkauksen käsitettä koskevien perusteiden soveltamisesimerkeistä 7.2.2012 annetun ministeriön asetuksen muuttamisesta 6.8.2013 annetulla ministeriön asetuksella (JORF, 27.8.2013, s. 14487), jolla sisällytettiin aikaisempaan asetukseen esimerkkeinä pakkauksina pidettävistä tuotteista muun muassa rullat ja putkilot, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia.
8 Kantaja Group’Hygiène on Ranskan oikeuden mukaisesti perustettu toimialajärjestö, joka edustaa sääntöjensä mukaan Ranskan markkinoilla toimivia kertakäyttöisten hygienia-, terveys- ja puhdistustuotteiden, kuten wc- ja talouspaperin, valmistajia. Group’Hygiènen jäsenet valmistavat tuotteita, joiden alustana on wc- tai talouspaperirullan keskellä oleva kartonkiputkilo.
9 Tammikuussa 2013 eräs yksityinen Ranskassa pakkausjätteen käsittelijäksi hyväksytty ympäristönhuoltolaitos haastoi useat kantajana olevan järjestön jäsenet oikeuteen ranskalaisissa tuomioistuimissa siitä syystä, etteivät nämä olleet ilmoittaneet pakkausjätteiden käsittelyjärjestelmään osallistumisen yhteydessä jätteinä niiden Ranskan markkinoille saattamissa tuotteissa käytettyjä rullia ja putkiloita ja etteivät ne olleet tästä syystä suorittaneet niistä kannettavaa maksua.
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
10 Kantaja on nostanut nyt käsiteltävänä olevan kanteen 9.4.2013 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kannekirjelmällä.
11 Komissio esitti unionin yleiseen tuomioistuimeen 27.6.2013 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan nojalla oikeudenkäyntiväitteen.
12 Sphère France SAS ja Schweitzer SAS toimittivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.7.2013 väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua tähän oikeudenkäyntiin tukeakseen kantajan vaatimuksia.
13 Kantaja esitti 23.9.2013 huomautuksensa oikeudenkäyntiväitteestä.
14 Kantaja vaatii kanteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa välittömin oikeusvaikutuksin riidanalaisen direktiivin siltä osin kuin sillä lisättiin direktiivin 94/62 liitteessä I olevaan pakkauksia koskevien esimerkkien luetteloon rullat ja putkilot, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia (esim. muovikelmua, alumiinifoliota tai paperia), lukuun ottamatta rullia ja putkiloita, jotka on tarkoitettu tuotantolaitteiston osiksi ja joita ei käytetä tuotteen esittämiseen myytävänä yksikkönä
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
15 Komissio vaatii oikeudenkäyntiväitteessään, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
16 Kantaja vaatii oikeudenkäyntiväitteestä esittämissään huomautuksissa, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää oikeudenkäyntiväitteen
– kumoaa välittömin oikeusvaikutuksin riidanalaisen direktiivin osittain
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
17 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 ja 4 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi ratkaista oikeudenkäyntiväitteen käsittelemättä itse pääasiaa, jos asianosainen sitä vaatii. Saman artiklan 3 kohdan mukaan hakemuksen jatkokäsittely on suullinen, jollei unionin yleinen tuomioistuin päätä toisin. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että tässä tapauksessa sillä on riittävästi tietoa asiakirja-aineiston perusteella ja ettei suullista käsittelyä ole tarpeen aloittaa.
18 Komissio vaatii nyt käsiteltävän kanteen jättämistä tutkimatta ja esittää kolme oikeudenkäyntiväitettä, joista ensimmäinen perustuu kantajan oikeussuojan tarpeen puuttumiseen siitä syystä, ettei riidanalaisen direktiivin kumoamisesta voi olla etua sille itselleen eikä sen jäsenille, toinen siihen, ettei riidanalainen direktiivi ole SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu sääntelytoimi, joka koskee kantajana olevan järjestön jäseniä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, ja kolmas siihen, ettei kantajalla ole asiavaltuutta sen vuoksi, ettei toimi koske sen jäseniä suoraan ja erikseen.
19 Koska Group’Hygiène on järjestö, joka edustaa kertakäyttöisten hygienia-, terveys- ja puhdistustuotteiden valmistajien etuja, sillä on oikeuskäytännön mukaan lähtökohtaisesti oikeus kumoamiskanteen nostamiseen vain, jos sen edustamilla henkilöillä tai joillain näistä on erikseen asiavaltuus tai jos se voi vedota omaan asiavaltuuteensa (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-182/03 ja C-217/03, Belgia ja Forum 187 v. komissio, tuomio 22.6.2006, Kok., s. I-5479, 56 kohta oikeudenkäyntiviittauksineen ja asia T-381/11, Eurofer v. komissio, määräys 4.6.2012, 18 kohta).
20 Kantaja ei vetoa omaan intressiinsä saada riidanalainen direktiivi kumotuksi vaan väittää, että kyseisen direktiivin kumoaminen on sen jäsenten edun mukaista ja että näillä on erikseen asiavaltuus kyseistä direktiiviä koskevan kumoamiskanteen nostamiseen.
21 Aluksi on tutkittava kantajana olevan järjestön jäsenten asiavaltuus.
22 SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätään, että ˮluonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä”.
23 Direktiivi on SEUT 288 artiklan kolmannen kohdan mukaan osoitettu jäsenvaltioille. Niinpä kantajana olevan järjestön jäsenten kaltaiset yksityiset voivat SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla nostaa direktiivistä kumoamiskanteen vain, jos se on sääntelytoimi, joka koskee niitä suoraan eikä edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, tai jos se koskee niitä suoraan ja erikseen (ks. vastaavasti asia T-262/10, Microban International ja Microban (Europe) v. komissio, tuomio 25.10.2010, Kok., s. II‑7697, 19 kohta ja asia T-483/11, Sepro Europe v. komissio, tuomio 6.9.2013, 29 kohta).
24 Unionin yleinen tuomioistuin pitää asianmukaisena aloittaa tutkimalla suoran vaikutuksen puuttumista koskeva oikeudenkäyntiväite, sillä se perustuu kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykseen, joka on yhteinen edellä 22 kohdassa esitellyille toisen ja kolmannen luokan säädöksille.
25 Komissio väittää olennaisilta osin, ettei riidanalaisella direktiivillä ole suoria vaikutuksia kantajana olevan järjestön jäsenten oikeudelliseen tilanteeseen. Komission mukaan se, että kyseinen direktiivi voi vaikuttaa niihin taloudellisesti, ei ole riittävä syy katsoa, että se koskisi niitä suoraan. Sen mukaan jäsenvaltioilla on lisäksi harkintavaltaa direktiivin 94/62 tavoitteiden toteuttamisessa siltä osin kuin kyse on riidanalaisella direktiivillä direktiivin 94/62 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen pakkauksina pidettävien tuotteiden luetteloon lisätyistä rullista ja putkiloista, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia.
26 Kantaja esittää olennaisilta osin, että riidanalaisessa direktiivissä edellytetään automaattisesti, että rullia ja putkiloita, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia, on vastaisuudessa pidettävä pakkauksina, eikä siinä jätetä tältä osin minkäänlaista harkintavaltaa kansallisille viranomaisille. Niinpä riidanalaisella direktiivillä on Group’Hygiènen mukaan se suora ja välitön vaikutus, että sen jäsenille asetetaan erityisesti taloudellisia lisävelvoitteita, jotka liittyvät niiden osallistumiseen kyseisistä tuotteista aiheutuvan pakkausjätteen käsittelyjärjestelmään.
27 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että riidanalainen direktiivi on sekä muodoltaan että sisällöltään yleisesti sovellettava toimi, jota sovelletaan tietyissä objektiivisesti määritetyissä tilanteissa ja joka koskee yleisesti ja abstraktisti kaikkia jäsenvaltioiden talouden toimijoita, jotka harjoittavat toimintaa aloilla, joilla käytetään riidanalaisella direktiivillä direktiivin 94/62 liitteeseen I sisällytettyjä pakkauksina pidettäviä tuotteita, mukaan lukien tuotteet, jotka koostuvat rullista ja putkiloista, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia.
28 On muistutettava, että oikeuskäytännössä on jo useaan otteeseen määritelty direktiivi soveltamisalaltaan yleiseksi toimeksi (ks. vastaavasti asia 70/83, Kloppenburg, tuomio 22.2.1984, Kok., s. 1075, 11 kohta; asia C-298/89, Gibraltar v. neuvosto, tuomio 29.6.1993, Kok., s. I-3605, 16 kohta ja asia C-10/95 P, Asocarne v. neuvosto, määräys 23.11.1995, Kok., s. I-4149, 29 kohta). Ei ole kuitenkaan poissuljettua, että tietyissä olosuhteissa tällaisen yleisesti sovellettavan toimen säännökset voivat koskea tiettyjä yksityisiä suoraan ja erikseen (ks. vastaavasti asia C-309/89, Codorníu v. neuvosto, tuomio 18.5.1994, Kok., s. I-1853, 19–22 kohta; yhdistetyt asiat T‑172/98, T‑175/98–T‑177/98, Salamander ym. v. parlamentti ja neuvosto, tuomio 27.6.2000, Kok., s. II-2487, 30 kohta ja asia T-16/64, Arcelor v. parlamentti ja neuvosto, tuomio 2.3.2010, Kok., s. II-211, 96 kohta).
29 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaisesta vaatimuksesta, jonka mukaan kanteen kohteena olevan toimen on koskettava luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, että se edellyttää, että riitautetulla toimella on välittömiä vaikutuksia tämän oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, lainkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on täysin automaattista ja perustuu yksinomaan unionin säännöstöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (asia C-386/96 P, Dreyfys v. komissio, tuomio 5.5.1998, Kok., s. I‑2309, 43 kohta; edellä 28 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Salamander ym. v. parlamentti ja neuvosto, tuomion 52 kohta; edellä 28 kohdassa mainittu asia Arcelor v. parlamentti ja neuvosto, tuomion 97 kohta ja edellä 23 kohdassa mainittu asia Microban International ja Microban (Europe) v. komissio, tuomion 27 kohta).
30 Tämä merkitsee, että jos siinä tapauksessa, kun toimielin osoittaa unionin toimen jäsenvaltiolle, ne toimenpiteet, joihin jäsenvaltion on ryhdyttävä toimen seurauksena, ovat luonteeltaan automaattisia tai jos lopputuloksesta ei missään tapauksessa ole epäilyksiä, toimi koskee suoraan ketä tahansa henkilöä, johon nämä toimenpiteet vaikuttavat. Jos toimessa sen sijaan jätetään jäsenvaltiolle mahdollisuus ryhtyä toimenpiteisiin tai ei, sitä henkilöä, johon vaikutukset kohdistuvat, koskee suoraan jäsenvaltion toiminta tai toimimattomuus eikä toimi sellaisenaan. Toisin sanoen se, onko kyseessä olevalla toimella vaikutuksia, ei saa riippua siitä, miten kolmas taho käyttää harkintavaltaansa, paitsi jos on ilmeistä, että tätä harkintavaltaa voidaan käyttää vain tietyllä tavalla (asia T-223/10, Japan Tobacco ja JT International v. parlamentti ja neuvosto, määräys 10.9.2002, Kok., s. II‑3259, 46 kohta).
31 Koska suoraa vaikutusta koskevaa edellytystä ei ole muutettu SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa, kyseistä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa myös nyt käsiteltävässä asiassa (asia C-586/11 P, Regione Puglia v. komissio, määräys 9.7.2013, 31 kohta; ks. myös asia T‑259/10, Ax v. neuvosto, määräys 15.6.2011, 21 kohta ja asia T-149/11, GS v. parlamentti ja neuvosto, määräys 12.10.2011, 19 kohta).
32 Unionin yleisen tuomioistuimen on näin ollen tutkittava, vaikuttaako riidanalainen direktiivi sellaisenaan kantajana olevan järjestön jäsenten oikeudelliseen asemaan.
33 Tässä yhteydessä on muistutettava, että direktiivi ei voi sellaisenaan luoda velvoitteita yksityisille, eikä siihen siten voida sellaisenaan vedota yksityisiä vastaan (asia 152/84, Marshall, tuomio 26.2.1986, Kok., s. 723, 48 kohta ja asia C-192/94, El Corte Inglés, tuomio 7.3.1996, Kok., s. I‑1281, 15 kohta; ks. myös vastaavasti asia C-91/92, Faccini Dori, tuomio 14.7.1994, Kok., s. I‑3325, 25 kohta). Tästä seuraa, että direktiivi, jolla – kuten nyt esillä olevassa asiassa – velvoitetaan jäsenvaltiot pitämään tiettyjä tuotteita direktiivin 94/62 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina pakkauksina, ei sellaisenaan, ennen kansallisten täytäntöönpanotoimien toteuttamista ja niistä riippumatta, vaikuta suoraan taloudellisten toimijoiden oikeudelliseen asemaan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuin tavoin (ks. vastaavasti edellä 28 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Salamander ym. v. parlamentti ja neuvosto, 54 kohta).
34 Kantaja väittää kuitenkin, että riidanalainen direktiivi vaikuttaa suoraan sen jäseniin, jopa ennen sen täytäntöönpanoa ja siitä riippumatta.
35 Ensinnäkin kantaja viittaa taloudellisiin seurauksiin, joita sen jäsenet kärsivät tai saattavat kärsiä riidanalaisen direktiivin antamisen seurauksena siitä syystä, että sillä sisällytetään pakkauksia koskevien esimerkkien luetteloon rullat ja putkilot, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia. Niinpä kantajana olevan järjestön jäsenillä, jotka käyttävät tällaisia tuotteita valmistamissaan tuotteissa, on kantajan mukaan velvollisuus osallistua kyseisistä tuotteista aiheutuvan pakkausjätteen käsittelyjärjestelmään ja maksaa tiettyjä siihen liittyviä maksuja. Ranskalaisessa tuomioistuimessa vireillä oleva oikeusriita, jossa sen jäsenillä on vastassaan ympäristönhuoltolaitos, ilmentää kantajan mukaan tällaisten taloudellisten vaikutusten väistämättömyyttä ja välittömyyttä.
36 Tässä yhteydessä on todettava, etteivät tällaiset seuraukset aiheudu riidanalaisesta direktiivistä vaan siitä, että Ranskan viranomaiset panevat sen täytäntöön. Kyseisellä direktiivillä nimittäin ainoastaan muutetaan direktiivin 94/62 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina pakkauksina pidettäviä tuotteita koskevaa esimerkkiluetteloa. Pelkällä rullien ja putkiloiden, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia, sisällyttämisellä pakkauksia koskevien esimerkkien luetteloon ei aseteta aloilla, joilla käytetään kyseisistä tuotteista muodostuvia pakkauksia, toimiville talouden toimijoille velvollisuutta osallistua niitä koskevaan käsittelyjärjestelmään. Vaikka on totta, että riidanalaisen direktiivin 1 artiklasta ja sen liitteestä I seuraa, että rullia ja putkiloita, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia, on vastaisuudessa pidettävä kansallisissa oikeusjärjestelmissä direktiivin 94/62 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina pakkauksina, riidanalaiseen direktiiviin ei sisälly mitään täsmällistä mainintaa toimenpiteistä, joihin kansallisten viranomaisten on kyseisten tuotteiden osalta ryhdyttävä direktiivillä 94/62 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
37 Tarkemmin on todettava, ettei direktiivin 94/62 7 artiklaan perustuvaa velvollisuutta ottaa käyttöön järjestelmä riidanalaisessa direktiivissä pakkauksiksi luokitelluista tuotteista peräisin olevien jätteiden palauttamista, keräämistä ja uudelleenkäyttämistä varten sovelleta välittömästi kantajana olevan järjestön jäseniin. Tämä nimittäin edellyttää kyseessä olevan jäsenvaltion toimenpiteitä sen täsmentämiseksi, miten se aikoo panna kyseessä olevan velvollisuuden täytäntöön muun muassa rullien ja putkiloiden, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaali, osalta (ks. vastaavasti ja analogisesti asia T-136/04, Freiherr von Cramer-Klett ja Rechtlerverband Pfronten v. komissio, määräys 22.6.2006, Kok., s. II‑1805, 52 kohta).
38 Niinpä riidanalaisen direktiivin täytäntöön panemiseksi annettavilla kansallisilla säännöksillä – ei direktiivillä itsellään – voi olla oikeudellisia vaikutuksia kantajana olevan järjestön jäsenten tilanteeseen.
39 Tämän seurauksena riidanalaisen direktiivin ei voida katsoa vaikuttavan suoraan näiden jäsenten oikeuksiin tai tällaisten oikeuksien käyttämiseen.
40 Joka tapauksessa on niin, että kantajan mainitsemat taloudelliset vaikutukset eivät kohdistu sen jäsenten oikeudelliseen vaan ainoastaan niiden tosiasialliseen tilanteeseen (ks. vastaavasti edellä 28 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Salamander ym., parlamentti ja neuvosto, tuomion 62 kohta ja asia T-122/05, Benkö ym. v. komissio, määräys 19.9.2006, Kok., s. II‑2939, 47 kohta). Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että pelkästään sillä perusteella, että toimi voi vaikuttaa kantajan aineelliseen asemaan, sen ei voida katsoa koskevan kantajaa suoraan. Ainoastaan erityisten seikkojen ilmeneminen voisi oikeuttaa yksityisen, joka väittää toimen vaikuttavan sen markkina-asemaan, hakemaan siihen muutosta unionin tuomioistuimilta SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla (yhdistetyt asiat 10/68 ja 18/68, Eridania ym. v. komissio, tuomio 10.12.1969, Kok., s. 459, 7 kohta; asia T-189/97, Comité d’entreprise de la Société française de production ym. v. komissio, määräys 18.2.1998, Kok., s. II-335, 48 kohta ja asia T-343/10, Etimine ja Etiproducts v. ECHA, määräys 21.9.2011, Kok., s. II-6611, 41 kohta). Koska kantaja on nyt käsiteltävässä asiassa esittänyt ainoastaan, että sen jäsenille asetetaan rullista ja putkiloista, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia, aiheutuvan pakkausjätteen käsittelyyn liittyviä taloudellisia lisävelvoitteita, se ei ole osoittanut tällaisten erityisten seikkojen olemassaoloa.
41 Kantaja esittää toiseksi, että riidanalainen direktiivi vaikuttaa suoraan sen jäsenten oikeudelliseen tilanteeseen, sillä ympäristönhuoltolaitos voi vedota ranskalaisessa tuomioistuimessa vireillä olevissa oikeusriidoissa suoraan riidanalaiseen direktiiviin vaatiakseen kantajana olevan järjestön jäseniltä maksuja, jotka liittyvät niiden osallistumiseen rullista ja putkiloista, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia, koostuvíen pakkausten käsittelyjärjestelmään.
42 Tässä yhteydessä on mainittava, kuten edellä 33 kohdassa on muistutettu, että direktiivi ei voi sellaisenaan luoda velvoitteita yksityisille, eikä siihen siten voida sellaisenaan vedota yksityisiä vastaan. Kyseinen kantajan väite ei näin ollen ole perusteltu.
43 Kolmanneksi on todettava, ettei myöskään kantajan väite, jonka mukaan riidanalainen direktiivi koskee sen jäseniä suoraan, täytäntöönpanotoimista riippumatta, koska siinä ei jätetä jäsenvaltioille lainkaan täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevaa harkintavaltaa, ole perusteltu. On totta, kuten kantaja esittää, ettei riidanalaisessa direktiivissä jätetä jäsenvaltioille harkintavaltaa siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta pitää rullia ja putkiloita, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia, vastaisuudessa direktiivin 94/62 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina pakkauksina. Jäsenvaltioilla on kuitenkin edelleen harkintavalta valita toimet, joilla direktiivillä 94/62 kyseisten tuotteiden osalta asetetut tavoitteet saavutetaan. Mahdolliset vaikutukset kantajana olevan järjestön jäsenten oikeusasemaan eivät kuitenkaan johdu tämän tuloksen saavuttamista koskevasta vaatimuksesta vaan niiden toimenpiteiden valinnasta, joihin jäsenvaltio päättää ryhtyä kyseisen tuloksen saavuttamiseksi (ks. vastaavasti asia C-125/06 P, komissio v. Infront WM, tuomio 13.3.2008, Kok., s. I‑1451, 62 ja 63 kohta).
44 Direktiivissä 94/62 tai riidanalaisessa direktiivissä ei nimittäin säädetä sellaisesta kantajana olevan järjestön jäsenten valmistamissa tuotteissa käytettyjen rullien ja putkiloiden kaltaisista kotitalouksien käyttämistä kertakäyttötuotteista aiheutuvan pakkausjätteen käsittelyjärjestelmästä, jolla asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Niinpä niillä jätetään sopivimman järjestelmän valinta jäsenvaltioiden tehtäväksi (ks. vastaavasti asia C-309/02, Radlberger Getränkegesellschaft ja S. Spitz, tuomio 14.12.2004, Kok., s. I‑11763, 42 kohta). Direktiivissä 94/62 jätetään jäsenvaltioiden tehtäväksi myös määrittää ne toimijaryhmät, joiden on osallistuttava direktiivin 94/62 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti käyttöön otettuihin järjestelmiin pakkausten ja pakkausjätteen palauttamiseksi, keräämiseksi ja uudelleenkäyttämiseksi, kunhan taloudelliset toimijat ja toimivaltaiset viranomaiset voivat osallistua näihin järjestelmiin (ks. vastaavasti asia C-26/05, Plato Plastik Robert Frank, määräys 16.2.2006, 33 kohta). Direktiivissä 94/62 tai riidanalaisessa direktiivissä ei näin ollen säädetä kantajana olevan järjestön jäsenten kaltaisten tällaisten pakkausten käyttäjien pakollisesta osallistumisesta käsittelyjärjestelmään, jonka Ranskan tasavalta ottaa käyttöön rullista ja putkiloista, joiden ympärille on kierretty joustavaa materiaalia, koostuvia pakkauksia varten.
45 Se, että kansalliset viranomaiset ovat jo ryhtyneet toimiin direktiivin 94/62 perusteella, ei merkitse sitä, että jäsenvaltion riidanalaisen direktiivin täytäntöönpanoa koskeva harkintavalta olisi pelkästään teoreettinen, koska ei ole poissuljettua, että kansalliset viranomaiset ryhtyvät toisenlaisiin toimenpiteisiin riidanalaisen direktiivin seurauksena (ks. vastaavasti ja analogisesti asia T-366/06, Calebus v. komissio, määräys 14.7.2008, 43 kohta).
46 Neljänneksi on todettava, ettei menestyä voi myöskään kantajan väite, joka perustuu edellä 23 kohdassa mainitussa asiassa Microban International ja Microban (Europe) vastaan komissio annettuun tuomioon, jossa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että riidanalaisella päätöksellä, jolla määrättiin kyseessä olleen kemiallisen valmisteen markkinoille saattamisen kieltämisestä, oli suora vaikutus kantajien oikeusasemaan. Ensimmäiseksi on mainittava, että kantajien kyseisessä asiassa riitauttama toimi oli päätös, joka on SEUT 288 artiklan neljännen kohdan mukaan kaikilta osiltaan velvoittava. Nyt käsiteltävässä asiassa riitautettu toimi on kuitenkin direktiivi, joka SEUT 288 artiklan kolmannen kohdan mukaan velvoittaa jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden, mutta jättää muodon ja keinot kansallisten viranomaisten valittavaksi.
47 Toiseksi on todettava, että toisin kuin edellä 23 mainitussa asiassa Microban International ja Microban (Europe) vastaan komissio kyseessä olleessa päätöksessä riidanalaisessa direktiivissä ei säädetä kantajana olevan järjestön jäsenille osoitetusta kiellosta tai velvoitteesta vaan siinä jätetään jäsenvaltioiden tehtäväksi määrittää tiettyjen tuotteiden sisällyttämisestä pakkauksia koskevien esimerkkien luetteloon aiheutuvat seuraukset kyseessä oleville talouden toimijoille, kun otetaan huomioon direktiivissä 94/62 asetetut tavoitteet.
48 Sama koskee kantajan väitettä, joka perustuu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-420/05, Vischim, 7.10.2009 antamaan tuomioon (Kok., s. II-3841), jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että kyseisen asian kantajalla oli oikeus nostaa kumoamiskanne direktiivistä, jossa säädettiin edellytyksistä kasvinsuojeluaineissa käytetyn vaikuttavan aineen markkinoille saattamiselle unionissa. Kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa kyseessä olleella direktiivillä oli suora vaikutus kantajan oikeusasemaan kyseistä vaikuttavaa ainetta valmistavana yhtiönä. Mainitun tuomion antamiseen johtaneen asian olosuhteet eroavat kuitenkin nyt käsiteltävän asian olosuhteista, sillä nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä riitautetussa direktiivissä ei säädetä tuotteista, jotka sillä sisällytetään direktiivin 94/62 liitteen II luetteloon, muodostuvien pakkausten markkinoille saattamisen edellytyksistä.
49 Niinpä on katsottava, että sekä edellä 23 kohdassa mainitussa asiassa Microban International ja Microban (Europe) vastaan komissio annettuun tuomioon (29 kohta) että edellä 48 kohdassa mainitussa asiassa Vischim vastaan komissio annettuun tuomioon (77 kohta) johtaneiden asioiden olosuhteet eroavat nyt käsiteltävän asian olosuhteista.
50 Koska suoraa vaikutusta koskeva edellytys on toimia, joita ei ole osoitettu kantajalle, ja sääntelytoimia, jotka eivät edellytä täytäntöönpanotoimia, koskevien kanteiden tutkittavaksi ottamisen yhteinen edellytys, ei ole tarpeen tutkia sitä, onko riidanalainen direktiivi SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisessä lauseessa tarkoitettu sääntelytoimi, sen toteamiseksi, ettei kantajana olevan järjestön jäsenillä ole asiavaltuutta nyt käsiteltävässä asiassa (ks. vastaavasti edellä 31 kohdassa mainittu asia Ax v. neuvosto, määräyksen 25 kohta ja edellä 31 kohdassa mainittu asia GS v. parlamentti ja neuvosto, määräyksen 28 kohta).
51 Koska kantajana olevan järjestön jäsenillä ei ole asiavaltuutta ja koska kantaja ei ole vedonnut siihen, että direktiivillä olisi vaikutuksia sen omaan etuun, on todettava edellä 19 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti, että nyt käsiteltävä kanne on jätettävä tutkimatta tarvitsematta lausua kantajana olevan järjestön jäsenten oikeussuojan tarpeen puuttumista koskevasta oikeudenkäyntiväitteestä.
52 Tässä tilanteessa ei ole tarvetta lausua Sphère Francen ja Schweitzerin väliintulohakemuksista, joilla ne pyysivät saada osallistua tähän oikeudenkäyntiin tukeakseen kantajan vaatimuksia (ks. vastaavasti asia C-341/00 P, Conseil national des professions de l’automobile ym. v. komissio, määräys 5.7.2001, Kok., s. I‑5263, 33–37 kohta).
Oikeudenkäyntikulut
53 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut viimeksi mainitun vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanne jätetään tutkimatta.
2) Lausunnon antaminen Sphère France SAS:n ja Schweitzer SAS:n väliintulohakemuksista raukeaa.
3) Group’Hygiène vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.
Annettiin Luxemburgissa 7 päivänä heinäkuuta 2014.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |