UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)

27 päivänä marraskuuta 2013

Asia T‑203/13 P

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Kanteen tutkimatta jättäminen ensimmäisessä oikeusasteessa, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat – Telekopiolaitteella kanteen nostamisen määräajassa toimitettu kannekirjelmä, joka on allekirjoitettu asianajajan allekirjoituksen toisintavalla leimalla – Alkuperäiskappaleen toimittaminen määräajan jälkeen – Myöhässä nostettu kanne – Selvästi perusteeton valitus

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-92/12, Marcuccio vastaan komissio, 28.1.2013 antaman määräyksen (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista.

Ratkaisu:      Valitus hylätään. Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Asianajajan omakätinen allekirjoitus – Olennainen määräys, jota on tulkittava tiukasti – Telekopiolaitteella toimitettu kannekirjelmä – Asianajajan allekirjoituksen merkitseminen leimalla – Postitse toimitetun kannekirjelmän alkuperäiskappaleen allekirjoituksesta poikkeava omakätinen allekirjoitus – Telekopion vastaanottamispäivän huomiotta jättäminen kanteen nostamisen määräajan noudattamista arvioitaessa

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla)

Arvioitaessa telekopiolaitteella lähetettyyn kannekirjelmään merkityn kantajaa edustavan asianajajan allekirjoituksen suhdetta allekirjoitukseen, joka on merkitty kymmenen päivää myöhemmin toimitettuun alkuperäiskappaleeseen, kun telekopiolla toimitetun kannekirjelmän lopussa oleva allekirjoitus ei ole sama kuin sen jälkeen toimitetussa kannekirjelmän alkuperäiskappaleessa oleva allekirjoitus, telekopiolla toimitettua kannekirjelmää ei voida ottaa huomioon kanteen nostamisen määräajan noudattamista arvioitaessa. Kantajan valtuuttaman asianajajan allekirjoituksen toisintavan leiman merkitseminen kannekirjelmään on välillinen ja mekaaninen tapa allekirjoittaa, eikä se itsessään mahdollista sen toteamista, että asianajaja itse on välttämättä allekirjoittanut kyseessä olevan oikeudenkäyntiasiakirjan. Vaatimuksella kannekirjelmän omakätisestä allekirjoituksesta, jolla pyritään oikeusvarmuuden tavoitteen mukaisesti varmistamaan kannekirjelmän autenttisuus ja sulkemaan pois vaara siitä, että kannekirjelmää ei ole tosiasiassa laatinut henkilö, jolla on vaadittu kelpoisuus, on pidettävä olennaisena muotomääräyksenä, ja sitä on tulkittava tiukasti, joten sen noudattamatta jättäminen johtaa kanteen tutkimatta jättämiseen.

Tästä seuraa, että kun telekopiolla lähetetyn asiakirjan allekirjoitus – sekä leimalla merkityn allekirjoituksen että omakätisen allekirjoituksen tapauksessa – ei vastaa sen jälkeen toimitetun kannekirjelmän alkuperäiskappaleen allekirjoitusta, tällä erolla on samat oikeusvaikutukset, eli telekopiolla vastaanotettua asiakirjaa ei voida ottaa huomioon kanteen nostamisen määräajan noudattamista arvioitaessa.

(ks. 13–15 ja 17 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑223/06 P, parlamentti v. Eistrup, 23.5.2007 (Kok., s. II‑1581, 50–52 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑345/11, ENISA v. CEPD, 29.11.2011, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 15–17 kohta ja asia T‑360/10, Tecnimed v. SMHV – Ecobrands (ZAPPER-CLICK), 3.10.2012, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 15–17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen